Lue keskustelun säännöt.
Miksi köyhät eivät osaa suunnitella elämäänsä?
23.11.2017 |
Tiedän, että asiaa on käsitelty jo useaan otteeseen tällä palstalla, mutta siltikin ihmettelen asiaa. Törmäsin somessa tänään hyväntekeväisyydestä kertovaan postaukseen. Postaukseen oli kommentoinut sekä hyväntekeväisyyttä kehuvia ihmisiä että avun tarpeessa olevia. Kiinnitin huomiota muutamaan avun tarvitsijaan, jotka kommentoivat, että edessä on tiedossa ollut elämän muutos ja joulu. Tuo muutos sitten vie rahat ja eikä ole varaa järjestää joulua.
Jos itse tiedän joulun tulevan kerran vuodessa ja jonkin rahaa vievän muutoksen jo kuukausia ennen, niin varaudun. Näin minulle opetettiin jo lapsena ja hyvin on toiminut. Olen aina säästänyt ja se on ollut helppoa, kun en ole materian perään ja osaan suunnitella rahan käyttöä. Olen mennyt kesätöihin yläasteikäisenä, lukiossa tehnyt kesätyön ohella myös viikonlopputöitä. Nyt olen ollut työelämässä jo vuosia ja kiinteä omaisuus (velaton talo etc) hankittuna. Olen myös tehnyt lapia vain sen verran, että pystymme heidät elättämään, vaikka sekä mieheni että minä molemmat joutuisimme työttömiksi. Emme ostele turhia mutta esimerkiksi kunnon kodinkoneisiin ja ruokaan panostamme. Lasten vaatteita, leluja ja tavaroita kierrätämme ahkerasti ystäväpiirissä.
Nyt siis ihmettelen, että miten esim. joulu, lasten synttärit, muutto, teinin tai omat alkavat opiskelut, uusien renkaiden hankinta tai muu ennalta tiedetty juttu, näyttää aina tulevan joillekin yllätyksenä? Miksi näihin ei varauduta jo aikaisemmin (säästetä vähäsen, hankita tietoa etukäteen tai tarvittavia asioita)? Meillä joulu ei aiheuta kulutuksessa erityisen suurta piikkiä, kun tarpeellisia lahjoja on hankittu pitkin vuotta ja jouluruoka tehdään mahdollisimman pitkälti itse.
Sairastuminen vakavasti ei ole tarkoittamani tiedossa oleva muutos elämässä tai jos työssä käynnin kannalta tarpeellinen auto kosahtaa yhtäkkisesti ja siihen tulee todella kallis remontti.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla meillä on lähtökohtaisesti ihan samat mahdollisuudet. Ihan alkaen perusturvasta. Osa opiskelee, saa hyvän ammatin ja toimeentulon. Osa ei viitsi opiskella, tekee huonopalkkaista työtä, on työtön, pariutuu väärien kumppanien kanssa, jää yyhooksi. Jostain tulee vapaaehtoinen työtön, yhteiskunnan elätti, jostain alkoholisti, narkkari jne...
Nämä kaikki on pitkälti ihan omia valintoja.
Jollakin on traumaattinen lapsuus (väkivaltaa, huonoa itsetuntoa jne.) Sama ihminen voi opiskella pitkään, tehdä työtä ja sitten tulee syvä masennus. Tulee avioero, koska mieskin sairastaa masennusta. Se joku olen minä, voimat on vähissä, ei löydy täysin toimivaa masennuslääkettä jne. Olenko ihmisroska?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei edes ymmärrä, mitä on olla köyhä.
Ap on harhainen, kehoittaa esim säästämään vaikkapa rengaskuluihin tai joululahjoihin, mihin milloinkin, mutta kun idioottina ap ei tajua, ettei ole mitään mistä säästää, kaikki menee suoraan elämiseen.
Kerro nyt ap vielä, miten työttömät on laiskoja ja saavat liikaa tukea, vaikka jopa EU on huomauttanut Suomea perusturvan liian alhaisesta tasosta.
Kyllä pitää idiootti olla, kun neuvoo rahatonta säästämään, mistä se säästettävä ylimääräinen raha tulee, kerrotko vielä?
Työnteosta ja järkevistä valinnoista.
Tää on vaan karu totuus. Itselleni ei mene jakeluun, että miten köyhä voi olla esim. ylipainoinen. Sillä vararavinnolla mitä mukanaan kantaa vois helposti vaikka paastota yhden päivän viikossa. Sillä säästää jo vuoden aikana huomattavan määrän rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi rikkaalle on niin kova paikka joskus kutsua se köyhä ja tarjota vaikka hyvää ruokaa. Vaikka se köyhä ei voisikaan tarjota vastikkeena enempää kuin kahvikupillisen.
Ei se laske sen rikkaan ihmisarvoa tai statusta, vai laskeeko.
Onko rikkaan arvomaailma niin ankara ja raaka, että pitää ystävinään ja tuttavinaan vain niitä, joilta takuuvarmasti saa saman verran takaisin, joko rahana , palveluksina, statuksena tai jollain muulla.
Mieluummin ehkä vielä enemmän kuin on itse antanut.Eikö ihminen omana itsenään olekaan minkään arvoinen.
Ongelma on siinä että ne köyhät alkavat olettaa että sinun kuuluukin tarjota heille. Kuka jaksaa oikeasti olla ihmisen ystävä joka käyttää sinua hyväkseen koko ajan? "sä varmaan haet mut kun sulla on auto? Sähän tarjoat nää? Aha ai haluat sen 20e laina. takaisin aha no kyllähän sulla rahaa olisi muutenkin.. Meidän lapsi tulee teidän kyydillä, tottakai maksatte sen ruuat ja sisäänpääsyt jne. Kiva." onko tämä sinusta ystävyyttä vai jotain muuta? Eriasia jos ei olettaisi mitään, toki maksaisin silloin tällöin enemmän, ei olisi ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen ihmisen joka joutuu jo nyt valitsemaan ostaako lääkkeet vai ruokaa niin on hiukan vaikea säästää!!
Toimeentulotuesta ei paljon säästetä ja jos jotain jää säästöön niin ei sillä rahoiteta joulua, pääsiäistä, synttäreitä, kesälomaa. Ihan mahdoton saada säästöön niin paljon että nuo kaikki pystyisi sillä rahoittamaan..
Jos kolmen hengen perheellä jää kuukaudessa 200e ruokaan niin hiukan vaikea siitä on säästöön saada.
Tämä minä en kyllä ymmärrä. Toimeentulotuki on oikeasti ihan hyvä. Mulle ja kahdelle lapselle pitäis jäädä 1100 asumisen ja terveydenhuoltomenojen jälkeen. Nyt ei todellakaan jää. Enkä ole edes hakenut toimeentulotukea, koska muutama tonni säästöjä.
Miten se on oma valinta, ettei vallitsevan työmarkkinatilanteen takia saa koulutusta vastaavaa hyväpalkkaista työpaikkaa? Miten on oma valinta, jos sairastuu ja joutuu taloudelliseen ahdinkoon pitkän sairausloman takia, kalliiden hoitojen tai lääkekustannusten takia? Miten on oma valinta, jos eron takia joutuu maksamaan yksin ne kustannukset, jotka aiemmin jaettiin kahden ihmisen kesken? Tyhmä saat olla, mutta jos olet tyhmä omasta valinnastasi etkä edes hae saatavilla olevaa tietoa köyhyydestä, huono-osaisuuden kasautumisesta, periytyvästä huonosta sosio-ekonomisesta asemasta jne., niin älyäisit edes olla kirjoittamatta tälle palstalle puusilmäisiä mielipiteitäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo, darwinisti! kirjoitti:
Miten se on oma valinta, ettei vallitsevan työmarkkinatilanteen takia saa koulutusta vastaavaa hyväpalkkaista työpaikkaa? Miten on oma valinta, jos sairastuu ja joutuu taloudelliseen ahdinkoon pitkän sairausloman takia, kalliiden hoitojen tai lääkekustannusten takia? Miten on oma valinta, jos eron takia joutuu maksamaan yksin ne kustannukset, jotka aiemmin jaettiin kahden ihmisen kesken? Tyhmä saat olla, mutta jos olet tyhmä omasta valinnastasi etkä edes hae saatavilla olevaa tietoa köyhyydestä, huono-osaisuuden kasautumisesta, periytyvästä huonosta sosio-ekonomisesta asemasta jne., niin älyäisit edes olla kirjoittamatta tälle palstalle puusilmäisiä mielipiteitäsi.
Vastauksia: 1. Otat sen duunin mitä saat ja mitoitat kulusi sen mukaan. Huonoon duuniin ei tarvitse jämähtää vaan parempaa työtä voi hakea aktiivisesti. 2. Aloituksessa rajattiin sairastuminen pois -eli se on ei-oma-valintainen-tilanne. 3. Jos on avo/aviopuoliso, niin aina on mahdollista, että ero tai kuolema tulee. Järkevä ihminen miettii ne ikävätkin vaihtoehdot etukäteen. Kun otetaan esimerkiksi asuntolainaa pitää miettiä miten käy ero tai kuolematilanteessa. Ylimitoitetut kulut esimerkiksi asumisen suhteen on oma valinta.
Periytyvä huono-osaisuus tai sosioekonominen asema on myytti, jonka taakse on mukava piiloutua ja syyttää yhteiskuntaa tai ihan mitä muuta tahansa kuin sitä nassua, joka peilissä näkyy.
Ole hyvä!
Se kun se yllättävä asia on kun terveys romahtaa ja olet ikäsi ollut sairas, mutta yrittänyt ja kouluttautunut uudestaan jne. Sen sairauden ei pitänyt estää mitään ja pärjäsin niin hyvin sairauteen nähden, että sain useamman lapsen. Kunnes tuli 6 vakavaa sairautta lisää.
Sitten oletkin henkihieverissä oleva ja jäät lasten kanssa yksin. Elämä on leikkauksia, toipumista, taistelua joka päivä ja eläke minimi. Jokainen päivä tuo ylläteitä tullessaanja minimieläkkeestä ei säästetä eikä edes ehtisi, vaikka olen yrittänytkin.
Apua en saa mistään, yrittänyt on monen monta kautta. Vammaispalvelun asiakas kyllä olen ja sain muutaman taksikyydin, jotta saan hoidettua omat ja lasten asiat.
Ei ole läheisiä, ei tukiverkostoa. Kuolema korjannut monen.
Lapsikin sairas ja toisinaan sairaalassa osastolla ym. Kyllä se päivät menee selviytymiseen ei pääse kirppareita kierteleen kun matkat ei riitä enkä muuten kykene liikkumaan. Hyvinä päivinä saan ruuan tehtyä edullisesti, mutta paljon turvaudun valmiisiin ja sekin maksaa.
Diabetekset (1-tyypin) vaatii myös paljon sitoutumista ja lapsenikin hoidossa välillä valvon yön seuraten sokereita tai omiani. Omia kun ei saada kuntoon kun tulehdukset ym pitää ne korkealla ja stressi. Näin minun muita sairauksia ei päästä hoitamaan eikä leikkauksia tekemään. Niihin yritän valmistautua sen minkä pystyn kun olen 3kk niin etten voi ruokaa tehdä. Apua ei ole luvattu! Korkeat sokerit huonontavat vastustuskykyä ja olemme aina kipeänä ja sekin maksaa.
Ei ole mitään mitä karsia. Muutin neljän lapsen kanssa kolmioon, mutta senkn hyvä tarkoitus meni pieleen sillä asunnon ollessa pieni emme saa täyttä tukea, joten pitäisi Kelan mukaan muuttaa isompaan, jotta voin saada täyden tuen. Ei siis kannata luottaa neuvoihin.
Milloin en voi liikkua viikkoon, milloin voin sen verran, että,pääsen kauppaan.
Toimeentulotukeen en ole oikeutettu kun jäämme 10€ plussalle. Valtavat lääkekulut ja kelataksi kulut ym voin hakea sitten jälkikäteen kun on esittää kuitit. Toisinaan niitä on 300€:n edestä sillä joudun lapsetkin viemään taksilla. Kun odotannrahaa takaisin niin osillä välin tulee toiset moiset kulut eli rahani lepää kuiteissa suurelta osin.
Sellaiseen yllättävään siis vielä venyn jotenkin, mutta jos tulisi jokin kodinhankinta eteen ei olisi rahaa. Että kerrohan moniinkonyllätyksiin tässä tulisi voida kyetä varautua?
5 ihmisen yllättävät menot ja eläke suunnilleen saman verran kun minimi elatusmaksu 590€ sekä lapsilisä 680€ eikä muuta ole jos asumistukea ei ajattele.
Yllättäviä kuluja on mm. Ammattikoulussa olevan kirjakulut, työvaatekulut, harjoittelujaksojen ruokailu jne. Sitten ole lasten bussikortit kun toinenkin käy koulua muualla painotuksen vuoksi eikä sellaisiin tukia saa.
Yllätykseksi jää myös montako sataa menee kussakin kuussa polimaksuihin ja sairaalassa olemiseen. Ja paljon muuta?
Sulla on lapsonen paljon opittavaa vielä! Myöhemmin voi aloitus nolottaa aika paljon.
Nyt muuta kun kotiin kasvamaan. =))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
185
Törkeää yleistämistä ja vääriä luuloja.
Jos joku on tuonkaltainen köyhä, niin suurin osa ei ole.
Itse olen ollut jo pitemmän aikaa pienillä rahoilla, mutta minulla on tosi suuri kynnys pyytää apua.
Niinkuin monella muullakin tuntemillani.
Köyhällä kin on ylpeyttä ja monin verroin on avunpyytäminen kuin samallqtasollabolevilla.
Aika moni normaalituloinen kuljettaa tuttavien lapsia oman lapsensa ohessa, pyytää apua renkaidenvaihdossa, rempassa jne.
Se on ihan luontevaa, mutta jos avun kysyjä on köyhä, niin se onkin eri asia?
Eli köyhän tulee laittaa lapsensa bussiin tai kuljettaa itse kun varakkaat ottavat luontevasti kimppakyytiin oman tasoisensa naapurin lapsia.
Jos siis kaikki lapset ovat menossa samaan kohteeseen, vaikkapa harrastukseen.
Muuten monet varakkaat vasta ovatkin nuukia ja lokkeilevat huoletta missä onnistuvat. Silmät loistaen kertovat missä taas olivat onnistuneet säästämään euron tinkaamalla tai muulla tavoin.
Köyhälle siis avun pyytäminen saattaa olla paljon vaikeampaa kuin keskenään samalla tasolla olevalla.
Tekstinsyöttö sekoili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhälle siis avun pyytäminen saattaa olla paljon vaikeampaa kuin keskenään samalla tasolla olevalla.
Tekstinsyöttö sekoili.
Köyhän kannattaisikin pyytää apua toiselta köyhältä.
Mulla on yksi lapsi, nettopalkka n. 1400€ kuussa ja mies saa toistaiseksi vain opintotukea pari hassua satasta. Tähän saadaan lisäksi pieni asumistuki. Eli ollaan kaiketi köyhiä, etenkin niinä kuukausina kun kaikki laskut erääntyy samaan aikaan ei juuri ylimääräisiä ostella. Mutta kyllä mä koen, että järkevällä suunnittelulla on ihan mahdollista hankkia lapselle kiva joulu ja välillä jopa reissata. Nämä on mulla ainakin priorisointikysymyksiä, tosi monesta pystyy säästämään isojakin summia kun näkee vaivaa. Mä olen toki luonteeltani semmonen pilkunnussija, että tykkään tehdä asiat perusteellisesti ja koen aika mielekkääksi tämmöset budjetointihommat. Meillä on esim käytössä erillinen ruokatili, josta hoidetaan talouskulut ja siirretään tietty summa rahaa.
En koe, että olen joutunut myöskään olemaan hankkimatta jotain oleellista itselle tai perheelle, kaikkea toki ei ole voinut ostaa heti vaan vasta seuraavana tilipäivänä mutta en missään nimessä miellä että eläisimme kurjuudessa ja puutteessa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänhallintaa kait tämäkin, kun eräs tuntemani pariskunta, jolla on sijoitusasuntoja ja rahaa yllin tutkivat lehdestä kaikki ilmaiset tarjoilut, arvonnat ja muoviämpärit.
He ovat ihan ylpeitä tästä. Kerrankin mies kysyi innoissaan olinko jonottamassa muoviämpäriä, en ollut, oli kuulemma kaameat jonot ja olivat hyvissä ajoin passissa ja saivat ne ämpärit, voi ilon päivää.
Ei ole sitä hernerokkaa tai makkaraa, mitä he eivät käy syömässä
Toki kannattavaa, mutta ilman ruokaa eivät olisi kotonaankaan.
Samoin ovat tunnettuja hyötymään toisten kiltteydestä ja hyväksikäytöstä.
Eli osaavat ne rikkaatkin loisia.
Jos syytetään siitä täällä köyhiä.
Kaikista löytyy kaikkia, mutta kaikki ei tee kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rikkaalle on niin kova paikka joskus kutsua se köyhä ja tarjota vaikka hyvää ruokaa. Vaikka se köyhä ei voisikaan tarjota vastikkeena enempää kuin kahvikupillisen.
Ei se laske sen rikkaan ihmisarvoa tai statusta, vai laskeeko.
Onko rikkaan arvomaailma niin ankara ja raaka, että pitää ystävinään ja tuttavinaan vain niitä, joilta takuuvarmasti saa saman verran takaisin, joko rahana , palveluksina, statuksena tai jollain muulla.
Mieluummin ehkä vielä enemmän kuin on itse antanut.Eikö ihminen omana itsenään olekaan minkään arvoinen.
Ongelma on siinä että ne köyhät alkavat olettaa että sinun kuuluukin tarjota heille. Kuka jaksaa oikeasti olla ihmisen ystävä joka käyttää sinua hyväkseen koko ajan? "sä varmaan haet mut kun sulla on auto? Sähän tarjoat nää? Aha ai haluat sen 20e laina. takaisin aha no kyllähän sulla rahaa olisi muutenkin.. Meidän lapsi tulee teidän kyydillä, tottakai maksatte sen ruuat ja sisäänpääsyt jne. Kiva." onko tämä sinusta ystävyyttä vai jotain muuta? Eriasia jos ei olettaisi mitään, toki maksaisin silloin tällöin enemmän, ei olisi ongelmaa.
Keskenään täysin samanvertaisetkin ihmiset luulevat tarjoavansa muille, esimerkiksi samassa työpaikassa, puheita "kun saa samaa palkkaa".
En ikinä ole nähnyt missään kovin ylimielisiä köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et näköjään ole oppinut elämästä vielä mitään, siunausta vaan sinullekin!
Syy ja seuraus.
Jos annat samat resurssit fiksulle ja urpolle, niin on todennäköistä, että fiksu osaa tehdä niillä fiksuja juttuja ja hallita näitä resursseja kun taas typerys ei saa niillä mitään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi rikkaalle on niin kova paikka joskus kutsua se köyhä ja tarjota vaikka hyvää ruokaa. Vaikka se köyhä ei voisikaan tarjota vastikkeena enempää kuin kahvikupillisen.
Ei se laske sen rikkaan ihmisarvoa tai statusta, vai laskeeko.
Onko rikkaan arvomaailma niin ankara ja raaka, että pitää ystävinään ja tuttavinaan vain niitä, joilta takuuvarmasti saa saman verran takaisin, joko rahana , palveluksina, statuksena tai jollain muulla.
Mieluummin ehkä vielä enemmän kuin on itse antanut.Eikö ihminen omana itsenään olekaan minkään arvoinen.
Koska minä rikas elätän jo nyt yhden helsinkiläisperheen, jossa on 2 työtöntä aikuista ja 2 alaikäistä lasta. He saavat vuodessa yli 30 000 e pelkkää asumistukea ja työttömysetuutta, joten miksi ihmeessä antaisin heille vielä lisää, kun tuokaan ei riitä.
192
Minä juuri kirjoitinkin, että köyhät auttavat toisiaan, siitä ei tehdä numeroa, eikä mollata toista.
Mun tuttavapiirissä on tosiaan ihan tuttua, että loppukuussa jollain on kahvi, vessapaperi, tiskiaine tai vastaava lopussa.
Se jolla on, lainaa niin että antaa kuun alussa takaisin.
Jos on kymppi tai vitonen rahaa viikon menoihin, niin sen laittaa ruokaan tai muuhun pakolliseen, silloin muutama eurokin on kallisarvoinen. Ihmettelen, miksi sitten se sama asia on rikkaille niin pirun vaikeaa.
Jos köyhä kysyy annatko vessapaperirullan niin, annan viikon päästä takaisin, miksi se laina on köyhälle helpompi antaa kuin rikkaille?
Miten se on niin kova paikka rikkaille? Tai jos pelkää, että se saamarin köyhä annakkaan vessapaperirullaa takaisin, niin kaatuuko siinä rikkaan maailma?
Ja sanon, että kyllä se antaa.
Vierailija kirjoitti:
192
Minä juuri kirjoitinkin, että köyhät auttavat toisiaan, siitä ei tehdä numeroa, eikä mollata toista.
Mun tuttavapiirissä on tosiaan ihan tuttua, että loppukuussa jollain on kahvi, vessapaperi, tiskiaine tai vastaava lopussa.
Se jolla on, lainaa niin että antaa kuun alussa takaisin.
Jos on kymppi tai vitonen rahaa viikon menoihin, niin sen laittaa ruokaan tai muuhun pakolliseen, silloin muutama eurokin on kallisarvoinen. Ihmettelen, miksi sitten se sama asia on rikkaille niin pirun vaikeaa.Jos köyhä kysyy annatko vessapaperirullan niin, annan viikon päästä takaisin, miksi se laina on köyhälle helpompi antaa kuin rikkaille?
Miten se on niin kova paikka rikkaille? Tai jos pelkää, että se saamarin köyhä annakkaan vessapaperirullaa takaisin, niin kaatuuko siinä rikkaan maailma?
Ja sanon, että kyllä se antaa.
Ongelma on siinä, että köyhä ei opi ikinä elättämään itseään ja perhettään, jos joka kuukausi voi käydä rikkaalta lainaamassa rahaa ja tavaraa
Tälle opiskelijalle tulee 500€/kk rahaa opintorahana sekä asumistukena. Puolet menee kaikkein halvimman opiskelija-asunnon vuokraan ja 100€ menee säästöön. 150€ jää siitä "huvitteluun", syömiseen, matkakortille jne. Elän aika köyhästi, mutta olenkin aika köyhä. Elän tällä hetkellä tulojeni mukaan, sillä tiedän, että tulevaisuus on valoisa, kun en nyt rupea sössimään tilannetta vaikka luottokortilla. Tällä hetkellä tilillä alle kymppi, mutta en stressaa, koska tiedän että 100€ on tässä kuussa jo säästetty (ja sijoitettu indeksirahastoon) vaurastun siis, kävi miten kävi. Kuukausittaisella satasella tulee 40v:ssa säästettyä 50 000 €, mutta indeksirahastossa se on muuttunut puoleksi miljoonaksi. Tai vaikka se puolen miljoonan tavoite jäisi vain sataan tonniin, niin ei sen väliä - helpottaa eläkettä joka tapauksessa. Nyt kun tämän tiedän, niin se kuukausittainen satanen löytyy aina, teen sen vaikka mainoksia jakamalla.
Raha on tiukalla, mutta nälkään en tule kuolemaan. Maksoi varmaan (huimat) 20€ kun ostin 20pss Myllyn paras makaroonia ja 15pkt * 1kg normaalia riisiä). Ostan lisää ihan heti kun loppuu. Ei lopu. Lisäksi aina tarpeen tullen haen bussilla lavan tomaattimurskaa, liemikuutioita, perunaa, sipulia, porkkanaa, kaalia, soijarouhetta, kuivaherneitä, papuja. Välillä -60% lihoja ja leipiä pakkaseen. Ovat halpoja ja säilyviä ruokia. Lihamakaroonilaatikkoa, lihaperunasoselaatikkoa, pasta bolognesea, chili con carnea, hernekeittoa, kasviswokkia, tomaattikeittoa yms.
Jos en olisi päässyt korkeakouluun, niin perustaisin työn ohessa harrastuksena firman. Vaikka verkkokaupan, se ei paljoa maksa kunhan ottaa selvää (Aliexpress tai Amazon tai Dropshipping yms). Netissä on paljon tietoa. Eteen tulevista ongelmista ei kannata lähtökohtaisesti valittaa, todennäköisesti joku on senkin jo ratkaissut.
Anyway - tietenkään kaikista ei ole yrittäjiksi. Tästä syystä hakisin kouluun, vaikka amikseen, jos ei muualle pääse. Jos nykyinen elintaso ei miellytä, niin katsoisin mitä täytyy tehdä saadakseen paremman elintason. Sen perusteella hakisin vaikka amikseen duuniin sopivalle alalle (katso liksat alta).
Saatavilla 24.11.2017: < https://yle.fi/uutiset/3-9435616 >
€/kk - Työnkuva
3736 Raideliikenteen kuljettajat ja työntekijät
3556 Sahatavaran sekä paperin ja kartongin prosessityöntekijät
3547 Kansimiehistö ym. vesiliikenteen työntekijät
3291 Metalliteollisuuden prosessityöntekijät ja viimeistelijät
3261 Lihanleikkaajat, leipurit, meijeristit ym.
3242 Työkoneiden kuljettajat
3235 Sähkölaitteiden asentajat ja korjaajat
3147 Sähkö- ja elektroniikka-alan työntekijät
3088 Rakennusten viimeistelytyöntekijät
3068 Suojelu- ja vartiointityöntekijät
Työnteosta ja järkevistä valinnoista.