Miksi köyhät eivät osaa suunnitella elämäänsä?

Muistakaa että meillä kenelläkään ei ole samat lähtökohdat elämään. Itse elin lapsuuteni väkivaltaisessa, alkoholinhuuruisessa, rahattomassa perheessä. Itsetunto nollissa. Kaverini eli ns normaaliperheessä, vanhemmat psykologi ja patologi. Heille oli kiva mennä kun oli turvallista, ruokaa, virikkeitä kuten pelejä, tietokone, piano sekä hänen vanhemmat juttelivat minulle. Noita minulla ei kotona ollut. Minulle jäi lapsuudesta häpeä, alemmuudentunne, pelko yms mitkä vaikuttavat minuun aikuisiällä. Ei sellaisten tunteiden kanssa ole helppo luoda uraa ja nousta köyhästä rikkaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin nähdä, kun joku elää 10 vuotta alle 1000e/kk kuukausituloilla ja tienaa vuodessa sen 3000-7000 euroa ja säästää siinä ja samalla nauttii niistä kymmenestä elinvuodestaan edes jotenkuten.

Elän pääasiassa todella kitsaasti, en meikkaa, en juuri osta vaatteita (käytän esim. äitini ja sukulaisten vanhoja, kierrätyskeskuksista ostettuja, esim. UFF on minulle liian kallis ostospaikka), syön terveellisesti ja pyrin panostamaan ruuan laatuun ja samalla hinta-laatu -suhteeseen. Harrastan edullisia ja ilmaisia juttuja, joista on iloa muillekin, esim. vapaaehtoistyötä.

Tästä huolimatta en saa juuri säästettyä. Joka kuukausi yritän laittaa 50-100e säästöön, mutta yleensä se menee viimeistään seuraavassa kuussa johonkin laskuun tai ruokaan. Enkä saa edes kaikkia laskujani maksettua näillä tuloilla, kun pitäisi jotain syödäkin.

1 000 €/kk tulot kymmenen vuoden ajan? Onko kyseessä henkilö, joka ei käy töissä ja elää tuilla? Vai henkilö, joka käy töissä?

Se voi olla sekä että. Tai henkilön työkyky on pysyvästi alentunut esim. liukastunut kotipihallaan ja koskettanut päänsä tai kätensä. Tai on työelämässä esim. kaupan kassa ja tekee tuntityötä.

Mieleen tulee Hyvinkäällä loukkaantunut nuori poliisi, jota jo nyt on ollut leikkauksessa 56 kertaa. Hänhän oli poliisiopiskelija.

Ei varmasti itse valinnut kohtaloaan.

Muistelen naapurin nuorehkon miehen saavan työkyvyttömyyseläketttä 370€/kk. Ei varmasti pärjäisi, jos ei asuisi vanhempiensa kanssa. Putosi aikoinaan katolta lumitöissä.

sinäminähän kirjoitti:

Muistakaa että meillä kenelläkään ei ole samat lähtökohdat elämään. Itse elin lapsuuteni väkivaltaisessa, alkoholinhuuruisessa, rahattomassa perheessä. Itsetunto nollissa. Kaverini eli ns normaaliperheessä, vanhemmat psykologi ja patologi. Heille oli kiva mennä kun oli turvallista, ruokaa, virikkeitä kuten pelejä, tietokone, piano sekä hänen vanhemmat juttelivat minulle. Noita minulla ei kotona ollut. Minulle jäi lapsuudesta häpeä, alemmuudentunne, pelko yms mitkä vaikuttavat minuun aikuisiällä. Ei sellaisten tunteiden kanssa ole helppo luoda uraa ja nousta köyhästä rikkaaksi.

Köyhästä rikkaaksi. Harva keskiluokkainenkaan päätyy rikkaaksi. Ei kannata asettaa liian kovia vaatimuksia itselleen, jotka sitten lannistavat. Miten olisi, kykenee huolehtimaan itsestään ja mahdollisesta perheestään ilman, että syyttää koko ajan muita ja on käsi ojossa yhteiskunnan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin nähdä, kun joku elää 10 vuotta alle 1000e/kk kuukausituloilla ja tienaa vuodessa sen 3000-7000 euroa ja säästää siinä ja samalla nauttii niistä kymmenestä elinvuodestaan edes jotenkuten.

Elän pääasiassa todella kitsaasti, en meikkaa, en juuri osta vaatteita (käytän esim. äitini ja sukulaisten vanhoja, kierrätyskeskuksista ostettuja, esim. UFF on minulle liian kallis ostospaikka), syön terveellisesti ja pyrin panostamaan ruuan laatuun ja samalla hinta-laatu -suhteeseen. Harrastan edullisia ja ilmaisia juttuja, joista on iloa muillekin, esim. vapaaehtoistyötä.

Tästä huolimatta en saa juuri säästettyä. Joka kuukausi yritän laittaa 50-100e säästöön, mutta yleensä se menee viimeistään seuraavassa kuussa johonkin laskuun tai ruokaan. Enkä saa edes kaikkia laskujani maksettua näillä tuloilla, kun pitäisi jotain syödäkin.

1 000 €/kk tulot kymmenen vuoden ajan? Onko kyseessä henkilö, joka ei käy töissä ja elää tuilla? Vai henkilö, joka käy töissä?

Se voi olla sekä että. Tai henkilön työkyky on pysyvästi alentunut esim. liukastunut kotipihallaan ja koskettanut päänsä tai kätensä. Tai on työelämässä esim. kaupan kassa ja tekee tuntityötä.

Mieleen tulee Hyvinkäällä loukkaantunut nuori poliisi, jota jo nyt on ollut leikkauksessa 56 kertaa. Hänhän oli poliisiopiskelija.

Ei varmasti itse valinnut kohtaloaan.

Muistelen naapurin nuorehkon miehen saavan työkyvyttömyyseläketttä 370€/kk. Ei varmasti pärjäisi, jos ei asuisi vanhempiensa kanssa. Putosi aikoinaan katolta lumitöissä.

Jos tekee kymmenen vuotta kaupan kassalla töitä tonnin liksalla, se on oma valinta. Siinä vaihessa kun haluaa muutosta, niin hakee uutta duunia tai menee opiskelee tai opiskelee kaupan kassalla istumisen ohessa. Se on oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin nähdä, kun joku elää 10 vuotta alle 1000e/kk kuukausituloilla ja tienaa vuodessa sen 3000-7000 euroa ja säästää siinä ja samalla nauttii niistä kymmenestä elinvuodestaan edes jotenkuten.

Elän pääasiassa todella kitsaasti, en meikkaa, en juuri osta vaatteita (käytän esim. äitini ja sukulaisten vanhoja, kierrätyskeskuksista ostettuja, esim. UFF on minulle liian kallis ostospaikka), syön terveellisesti ja pyrin panostamaan ruuan laatuun ja samalla hinta-laatu -suhteeseen. Harrastan edullisia ja ilmaisia juttuja, joista on iloa muillekin, esim. vapaaehtoistyötä.

Tästä huolimatta en saa juuri säästettyä. Joka kuukausi yritän laittaa 50-100e säästöön, mutta yleensä se menee viimeistään seuraavassa kuussa johonkin laskuun tai ruokaan. Enkä saa edes kaikkia laskujani maksettua näillä tuloilla, kun pitäisi jotain syödäkin.

1 000 €/kk tulot kymmenen vuoden ajan? Onko kyseessä henkilö, joka ei käy töissä ja elää tuilla? Vai henkilö, joka käy töissä?

Se voi olla sekä että. Tai henkilön työkyky on pysyvästi alentunut esim. liukastunut kotipihallaan ja koskettanut päänsä tai kätensä. Tai on työelämässä esim. kaupan kassa ja tekee tuntityötä.

Mieleen tulee Hyvinkäällä loukkaantunut nuori poliisi, jota jo nyt on ollut leikkauksessa 56 kertaa. Hänhän oli poliisiopiskelija.

Ei varmasti itse valinnut kohtaloaan.

Muistelen naapurin nuorehkon miehen saavan työkyvyttömyyseläketttä 370€/kk. Ei varmasti pärjäisi, jos ei asuisi vanhempiensa kanssa. Putosi aikoinaan katolta lumitöissä.

Heidi on menossa takaisin polamkiin ja hänestä tulee kyllä poliisi. Kyllä hän on ihan itse tuon päätöksen tehnyt, olisi voinut luovuttaa ja kuolla, mutta ei tehnyt niin.

Joku jo mainitsikin, että ehkäpä juuri se suunnitelmallisuuden puute siihen köyhyyteen johtaa.

Ei osata suunnitella elämää alunalkaen. Ei hakeuduta kouluihin, ei hankinta järkevän kokoista/hintaista asuntoa, ei suunnitella lasten määrää jne. Sitten niitä lapsia vaan tulee, ei olla valmiita, ei tajuta että lapset ovat suuri kustannuserä. Sitten havahduttanut kun kaikki maksaa, mutta ei tajuta miten omalla toiminnalla lähes kaikkeen voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

sinäminähän kirjoitti:

Muistakaa että meillä kenelläkään ei ole samat lähtökohdat elämään. Itse elin lapsuuteni väkivaltaisessa, alkoholinhuuruisessa, rahattomassa perheessä. Itsetunto nollissa. Kaverini eli ns normaaliperheessä, vanhemmat psykologi ja patologi. Heille oli kiva mennä kun oli turvallista, ruokaa, virikkeitä kuten pelejä, tietokone, piano sekä hänen vanhemmat juttelivat minulle. Noita minulla ei kotona ollut. Minulle jäi lapsuudesta häpeä, alemmuudentunne, pelko yms mitkä vaikuttavat minuun aikuisiällä. Ei sellaisten tunteiden kanssa ole helppo luoda uraa ja nousta köyhästä rikkaaksi.

Köyhästä rikkaaksi. Harva keskiluokkainenkaan päätyy rikkaaksi. Ei kannata asettaa liian kovia vaatimuksia itselleen, jotka sitten lannistavat. Miten olisi, kykenee huolehtimaan itsestään ja mahdollisesta perheestään ilman, että syyttää koko ajan muita ja on käsi ojossa yhteiskunnan suuntaan.

En ole tuo, jolle, kommentoit, mutta vähän samansuuntaisista lähtökohdista, en tosin ihan kaikin puolin niin ankeista, koska oli hyviäkin kausia ja vain toinen vanhemmista alkoholisti. Sen verran kuitenkin ymmärrän, että köyhän näkökulmasta ne sun mielestä keskiluokkaiset on rikkaita. 

Mitä ovat ne pakolliset menot ja laskut vuodesta toiseen jotka vievät pennilteen kaikki tulot tai vähän ylikin?

Kun olin lapsi ja sain viikkorahaa säästin, kun opiskelin säästin, kun pääsin töihin säästin ja säästän vieläkin yli 50% tuloistani.

Kiinteät menoni on alle 1000€ ja tuloni 2000€ nettona. Varallisuutta 6 numeroinen summa, ikää alle 30v.

Mikä on sellainen vastoinkäyminen joka tulee puun takaa että se veisi hetkessä säästöni? Todella vakava sairastuminen koko perheelle samaan aikaan, ehkä?

Jos elää kuten muut eli tuhlaa 95% palkastaan aina ja säätää satasen niin äkkiäkös ne säästöt hupenee.

Eri asia jos nämä vastoinkäymiset alkaa ennenkuin on ehtinyt saamaan mitään tuloja sitten ei voi mitään.

Köyhyyden suomessa poistaisi talouden, säästämisen ja sijoittamisen pakollinen opetus kaikille + jonkinlainen koulutus, vaikka ammattitukinto alalle jossa riittää töitä.

Kertokaa mitä en ymmärrä? Maailman puolet väestöstä elää alle 2$/päivä, silti suurin osa näitä pysyy hengissä, näistäkin oikeista käyhistä moni säästää.

Vierailija kirjoitti:

Joku jo mainitsikin, että ehkäpä juuri se suunnitelmallisuuden puute siihen köyhyyteen johtaa.

Ei osata suunnitella elämää alunalkaen. Ei hakeuduta kouluihin, ei hankinta järkevän kokoista/hintaista asuntoa, ei suunnitella lasten määrää jne. Sitten niitä lapsia vaan tulee, ei olla valmiita, ei tajuta että lapset ovat suuri kustannuserä. Sitten havahduttanut kun kaikki maksaa, mutta ei tajuta miten omalla toiminnalla lähes kaikkeen voi vaikuttaa.

Huoh. Ihan kuule suunnittelin valmistuvani korkeakoulusta muutamassa vuodessa ja pääseväni pitkälle uralla. Aina vain ei mene ihan niin kuin suunnittelee. Tiedän muitakin kuin itseni, jotka ovat lähteneet yliopistoihin ja korkeakouluihin taskussa lukiosta huippupaperit ja päässeet opiskelemaan sinne, minne hakeneetkin. Sitten on tullut masennusta ja mitä kenelläkin, perhettäkin toisilla, ja opinnot eivät olekaan sujuneet sutjakasti loppuun. On tullut lamaa, jolloin ei saanut töitä, vaikka valmistuikin, ei saanut töitä opiskelujen oheen. Ei vain saanut töitä teki mitä tahansa, jos ei ollut suhteita. Omalla toiminnalla voi vaikuttaa lähes kaikkeen joo, jos on superihminen.

Tässä taas tulee todistettua, että raha ei tee onnelliseksi, eikä ainakaan empaattiseksi ja muita ymmärtäväksi ihmiseksi.

Hyväosaiset täällä antavat ylhäältäpäin alentavia, ajattelemattomia ja tietämättömiä lausuntoja itseään huonommassa asemassa olevista ihmisistä.

Kukaan ei ole niin armoton kuin sellainen ihminen joka ei ole joutunut todellisen köyhyyden eteen.

Köyhä antaa ainoastaan, rikas ei paljostakaan.

Rikas ei luovu sentistäkään, mutta kaksi köyhää tukee toisiaan jos suinkin pystyy. Jos toisella on vessapaperia loppu, niin se jolla sillä hetkellä on, niin antaa rullan.

Jos on kahvi loppu, niin annetaan lainaksi siihen saakka kun saa rahaa.

Sitten kun on molemmilta loppu samaan aikaan, niin ainakin on tunne, että se toinen ymmärtää, ei tuomitse, se on paljon arvoista, siihen ei moni hyväosainen pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo mainitsikin, että ehkäpä juuri se suunnitelmallisuuden puute siihen köyhyyteen johtaa.

Ei osata suunnitella elämää alunalkaen. Ei hakeuduta kouluihin, ei hankinta järkevän kokoista/hintaista asuntoa, ei suunnitella lasten määrää jne. Sitten niitä lapsia vaan tulee, ei olla valmiita, ei tajuta että lapset ovat suuri kustannuserä. Sitten havahduttanut kun kaikki maksaa, mutta ei tajuta miten omalla toiminnalla lähes kaikkeen voi vaikuttaa.

Huoh. Ihan kuule suunnittelin valmistuvani korkeakoulusta muutamassa vuodessa ja pääseväni pitkälle uralla. Aina vain ei mene ihan niin kuin suunnittelee. Tiedän muitakin kuin itseni, jotka ovat lähteneet yliopistoihin ja korkeakouluihin taskussa lukiosta huippupaperit ja päässeet opiskelemaan sinne, minne hakeneetkin. Sitten on tullut masennusta ja mitä kenelläkin, perhettäkin toisilla, ja opinnot eivät olekaan sujuneet sutjakasti loppuun. On tullut lamaa, jolloin ei saanut töitä, vaikka valmistuikin, ei saanut töitä opiskelujen oheen. Ei vain saanut töitä teki mitä tahansa, jos ei ollut suhteita. Omalla toiminnalla voi vaikuttaa lähes kaikkeen joo, jos on superihminen.

Miksi ei loisi suhteita nuoresta asti? Tutustuu ihmisiin ja on mukava. Näyttää, että on luotettava ja osaa jotakin.

Kenelle se perhe tulee itsestään? Yhtäkkiä putkahtaa 3 lasta tyhjästä?

Masennus tietysti on ikävä asia, sitä en vähättele.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tulee todistettua, että raha ei tee onnelliseksi, eikä ainakaan empaattiseksi ja muita ymmärtäväksi ihmiseksi.

Hyväosaiset täällä antavat ylhäältäpäin alentavia, ajattelemattomia ja tietämättömiä lausuntoja itseään huonommassa asemassa olevista ihmisistä.

Kukaan ei ole niin armoton kuin sellainen ihminen joka ei ole joutunut todellisen köyhyyden eteen.

Köyhä antaa ainoastaan, rikas ei paljostakaan.

Rikas ei luovu sentistäkään, mutta kaksi köyhää tukee toisiaan jos suinkin pystyy. Jos toisella on vessapaperia loppu, niin se jolla sillä hetkellä on, niin antaa rullan.

Jos on kahvi loppu, niin annetaan lainaksi siihen saakka kun saa rahaa.

Sitten kun on molemmilta loppu samaan aikaan, niin ainakin on tunne, että se toinen ymmärtää, ei tuomitse, se on paljon arvoista, siihen ei moni hyväosainen pysty.

Pese perseensä ja jättää kahvit juomatta jos on niin perse auki. Säästää rahat.

Ihme käsitys, että on joku automaattinen kahtiajako köyhät ja rikkaat? Eikö köyhä voi elää menojensa mukaan? Jos on tulot tonnin kuussa sitten käytetään 800€ kuussa, ei tonnia.

Asuu vaikka teltassa ja pyöräilee niin kauan, että on rahaa jemmassa. Sitten kun se on jemmassa ei käytä sitä ikinä. Näin köyhällä on loppuelämänsä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tulee todistettua, että raha ei tee onnelliseksi, eikä ainakaan empaattiseksi ja muita ymmärtäväksi ihmiseksi.

Hyväosaiset täällä antavat ylhäältäpäin alentavia, ajattelemattomia ja tietämättömiä lausuntoja itseään huonommassa asemassa olevista ihmisistä.

Kukaan ei ole niin armoton kuin sellainen ihminen joka ei ole joutunut todellisen köyhyyden eteen.

Köyhä antaa ainoastaan, rikas ei paljostakaan.

Rikas ei luovu sentistäkään, mutta kaksi köyhää tukee toisiaan jos suinkin pystyy. Jos toisella on vessapaperia loppu, niin se jolla sillä hetkellä on, niin antaa rullan.

Jos on kahvi loppu, niin annetaan lainaksi siihen saakka kun saa rahaa.

Sitten kun on molemmilta loppu samaan aikaan, niin ainakin on tunne, että se toinen ymmärtää, ei tuomitse, se on paljon arvoista, siihen ei moni hyväosainen pysty.

Tai sitten ne armottomimmat on niitä jotka ovat ihan itse nousseet ylös ja nyt ei empatia riitä niille "nokun sä et ymmärrä.." juuri hän ymmärtää että elämä on itsestä kiinni, hän on tehnyt sen eikä kestä tekosyitä. Ja tuohon toiseen kappaleeseen, tiedätkö miksi rikkaan ja köyhän ystävyys ei usein onnistu? Köyhä olettaa että hänellä on oikeus ottaa ja ottaa. Mitään hänen ei tarvitse ikinä tarjota koska rikkaan täytyy antaa hänelle! Kuka sellaista riippakiveä jaksaa joka vinkuu ja vaatii palveluksia vain siksi että minulla on enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulot on pienet, niin kaikkeen ei voi varautua säästämällä ennakkoon. Voi tietysti säästää siltä varalta, että pesukone hajoaa, mutta ei siihen, että pesukone + jääkaappi hajoaa + jää työttömäksi + puoliso sairastuu vakavasti.

Mikä on sinun syysi, ettet tätä tiedä, vaikka sanojesi mukaan olet lukenut täällä ketjuja aiemminkin? Minä en ole köyhä (joskaan en rikaskaan), mutta osaan sentään ajatella asioita muidenkin kuin itseni näkökulmasta.

Miksi tämä työttömäksi jääminen on aina yllätys? Ainakin minulla oli irtisanomisaika, peräti 2 kk. Se jälkeen sain ansiosidonnaista päivärahaa, joka oli ihan mukava summa kuukaudessa. Pienellä ennakoinnilla moni asia on helpompi hoitaa.

Kaikki eivät saa ansiosidonnaista tukea, se edellyttää tiettyä alallaoloaikaa, joka ei pätkätöissä välttämättä täyty.

Sitä myöskin saa vain 300-500 päivää, minkä jälkeen varsinkin iäkäs työnhakija tai työttömyyden riivaamalla paikkakunnalla asuva työtön mitä suurimmalla todennäköisyydellä on edelleen työtön, vaikka töitä hakisi vimmatusti.

Ja silloinhan jo joudutkin sinnittelemään työmarkkinatuella, joka on 32 eukkia päivässä. Sillä makselet KAIKKI menot.

49

Suurin osa saisi ansiosidonnaista, jos vaivautuisi maksamaan kassalle maksut. Mutta ei, mieluummin uskotaan, että ei kannata. Ja jos elää pätkätöillä, niin työttömyys ei voi tulla yllätyksenä! Sen noin 300 päivän eli vähän yli vuoden aikana on kyllä monta hyvää kuukautta aikaa järjestää elämänsä niin, että jos putoaa peruspäivärahalle, niin tausta on turvattu. Tätä se varautuminen tarkoittaa: mietti elänää eteenpäin ja jo tänään jättää kivan vedenkeittimien ostamatta, vaikka miten olisi pimeä perjantai. Niinpä sen rahan voi sijoittaa ja se on käytettävissä siinä vaiheessa, kun tulot ovat pienentyneet. Harmi, että iso osa köyhistä ei tätä tajua, vaan ostaa tänäänkin kilvan kaikenlaista krääsää. Kun se on halpaa.

Juuri ap:n ja joidenkin kommentoijien kaltaiset ylimieliset, todellisuudesta vieraantuneet, omassa kuplassaan elävät jeesustelijat ovat se, mikä on Suomessa tällä hetkellä vikana. Täydellinen kyvyttömyys empatiaan ja täydellinen kyvyttömyys ymmärtää sitä, kuinka eriarvoisista asemista Suomessakin lähdetään elämään. Tässäkään maassa ei kaikilla todellakaan ole samanlaisia mahdollisuuksia tehdä töitä tai edes niitä kesätöitä, opiskella, edetä uralla, säästää ja ostaa omistusasunto. Jos sinulla menee hyvin, hienoa, mutta se ei johdu pelkästään siitä että olet itse niin erinomainen ja taitava, vaan siitä, että sinulla on alusta asti ollut huomattavasti paremmat lähtökohdat kuin monella muulla. Miten kehtaat tulla neuvomaan, tuomitsemaan ja jeesustelemaan ketään muuta? Se, jos sinulla on pankissa yhtään säästöjä, katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa tarkoittaa jo, että kuulut maailman rikkaimpaan 5%:iin väestöstä. Teidän kaikkien jeesustelijoiden hyvinvointi tulee sen teidän halveksimanne ja tuomitsemanne 95%:n selkänahasta. Teillä voi mennä hyvin vain siksi, että enemmistöllä menee huonommin. Jos oikeasti välittäisit tästä asiasta, lopettaisit tuomitsemisen ja sen sijaan äänestäisit poliitikkoja jotka eivät ole jatkuvasti leikkaamassa työttömyysturvasta, lopettamassa tai yksityistämässä peruspalveluja ja lisäämässä sitä eriarvoisuutta, joka mahdollistaa tuon teidän turvallisen elämänne hyvinvoivassa pikku kuplassanne.

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä veikeä otus, ap.

Ensin selittelet, miten helppoa on varautua - varsinkin kaltaisesi ihmisen, joka elää kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa - ja säästää.

Sitten rajaat pois vaikkapa vaikean sairastumisen.

Miksi tuollainen rajaus? Kuvittelet, että köyhille ei ikinä tule yllättäviä ISOJA tulotason muutoksia? Ei sitten mieleesi tule, että se köyhyys hyvinkin usein ON JUURI ISOJEN MUUTOSTEN TULOSTA!

Esimerkiksi työttömyys. Jos sinä kolmekymppisenä jäät työttömäksi, se tuskin on maailmanloppu. Voit kouluttautua uuteen ammattiin tai muuttaa ehkä työn perässä, mikäli miehesikin saa uudesta paikasta töitä.

Mutta entä, jos kyse onkin vaikkapa yksinhuoltajasta, joka on viisikymppinen ja alan työt loppuvat. Mitä hän tekee? Mäkkärin tai Alepan kassalle on nuorempiakin tulijoita ja alanvaihto on kinkkistä, jos tulee uudelle alalle ilman työkokemusta joskus - mitä? - 55-vuotiaana. Ei taida töitä kuule löytyä.

Tai entä, jos puoliso kuolee ja tulotaso puolittuu tai joudut sairaseläkkeelle. 

Tulotason äkillinen ja erityisesti äkillinen JA pysyvä romahtaminen ON kriisin paikka.

Kaikilla ei ole pienten tulojen ja isojen asumismenojen (tämä on todellisuutta pk-seudulla ja monella muullakin kaupunkiseudulla Suomessa) isoja säästöjä. Rahat esimerkiksi täällä stadissa menevät asuntolainaan pitkälle 40-50-vuotiaaksi asti, ja sen jälkeen sinulla toki on velaton asunto, mutta ei sitä voi syödä - se on koti.

Sanon tämän nyt hitaasti, toivottavasti ymmärrät, vaikka ymmärtämisen kykysi ja empatiasi ei selvästikään ole kovin hyvällä tasolla.

Varautua voi, mutta yllättävät kulut sotkevat helposti pienituloisen talouden, ja jos yllättäviä kuluja osuu useampia yhtä aikaa, edessä voi olla jo kriisi. Yllättävien kulujen ominaisuutena kun - yllättäen - on juuri se yllättävyys, eli että niitä ei voi ennakoida.

Jokainen järkevä ihminen säästää vähän pahan päivän varalle. Jos talous on tiukilla, säästöt kumminkin karttuvat hitaasti ja kyllä, säästöt saattavat huveta jo yhdessä isossa, yllättävässä kuluerässä. Sitten säästöjä onkin nolla euroa.

Ja edessä on esimerkiksi se joulu, ja joulusäästösi menivät sen rikkoutuneen jääkaapin vaihtamiseen...

Ymmärrätkö vai haenko lisää rautalankaa?

t. akateeminen ja hyvätuloinen, mutta sen verran fiksu, ettei yleistä omaa elämäänsä koskemaan kaikkia muita

Mitään yllättäviä menoja ei ole olemassakaan. Kodinkoneet hajoaa ennemmin tai myöhemmin, ihan kaikki. On enemmän kuin todennäköistä että jokainen meistä sairastuu jossain elämänvaiheessa. Autotkin pruukaa hajoilemaan. Jne.

Tämän takia jokainen fiksu ihminen heti töihin päästyään säästää ENSIMMÄISEKSI itselleen vähintään kolmen kuukauden menoja vastaavan puskurirahaston. SEN JÄLKEEN sitten voi harkita matkustelua sun muuta.

Sen sijaan nykyään persaukiset opiskelijatkin katsovat asiakseen matkustella tai haaskata rahojaan tekokynsiin ja -ripsiin. Ja sitten vingutaan kun "sattuu jotain yllättävää".

Itselläni on noita "yllättäviä sattumuksia" ollut viimeiset seitsemän vuotta täynnä, kun ensin jäin työttömäksi ja hyvin pian sen jälkeen sairastuin vakavasti ja sitten parin vuoden kuntoutustuen jälkeen vakuutusyhtiö päättikin että olen parantunut. Mitä en siis ole. Minulla on silti edelleen säästössä heti realisoitavissa se kolmen kuukauden puskuri vaikka välissä on ollut kallista autoremppaa (mieheni tarvitsee autoa päästäkseen töihin) , kallista fysioterapiaa -ja jopa muutama ulkomaanmatka.

Vierailija kirjoitti:

Juuri ap:n ja joidenkin kommentoijien kaltaiset ylimieliset, todellisuudesta vieraantuneet, omassa kuplassaan elävät jeesustelijat ovat se, mikä on Suomessa tällä hetkellä vikana. Täydellinen kyvyttömyys empatiaan ja täydellinen kyvyttömyys ymmärtää sitä, kuinka eriarvoisista asemista Suomessakin lähdetään elämään. Tässäkään maassa ei kaikilla todellakaan ole samanlaisia mahdollisuuksia tehdä töitä tai edes niitä kesätöitä, opiskella, edetä uralla, säästää ja ostaa omistusasunto. Jos sinulla menee hyvin, hienoa, mutta se ei johdu pelkästään siitä että olet itse niin erinomainen ja taitava, vaan siitä, että sinulla on alusta asti ollut huomattavasti paremmat lähtökohdat kuin monella muulla. Miten kehtaat tulla neuvomaan, tuomitsemaan ja jeesustelemaan ketään muuta? Se, jos sinulla on pankissa yhtään säästöjä, katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa tarkoittaa jo, että kuulut maailman rikkaimpaan 5%:iin väestöstä. Teidän kaikkien jeesustelijoiden hyvinvointi tulee sen teidän halveksimanne ja tuomitsemanne 95%:n selkänahasta. Teillä voi mennä hyvin vain siksi, että enemmistöllä menee huonommin. Jos oikeasti välittäisit tästä asiasta, lopettaisit tuomitsemisen ja sen sijaan äänestäisit poliitikkoja jotka eivät ole jatkuvasti leikkaamassa työttömyysturvasta, lopettamassa tai yksityistämässä peruspalveluja ja lisäämässä sitä eriarvoisuutta, joka mahdollistaa tuon teidän turvallisen elämänne hyvinvoivassa pikku kuplassanne.

Mitäpä jos sinä ottaisit vastuun omasta elämästäsi ja tekemisistäsi? Olisiko mitään? Ai Muttakun "kaikilla muilla on helppo elämä, mulla ei.." et sinä tiedä meidän elämästämme ja menneisyydestämme mitään.

Wau, mitä kommentteja! Olisivat Nobel palkinnon arvoisia, miten ap ja kumppanit poistaisivat Suomesta köyhyyden. Tosi helppoa, köyhät vain laitettaisiin säästämään, ennakoimaan tulevaisuus ja joululahjat ostettaisiin pitkin vuotta.

Kätevää ja helppoa.

Minusta ap. ja monet kommentoijat ovat aivan liian vaatimattomia ja kätkevät viisautensa ja aivonystyränsä vakan alle, eikö samaa teoriaa voisi käyttää maailman laajuisesti ja kertaheitolla poistettaisiin köyhyys ja nälänhätä, ensiksi vain ihmiset pantaisiin säästämään ja vasta sitten murua suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sinäminähän kirjoitti:

Muistakaa että meillä kenelläkään ei ole samat lähtökohdat elämään. Itse elin lapsuuteni väkivaltaisessa, alkoholinhuuruisessa, rahattomassa perheessä. Itsetunto nollissa. Kaverini eli ns normaaliperheessä, vanhemmat psykologi ja patologi. Heille oli kiva mennä kun oli turvallista, ruokaa, virikkeitä kuten pelejä, tietokone, piano sekä hänen vanhemmat juttelivat minulle. Noita minulla ei kotona ollut. Minulle jäi lapsuudesta häpeä, alemmuudentunne, pelko yms mitkä vaikuttavat minuun aikuisiällä. Ei sellaisten tunteiden kanssa ole helppo luoda uraa ja nousta köyhästä rikkaaksi.

Köyhästä rikkaaksi. Harva keskiluokkainenkaan päätyy rikkaaksi. Ei kannata asettaa liian kovia vaatimuksia itselleen, jotka sitten lannistavat. Miten olisi, kykenee huolehtimaan itsestään ja mahdollisesta perheestään ilman, että syyttää koko ajan muita ja on käsi ojossa yhteiskunnan suuntaan.

En ole tuo, jolle, kommentoit, mutta vähän samansuuntaisista lähtökohdista, en tosin ihan kaikin puolin niin ankeista, koska oli hyviäkin kausia ja vain toinen vanhemmista alkoholisti. Sen verran kuitenkin ymmärrän, että köyhän näkökulmasta ne sun mielestä keskiluokkaiset on rikkaita. 

Kiitos analyysista. Voin kuitenkin kertoa, että olen itse elänyt väkivaltaisessa alkkis-perheessä ja toinen vanhempani (se alkkis) kuoli, kun olin pieni. Olen vieraillut eri vankiloissa tapaamassa  perheeni jäseniä, tullut toistuvasti sotkettu heidän asioihinsa ja tämän takia joutunut asioimaan poliisin kanssa. Yläasteen opettajani sanoi minulle, että minusta ei koskaan tule mitään ja olen samanlainen kuin muukin perheeni. Hän sanoi myös, että minusta tulee, jos ei narkkia, niin korkeintaan yksinhuoltaja teiniäiti.

Olen akateemisesti koulutettu, työssä käyvä perheellinen ihminen. Edustan itse keskiluokkaa asemani, omaisuuteni ja tulojeni puolesta. Olen tehnyt töitä sen eteen, että sain opiskeltua. Uskon hyvin vahvasti, että ihminen pystyy itse vaikuttamaan elämäänsä. Itse tein päätöksen yhdeksännellä luokalla. Lähdin lukioon muualle. Tiesin, että jos jatkan vanhoissa piireissä minusta tulee se yksinhuoltaja teiniäiti. Lukiossa oli eräs ruotsin kielen opettaja, joka tsemppasi minua jatkamaan opiskelujani, vieläpä ihan toisessa aineessa, sillä en pärjännyt ruotsin kielessä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri ap:n ja joidenkin kommentoijien kaltaiset ylimieliset, todellisuudesta vieraantuneet, omassa kuplassaan elävät jeesustelijat ovat se, mikä on Suomessa tällä hetkellä vikana. Täydellinen kyvyttömyys empatiaan ja täydellinen kyvyttömyys ymmärtää sitä, kuinka eriarvoisista asemista Suomessakin lähdetään elämään. Tässäkään maassa ei kaikilla todellakaan ole samanlaisia mahdollisuuksia tehdä töitä tai edes niitä kesätöitä, opiskella, edetä uralla, säästää ja ostaa omistusasunto. Jos sinulla menee hyvin, hienoa, mutta se ei johdu pelkästään siitä että olet itse niin erinomainen ja taitava, vaan siitä, että sinulla on alusta asti ollut huomattavasti paremmat lähtökohdat kuin monella muulla. Miten kehtaat tulla neuvomaan, tuomitsemaan ja jeesustelemaan ketään muuta? Se, jos sinulla on pankissa yhtään säästöjä, katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa tarkoittaa jo, että kuulut maailman rikkaimpaan 5%:iin väestöstä. Teidän kaikkien jeesustelijoiden hyvinvointi tulee sen teidän halveksimanne ja tuomitsemanne 95%:n selkänahasta. Teillä voi mennä hyvin vain siksi, että enemmistöllä menee huonommin. Jos oikeasti välittäisit tästä asiasta, lopettaisit tuomitsemisen ja sen sijaan äänestäisit poliitikkoja jotka eivät ole jatkuvasti leikkaamassa työttömyysturvasta, lopettamassa tai yksityistämässä peruspalveluja ja lisäämässä sitä eriarvoisuutta, joka mahdollistaa tuon teidän turvallisen elämänne hyvinvoivassa pikku kuplassanne.

Entä jos ottaisimme teidän köyhien vuoksi hieman napakammat otteet käyttöön. Jos sinulla ei ole säästöjä, ei kattoa pään äälle eikä ruokaa jääkaapissa, vaikka olet suomalainen veronmaksajien rahoilla koulutettu ja neuvolakäytetty, niin olisiko aika tarjota asuntolasta puolikas huone ja 3 lämmintä ateriaa päivässä. Käyttörahaksi riittää 80 e/kk, sillä saa kaiken tarpeellisen. Silloin sinua ei tuomitse kukaan, koska yhteiskunta tarjoaa minimielannon, terveydenhoidon ja taskurahat, sinun osuudeksesi jää nauttia siitä, että muut maksavat välttämättömät kulusi. Et tarvitse enempää!