Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisen vähättely ja uhrien syyllistäminen " sä olet aikuinen, et voi syyttää mennyttä ongelmistasi"
22.11.2017 |
Lytätty itsevarmuus, vaikeudet luottaa, alituinen fiilis että muu nauravat sinulle, masennus, päihteisiin pakeneminen....
Ja meidän "pitäisi päästä yli, lakata möyrimästä menneissä?"
Kommentit (385)
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Uskon. Mä nyt kerron sulle muutaman asian, joita et todennäköisesti halua kuulla.
- Opettele olemaan välittämättä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Eivät hekään välitä siitä, mitä sinä heistä ajattelet.
- Opettele suhtautumaan neutraalisti ihmisiin, jotka ovat sinulle merkityksettömiä. Useimmat elämän aikana tavatut ihmiset ovat merkityksettömiä. Joskus on tilanteita, jolloin joutuu olemaan heidän kanssaan useammankin kerran tekemisissä (kuten työkavereiden kanssa työpaikalla), mutta he eivät ole merkityksellisiä sinulle muutoin kuin tuon yhden asian suhteen.
- Opettele suhtautumaan ystävällisesti niihin ihmisiin, joilla on sinulle merkitystä (vanhempasi, ystäväsi, sukulaisesi jne). Älä kuitenkaan odota, että he jollain tavalla hyvittäisivät sinulle sen, mitä aikoinaan kiusaajasi sinulle tekivät. Hyvitystä voit odottaa vain kiusaajiltasi, et muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En IKINÄ hae huomiota millään "yhyy, minua on kiusattu"-kortilla, en jumalauta tahdo edes puhua asiasta!
Mutta se näkyy, jos on vähänkin kauemmin kanssani se näkyy. Epävakaa persoonallisuushäiriö, dissosisaatiohäiriö, vaikea masennus. Kävin terapiassa vuosia, en kokenut siitä lässytyksestä olevan mitään apua. Olen työkyvyttömyys-eläkkeellä ja aloitan aamun lääkedosetin napsauttamisella auki.
Tätä elämää kiusaajat ilmeisesti minulle toivoivat, ja toivomansa saivat.
Siitä "lässytyksestä" ei olekaan apua, jos sinne terapiaan menee asenteella "mun ei tarvi tehä mitään, terapeutti parantaa mut". Kyllä sitä ajatusmaailmaa pitää itse aktiivisesti muuttaa, terapeutti voi vaan ohjata sitä oikeaan suuntaan.
Terapeutin on autettava kaikessa siinä, että se lähtee menemään oikeaan suuntaan. Juuri siksi asiakas on mennyt sinne terapiaan. Ei keksimään itse, kuinka se tapahtuu. Siitä ei kannattaisi maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
No ei tietenkään, jos kutsut heitä idiooteiksi. Mutta miksi ihmeessä edes haluaisit hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat mielestäsi idiootteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Uskon. Mä nyt kerron sulle muutaman asian, joita et todennäköisesti halua kuulla.
- Opettele olemaan välittämättä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Eivät hekään välitä siitä, mitä sinä heistä ajattelet.
- Opettele suhtautumaan neutraalisti ihmisiin, jotka ovat sinulle merkityksettömiä. Useimmat elämän aikana tavatut ihmiset ovat merkityksettömiä. Joskus on tilanteita, jolloin joutuu olemaan heidän kanssaan useammankin kerran tekemisissä (kuten työkavereiden kanssa työpaikalla), mutta he eivät ole merkityksellisiä sinulle muutoin kuin tuon yhden asian suhteen.
- Opettele suhtautumaan ystävällisesti niihin ihmisiin, joilla on sinulle merkitystä (vanhempasi, ystäväsi, sukulaisesi jne). Älä kuitenkaan odota, että he jollain tavalla hyvittäisivät sinulle sen, mitä aikoinaan kiusaajasi sinulle tekivät. Hyvitystä voit odottaa vain kiusaajiltasi, et muilta.
Kiusaajani on äitini, joten voit panna ihan uusiksi nämä typerät ohjeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
No ei tietenkään, jos kutsut heitä idiooteiksi. Mutta miksi ihmeessä edes haluaisit hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat mielestäsi idiootteja?
Itse asiassa en haluakaan, en vain tajua, miten he kestävät itseään ollessaan idiootteja. Haluaisin auttaa heitä ymmärtämään, kuinka he eivät olisi niin tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
No ei tietenkään, jos kutsut heitä idiooteiksi. Mutta miksi ihmeessä edes haluaisit hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat mielestäsi idiootteja?
Itse asiassa en haluakaan, en vain tajua, miten he kestävät itseään ollessaan idiootteja. Haluaisin auttaa heitä ymmärtämään, kuinka he eivät olisi niin tyhmiä.
Eivät he kaipaa apuasi. He ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Uskon. Mä nyt kerron sulle muutaman asian, joita et todennäköisesti halua kuulla.
- Opettele olemaan välittämättä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Eivät hekään välitä siitä, mitä sinä heistä ajattelet.
- Opettele suhtautumaan neutraalisti ihmisiin, jotka ovat sinulle merkityksettömiä. Useimmat elämän aikana tavatut ihmiset ovat merkityksettömiä. Joskus on tilanteita, jolloin joutuu olemaan heidän kanssaan useammankin kerran tekemisissä (kuten työkavereiden kanssa työpaikalla), mutta he eivät ole merkityksellisiä sinulle muutoin kuin tuon yhden asian suhteen.
- Opettele suhtautumaan ystävällisesti niihin ihmisiin, joilla on sinulle merkitystä (vanhempasi, ystäväsi, sukulaisesi jne). Älä kuitenkaan odota, että he jollain tavalla hyvittäisivät sinulle sen, mitä aikoinaan kiusaajasi sinulle tekivät. Hyvitystä voit odottaa vain kiusaajiltasi, et muilta.Kiusaajani on äitini, joten voit panna ihan uusiksi nämä typerät ohjeesi.
Ohjeet pätevät edelleenkin, kun otat listalta pois ainostaan äitisi.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.[/quote]
Voit yllättyä. Ja hieman erilaisella asenteella voisit yllättyä vieläkin enemmänkin. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
No ei tietenkään, jos kutsut heitä idiooteiksi. Mutta miksi ihmeessä edes haluaisit hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat mielestäsi idiootteja?
Itse asiassa en haluakaan, en vain tajua, miten he kestävät itseään ollessaan idiootteja. Haluaisin auttaa heitä ymmärtämään, kuinka he eivät olisi niin tyhmiä.
Eivät he kaipaa apuasi. He ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä.
Sopisi kaivata tai heille tulee ongelmia kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
No ei tietenkään, jos kutsut heitä idiooteiksi. Mutta miksi ihmeessä edes haluaisit hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat mielestäsi idiootteja?
Itse asiassa en haluakaan, en vain tajua, miten he kestävät itseään ollessaan idiootteja. Haluaisin auttaa heitä ymmärtämään, kuinka he eivät olisi niin tyhmiä.
Eivät he kaipaa apuasi. He ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä.
Niin, kiusatessaan muita mielipiteillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Uskon. Mä nyt kerron sulle muutaman asian, joita et todennäköisesti halua kuulla.
- Opettele olemaan välittämättä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Eivät hekään välitä siitä, mitä sinä heistä ajattelet.
- Opettele suhtautumaan neutraalisti ihmisiin, jotka ovat sinulle merkityksettömiä. Useimmat elämän aikana tavatut ihmiset ovat merkityksettömiä. Joskus on tilanteita, jolloin joutuu olemaan heidän kanssaan useammankin kerran tekemisissä (kuten työkavereiden kanssa työpaikalla), mutta he eivät ole merkityksellisiä sinulle muutoin kuin tuon yhden asian suhteen.
- Opettele suhtautumaan ystävällisesti niihin ihmisiin, joilla on sinulle merkitystä (vanhempasi, ystäväsi, sukulaisesi jne). Älä kuitenkaan odota, että he jollain tavalla hyvittäisivät sinulle sen, mitä aikoinaan kiusaajasi sinulle tekivät. Hyvitystä voit odottaa vain kiusaajiltasi, et muilta.Kiusaajani on äitini, joten voit panna ihan uusiksi nämä typerät ohjeesi.
Ohjeet pätevät edelleenkin, kun otat listalta pois ainostaan äitisi.
Jos luulet, että ohjeesi riittäää kellekään äitinsä kiusaamalle olet naivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
No ei tietenkään, jos kutsut heitä idiooteiksi. Mutta miksi ihmeessä edes haluaisit hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat mielestäsi idiootteja?
Itse asiassa en haluakaan, en vain tajua, miten he kestävät itseään ollessaan idiootteja. Haluaisin auttaa heitä ymmärtämään, kuinka he eivät olisi niin tyhmiä.
Eivät he kaipaa apuasi. He ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä.
Sopisi kaivata tai heille tulee ongelmia kanssani.
Eli sä puhutkin nyt äidistäsi, miehestäsi ja lapsistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
No ei tietenkään, jos kutsut heitä idiooteiksi. Mutta miksi ihmeessä edes haluaisit hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat mielestäsi idiootteja?
Itse asiassa en haluakaan, en vain tajua, miten he kestävät itseään ollessaan idiootteja. Haluaisin auttaa heitä ymmärtämään, kuinka he eivät olisi niin tyhmiä.
Eivät he kaipaa apuasi. He ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä.
Sopisi kaivata tai heille tulee ongelmia kanssani.
Eli sä puhutkin nyt äidistäsi, miehestäsi ja lapsistasi?
En puhu. Vaan ihmisitä, joilla on paskat mieipiteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Uskon. Mä nyt kerron sulle muutaman asian, joita et todennäköisesti halua kuulla.
- Opettele olemaan välittämättä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Eivät hekään välitä siitä, mitä sinä heistä ajattelet.
- Opettele suhtautumaan neutraalisti ihmisiin, jotka ovat sinulle merkityksettömiä. Useimmat elämän aikana tavatut ihmiset ovat merkityksettömiä. Joskus on tilanteita, jolloin joutuu olemaan heidän kanssaan useammankin kerran tekemisissä (kuten työkavereiden kanssa työpaikalla), mutta he eivät ole merkityksellisiä sinulle muutoin kuin tuon yhden asian suhteen.
- Opettele suhtautumaan ystävällisesti niihin ihmisiin, joilla on sinulle merkitystä (vanhempasi, ystäväsi, sukulaisesi jne). Älä kuitenkaan odota, että he jollain tavalla hyvittäisivät sinulle sen, mitä aikoinaan kiusaajasi sinulle tekivät. Hyvitystä voit odottaa vain kiusaajiltasi, et muilta.Kiusaajani on äitini, joten voit panna ihan uusiksi nämä typerät ohjeesi.
Ohjeet pätevät edelleenkin, kun otat listalta pois ainostaan äitisi.
Jos luulet, että ohjeesi riittäää kellekään äitinsä kiusaamalle olet naivi.
Ohjeet pätevät aivan kaikille, jotka haluavat ympärilleen mukavia ihmisiä. Negatiivinen käytös karkoittaa ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
No ei tietenkään, jos kutsut heitä idiooteiksi. Mutta miksi ihmeessä edes haluaisit hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat mielestäsi idiootteja?
Itse asiassa en haluakaan, en vain tajua, miten he kestävät itseään ollessaan idiootteja. Haluaisin auttaa heitä ymmärtämään, kuinka he eivät olisi niin tyhmiä.
Eivät he kaipaa apuasi. He ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä.
Sopisi kaivata tai heille tulee ongelmia kanssani.
Eli sä puhutkin nyt äidistäsi, miehestäsi ja lapsistasi?
En puhu. Vaan ihmisitä, joilla on paskat mieipiteet.
Ja heitä tapaat missä? Työpaikallasi? Millaisia ongelmia olet ajatellut aiheuttaa heille? Entäpä, jos he vain kääntävät sinulle selkänsä? Niin fyysisesti kuin henkisestikin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Uskon. Mä nyt kerron sulle muutaman asian, joita et todennäköisesti halua kuulla.
- Opettele olemaan välittämättä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Eivät hekään välitä siitä, mitä sinä heistä ajattelet.
- Opettele suhtautumaan neutraalisti ihmisiin, jotka ovat sinulle merkityksettömiä. Useimmat elämän aikana tavatut ihmiset ovat merkityksettömiä. Joskus on tilanteita, jolloin joutuu olemaan heidän kanssaan useammankin kerran tekemisissä (kuten työkavereiden kanssa työpaikalla), mutta he eivät ole merkityksellisiä sinulle muutoin kuin tuon yhden asian suhteen.
- Opettele suhtautumaan ystävällisesti niihin ihmisiin, joilla on sinulle merkitystä (vanhempasi, ystäväsi, sukulaisesi jne). Älä kuitenkaan odota, että he jollain tavalla hyvittäisivät sinulle sen, mitä aikoinaan kiusaajasi sinulle tekivät. Hyvitystä voit odottaa vain kiusaajiltasi, et muilta.Kiusaajani on äitini, joten voit panna ihan uusiksi nämä typerät ohjeesi.
Ohjeet pätevät edelleenkin, kun otat listalta pois ainostaan äitisi.
Jos luulet, että ohjeesi riittäää kellekään äitinsä kiusaamalle olet naivi.
Ohjeet pätevät aivan kaikille, jotka haluavat ympärilleen mukavia ihmisiä. Negatiivinen käytös karkoittaa ihmiset.
Ei karkoita, muutenhan kiusaajat ois ne hylätyt. Ja siis kiusatullako ei saa olla paha olla? Pitää olla vain sullekin mukava? Älä unta nää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Eivät hyväksy, eivät enää siinä vaiheessa, kun saavat kuulla olevansa idiootteja, kun pitävät kiusaajia samanarvoisina kuin minua.
No ei tietenkään, jos kutsut heitä idiooteiksi. Mutta miksi ihmeessä edes haluaisit hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat mielestäsi idiootteja?
Itse asiassa en haluakaan, en vain tajua, miten he kestävät itseään ollessaan idiootteja. Haluaisin auttaa heitä ymmärtämään, kuinka he eivät olisi niin tyhmiä.
Eivät he kaipaa apuasi. He ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä.
Sopisi kaivata tai heille tulee ongelmia kanssani.
Eli sä puhutkin nyt äidistäsi, miehestäsi ja lapsistasi?
En puhu. Vaan ihmisitä, joilla on paskat mieipiteet.
Ja heitä tapaat missä? Työpaikallasi? Millaisia ongelmia olet ajatellut aiheuttaa heille? Entäpä, jos he vain kääntävät sinulle selkänsä? Niin fyysisesti kuin henkisestikin?
Hion vielä asennettani, mutta he saavat kuull ruman totuuden itsestään. Sellaiseen pakettiin käärittynä, että se ei käännyt viestintuojaa vastaan, vaan heitä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Uskon. Mä nyt kerron sulle muutaman asian, joita et todennäköisesti halua kuulla.
- Opettele olemaan välittämättä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Eivät hekään välitä siitä, mitä sinä heistä ajattelet.
- Opettele suhtautumaan neutraalisti ihmisiin, jotka ovat sinulle merkityksettömiä. Useimmat elämän aikana tavatut ihmiset ovat merkityksettömiä. Joskus on tilanteita, jolloin joutuu olemaan heidän kanssaan useammankin kerran tekemisissä (kuten työkavereiden kanssa työpaikalla), mutta he eivät ole merkityksellisiä sinulle muutoin kuin tuon yhden asian suhteen.
- Opettele suhtautumaan ystävällisesti niihin ihmisiin, joilla on sinulle merkitystä (vanhempasi, ystäväsi, sukulaisesi jne). Älä kuitenkaan odota, että he jollain tavalla hyvittäisivät sinulle sen, mitä aikoinaan kiusaajasi sinulle tekivät. Hyvitystä voit odottaa vain kiusaajiltasi, et muilta.Kiusaajani on äitini, joten voit panna ihan uusiksi nämä typerät ohjeesi.
Ohjeet pätevät edelleenkin, kun otat listalta pois ainostaan äitisi.
Jos luulet, että ohjeesi riittäää kellekään äitinsä kiusaamalle olet naivi.
Ohjeet pätevät aivan kaikille, jotka haluavat ympärilleen mukavia ihmisiä. Negatiivinen käytös karkoittaa ihmiset.
Ei karkoita, muutenhan kiusaajat ois ne hylätyt. Ja siis kiusatullako ei saa olla paha olla? Pitää olla vain sullekin mukava? Älä unta nää.
Tietenkin kiusatulla saa olla paha olla. Niin saa olla silläkin, jonka mies on pettänyt, lapsi kuollut, työpaikka mennyt alta jne. Mutta ei sitä pahaa oloaan kannata kostaa sellaisille, joilla ei ole ollut osaa eikä arpaa noihin pahan olon aiheuttaneisiin tapahtumiin.
Kenenkään ei tarvitse olla mulle mukava. En välitä mulle merkityksettömien ihmisten mielipiteistä ja suhtaudun heihin aivan neutraalisti ihan riippumatta siitä, millaisia ovat. Mutta kenestäkään muhun negatiivisesti ja hyökkäävästi suhtautuvasta ei koskaan tule mulle merkityksellistä ihmistä. Miksi edes pitäisi tulla? On paljon mukaviakin ihmisiä ja viihdyn paremmin heidän seurassaan.
No jos sua risoo tunne siitä, että olet huonompi ihminen, niin kukahan sille asialle mahtaa mitään tässä maailmassa ainoastaan..?