Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisen vähättely ja uhrien syyllistäminen " sä olet aikuinen, et voi syyttää mennyttä ongelmistasi"
22.11.2017 |
Lytätty itsevarmuus, vaikeudet luottaa, alituinen fiilis että muu nauravat sinulle, masennus, päihteisiin pakeneminen....
Ja meidän "pitäisi päästä yli, lakata möyrimästä menneissä?"
Kommentit (385)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se on. Mennyt on mennyttä, ei sille mitään voi. Mutta tulevaisuudelle voi.
Eli jos sahaan sulta käden poikki, ni "ei mahda mitään koita vaan pärjätä yhdellä". Entäs kun tulen huomenna sahaamaan jalkaa?
Mitään muuta ei ole tässäkään tapauksessa tehtävissä, kuin mennä eteen päin ja oppia elämään asian kanssa. Katkeruus ei johda mihinkään muuhun kuin omaan pahaanoloon.
Eli et rankaisisi sortajaasi? Tai haluaisi rangaistusta tälle? Tai ottaisit ystäviksesi ihmisiä, joista ei ois niin väliä, että häntä rangaistaisiin? (Siis ystäviesi asenteena, ainahan sille ei mitään voi, että siis saataisiin se rankaisu annettua). Älä naurata.
Mitä se rankaisu auttaisi? Koston toivominen on ymmärrettävä reaktio siinä trauman ollessa tuoreimmillaan,mutta lapsellista jumittua siihen. Haluaisit itse olla kiusaaja?
Etkö voi ajatella,että he toimivat väärin ehkä ajattelemattomuuttaan tai omista traumoistaan johtuen. Maailma on epäreilu ja kaikki kohtaavat joskus vastoinkäymisiä,tämä oli sinun ristisi. Olet kuitenkin yhtä arvokas kuin kaikki muutkin eikä kiusatuksi tuleminen ollut omaa syytäsi. Toivottavasti pääset jotenkin asian kanssa sinuiksi.
Miksi kuvittelet että musta tuntuisi, että olen?
Voit varmaan tiedostaa että vaikka TUNNET ettet ole minkään arvoinen,se ei ole totta vaan johtuu kiusaamistaustastasi. Tunteita tulee ja menee,ei kannata liiaksi heittäytyä niiden varaan vaan tarkkailla itseään ikäänkuin ulkopuolelta.
Mitä sillä on väliä, mikä tilanne faktisesti on, jos en mä tunne että Olen minkään arvoinen? Miksi mä silloin uskoisin jotain kuvitelmaa siitä? Mitä se kuvitelma mua auttaa, jos joku voimakkaampi, ilkeämpi ihminen tulee mua määräilemään? Se, etten ole edes hänen arvoisensa tuntuu todelta, miten elämä silloin voisi tuntua hyvältä?
Kai sä kuitenkin ymmärrät, että kukaan muu tässä maailmassa ei voi muuttaa sun tunteitasi kuin sinä itse?
Mä haluankin muuttaa sen, miten muut suhtautuvat minuun. Jos se on se, että kiusaajani on yhtä arvoks kanssani, niin muut ovat väärässä, ja mä oikeassa, kun sanon, ettei ole.
Ketkä muut?
Muut kuin minut.
Miten ajattelit tutustua kaikkiin maailman ihmisiin? Miljardeihin ihmisiin?
Miksi tarttisi? En olekaan ajatellut tutustua.
Voidaksesi muuttaa muiden mielipidettä sinusta, näillä muilla pitää ensin olla jokin mielikuva sinusta.
Luuletko, ettei ihmisille tule mielikuvaa minusta?
Siis jollekin Juanille Malagasta? Miksi tulisi, kun eihän se edes tiedä sun olemassaolostasi yhtään mitään?
Ei puhuta nyt niistä, joita en ikinä edes tapaa. Puhutaan niistä, jotka tapaan.
No niin!!! Mä tuolla aiemmin kysyin, ketkä muut. Ja sä vastasit, että muut kuin sinä itse. Olisit sanonut, että muut ihmiset, joita tapaat. Koska vain sut tavatessa voi muodostaa susta jonkun mielipiteen, jota sinä sitten voit alkaa muuttamaan.
Siis tietenkin tarkoitin ihmisiä, jotka tapaan. Ja heille mielipide on se, että olen samanarvoinen kuin kiusaajani, kuten sullekin. Sä kirjoitit, että olen muka yhtä arvokas kuin muutkin. Minusta en ole.
En muuten kirjoittanut. Ei ollut mun kommenttini.
No mulle kirjoitettiin kuitenkin näin.
Mutta minä en kirjoittanut. En ota vastuuta asioista, joita en ole tehnyt.
Mutta noin muuten, niin siinäpä sulle on työsarkaa alkaa muuttaa tapaamiesi ihmisten mielipidettä sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se on. Mennyt on mennyttä, ei sille mitään voi. Mutta tulevaisuudelle voi.
Eli jos sahaan sulta käden poikki, ni "ei mahda mitään koita vaan pärjätä yhdellä". Entäs kun tulen huomenna sahaamaan jalkaa?
Mitään muuta ei ole tässäkään tapauksessa tehtävissä, kuin mennä eteen päin ja oppia elämään asian kanssa. Katkeruus ei johda mihinkään muuhun kuin omaan pahaanoloon.
Eli et rankaisisi sortajaasi? Tai haluaisi rangaistusta tälle? Tai ottaisit ystäviksesi ihmisiä, joista ei ois niin väliä, että häntä rangaistaisiin? (Siis ystäviesi asenteena, ainahan sille ei mitään voi, että siis saataisiin se rankaisu annettua). Älä naurata.
Mitä se rankaisu auttaisi? Koston toivominen on ymmärrettävä reaktio siinä trauman ollessa tuoreimmillaan,mutta lapsellista jumittua siihen. Haluaisit itse olla kiusaaja?
Etkö voi ajatella,että he toimivat väärin ehkä ajattelemattomuuttaan tai omista traumoistaan johtuen. Maailma on epäreilu ja kaikki kohtaavat joskus vastoinkäymisiä,tämä oli sinun ristisi. Olet kuitenkin yhtä arvokas kuin kaikki muutkin eikä kiusatuksi tuleminen ollut omaa syytäsi. Toivottavasti pääset jotenkin asian kanssa sinuiksi.
Miksi kuvittelet että musta tuntuisi, että olen?
Voit varmaan tiedostaa että vaikka TUNNET ettet ole minkään arvoinen,se ei ole totta vaan johtuu kiusaamistaustastasi. Tunteita tulee ja menee,ei kannata liiaksi heittäytyä niiden varaan vaan tarkkailla itseään ikäänkuin ulkopuolelta.
Mitä sillä on väliä, mikä tilanne faktisesti on, jos en mä tunne että Olen minkään arvoinen? Miksi mä silloin uskoisin jotain kuvitelmaa siitä? Mitä se kuvitelma mua auttaa, jos joku voimakkaampi, ilkeämpi ihminen tulee mua määräilemään? Se, etten ole edes hänen arvoisensa tuntuu todelta, miten elämä silloin voisi tuntua hyvältä?
Kai sä kuitenkin ymmärrät, että kukaan muu tässä maailmassa ei voi muuttaa sun tunteitasi kuin sinä itse?
Mä haluankin muuttaa sen, miten muut suhtautuvat minuun. Jos se on se, että kiusaajani on yhtä arvoks kanssani, niin muut ovat väärässä, ja mä oikeassa, kun sanon, ettei ole.
Ketkä muut?
Muut kuin minut.
Miten ajattelit tutustua kaikkiin maailman ihmisiin? Miljardeihin ihmisiin?
Miksi tarttisi? En olekaan ajatellut tutustua.
Voidaksesi muuttaa muiden mielipidettä sinusta, näillä muilla pitää ensin olla jokin mielikuva sinusta.
Luuletko, ettei ihmisille tule mielikuvaa minusta?
Siis jollekin Juanille Malagasta? Miksi tulisi, kun eihän se edes tiedä sun olemassaolostasi yhtään mitään?
Ei puhuta nyt niistä, joita en ikinä edes tapaa. Puhutaan niistä, jotka tapaan.
No niin!!! Mä tuolla aiemmin kysyin, ketkä muut. Ja sä vastasit, että muut kuin sinä itse. Olisit sanonut, että muut ihmiset, joita tapaat. Koska vain sut tavatessa voi muodostaa susta jonkun mielipiteen, jota sinä sitten voit alkaa muuttamaan.
Siis tietenkin tarkoitin ihmisiä, jotka tapaan. Ja heille mielipide on se, että olen samanarvoinen kuin kiusaajani, kuten sullekin. Sä kirjoitit, että olen muka yhtä arvokas kuin muutkin. Minusta en ole.
Noniin.... toi teidän keskustelu on ihan turhaa kun hän tässä on joko trolli tai ihminen joka ihan vaan itse inhoaa itseään eikä hänestä ole mihinkään ja byhyy. Niin ja kaikki tämä kuten myös hänen muut ongelmansa ovat jonkun muun syytä! Tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Yleensä "hällä väliä asenne" tulee ihmisiltä joilla joko ei todellisuudessa ole ollut niinkään vaikeaa, tai sitten vaikeista ajoista on todella kauan aikaa. Tai sitten oikeasti ei ole kiinnostunut mistään (hmm...).
Yhteiskuntamme toimii niin, että jotkut potkitaan lapsesta asti maahan ja kun aikuiseksi pääsevät, niin kumma jos heti saavat työpaikan... yhtään mistään. Toiset taas ovat niitä joilla oli "tosi vaikea lapsuus" kun ei päässyt yhtä usein Disneylandiin kuin naapurin lapset. Kumpi vain näistä vaihtoehdoista voi elää loppuelämänsä onnellisena tai surullisena. Niin ärsyttävältä kuin tämä kuulostaakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se on. Mennyt on mennyttä, ei sille mitään voi. Mutta tulevaisuudelle voi.
Eli jos sahaan sulta käden poikki, ni "ei mahda mitään koita vaan pärjätä yhdellä". Entäs kun tulen huomenna sahaamaan jalkaa?
Mitään muuta ei ole tässäkään tapauksessa tehtävissä, kuin mennä eteen päin ja oppia elämään asian kanssa. Katkeruus ei johda mihinkään muuhun kuin omaan pahaanoloon.
Eli et rankaisisi sortajaasi? Tai haluaisi rangaistusta tälle? Tai ottaisit ystäviksesi ihmisiä, joista ei ois niin väliä, että häntä rangaistaisiin? (Siis ystäviesi asenteena, ainahan sille ei mitään voi, että siis saataisiin se rankaisu annettua). Älä naurata.
Mitä se rankaisu auttaisi? Koston toivominen on ymmärrettävä reaktio siinä trauman ollessa tuoreimmillaan,mutta lapsellista jumittua siihen. Haluaisit itse olla kiusaaja?
Etkö voi ajatella,että he toimivat väärin ehkä ajattelemattomuuttaan tai omista traumoistaan johtuen. Maailma on epäreilu ja kaikki kohtaavat joskus vastoinkäymisiä,tämä oli sinun ristisi. Olet kuitenkin yhtä arvokas kuin kaikki muutkin eikä kiusatuksi tuleminen ollut omaa syytäsi. Toivottavasti pääset jotenkin asian kanssa sinuiksi.
Miksi kuvittelet että musta tuntuisi, että olen?
Voit varmaan tiedostaa että vaikka TUNNET ettet ole minkään arvoinen,se ei ole totta vaan johtuu kiusaamistaustastasi. Tunteita tulee ja menee,ei kannata liiaksi heittäytyä niiden varaan vaan tarkkailla itseään ikäänkuin ulkopuolelta.
Mitä sillä on väliä, mikä tilanne faktisesti on, jos en mä tunne että Olen minkään arvoinen? Miksi mä silloin uskoisin jotain kuvitelmaa siitä? Mitä se kuvitelma mua auttaa, jos joku voimakkaampi, ilkeämpi ihminen tulee mua määräilemään? Se, etten ole edes hänen arvoisensa tuntuu todelta, miten elämä silloin voisi tuntua hyvältä?
Kai sä kuitenkin ymmärrät, että kukaan muu tässä maailmassa ei voi muuttaa sun tunteitasi kuin sinä itse?
Mä haluankin muuttaa sen, miten muut suhtautuvat minuun. Jos se on se, että kiusaajani on yhtä arvoks kanssani, niin muut ovat väärässä, ja mä oikeassa, kun sanon, ettei ole.
Ketkä muut?
Muut kuin minut.
Miten ajattelit tutustua kaikkiin maailman ihmisiin? Miljardeihin ihmisiin?
Miksi tarttisi? En olekaan ajatellut tutustua.
Voidaksesi muuttaa muiden mielipidettä sinusta, näillä muilla pitää ensin olla jokin mielikuva sinusta.
Luuletko, ettei ihmisille tule mielikuvaa minusta?
Siis jollekin Juanille Malagasta? Miksi tulisi, kun eihän se edes tiedä sun olemassaolostasi yhtään mitään?
Ei puhuta nyt niistä, joita en ikinä edes tapaa. Puhutaan niistä, jotka tapaan.
No niin!!! Mä tuolla aiemmin kysyin, ketkä muut. Ja sä vastasit, että muut kuin sinä itse. Olisit sanonut, että muut ihmiset, joita tapaat. Koska vain sut tavatessa voi muodostaa susta jonkun mielipiteen, jota sinä sitten voit alkaa muuttamaan.
Siis tietenkin tarkoitin ihmisiä, jotka tapaan. Ja heille mielipide on se, että olen samanarvoinen kuin kiusaajani, kuten sullekin. Sä kirjoitit, että olen muka yhtä arvokas kuin muutkin. Minusta en ole.
Noniin.... toi teidän keskustelu on ihan turhaa kun hän tässä on joko trolli tai ihminen joka ihan vaan itse inhoaa itseään eikä hänestä ole mihinkään ja byhyy. Niin ja kaikki tämä kuten myös hänen muut ongelmansa ovat jonkun muun syytä! Tietenkin.
Sille elämä on aika ajoin tuntunut. Ja nimenomaan sinunlaistesi ihmisten takia. Mulla ei ole mitään syytä kokea mitään tuollaista, sen ovat muut ihmiset minulle aiheuttaneet. Jos sinussa olisi hyviä ominaisuuksia kuten empatiaa, rakkautta ja välittämistä muita ihmisiä kohtaan koittaisit nostaa mielialaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se on. Mennyt on mennyttä, ei sille mitään voi. Mutta tulevaisuudelle voi.
Eli jos sahaan sulta käden poikki, ni "ei mahda mitään koita vaan pärjätä yhdellä". Entäs kun tulen huomenna sahaamaan jalkaa?
Mitään muuta ei ole tässäkään tapauksessa tehtävissä, kuin mennä eteen päin ja oppia elämään asian kanssa. Katkeruus ei johda mihinkään muuhun kuin omaan pahaanoloon.
Eli et rankaisisi sortajaasi? Tai haluaisi rangaistusta tälle? Tai ottaisit ystäviksesi ihmisiä, joista ei ois niin väliä, että häntä rangaistaisiin? (Siis ystäviesi asenteena, ainahan sille ei mitään voi, että siis saataisiin se rankaisu annettua). Älä naurata.
Mitä se rankaisu auttaisi? Koston toivominen on ymmärrettävä reaktio siinä trauman ollessa tuoreimmillaan,mutta lapsellista jumittua siihen. Haluaisit itse olla kiusaaja?
Etkö voi ajatella,että he toimivat väärin ehkä ajattelemattomuuttaan tai omista traumoistaan johtuen. Maailma on epäreilu ja kaikki kohtaavat joskus vastoinkäymisiä,tämä oli sinun ristisi. Olet kuitenkin yhtä arvokas kuin kaikki muutkin eikä kiusatuksi tuleminen ollut omaa syytäsi. Toivottavasti pääset jotenkin asian kanssa sinuiksi.
Miksi kuvittelet että musta tuntuisi, että olen?
Voit varmaan tiedostaa että vaikka TUNNET ettet ole minkään arvoinen,se ei ole totta vaan johtuu kiusaamistaustastasi. Tunteita tulee ja menee,ei kannata liiaksi heittäytyä niiden varaan vaan tarkkailla itseään ikäänkuin ulkopuolelta.
Mitä sillä on väliä, mikä tilanne faktisesti on, jos en mä tunne että Olen minkään arvoinen? Miksi mä silloin uskoisin jotain kuvitelmaa siitä? Mitä se kuvitelma mua auttaa, jos joku voimakkaampi, ilkeämpi ihminen tulee mua määräilemään? Se, etten ole edes hänen arvoisensa tuntuu todelta, miten elämä silloin voisi tuntua hyvältä?
Kai sä kuitenkin ymmärrät, että kukaan muu tässä maailmassa ei voi muuttaa sun tunteitasi kuin sinä itse?
Mä haluankin muuttaa sen, miten muut suhtautuvat minuun. Jos se on se, että kiusaajani on yhtä arvoks kanssani, niin muut ovat väärässä, ja mä oikeassa, kun sanon, ettei ole.
Ketkä muut?
Muut kuin minut.
Miten ajattelit tutustua kaikkiin maailman ihmisiin? Miljardeihin ihmisiin?
Miksi tarttisi? En olekaan ajatellut tutustua.
Voidaksesi muuttaa muiden mielipidettä sinusta, näillä muilla pitää ensin olla jokin mielikuva sinusta.
Luuletko, ettei ihmisille tule mielikuvaa minusta?
Siis jollekin Juanille Malagasta? Miksi tulisi, kun eihän se edes tiedä sun olemassaolostasi yhtään mitään?
Ei puhuta nyt niistä, joita en ikinä edes tapaa. Puhutaan niistä, jotka tapaan.
No niin!!! Mä tuolla aiemmin kysyin, ketkä muut. Ja sä vastasit, että muut kuin sinä itse. Olisit sanonut, että muut ihmiset, joita tapaat. Koska vain sut tavatessa voi muodostaa susta jonkun mielipiteen, jota sinä sitten voit alkaa muuttamaan.
Siis tietenkin tarkoitin ihmisiä, jotka tapaan. Ja heille mielipide on se, että olen samanarvoinen kuin kiusaajani, kuten sullekin. Sä kirjoitit, että olen muka yhtä arvokas kuin muutkin. Minusta en ole.
Täällä kirjoittelee useampi ihminen. Oletko siis mielestäsi huonompi vai parempi kuin muut ihmiset? Oletko koskaan kuullut sinua sanottavan narsistiseksi?
Huonompi kuin osa, parempi kuin osa. Minusta kaikki ihmiset ovat huonompia ja parempia kuin toiset. Mitenkään jokainen ei ole yhtä arvokas.
Äitihullu on selvästi tullut ketjuun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se on. Mennyt on mennyttä, ei sille mitään voi. Mutta tulevaisuudelle voi.
Eli jos sahaan sulta käden poikki, ni "ei mahda mitään koita vaan pärjätä yhdellä". Entäs kun tulen huomenna sahaamaan jalkaa?
Mitään muuta ei ole tässäkään tapauksessa tehtävissä, kuin mennä eteen päin ja oppia elämään asian kanssa. Katkeruus ei johda mihinkään muuhun kuin omaan pahaanoloon.
Eli et rankaisisi sortajaasi? Tai haluaisi rangaistusta tälle? Tai ottaisit ystäviksesi ihmisiä, joista ei ois niin väliä, että häntä rangaistaisiin? (Siis ystäviesi asenteena, ainahan sille ei mitään voi, että siis saataisiin se rankaisu annettua). Älä naurata.
Mitä se rankaisu auttaisi? Koston toivominen on ymmärrettävä reaktio siinä trauman ollessa tuoreimmillaan,mutta lapsellista jumittua siihen. Haluaisit itse olla kiusaaja?
Etkö voi ajatella,että he toimivat väärin ehkä ajattelemattomuuttaan tai omista traumoistaan johtuen. Maailma on epäreilu ja kaikki kohtaavat joskus vastoinkäymisiä,tämä oli sinun ristisi. Olet kuitenkin yhtä arvokas kuin kaikki muutkin eikä kiusatuksi tuleminen ollut omaa syytäsi. Toivottavasti pääset jotenkin asian kanssa sinuiksi.
Miksi kuvittelet että musta tuntuisi, että olen?
Voit varmaan tiedostaa että vaikka TUNNET ettet ole minkään arvoinen,se ei ole totta vaan johtuu kiusaamistaustastasi. Tunteita tulee ja menee,ei kannata liiaksi heittäytyä niiden varaan vaan tarkkailla itseään ikäänkuin ulkopuolelta.
Mitä sillä on väliä, mikä tilanne faktisesti on, jos en mä tunne että Olen minkään arvoinen? Miksi mä silloin uskoisin jotain kuvitelmaa siitä? Mitä se kuvitelma mua auttaa, jos joku voimakkaampi, ilkeämpi ihminen tulee mua määräilemään? Se, etten ole edes hänen arvoisensa tuntuu todelta, miten elämä silloin voisi tuntua hyvältä?
Kai sä kuitenkin ymmärrät, että kukaan muu tässä maailmassa ei voi muuttaa sun tunteitasi kuin sinä itse?
Mä haluankin muuttaa sen, miten muut suhtautuvat minuun. Jos se on se, että kiusaajani on yhtä arvoks kanssani, niin muut ovat väärässä, ja mä oikeassa, kun sanon, ettei ole.
Ketkä muut?
Muut kuin minut.
Miten ajattelit tutustua kaikkiin maailman ihmisiin? Miljardeihin ihmisiin?
Miksi tarttisi? En olekaan ajatellut tutustua.
Voidaksesi muuttaa muiden mielipidettä sinusta, näillä muilla pitää ensin olla jokin mielikuva sinusta.
Luuletko, ettei ihmisille tule mielikuvaa minusta?
Siis jollekin Juanille Malagasta? Miksi tulisi, kun eihän se edes tiedä sun olemassaolostasi yhtään mitään?
Ei puhuta nyt niistä, joita en ikinä edes tapaa. Puhutaan niistä, jotka tapaan.
No niin!!! Mä tuolla aiemmin kysyin, ketkä muut. Ja sä vastasit, että muut kuin sinä itse. Olisit sanonut, että muut ihmiset, joita tapaat. Koska vain sut tavatessa voi muodostaa susta jonkun mielipiteen, jota sinä sitten voit alkaa muuttamaan.
Siis tietenkin tarkoitin ihmisiä, jotka tapaan. Ja heille mielipide on se, että olen samanarvoinen kuin kiusaajani, kuten sullekin. Sä kirjoitit, että olen muka yhtä arvokas kuin muutkin. Minusta en ole.
En muuten kirjoittanut. Ei ollut mun kommenttini.
No mulle kirjoitettiin kuitenkin näin.
Mutta minä en kirjoittanut. En ota vastuuta asioista, joita en ole tehnyt.
Mutta noin muuten, niin siinäpä sulle on työsarkaa alkaa muuttaa tapaamiesi ihmisten mielipidettä sinusta.
Joo, siinä on. Mutta en lähesty sitä he mielessä, vaan itseni. Jos itse von hyvin, se on muille toki paras viesti minusta.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on selvästi tullut ketjuun..
Niinpä, ja kiusaajilla meni taas luu kurkkuu. Tai kyrpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Se jos sinua ei hyväksytä johtuu kyllä ihan veemäisestä,ilkeästä ja narsistisesta luonteestasi. Mikään ei ole omaa syytäsi,aina vaan muiden syytä kaikki..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Se jos sinua ei hyväksytä johtuu kyllä ihan veemäisestä,ilkeästä ja narsistisesta luonteestasi. Mikään ei ole omaa syytäsi,aina vaan muiden syytä kaikki..
Ei johdu, koska luonteeni ole tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Ei mikään tällainen kiemurtelu poista sinun vastuutasi kanssaihmisistä. Eikö sulla ole munaa olla jonkun seurassa, joka sinusta kärsiikin, mutta jolle tiedät, ettet tee mitään väärää? Jos ei ole, niin joko epäilet tekeväsi väärää, muttet uskalla selvittää, teetkö todella ja päästä hänen luottamakseen ihmiseksi tai teet väärää etkä välitä ja halua ihmisenä oppia kanssakäymistä.
Varsinkin työelämässä on vähän pakko olla kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja sen vuoksi suhtaudunkin työpaikallani kaikkiin mahdollisimman neutraalisti. Työkavereiden kanssa puhun vain työasioista. Näin pyrin välttämään tilanteet, joissa toimisin väärin. Muussa elämässäni taas olen valinnut ihmissuhteeni siten, ettei mun tarvitse olla jatkuvasti varpaillani.
Hienoa että joku sinutkin hyväksyy.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy.
Toisin on kiusatuilla.
Se jos sinua ei hyväksytä johtuu kyllä ihan veemäisestä,ilkeästä ja narsistisesta luonteestasi. Mikään ei ole omaa syytäsi,aina vaan muiden syytä kaikki..
Kiusatuksi joutuminen ei ollut omaa syytäni, silti kaikki sen seuraukset kärsin minä.
Ja senkin kärsin minä, jos seurauksia ei ikinä saada korjattua.
Vierailija kirjoitti:
Ja senkin kärsin minä, jos seurauksia ei ikinä saada korjattua.
Ja niitä ei saada korjattua, jos kukaan ei osaa tai edes välitä auttaa kiusattua.
Niin on :) Aika monikin hyväksyy. [/quote]
Toisin on kiusatuilla.[/quote]
Ihmiset hyväksyy kiusatuksi tulleenkin. Monesti vaan ajatus siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on, on iskostunut kiusatun minäkuvaan. Tätäkin ajatusta olisi hyvä tarkastella. Asiat ei ole niin kuin ajattelemme niiden olevan. Ei kenekään otsassa ole leimaa olen kiusattu, ei vastaantulija tiedä asiaa ellet kerro sitä. Voimme vaikuttaa itse myös tapaamme ajatella.
Täällä kirjoittelee useampi ihminen. Oletko siis mielestäsi huonompi vai parempi kuin muut ihmiset? Oletko koskaan kuullut sinua sanottavan narsistiseksi?