Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äiti, kuinka reagoisit aikuisen lapsen homoseksuaalisuuteen?
huhuh
22.11.2017 |
Olen tiennyt olevani naisiin päin koko pienen ikäni, poikaihastuksia ei ole koskaan ollut enkä ole kokenut syvempää vetoa miessukupuoleen ja sanallakaan en ole heihin mitään kiinnostusta osoittanut – silti äitini elää käsityksessä heteroseksuaalisuudesta, ”mutta en vaan ole löytänyt sitä oikeaa miestä.”.
Sosiaalisesta paineesta kyllä kovasti yritin yhdessä vaiheessa, mutta koskaan ei kiinnostanut kahveja enempää – naisten kanssa päinvastoin.
Nyt rinnallani on jälleen upea nainen jonka haluan vanhempienikin kohtaavan, mutta vuosia sisällä kasvanut paine tuntuu helvetin ahdistavalta.
Ensinnäkin, kohtelen homouttani kuten heterot omaa seksuaalisuuttaan – vastaan jos kysytään, enkä sen suurempia ”kaapista tulemisia” tee. Äitini taas ei ole koskaan kysynyt. Ajattelin tehdä tämän suoraan ”se oikea” tyttöystävä rinnalla sitten jossain vaiheessa.
Olen lukenut lähinnä juttuja nuorten teini-ikäisten kaapista tulemisesta ja heidän äitiensä reaktioista, mutta en ole vielä kertaakaan törmännyt ajatuksiin siitä kun jo omilleen muuttanut aikuinen lapsi ilmoittaa ykskantaan kaikkien vuosien jälkeen löytäneensä sen oikean. Sen oikean, joka ei vastaa mitään äidin odotuksia edes sukupuoleltaan. Hän on aina maalaillut minulle kuvaa hyvätapaisesta ja korkeakoulutetusta ”paremman perheen” miehestä, mutta niin ei tule koskaan käymään. Vaikka tämä suhde kaatuisi, joudun tyynnyttelemään äitini ajatukseen että perhejuhliin tulee jatkossa vain nainen tai sitten tulen yksin.
Huomionarvoisena seikkana pitäisin sitä että äitini on suhteellisen konservatiivinen monessakin asiassa, pelkää ”vierasta” ja ajattelee paljon tunteella. En siis tiedä lainkaan, mitä odottaa kun saapastelen ovesta sisään toinen nainen käsipuolessa ja tuleeko hän sitä koskaan hyväksymään. Ehkä pelko on kasvanut juuri tämän silloin tällöin ilmenevän vanhoollisuuden kautta.
On monia kertoja, missä äiti on osoittanut suoranaista epäymmärrystä, inhoa ja järkytystä hänen normeistaan poikkeavia sukupuoli/seksuaalisuus-identiteettejä kohtaan. Vain homous ei ole koskaan noussut esiin.
Tukea ei myöskään heru muulta perheeltä, en ole sisarteni kanssa mitenkään erityisen läheinen vaikka tulemme toimeen ihan normaalisti ja isä asuu muualla.
Isän kohdalla en osaa edes yliajatella tätä, se on aina ollut niin järjen ukko että ei toista ole. Vaatii ehkä aikansa sopeutua eri muutoksiin, mutta ei ole koskaan tuominnut ketään ihmistä ja käsittelee asioita todella objektiivisesti eli tyttöystävän vieminen hänen eteensä olisi teoriassa helpompaa jos hän vaan ei asuisi niin pirun kaukana.
Ahdistaa. Kummasti sitä ihminen tuntee olonsa pieneksi, kun on omasta äidistä kyse. Kuinka palstan mammat ajattelisi reagoivan, vai ootteko jo olleet tilanteessa?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään muuten kuin heteroonkaan. Esikoiseni on transmies ja keskimmäiseni lesbo. Pääasia että ovat onnellisia, kannustan.
Meillä kävi noin. Lapsi kertoi vasta kotoa muuttamisen jälkeen, että hän tykkää saman sukupuolen ihmisistä. Luulin olevani avarakatseinen, mutta kyllähän se järkytys oli. Muutama päivä piti sulatella uutista, mutta sitten minulle tuli järki päähän. Lapsi on edelleen rakas ja tärkeä. Seurustelukumppaneita on ollut muutama, yhteen ehdimme tutustuakin. Häntä kaipaan edelleen vaikka heille tuli ero. Mies otti heti kannan, että noin sitten on eikä lapselle saa sanoa asiasta ikinä mitään ikävästi. Ihana mies <3
Anna äidillesi aikaa, kyllä aikuisen ihmisen pitää tuollaiseen sopeutua. Itse luulin meillä olleen avoimet välit, mutta kyllä se mietitytti, miksi lapsi kertoi asiasta vasta muutettuaan. Siitäpä tuli itsetutkiskelun paikka.
Ihan sama lapsi se on vaikka tykkäisikin omasta sukupuolestaan.Ei muuta suhtautumista.
Uskon kyllä että äitisi hyväksyy tilanteen, mutta miten olisi semmoinen kevyt asteittainen asiaa lähestyminen? Eli tyyliin että tapaatte äitin kanssa kaupungilla kahvilla ja ystäväsi "Elli" sattuukin olemaan mukana. Sitten jossain vaiheessa ilmoitat että muutatte "Ellin" kanssa kimppakämppään yhdessä. Jossain vaiheessa äitillä alkaa varmaan itselläkin raksuttaa mutta muuten voisi seuraava askel olla se että ilmoitat seurustelevasi "Ellin" kanssa.
Reaktio toki voisi olla järkytyksessä äidilläsi "No ethän sä ny kuitenkaan mikään lespo oo!", mihin sun ei kannata reagoida mitenkään muuten kuin ehkä hymyilemällä. Kyllä se sille tajuntaan lopulta menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se nyt varmaan ole mieluisin juttu mitä lapselleen haluais.
Itse kyllä keksisin satatuhatta huonompaakin juttua.
En odota lapsestani muuta kuin kunniallisena kansalaisena elämistä. Homoseksuaalisuus on laillista eli kyllä voi minun puolestani olla kenen kanssa haluaa niin kauan kuin jättää lapset ja eläimet rauhaan.
En ole edes mitenkään minkäänlaisen mummokuumeen vallassa vaikka ikätovereillani voi olla jo lapsenlapsia. En koe, että jälkeläiseni pitäisi edes lisääntyä minun ilokseni tai sosiaalisen statuksen vuoksi.
Olen verrattain konservatiivinen ihminen muuten yhteiskunnallisten asioiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika oudolta tuntuisi, molemmat lapseni eläneet vuosia omillaan, toisella lapsiakin, kaikki kotiin tuodut kumppanit ovat olleet vastakkaista sukupuolta, teini-iässä käytiin paljon näitä homo-lesbo-trans-keskusteluja kun ystäväpiirissä yksi vaihtoi sukupuolta.
Eli kyllä aikamoinen tyrmistys olisi jos vasta lähes 30v kertoisivat olevansa homoja.
Pakko myöntää, että surullinen olisin ollut aikaisemminkin, hyväksynyt olisin lapsen tietenkin sellaisena kun on, mutta kyllä vielä nykypäivänäkin, jotain ihmisten asenteesta kertoo ap kysymys. Kai sitä haluaa lapsensa olevan niin kaikkiin ja kaikkien muotteihin sopiva, että heidän elämänsä olisi mahdollisimman helppoa.
Tuohon kommenttiisi "oman seksuaalisuuden kohtelemisesta kuten heterotkin". Ei kai mikään estä sinua puhumasta asioista äidillesi suoraan? Jos haluat esitellä seurustelukumppanisi vanhemmille, niin eiköhän siitä aina soiteta etukäteen. Tällöin voit hyvin tehdä selväksi, että kyseessä on nainen ja te tosiaan seurustelette. Jos olisit hetero ja toisit miehen "näytille", pitäisi sinun siinäkin tapauksessa selvittää onko kyseessä kaveri, tapailukumppani vai vakituinen kumppani, eikö?
Noi kaapista ulostulemiset taitavat liittyä lähinnä elokuviin. Itselleni kaverin/tuttavan seksuaalinen suuntautuminen on selvinnyt useimmiten (lähes aina) sen seurustelukumppanin esittelyn myötä. Ja aika harvoin sitä nyt niin tarkkaan täytyy tietää, onko joku kaveri homo-, bi- vai hetero.
Sama koskee omia lapsiakin. Ne ovat toki sen verran läheisiä, että olisi tietysti kiva tietää mistä sinkkuus johtuu. Ei ole löytänyt sopivaa miestä/naista, haluaa asua yksin vai peräti ympäristön umpimieliset asenteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne, minulla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. Onko lähipiirissänne ketään sellaista ihmistä jonka voisit olettaa suhtautuvan ymmärtävästi ja järjellisesti tilanteeseesi, ja joka voisi toimia jonkinlaisena välittäjänä sinun ja äitisi välillä? Esim. kummitäti tms, jolle kerrot etukäteen, ja joka on läsnä kun otat asian esiin äitisi kanssa? Voi olla, että äiti tarvitsee jonkun tahon, jonka kanssa käydä läpi "uutista", ja olisi hyvä, jos tämä taho olisi lähtökohtaisesti tuttu ja luotettava henkilö, joka auttaisi äitiäsi näkemään, ette mikään oleellinen ole suhteessanne muuttunut. Olet edelleen äitisi tytär, mutta satut vain pitämään naisista, ja nyt olet löytänyt itsellesi hyvin kumppanin ja onnellisen parisuhteen.
Eräs hyvä ystävättäreni alkoi seurustelemaan naisen kanssa ja minäkin tapasin tämän henkilön ensin ystäväni "kaverina", ennen kuin ystäväni kertoi heidän seurustelevan keskenään. Minulla ei ole itse ollut koskaan mitään ongelmaa seksuaalisesti eri tavalla suuntautuneita kohtaan, joten olin vain iloinen ystäväni puolesta, koska hänen kumppaninsa on omasta mielestänikin mukava ihminen ja he ovat onnellisia yhdessä. Ymmärrän kuitenkin miksi ystäväni esitteli kumppaninsa ensin kaverina ja kertoi parisuhteestaan vasta vähän jälkeenpäin, sillä joskus voi olla vaikea ennakoida miten läheisetkin ihmiset reagoivat yllättäviin uutisiin.
Tsemppiä sinulle, ap!
Aiemmin ennen lapsia ajattelin, että varmaan olisi kauheeta jos oma lapsi olisi homo (en tiedä miksi, varmaan oletin, että homon elämä olisi tosi hankalaa).
Mutta nyt kun on lapsia, vaikka niin pieniä vielä ettei suuntausta tiedä, on aivan sama kumpaan sukupuoleen ovat kallellaan. Rakkaus on niin suurta omaa lasta kohtaan, että tärkeintä on heidän onnellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en suhtautuisi mitenkään erityisesti. Lähinnä ihmettelisin, että mitrn tuollainen voi tulla yllätyksenä omalle äidille vasta kun lapsi on aikuinen. Noh, minulla on neljä lasta, joten eiköhän sieltä kuoriudu jos jonkinlaista. Toivottavasti järkeviä ihmisiä, olivatpa sitten homoja tai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se nyt varmaan ole mieluisin juttu mitä lapselleen haluais.
Itse kyllä keksisin satatuhatta huonompaakin juttua.
Joo ja parempia, kysymyshän ei ollutkaan siitä
Olen lapsilleni sanonut jo kun aloittelivat, että saavat olla mitä haluavat, koska lapsen seksuaalisuus ei ole äidin asia millään lailla.
Kyllä niin ahdasmielisiä ihmisiä on, että en voi kun toivottaa ap:lle voimia...
Ei vaikuttaisi mitenkään suhtautumiseeni lapseeni tai hänen elämänkumppaniinsa.
Ihan ok olisi, jos asia edes sen kummemmin minulle kuuluisi.
Kyllä tässä on jo kaiken nähnyt ja tuntenut jokusen homon, varmaan lesbonkin. Ai niin, olenhan minä.
Alue: Aihe vapaa
Itse en reagoisi oikeastaan millään tavalla, todennäköisesti olisin aavistanut jo jotain. Vanhanaikaiselle ja ahdaskatseiselle äidille tilanne voisi sen sijaan olla jokseenkin järkyttävä ja aiheuttaa pettymystä.