Miksi jäät tuijottamaan vierasta ihmistä?

Sillä ihmisellä on hyvät tissit tai perse.

M

Sama juttu jossain metrossa, bussissa tms. Tekisi mieli näyttää välillä keskisormea. Ihan kun eivät olisi koskaan ennen ihmistä nähneet.

Mielenkiinnosta. Joskus hyvä kampaus, joskus persoonallinen pukeutuminen. Joskus ajattelen tyypin olevan joku tuttu vaikka sitten ei olekaan. Tms.  erilaisia syitä. Tykkään tuijotella ja juttelenkin mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Sillä ihmisellä on hyvät tissit tai perse.

M

Harvemmin ne näkyvät puolipitkän toppatakin alta.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta. Joskus hyvä kampaus, joskus persoonallinen pukeutuminen. Joskus ajattelen tyypin olevan joku tuttu vaikka sitten ei olekaan. Tms.  erilaisia syitä. Tykkään tuijotella ja juttelenkin mielelläni.

Kohtelias jutteleminen on eri asia kuin tuijottaminen tyyliin uutta navettaa ihmettelevä lehmä.

Sellainen ihminen kiinnittää huomion, jolla vaihtelee paino joka kerta kun hänet näkee. Sitä on vaikea ymmärtää ja sitä kyllä vähän tuijottaa. Samoin ihminen, joka on tälläytynyt, mutta näyttää siksi aivan hirveältä.

Itselläni on sosiaalisten tilanteiden pelko ja toi tuijottelu tuntuu samalta kuin olisin kielekkeeltä putoamassa kuiluun.

Tuijotan ihmisiä hyvin harvoin, mutta useimmiten syynä on se, että ihminen näyttää epämääräisesti tutulta ja yritän miettiä, tunnenko hänet jostain vai onko hän vain samannäköinen kuin joku tuttavani. Toinen syy voi olla, että ihmisellä on erityisen hieno vaate ja mietin, mistä se on peräisin.

Yleensä koska olen niin omissa ajatuksissani enkä edes tajua tuijottavani.

Itse jään katselemaan, jos ihminen on jollain tavalla kiinnostava tai poikkeava, joko käytökseltään, ulkonäöltään tai pukeutumiseltaan. Tai ehkä muistuttaa jotain tuntemaani henkilöä.

Teet AP semmosen nopean liikkeen sivulle, naksahtaa niska nurin tuijottelijalta.

Koska olen hirmuinen kikattelija-häirikkö.

Vierailija kirjoitti:

Tuijotan ihmisiä hyvin harvoin, mutta useimmiten syynä on se, että ihminen näyttää epämääräisesti tutulta ja yritän miettiä, tunnenko hänet jostain vai onko hän vain samannäköinen kuin joku tuttavani. Toinen syy voi olla, että ihmisellä on erityisen hieno vaate ja mietin, mistä se on peräisin.

Eikö yksi nopea vilkaisu riitä siihen että voit mielessäsi hahmottaa asian? Ei siihen tuijottelua tarvita.

Välillä varmaan en edes tajua tuijottavani..

Joskus tuijotan kun näen jotain joka miellyttää silmääni.

Saatan tuijottaa myös jos joku on mielestäni liian ankean näköinen, mietin miten hänen ulkonäköänsä voisi parantaa.

- Mä olen se, joka tuijottaa sua heviosastolla-

en tykkää huomiosta kirjoitti:

Sama juttu jossain metrossa, bussissa tms. Tekisi mieli näyttää välillä keskisormea. Ihan kun eivät olisi koskaan ennen ihmistä nähneet.

Tämä!

Itse kärsin lievästä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja kun ympärillä on paljon ihmisiä, alkaa ahdistaa. Jos joku kadulla tai kaupassa ohimennen katsoo mua vähän pidempään, se ei niinkään haittaa, mutta noi bussissa ja metrossa kyylääjät on kamalia. Miksi toista ihmistä pitää tuijottaa kuin jotakin näyttelykappaletta? 

Mulla on huono näkö ja olematon kasvomuisti joidenka vuoksi joudun yleensä katsomaan ihan helvetin kauan tunnistaakseni edes oman äitini esim. kaupassa ollessani. Hävettäähän se.

Jos luulen tuntevani jonkun. Kasvosokeana elämä on joskus vaikeaa.

Jään myös näkyvästi tuijottamaan, jos joku yrittää selvästi ajaa pyörällä mua päin liikennesääntöjen vastaisesti (joskus saatan huutaakin perään. Sen jälkeen ne yleensä vain polkevat karkuun hyvin nopeasti, vaikka ensin ollaan niin polleina ajamassa päälle, vaikka tilaa olisi ja kävelen aivan reunassa). Saatan myös tuijottaa, jos myöhemmin tunnistan saman pyöräilijän (takista + kehon muodosta yms.). Aroista kynnysmatoista voi vuosien mittaan kasvaa kiukkuisia.

Mua tuijotetaan, koska näytän vaan luonnostani erittäin androgyyniltä. Lapsetkin nykivät joskus vanhempiaan hihasta ja kyselevät, olenko mies vai nainen. Joskus katsellaan hyväntahtoisesti, kun mulla on hassu hattu. Mä vain hymyilen näille vienosti. Usein niitä hymyilyttää jo valmiiksi. Joskus ne nolostuvat, vaikka eivät ne pahaa tarkoita. Joskus sitä vaan katsoo jotakuta pidempään, eikä aina edes tajua, miksi. Vahingossa syntynyt katsekontaktikin voi tuntua tuijotukselta.

Samaa ihmettelen välillä minäkin täällä Helsingissä. Toki keskustassa ja ostareilla ei kyttää kukaan, mutta lähellä kotiani kadulla kävellessä saattaa vastaantulija katsoa pitkään. Eilen joku keski-ikäinen nainen. Katsoin sitten takaisin ja älysi sitten vasta katsoa eteensä, mutta huomasi viipyilevästä katseesta että tuijotti mua jo kaukaa. Jos pitää olla noin epäkohtelias, niin mitä jos vaikka hymyilisit että en koe sitä kyyläystäsi inhottavana! Olen ihan tavallisen näköinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen välillä minäkin täällä Helsingissä. Toki keskustassa ja ostareilla ei kyttää kukaan, mutta lähellä kotiani kadulla kävellessä saattaa vastaantulija katsoa pitkään. Eilen joku keski-ikäinen nainen. Katsoin sitten takaisin ja älysi sitten vasta katsoa eteensä, mutta huomasi viipyilevästä katseesta että tuijotti mua jo kaukaa. Jos pitää olla noin epäkohtelias, niin mitä jos vaikka hymyilisit että en koe sitä kyyläystäsi inhottavana! Olen ihan tavallisen näköinen nainen.

Just näin!

Kuten täällä joku jo kertoikin, niin yleensä vahingossa. Ajatuksissani katseeni saattaa hetkeksi jäätyä ja joskus tulee tajuamattaan katsottua jotakuta tarpeettoman pitkään. 

Joskus kuitenkin saatan katsoa jotakuta vähän pidempään siksi, että hänellä on päällään jotakin tosi kivaa tai näyttää muuten vain hyvältä/miellyttävältä. En kuitenkaan jää tuijottamaan ketään, koska tiedän että moni kokee sen ahdistavana. En minä itsekään pidä siitä, että joku tuijottaa mua kuin olisin joku näyttelyesine.