Miksi jäät tuijottamaan vierasta ihmistä?
Miksi jäät tuijottamaan vierasta ihmistä julkisilla paikoilla? Hävettääkö sinua jos jäät kiinni tuijottamisesta? Miltä sinusta tuntuisi jos sinua tuijotettaisiin samalla tavalla?
Yhtenä esimerkkinä kerron kaupan hevi-osaston vakiotuijottajista. Monilla jää liikesarja kesken ja pussi toiseen käteen ja pakattava hevi toiseen käteen kun pitää alkaa tuijottamaan osastolle tullutta siistiä ja hajutonta ihmistä. Miksi?
Kommentit (66)
Kerran näytin yhdelle kyylälle suuseksi ilmeitä metrossa, murahti vain ja lähti pois metrosta.
Minua tuijotetaan. Aina. Olen normaali, hajuton, siisti, keski-ikäinen nainen. Ja joka paikassa aina joku on tuijottamassa. Kun huomaan sen, katson pois, ajattelen että jos se vain vilkaisi. Mutta jos se jatkuu, nykyään tuijotan takaisin. Rohkeuttahan se vaatii, mutta tuijotan. Kyllä ne sitten katseensa kääntää.
KAtson ilmeettömänä, tiiviilä katseella. Siitäs saavat.
Yleisimmin minua tuijottaa naiset. Siihen on vain jo niin tottunut että menee rutiinilla tuo vastaantuijotus.
Jos kyseessä on nuorisojoukko, narkkari, alkoholin vaikutuksen alainen henkilö tai muuten vain uhkaava, niin en tietenkään tuijota vaan yritän liueta paikalta.
Helsinki on täynnä näitä oman elämänsä pirkkoarstiloita. Asun Lauttasaaressa ja täällä tuijotetaan, jos et ole hyvännäköinen ja tyylikäs. Viime viikollakin ruuhkabussissa joku nainen oikein mittaili meikitöntä naamaani, käänsi katseensa pois vasta kun aloin tuijottamaan häntä sellaisella "mitä vittua tuijotat" ilmeellä. Mutta syynäili hetken päästä taas. Oli itse tietysti erittäin meikattu ja laitettu. En tajua tätä ihmistyyppiä, jotka oikein asiakseen arvostelevat toisten ulkonäköä ja laittautumista.
Samoin Punavuoressa ja Eirassa ym. suunnalla tuijotetaan todella epäkohteliaasti, jos poikkeat jotenkin keskimääräisestä asukkaasta ja olet jotain muuta kuin tyylikäs ja huoliteltu. Sen sijaan Kalliossa on minusta ihan erilainen ilmapiiri, siellä on totuttu niin monenlaiseen kulkijaan ettei kukaan jaksa pahemmin kiinnostua.
Tyylikkäät ja laittautuneet naiset ovat pahimpia tuijottajia. Olisi kiva kuulla, mikä tuon tuijotuksen pointti on? Saada toinen tuntemaan itsensä huonommaksi ja jotenkin alempiarvoiseksi, kun ei ole yhtä hyvin pukeutunut?
ärsytti kun tuijotti kirjoitti:
Kerran näytin yhdelle kyylälle suuseksi ilmeitä metrossa, murahti vain ja lähti pois metrosta.
:D oletko nainen? Ja näytitkö naiselle vai miehelle
Yleisimmin jään vahingossa tuijottamaan, jos nään poikkeuksellisen kauniin, komean tai hyvin pukeutuneen ihmisen. En tiedä edes miksi, tuijotan myös ihastuksissani kauniita naisia vaikka olen itse heteronainen.
Vierailija kirjoitti:
Tänään taisin jäädä vähän turhan pitkäksi aikaa katsomaan kun eräällä vaalealla nuorella naisella oli niin tavattoman kauniit ja suuret siniset silmät.
Tämä! Eli jos vastaantulija on mielestäsi kaunis, niin hymyile hänelle. Se ei tunnu silloin niin pahalta, kuin naama peruslukemilla tuijottelu. Itselle tulee mieleen ainakin, että onko huulipuna levinnyt, onko jotain naamassa pielessä, kun joku tuijottaa.
Vierailija kirjoitti:
ärsytti kun tuijotti kirjoitti:
Kerran näytin yhdelle kyylälle suuseksi ilmeitä metrossa, murahti vain ja lähti pois metrosta.
:D oletko nainen? Ja näytitkö naiselle vai miehelle
Olen mies ja näytin miehelle.
Eikö teille mammoille oo opetettu, että tuijottaminen on epäkohteliasta?
Todella huonoa käytöstä. Onneksi olen itse paremmasta perheestä ja tajuan olla toljottamatta ihmisiä.
Minua myös häiritsee tuijottajat. Naiset ovat pahimpia! Ja en tarkoita tätä rasistisesti, mutta varsinkin monet keski-ikäiset musliminaiset, he eivät oikeasti lopeta sitä tuijottamista vaikka huomaavat että huomaan. Miesten tuijotus taas on jotenkin erilaista, he ei katso pahasti, kun taas jotkut naiset varmasti tietoisesti haluavat tuijotuksellaan viestittää jotakin "liikaa meikkiä, kuka luulet olevasi" -viestiä.
Ja on mullakin huonoja päiviä jolloin kuvittelen että kaikki tuijottaa, mutta kun joku oikeasti tuijottaa niin kyllä sen huomaa!
Itse tuijotan vain jos erehdyn luulemaan jotakin henkilöä joksikin tutuksi ja olen ilman laseja liikkeellä. Teen sen tietenkin mahdollisimman niin ettei hän huomaisi. Ja onhan siinä ero että katsoo pahasti vai katsokoo "oletko se sinä Marjatta!!"-ilmeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuijotan ihmisiä hyvin harvoin, mutta useimmiten syynä on se, että ihminen näyttää epämääräisesti tutulta ja yritän miettiä, tunnenko hänet jostain vai onko hän vain samannäköinen kuin joku tuttavani. Toinen syy voi olla, että ihmisellä on erityisen hieno vaate ja mietin, mistä se on peräisin.
Eikö yksi nopea vilkaisu riitä siihen että voit mielessäsi hahmottaa asian? Ei siihen tuijottelua tarvita.
Älä välitä. Minä en tuijottele sinua. En katso päinkään. Jos joku tyyppi sattuu lyömään sinua, niin en huomaa mitään. En siis myöskään pystyisi tunnistamaan pahoinpitelijääsi, vaikka poliisi kuinka kuulustelisi. Sanoisin vain, että en katsonut enkä nähnyt, sori.
Tai jos jäät auton alle, niin en kävelen vain ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuijotan ihmisiä hyvin harvoin, mutta useimmiten syynä on se, että ihminen näyttää epämääräisesti tutulta ja yritän miettiä, tunnenko hänet jostain vai onko hän vain samannäköinen kuin joku tuttavani. Toinen syy voi olla, että ihmisellä on erityisen hieno vaate ja mietin, mistä se on peräisin.
Eikö yksi nopea vilkaisu riitä siihen että voit mielessäsi hahmottaa asian? Ei siihen tuijottelua tarvita.
Älä välitä. Minä en tuijottele sinua. En katso päinkään. Jos joku tyyppi sattuu lyömään sinua, niin en huomaa mitään. En siis myöskään pystyisi tunnistamaan pahoinpitelijääsi, vaikka poliisi kuinka kuulustelisi. Sanoisin vain, että en katsonut enkä nähnyt, sori.
Tai jos jäät auton alle, niin en kävelen vain ohi.
Jaxuhalit sulle jos otti noin koville sanomiseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuijotan ihmisiä hyvin harvoin, mutta useimmiten syynä on se, että ihminen näyttää epämääräisesti tutulta ja yritän miettiä, tunnenko hänet jostain vai onko hän vain samannäköinen kuin joku tuttavani. Toinen syy voi olla, että ihmisellä on erityisen hieno vaate ja mietin, mistä se on peräisin.
Eikö yksi nopea vilkaisu riitä siihen että voit mielessäsi hahmottaa asian? Ei siihen tuijottelua tarvita.
Älä välitä. Minä en tuijottele sinua. En katso päinkään. Jos joku tyyppi sattuu lyömään sinua, niin en huomaa mitään. En siis myöskään pystyisi tunnistamaan pahoinpitelijääsi, vaikka poliisi kuinka kuulustelisi. Sanoisin vain, että en katsonut enkä nähnyt, sori.
Tai jos jäät auton alle, niin en kävelen vain ohi.
Aika dramaattinen asenne/näkemys.
"Onkoha tuo joku tuttu vai näyttääkö tuo vua joltaki tutulta ja jos niin, niin keneltä sitte? Pitäskö kysyvä? Mihi miä olin menossa?"
Kyylään vain niitä jotka katsovat minua, muut eivät herätä "kiinnostusta" ehkä olen narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuijotan ihmisiä hyvin harvoin, mutta useimmiten syynä on se, että ihminen näyttää epämääräisesti tutulta ja yritän miettiä, tunnenko hänet jostain vai onko hän vain samannäköinen kuin joku tuttavani. Toinen syy voi olla, että ihmisellä on erityisen hieno vaate ja mietin, mistä se on peräisin.
Eikö yksi nopea vilkaisu riitä siihen että voit mielessäsi hahmottaa asian? Ei siihen tuijottelua tarvita.
Älä välitä. Minä en tuijottele sinua. En katso päinkään. Jos joku tyyppi sattuu lyömään sinua, niin en huomaa mitään. En siis myöskään pystyisi tunnistamaan pahoinpitelijääsi, vaikka poliisi kuinka kuulustelisi. Sanoisin vain, että en katsonut enkä nähnyt, sori.
Tai jos jäät auton alle, niin en kävelen vain ohi.
Aika dramaattinen asenne/näkemys.
Päin vastoin. Elämäni on draamavapaata, kun en katsele enkä kuuntele muita.
Vierailija kirjoitti:
Kyylään vain niitä jotka katsovat minua, muut eivät herätä "kiinnostusta" ehkä olen narsisti.
Mistäs tiedät, kuka katselee, jos et itse katsele heitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuijotan ihmisiä hyvin harvoin, mutta useimmiten syynä on se, että ihminen näyttää epämääräisesti tutulta ja yritän miettiä, tunnenko hänet jostain vai onko hän vain samannäköinen kuin joku tuttavani. Toinen syy voi olla, että ihmisellä on erityisen hieno vaate ja mietin, mistä se on peräisin.
Eikö yksi nopea vilkaisu riitä siihen että voit mielessäsi hahmottaa asian? Ei siihen tuijottelua tarvita.
Älä välitä. Minä en tuijottele sinua. En katso päinkään. Jos joku tyyppi sattuu lyömään sinua, niin en huomaa mitään. En siis myöskään pystyisi tunnistamaan pahoinpitelijääsi, vaikka poliisi kuinka kuulustelisi. Sanoisin vain, että en katsonut enkä nähnyt, sori.
Tai jos jäät auton alle, niin en kävelen vain ohi.
Aika dramaattinen asenne/näkemys.
Päin vastoin. Elämäni on draamavapaata, kun en katsele enkä kuuntele muita.
Just näin! Kiva kun et kyylää, kiitos.
Huomaan kaupungilla ekana takaapäin hyvännäköiset naiset, eikä tahattoman ihailevista katseista sillä puolen jää juuri edes kiinni :D
Teininä muistan tuijottaneeni kerran junassa yhtä naista, koska koin, että hän tuijotti minua. Siis teininä ja lapsellisena, mutta tuollainen saattaa siis vaikuttaa.