MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea on arvostaa paikkaa, jonne menemiseen on subjektiivinen oikeus ja josta ei eroteta, vaikka perseilisi kuinka. Vaikea on löytää motivaatiota kilvoittelemiseen, kun luokalle ei jätetä onnettomintakaan surkimusta, vaan kaikki punnataan ja hyysätään tasa-arvoisesti seuraavalle luokka-asteelle.

Peruskouluun pitäisi pyrkiä. Eskarin päätteeksi pieni taitotasokoe, peruskoulun pääsykoe. Ja joka luokka-asteen keväällä pääsykoe seuraavalle luokka-astelle. Takaan ja vannon, että alkaisi poikia kiinnostaa vähän siinä kevään korvilla, pienellä tsempillä aina selvittäisivät etapin seuraavalle luokalle.

Mutta eihän noin voi tehdä, kun kaikilla on oikeuksia ilman velvollisuuksia. Perusopetus on niin pyhä asia, että syöpäsairaille lapsillekin järjestetään sairaalakouluja. Ajatus on kaunis, kaikkien oikeus opetukseen, mutta ihmismieli ei toimi niin, että itsestäänselvää asiaa arvostettaisiin.

Yhteiskunnan täytyy rapautua vielä aika lailla, ennen kuin ymmärretään, että subjektiivisia oikeuksia on alettava purkaa, niin katkeralta kuin se tuntuukin.

No nyt tuli oikein kunnollista oikeistolaispropagandaa, heh. Eli rommmautetaanpa yhtäläinen oikeus kaikille lapsille maksuttomaan opetukseen, koska joitakin poikia ei vain huvita.  Ne jotkut pojat nyt vain ovat tärkeämpiä kuin kokonaisuus. Ne pojat luultavasti ovat niitä tulevaisuuden suurpalkkaisia kv-yritysten toimitusjohtajia.

'kaikilla on oikeuksia ilman velvollisuuksia'  - ööö Suomessa on oppivelvollisuus,  ootko pannut merkille? Sen velvollisuuden kompensaationa on ollut hyvinvointiyhteiskunnassa sitten ilmainen koulutus, jotta velvollisuuden suorittaminen ei köyhimmille perheille olisi ylivoimaista. Mutta tietenkin oikeistolaiset vihaavat tällaista 'tasapäistämistä', koska siinähän mahdollistetaan kaiken maailman roskaväestön jälkeläisten tuleminen samalle luokalle kuin meitin nico-alec-alexanderin.

Miten niin jotkut pojat. Suurin osa pojista ei menesty koulussa.

Lasten kouluasenne lähtee ihan vanhemmista.

Parhaiten vanhempien asenteen näkee ruotsin kielen opetuksessa.

Vanhempi joka tukee lastansa koulussa ei välitä negatiivista asennetta opiskeluun.

Jostain kumman syystä huonointen menestyvien lasten vanhempien kiinnostus kouluun on nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Koulua pyörittävät naiset. Pojilta puuttuu samaistumiskohteita koulussa. Jos joku uskaltaisi tutkia, onko poikien/tyttöjen koulumenestyksessä eroa sen mukaan, sattuuko heillä olemaan mies/naisopettaja, se saattaisi olla silmiä avaavaa. Mutta tällainen tutkimusasetelma tuomittaisiin luultavasti jo kättelyssä liian sukupuolittuneeksi.

2. Koulussa noudatetaan ihmisluonnolle vierasta "sukupuolineutraalisuuden" periaatetta. Jokainen, jolla on alakouluikäisiä lapsia, kuitenkin tietää, että tuossa iässä lapset pysyvät visusti sukupuolten mukaisissa ryhmissään. Pojat vertaavat itseään muihin poikiin ja tytöt tyttöihin. Ryhmätöissä pojat ja tytöt pakotetaan työskentelemään sekaryhmissä, missä käy niin, että tytöt yrittävät parhaansa, vallaten verbaalisesti lahjakkaina ilmatilan ja pojat alisuoriutuvat istuen hiljaisina ja odottaen välituntia.

3. Koulusta on poistettu kaikki kilpailuhenkisyys, koska se ei sovi siihen ideologiaan, jolla koulua kehitetään. Ensimmäiset numerot saadaan vasta sitten, kun asenteet koulua kohtaan ovat jo melko lukkiutuneet. Pojat ovat luonnostaan kilpailuhenkisiä ja vertaavat saavutuksiaan. Kuka on paras jalkapallossa? Kuka juoksee kovimmin? Kun kouluaineissa ei voi päteä olemalla parempi kuin muut, niistä menee mielenkiinto. 

Tämä on nyt puhdasta anekdoottia, mutta toisaalta, niin ovat sinunkin kolme kohtaasi: Merkittävä osa (hyvin koulussa suoriutuneista) miehistä, joiden kanssa olen puhunut, on sanonut etteivät pojat arvosta koulumenestystä, ja hyvillä arvosanoilla ei saa kavereita vaan osaksi tulee kiusaamista. Tää vastaa myös omaa kokemusta koulusta, eli pojat eivät todellakaan rehennelleet hyvillä arvosanoilla. Miten tämä menee yhteen tuon kolmoskohdan kanssa?

Se johtuu mm. kohdista 1 ja 2: Koulusta on tehty tyttöjen juttu, mitä naisvaltaisuus ja sekaryhmät vain vahvistavat. Sammalla tavalla poika voi olla vaikka kuinka hyvä ratsastuksessa, mutta ei sillä respektiä paljon heru omassa viiteryhmässä. 

Tutkimuksissa sekaryhmät parantavat suoritusta. Ehkä siinä tulee näyttämisen halu tai kilpailuvietti.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kouluasenne lähtee ihan vanhemmista.

Parhaiten vanhempien asenteen näkee ruotsin kielen opetuksessa.

Vanhempi joka tukee lastansa koulussa ei välitä negatiivista asennetta opiskeluun.

Jostain kumman syystä huonointen menestyvien lasten vanhempien kiinnostus kouluun on nolla.

Ei tosiaankaan voi yleistää. Ei edes kaikista koulua halveksivien lapsista tule koulua inhoavia oppilaita.

Vierailija kirjoitti:

OPH:n Heinonen sanoo, ettei tiedetä,mistä tyttöjen ja poikien isot ero johtuvat. No, tutkikaa. On siellä täyspalkalla tutkijoita ollut vuositolkulla eri virastoissa ja koulutuksen tutkimuslaitoksessa.

Näää - sehän olis ihan turhan loogista, helppoa ja selkeää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kouluasenne lähtee ihan vanhemmista.

Parhaiten vanhempien asenteen näkee ruotsin kielen opetuksessa.

Vanhempi joka tukee lastansa koulussa ei välitä negatiivista asennetta opiskeluun.

Jostain kumman syystä huonointen menestyvien lasten vanhempien kiinnostus kouluun on nolla.

Ei tosiaankaan voi yleistää. Ei edes kaikista koulua halveksivien lapsista tule koulua inhoavia oppilaita.

Ei se ainakaan helpota oppimista, jos vanhempien asenne koulunkäyntiä kohtaan on negatiivinen. Vanhemmilta ei saa silloin mitää apua, jos opiskelu tökkii eikä kehuja, jos menee hyvin.

Isä sanoi kerran, että armeija oli siitä parempi kuin koulu, että armeijassa selitettiin tarkasti miksi toimitaan tietyllä tavalla ja mitä se hyödyttää eli mitä varten opiskellaan sitä tai tätä. Koulusta kuulemma puuttui se.

Tuntuu siltä että usea täällä ei ole kuullut erilaisista oppimistyyleistä. Itselläni ala-aste meni kohtalaisen hyvin, ylä-asteella alkoi alamäki.

Pitkän työttömyyden jälkeen menin aikuisopistoon, jossa minä tein testi, jolla kartoitettiin oppimistyylejä. Ei ollut ihmekään että ylä-asteesta numeroni laskivat, olen hyvin vahvasti kinesteettinen oppija, eli opin tekemällä, en auditiivinen joka oppisi opettajan luokan edessä puhutuista asioista tai visuaalinen oppija joka oppisi lukemalla.

Kotoa se kaikki lähtee. Vanhempien kuuluu arvostaa koulua ja opettajia. Kannustaa ja arvostaa lasta kehua myös kun on aihetta . Ei palkita lasta mopoilla sun muilla härveleillä. Sitten vasta palkitaan jos aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä nykyinen konstruktivistinen oppimiskäsitys. Oppilaiden oletetaan ottavan itse vastuu oppimisestaan, opettaja on vain taustalla.  Tämä vaatii itsekuria, löysäily on tehty liian helpoksi.

Kun kelle tahansa, oli sitten teini koulussa tai keski-ikäinen töissä, annetaan vastuu edistymisestä, aivot käskevät pääsemään hommasta mahdollisimman helpolla. Kyllä jonkinlainen jämäkkä johto pitää olla, oli kyse työpaikasta, koulusta tai minkä tahansa asian edistymisestä. Vrt. Länsimetro.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Isä sanoi kerran, että armeija oli siitä parempi kuin koulu, että armeijassa selitettiin tarkasti miksi toimitaan tietyllä tavalla ja mitä se hyödyttää eli mitä varten opiskellaan sitä tai tätä. Koulusta kuulemma puuttui se.

Itsekin tajusin vasta viime aikoina, ettei koulussa tehty riittävän selväksi MIKSI opiskellaan. Että ei hyviä numeroita tavoitella siksi, että opettaja olisi tyytyväinen tai että kotona saa kympistä jonkun palkinnon. Itseään ja tulevaisuutta varten siellä ponnistellaan, koska tänään opiskeltu tieto on huomisen taito. Onko se sitten koululaiselle vielä liian abstraktia, voi ollakin.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Isä sanoi kerran, että armeija oli siitä parempi kuin koulu, että armeijassa selitettiin tarkasti miksi toimitaan tietyllä tavalla ja mitä se hyödyttää eli mitä varten opiskellaan sitä tai tätä. Koulusta kuulemma puuttui se.

Itsekin tajusin vasta viime aikoina, ettei koulussa tehty riittävän selväksi MIKSI opiskellaan. Että ei hyviä numeroita tavoitella siksi, että opettaja olisi tyytyväinen tai että kotona saa kympistä jonkun palkinnon. Itseään ja tulevaisuutta varten siellä ponnistellaan, koska tänään opiskeltu tieto on huomisen taito. Onko se sitten koululaiselle vielä liian abstraktia, voi ollakin.

Varsinkin pieni koululainen elää nykyhetkessä, aikuisuus tuntuu niin kaukaiselta, että ei sitä oikein osaa hahmottaa, että opiskelulla on oikeasti väliä sitten myöhemmin. Varmasti itseohjautuvia oppilaitakin on, mutta itselläni siis noin.

Koulun aloittamisessa myöhemmin on se ongelma, että neurologisesti ihminen ei opi kaikkea yhtä helposti koko ajan. Esim. kielten oppimisessa herkkyyskausi on niin aikaisin, että oikeastaan vieraiden kielten opettamista voisi ehkä jopa aikaistaa. Ei sellaisena sanakokeet-ja-epäsäännöllisten-verbien-taivutus-tyyppisenä opetuksena, vaan enemmän kielikylpymäisenä ja leikin kautta. Toki suurin osa oppii kieliä ihan hyvin nytkin ja vaikka aikuisena, mutta osalle tästä voisi olla apua.

Muistan kun ala-asteen opettaja painotti, että meidän pitäisi olla tyytyväisiä, kun saamme käydä koulua. Köyhissä maissa kun se ei ole itsestäänselvyys eikä ilmaista. No, nelosluokkalaisen mielissä Afrikan lapset olivat onnenpekkoja, joilla on ikuinen kesäloma. Opettaja unohti täsmentää että koulun sijaan lapsilla on köyhyyttä, nälkää ja 12-tuntisia työpäiviä. Tai voi olla että täsmensikin, mutta vaikeaa 10-vuotiaan länsimaalaisen on sellaista kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Koulun aloittamisessa myöhemmin on se ongelma, että neurologisesti ihminen ei opi kaikkea yhtä helposti koko ajan. Esim. kielten oppimisessa herkkyyskausi on niin aikaisin, että oikeastaan vieraiden kielten opettamista voisi ehkä jopa aikaistaa. Ei sellaisena sanakokeet-ja-epäsäännöllisten-verbien-taivutus-tyyppisenä opetuksena, vaan enemmän kielikylpymäisenä ja leikin kautta. Toki suurin osa oppii kieliä ihan hyvin nytkin ja vaikka aikuisena, mutta osalle tästä voisi olla apua.

Yleensäkin kielioppiin painottuva kielten opetus on melko puuduttavaa hommaa. Illa, abla, öblän höblä -rimpsujen ulkoa takominen ei mielestäni opeta kielestä oikein mitään. Äidinkielenkin opetus oli yläasteella kaikkea muuta kuin mielenkiintoista. Itse kiinnostuin aineesta vasta lukiossa, kun keskityttiin muodon sijasta sisältöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla mahdollista että koulussa on tylsää ja tytöt kestävät tylsyyttä paremmin?

Tytöt on kasvatettu hiljaiseksi istujaksi ja pojat ovat saaneet riehua.

Ei vaan tytöt tajuavat että se ei ole maailmanloppu vaikke joka hetki olekaan kivaa ilotulitusta. Että koulu on väylä ja väline.

Pojat eivät ole tottuneet ponnistelemaan tai sietämään ktään koska edelleen saavat kuitenkin vain olemalla enemmän kuin tytöt ponnistelemalla.

Höpö höpö.

Tää on muuten aivan totta. 

Saatan olla ihan hakoteilläkin, mutta luulen yltiöindivisualistisen kulttuurin heikentävän tuloksia. Kun lähtökohta on se, mitä minä itse haluan tehdä elämässäni, jotta se olisi mahdollisimman mielekästä, ei siinä hirveästi opita sietämään epämukavuutta. Kertakäyttökulttuuri ja mielihyvän hakeminen 24/7 ei vahvista koulussa vaadittavaa pitkäjänteisyyttä. Myös kotiolosuhteet ja ystäväpiiri vaikuttavat epäilemättä, sillä ryhmäpaine teini-ikäisellä on isossa roolissa. Isä sanoo, että hänkään koulussa viihtynyt ja hyvin on pärjännyt silti ja kaverit kettuilevat, jos tulee hyviä numeroita. Kirjojen lukeminen on nössöä. Tähän päälle mahdolliset oppimisvaikeudet, mt-ongelmat, ihmissuhdedraamat ja kotiolot. Ei se varmaan hirvittävästi motivoi. Lisäksi monien nuorten kotona saattaa välittyä viesti, jota ei olla edes tiedostettu: vanhemmat näkivät vaivaa, opiskelivat ja olivat hyviä koulussa, mutta silti se ei välttämättä kanna mihinkään. Voi silti olla työttömänä tai köyhänä, jopa ihan ilman omaa syytä. Kun luottamus järjestelmään katoaa, lakkaa yrittämästä. Tätä ei kukaan ehkä tiedostaen opeta lapsilleen, mutta lapsi voi silti herkästi poimia tämän viestin. "Mitä välii" kun koulutuksesta ja yrityksestä huolimatta tulee vain huonompia numeroita, eikä edes tulevaisuudessa välttämättä työtäkään.

Jos verrataan esimerkiksi Japaniin, niin suhtautuminen opiskeluun on täysin erilainen. Opiskelu ei vain hyödytä itseä, vaan sillä voi auttaa yhteiskuntaa ja maailmaa. Hyvä koulumenestys kertoo, että omista velvollisuuksista huolehditaan ja että on kykenevä ottamaan vastuuta. Huono koulumenestys on häpeä ja tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kesällä joutuu kertaamaan kouluun. Hyvät oppilaat puolestaan pääsevät kesällä kursseille, mikä hyödyttää heitä entisestään. Ilmapiiri tukee opiskelua ja pitkäjänteisyyttä. Menestys on vahvasti yhdistetty siihen, miten paljon yksilö näkee vaivaa. Lisävaiva tuo parempia tuloksia ja johtaa omiin päämääriin todennäköisimmin.

Jotkut vanhemmat ei vaadi pojilta tarpeeksi nykyään yhtään missään asiassa.

Kotona ei tarvitse edes omia jälkiä siivota.

6 koenumerona pojalta on ok , tytöltä ei.

Pelikoneella ja kännykällä saa pelata aamusta iltaan ja "pojat on poikia".

Kasvatus on osa ongelmaa, tietenkin.

Äideille käyttökielto Vilmaan puoleksi vuodeksi. Isät hoitamaan yhteydenpito kouluun ja varmistamaan että Jimi-Petterillä on liikkatunnilla verkkarit jalassa.

Kyllä pojat päriää koulussa paremmin kuin tytöt kevyesti opettajat ovat vain feministejä