Ei helvetti kun HAJOAN nykyisen koulutuksen kanssa

Meinaat, että yliopistolla asiat olis jotenkin paremmin? Sama meno, sen voin sanoa.

Toki luennoitsijat ON asiantuntijoita. Se ei menaa, että osaisi tai edes haluaisi opettaa, mutta pakko on.

Koulu saa rahaa jokaisesta valmistuneesta opiskelijasta. Muu ei kiinnosta, koska ei ole rahaa mihinkään. Opiskelijat valmistumisensa jälkeen ”ammattitaitoista” työväkeä.

Vierailija kirjoitti:

Meinaat, että yliopistolla asiat olis jotenkin paremmin? Sama meno, sen voin sanoa.

Toki luennoitsijat ON asiantuntijoita. Se ei menaa, että osaisi tai edes haluaisi opettaa, mutta pakko on.

Joo mutta yliopistossa:

-Ei ole työharjoittelua tai se on palkallinen

-On vielä suurimmaksi osaksi tietokonesalit

-Ei juuri lainkaan ilmene samanlaista tuotetyrkytystä kun AMK:ssa, eli tehtävät saa lähtökohtaisesti tehdä haluamallaan ohjelmistolla

-AMK:ta parempi työllisyys

Vierailija kirjoitti:

Meinaat, että yliopistolla asiat olis jotenkin paremmin? Sama meno, sen voin sanoa.

Toki luennoitsijat ON asiantuntijoita. Se ei menaa, että osaisi tai edes haluaisi opettaa, mutta pakko on.

En mä ainakaan tunnista yliopistolta tuota meininkiä. Vierailijoita on usein, matlabit ja muut ohjelmat saa joko yliopiston verkosta tai voi käyttää koululla 24h tiloissa eli mitään ei tarvitse ostaa. En ole kenenkään kuullut tekevän harjoitteluita ilmaiseksi ja lopputyöstäkin usein maksetaan

Vierailija kirjoitti:

Aloitin AMK:n nyt syksyllä ja täytyy sanoa ettei lupaukset oikein vastaa todellisuutta.

Introssa sanottiin että koulu käyttää uusinta teknologiaa opetuksessa. Käytännössä luokissa on videotykit ja opettajalla tietokone ja kaikki muu on hankittava itse. Jopa tietokonesalit on purettu. Kun pisteenä i:n päälle, kaikki tehtävät on varta vasten suunniteltu niin että maksullisia ohjelmia on pakko käyttää. Muotoseikkojen takia ilmaisohjelmat ei tule kysymykseen.

Ulkopuoliset asiantuntijat pitämässä vierasluentoja ei ole toteutunut kertaakaan missään muodossa ainakaan kahteen vuoteen.

"Loistava työllisyys" tarkoittaa että harjoittelut tehdään ilmaiseksi ja noin neljäsosa työllistyy alalle puolen vuoden sisällä valmistumisesta.

"Ammattitaitoiset, asiantuntevat luennoitsijat" tarkoittaa yleensä että on tuntiopettajana vailla mitään pedagogisia pätevyyksiä. Kaksi tai kolme on pitkän linjan opettajia mutta ne ei ole nähnyt varsinaista työelämää vähintään 15 vuoteen.

Sitten "opetus". Tunnit on vedetty niin minimiin kun vain voi ja siitäkin saa tarpeeksi usein sähköposteja että tietyt luennot on peruttu.

Täällä ollaan ihan kun jossain säilytyspaikassa. Tärkeämpää koululle näyttäisi olevan se että saa mahdollisimman monelle päättötodistukset kun se että valmistuu oikeasti ammattitaitoisena.

Onko oikeasti "pakko" vaihtaa yliopistoon?

AMK on edistyneemmälle opiskelijalle oikeasti ihan päiväkoti. Se on suunnattu ammattikoulusta tuleville ja sehän on tiedossa että amiksen käyneellä on melkoinen kuilu yleissivistävässä osaamisessa lukion käyneeseen.

Lukiolainen opiskelee kolme vuotta esimerkiksi matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, englantia jne. mitä nyt yleensä esimerkiksi insinöörialoilla paljon tarvitaan. Amiksen käynyt käy samoista aineista lyhyen kertauksen peruskoulutasolla. Puhumattakaan siitä, että lähtötaso peruskoulun jälkeen amiksen ja lukion välillä tapaa olla jo valmiiksi erilainen.

Jos oikeasti haluaa haastetta ja akateemista opetusta, niin yliopisto on oikea paikka. AMK:ssa oppiminen on suurimmaksi osaksi sitä, että asiasta opetellaan kurssin koetta varten ulkoa tietyt asiat, jotka opettaja kertoo etukäteen ja jotka osaamalla koe menee hyvin.

Sitten on nelosta ja vitosta opintorekisteri täynnä ja kun valmistutaan niin mitään omalta alaltaan ei ymmärretä kuitenkaan yhtään syvällisemmin, hyvä että perusasiat on edes saatu pidettyä mielessä.

Missä AMK:ssa olet ap?

Itselläni on haku korkeakouluun edessä keväällä, ja olen kahden vaihella AMK:n ja yliopiston välillä. Olen myös miettinyt tuota, että onko AMK itselleni liian helppo paikka, kuten kirjoittaja nro 5 sanoo. Olen kiitettävin arvosanoin valmistuva lukiolainen (pakollisten rivi tähän mennessä E,E,L), mutta hieman epävarma siitä, että riittääkö pitkän matematiikan osaamiseni DI-opintoihin. Kävin pitkän matikan kaikki kurssit vuodessa, ja ehkä siksi osaaminen on osittain vähän hataraa, kun välillä paahdoin kolmea matikkaa samassa jaksossa. Matikan siis kirjoitan keväällä vasta, sekä ylimääräisen kemian. Koulumme ylityöllistetty ja -stressaantunut opo ei oikein osannut auttaa, hän vain sanoi että mene AMK:hon jos yliopisto pelottaa. Minulla ei oikein ole ketään korkeakoulutettua lähisukulaista, jolta kysyä neuvoa tai muuten keskustella koulujen eroavaisuuksista :( Nyt vielä on stressi siitä, että kun saa ekaan hakuun ensikertailaiskiintiön, ja jos käytänkin sen AMK:hon, johon pääsisin aiempien vuosien pisteiden perusteella ihan helposti sisään.

kutonen lisää vielä sen, että olen Tampereelle hakemassa. Tämä keskustelu sai minut epäilemään vielä enemmän sitä, että onkohan oma paikkani siellä AMK:ssa sitten kuitenkaan :/

Minkä alan AMK? Olen sote-alan opiskelija ja en voi allekirjoittaa yhtäkään samaa väitettä.

Villi kutina että aloittaja on Metropolia AMKssa. Siellä ainakin meno oli tuommoista.

Ainakaan siitä syystä että AMK:ssa ei ollut tarpeeksi lähiopetusta ei kannata lähteä yliopistoon.

abistress kirjoitti:

Missä AMK:ssa olet ap?

Itselläni on haku korkeakouluun edessä keväällä, ja olen kahden vaihella AMK:n ja yliopiston välillä. Olen myös miettinyt tuota, että onko AMK itselleni liian helppo paikka, kuten kirjoittaja nro 5 sanoo. Olen kiitettävin arvosanoin valmistuva lukiolainen (pakollisten rivi tähän mennessä E,E,L), mutta hieman epävarma siitä, että riittääkö pitkän matematiikan osaamiseni DI-opintoihin. Kävin pitkän matikan kaikki kurssit vuodessa, ja ehkä siksi osaaminen on osittain vähän hataraa, kun välillä paahdoin kolmea matikkaa samassa jaksossa. Matikan siis kirjoitan keväällä vasta, sekä ylimääräisen kemian. Koulumme ylityöllistetty ja -stressaantunut opo ei oikein osannut auttaa, hän vain sanoi että mene AMK:hon jos yliopisto pelottaa. Minulla ei oikein ole ketään korkeakoulutettua lähisukulaista, jolta kysyä neuvoa tai muuten keskustella koulujen eroavaisuuksista :( Nyt vielä on stressi siitä, että kun saa ekaan hakuun ensikertailaiskiintiön, ja jos käytänkin sen AMK:hon, johon pääsisin aiempien vuosien pisteiden perusteella ihan helposti sisään.

Mitä tuohon matikkaan tulee niin AMK:n insinööriopintoihin sisältyvä matematiikka ei ole lukion pitkää matematiikkaa korkeampaa missään vaiheessa. Jos sinulla on syventäviä pitkän matematiikan kursseja käytynä lukiossa ja hallitset ne, niin todennäköisesti osaat jo nyt enemmän kuin AMK:ssa tullaan opettamaan.

Kyllä ehdottomasti kiitettävin arvosanoin valmistuvan lukiolaisen pitäisi pärjätä DI-opinnoissa. Kuka siellä muuten pärjää sitten? Muista, että AMK:n tulevista suurimman osan tiedot ja taidot esim. juuri matematiikasta on suurinpiirtein samalla tasolla kuin peruskoulun päättävillä.

Toki yliopistossa on varmasti työtä enemmän kuin AMK:ssa, se nyt on aivan varma, mutta valmistuttuasi dippainssillä on kuitenkin työllistymismahdollisuudet ja palkka toista luokkaa kuin AMK-inssillä.

Vierailija kirjoitti:

abistress kirjoitti:

Missä AMK:ssa olet ap?

Itselläni on haku korkeakouluun edessä keväällä, ja olen kahden vaihella AMK:n ja yliopiston välillä. Olen myös miettinyt tuota, että onko AMK itselleni liian helppo paikka, kuten kirjoittaja nro 5 sanoo. Olen kiitettävin arvosanoin valmistuva lukiolainen (pakollisten rivi tähän mennessä E,E,L), mutta hieman epävarma siitä, että riittääkö pitkän matematiikan osaamiseni DI-opintoihin. Kävin pitkän matikan kaikki kurssit vuodessa, ja ehkä siksi osaaminen on osittain vähän hataraa, kun välillä paahdoin kolmea matikkaa samassa jaksossa. Matikan siis kirjoitan keväällä vasta, sekä ylimääräisen kemian. Koulumme ylityöllistetty ja -stressaantunut opo ei oikein osannut auttaa, hän vain sanoi että mene AMK:hon jos yliopisto pelottaa. Minulla ei oikein ole ketään korkeakoulutettua lähisukulaista, jolta kysyä neuvoa tai muuten keskustella koulujen eroavaisuuksista :( Nyt vielä on stressi siitä, että kun saa ekaan hakuun ensikertailaiskiintiön, ja jos käytänkin sen AMK:hon, johon pääsisin aiempien vuosien pisteiden perusteella ihan helposti sisään.

Mitä tuohon matikkaan tulee niin AMK:n insinööriopintoihin sisältyvä matematiikka ei ole lukion pitkää matematiikkaa korkeampaa missään vaiheessa. Jos sinulla on syventäviä pitkän matematiikan kursseja käytynä lukiossa ja hallitset ne, niin todennäköisesti osaat jo nyt enemmän kuin AMK:ssa tullaan opettamaan.

Kyllä ehdottomasti kiitettävin arvosanoin valmistuvan lukiolaisen pitäisi pärjätä DI-opinnoissa. Kuka siellä muuten pärjää sitten? Muista, että AMK:n tulevista suurimman osan tiedot ja taidot esim. juuri matematiikasta on suurinpiirtein samalla tasolla kuin peruskoulun päättävillä.

Toki yliopistossa on varmasti työtä enemmän kuin AMK:ssa, se nyt on aivan varma, mutta valmistuttuasi dippainssillä on kuitenkin työllistymismahdollisuudet ja palkka toista luokkaa kuin AMK-inssillä.

Höpsistä! AMK:n insinöörimatematiikka on täysin samaa tasoa lukion pitkän kanssa. Ellei jopa tasokkaampi, sillä esimerkiksi matriiseja ei ole lukiossa lainkaan. Vaativuutta lisää se että AMK:ssa samat asiat opiskellaan paljon lyhyemmässä ajassa.

Mene yliopistoon. Itse kirjoitin aikoinani lyhyen matikan ja nyt DI.

abistress kirjoitti:

Missä AMK:ssa olet ap?

Itselläni on haku korkeakouluun edessä keväällä, ja olen kahden vaihella AMK:n ja yliopiston välillä. Olen myös miettinyt tuota, että onko AMK itselleni liian helppo paikka, kuten kirjoittaja nro 5 sanoo. Olen kiitettävin arvosanoin valmistuva lukiolainen (pakollisten rivi tähän mennessä E,E,L), mutta hieman epävarma siitä, että riittääkö pitkän matematiikan osaamiseni DI-opintoihin. Kävin pitkän matikan kaikki kurssit vuodessa, ja ehkä siksi osaaminen on osittain vähän hataraa, kun välillä paahdoin kolmea matikkaa samassa jaksossa. Matikan siis kirjoitan keväällä vasta, sekä ylimääräisen kemian. Koulumme ylityöllistetty ja -stressaantunut opo ei oikein osannut auttaa, hän vain sanoi että mene AMK:hon jos yliopisto pelottaa. Minulla ei oikein ole ketään korkeakoulutettua lähisukulaista, jolta kysyä neuvoa tai muuten keskustella koulujen eroavaisuuksista :( Nyt vielä on stressi siitä, että kun saa ekaan hakuun ensikertailaiskiintiön, ja jos käytänkin sen AMK:hon, johon pääsisin aiempien vuosien pisteiden perusteella ihan helposti sisään.

No ihan varmasti pärjäät sen matematiikan puolesta. Itselläni oli lyhyt matiikka, olin aina inhonnut ja kammonnut koko ainetta, ja lisäksi lähdin opiskelemaan DI:ksi vasta 10 vuotta lukion jälkeen enkä siinä välissä ollut tarvinnut matematiikkaa mihinkään. Ja selvisin. Työtä se teetti pirusti, illat ja yötkin välillä perehdyin niihin asioihin mitkä muut luultavasti osasi lukion peruja ennestään, mutta selvisin ja valmistuin.

Minä lopetin kesken AMK-opinnot samantapaisista syistä ekan vuoden jälkeen. Teoriaopetus oli vanhanaikaista ja niin simppeliä että siitä olisi kuudesluokkalainenkin selvinnyt. Käytäntöä harjoiteltiin paljon mutta se oli itseään toistavaa ja yksinkertaista koska sellainen työn luonne on (opiskelin bioanalyytikoksi eli näytteenottoa). Tutkinnosta oli tehty väkisin isompi laittamalla pakollisia "sivuaineita" muissa kaupungin AMK:issa, mutta näistä ei ollut mitään hyötyä oman osaamisen kannalta. Siellä ihmiset istuivat jotain taidehistoriaa lukemassa sivuaineina, mistä vaan helpolla pääsee. Ilmaiset harjoittelutkin olisi tosiaan tullut kuvaan mukaan jos olisi opintoja vielä jatkanut.

Päätin sitten että ei, minä haluaisin kyllä jotain älyllistä haastetta. Jos koulutus olisi ollut lyhyempi eikä pöhötetty turhalla muka korkeakoulututkinnoksi, olisin voinut sen käydäkin loppuun mutta ei niin kuin se oli. Vaihdoin lukemaan biokemiaa yliopistolle sitten.

abistress kirjoitti:

Missä AMK:ssa olet ap?

Itselläni on haku korkeakouluun edessä keväällä, ja olen kahden vaihella AMK:n ja yliopiston välillä. Olen myös miettinyt tuota, että onko AMK itselleni liian helppo paikka, kuten kirjoittaja nro 5 sanoo. Olen kiitettävin arvosanoin valmistuva lukiolainen (pakollisten rivi tähän mennessä E,E,L), mutta hieman epävarma siitä, että riittääkö pitkän matematiikan osaamiseni DI-opintoihin. Kävin pitkän matikan kaikki kurssit vuodessa, ja ehkä siksi osaaminen on osittain vähän hataraa, kun välillä paahdoin kolmea matikkaa samassa jaksossa. Matikan siis kirjoitan keväällä vasta, sekä ylimääräisen kemian. Koulumme ylityöllistetty ja -stressaantunut opo ei oikein osannut auttaa, hän vain sanoi että mene AMK:hon jos yliopisto pelottaa. Minulla ei oikein ole ketään korkeakoulutettua lähisukulaista, jolta kysyä neuvoa tai muuten keskustella koulujen eroavaisuuksista :( Nyt vielä on stressi siitä, että kun saa ekaan hakuun ensikertailaiskiintiön, ja jos käytänkin sen AMK:hon, johon pääsisin aiempien vuosien pisteiden perusteella ihan helposti sisään.

Jos kyvyt riittää yliopistoon (eli pääsee sisään) niin sinne. Aina.

15 lisää vielä AMK:ssa käsittämättömän avuttomat kanssaopiskelijat. Ei kaikki, mutta luulin ettei nykyaikana semmoisia nyyhkyjä naisihmisiä olekaan kuin mitä siellä tapasin. Matematiikka, joka oli maailman yksinkertaisinta prosenttilaskua lähinnä, oli osalle niin kauhean vaikeaa, että piti ihan kirjaimellisesti mennä opettajan luo ITKEMÄÄN ja hakemaan lohdutusta ja rohkaisua. 

Kiitos kaikille vastaneille <3 Pitkästä matikasta on tulossa ehkä korkeintaan C, todennäköisemmin B, mutta yritän parhaani treenatessani kevään ylppäreihin.

-kutonen&seiska

Vierailija kirjoitti:

No ihan varmasti pärjäät sen matematiikan puolesta. Itselläni oli lyhyt matiikka, olin aina inhonnut ja kammonnut koko ainetta, ja lisäksi lähdin opiskelemaan DI:ksi vasta 10 vuotta lukion jälkeen enkä siinä välissä ollut tarvinnut matematiikkaa mihinkään. Ja selvisin. Työtä se teetti pirusti, illat ja yötkin välillä perehdyin niihin asioihin mitkä muut luultavasti osasi lukion peruja ennestään, mutta selvisin ja valmistuin.

Saanko kysyä, että minkä alan DI:ksi valmistuit? Itselläni on vielä vähän hakusessa, että mikä on juuri se kiinnostavin.

Vierailija kirjoitti:

15 lisää vielä AMK:ssa käsittämättömän avuttomat kanssaopiskelijat. Ei kaikki, mutta luulin ettei nykyaikana semmoisia nyyhkyjä naisihmisiä olekaan kuin mitä siellä tapasin. Matematiikka, joka oli maailman yksinkertaisinta prosenttilaskua lähinnä, oli osalle niin kauhean vaikeaa, että piti ihan kirjaimellisesti mennä opettajan luo ITKEMÄÄN ja hakemaan lohdutusta ja rohkaisua. 

Missä kaupungissa tällaista menoa on?