Lue keskustelun säännöt.
Miksi nuoret naiset eivät halua enää lapsia?
21.11.2017 |
Olen 31v sinkkumies ja haluaisin kovasti perustaa perheen. Voisin sanoa, että minulla on jonkinasteinen vauvakuume. Olen tapaillut mukavia ja älykkäitä naisia, mutta kun puheeksi jossain vaiheessa nousevat lapsen hankintaan liittyvät asiat, naiset kertovat etteivät joko halua lapsia ollenkaan tai jos haluavat, ajankohta on sopiva vasta sitten, kun on ensin saatu opiskelut loppuun, hankittu vakituinen työ ja edetty uralla. Lisäksi pitäisi ehtiä matkustamaan ympäri maailmaa ennen vauva-arkea.
Mihin alle 18-35v suomalaisnaisten biologiset vietit ovat kadonneet? Luulisi äityiden olevan naisilla geeneissä! Onko ainoa vaihtoehto tosiaan ulkomaisen vaimon etsiminen?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä lasta haluaviakin. Minkä tyyppisiä olet tapaillut? Ehkä kärjistettyä, muutta ehkä ne ulkoisesti tyylikkäät "pissistyyppiset" naiset eivät ole niin äidillisiä, kun ihan tavallisen näköiset tytöt/naiset. Toki moni "tavallisen näköinen" voi olla myös kunnianhimoinen ja ajattelee asiat järjellä, eli ensin ammatti ja työpaikka johon palata äitiysloman jälkeen. Nämä kyllä haluavat usein lapsen, mutta silloin myöhemmin.. kun taas ne pissikset haluavat usein vain bailata ja shoppailla.
Pissiksen näköinen tyyppikin voi olla hyvä äiti. Mä oon ainakin ollut. Ei ulkonäön puunaus ja äitiys sulje toisiaan pois. Kotona voi olla meikittä ja verkkareissa, kylillä laitettuna.
Sanoinkin tuossa, että kärjistettynä. Usein pinnallisemmat tyypit (tarkoitan nyt sitä pissistyyliä) eivät ole niin äidillisiä tai perhe-elämästä haaveilevia. Ihanaa jos äiti jaksaa huolehtia itsestään, mutta ulkonäkö ei tietenkään kaikkea kerro ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitä lasta haluaviakin. Minkä tyyppisiä olet tapaillut?
Aloittajahan kertoi tapailleensa mukavia ja älykkäitä naisia.
Kannattaisiko tavata vähemmän älykkäitä, niillä tuskin enää on opiskelut kolmikymppisenä kesken? Ovat olleet töissä jo kymmenkunta vuotta, ja haluavat vaihteeksi kokea lapsiperhearkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä lasta haluaviakin. Minkä tyyppisiä olet tapaillut? Ehkä kärjistettyä, muutta ehkä ne ulkoisesti tyylikkäät "pissistyyppiset" naiset eivät ole niin äidillisiä, kun ihan tavallisen näköiset tytöt/naiset. Toki moni "tavallisen näköinen" voi olla myös kunnianhimoinen ja ajattelee asiat järjellä, eli ensin ammatti ja työpaikka johon palata äitiysloman jälkeen. Nämä kyllä haluavat usein lapsen, mutta silloin myöhemmin.. kun taas ne pissikset haluavat usein vain bailata ja shoppailla.
Näissä Helsingin akateemisissa piireissä, joissa itse liikun, nihkeys lapsia kohtaa on vallitseva ajattelutapa. En tiedä, pitäisikö sitten ottaa vaimoksi lähihoitaja tai muu duunari..? Ilmeisesti he raskautuvat nuorina?
Kuulostat siltä, että perus duunarin kanssa lisääntyminen olisi jotenkin alentumista tai häpeällistä? Ihan kivoja ja fiksuja hekin ovat. Ne akateemiset havahtuu sitten 40 v:nä (jos edes havahtuvat) siihen lapsen kaipuuseen ja sitten maksetaan kymmeniä tuhansia lapsettomuushoidoista. Sitten kun lapsi on 20 niin itse 60 v mummo.
Olen itse 24 ja äitini 66. Hän ei ole mummo. Käy edelleen ulkomailla töissä säännöllisesti, eikä missään nimessä tahtoisi eläkkeelle. Oikein reipas ja hyväkuntoinen, perusterve nainen. Ei kaikki mummoudu, valitettavasti kyllä aika usein yli 60-vuotiaat ovat melko mummoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä lasta haluaviakin. Minkä tyyppisiä olet tapaillut? Ehkä kärjistettyä, muutta ehkä ne ulkoisesti tyylikkäät "pissistyyppiset" naiset eivät ole niin äidillisiä, kun ihan tavallisen näköiset tytöt/naiset. Toki moni "tavallisen näköinen" voi olla myös kunnianhimoinen ja ajattelee asiat järjellä, eli ensin ammatti ja työpaikka johon palata äitiysloman jälkeen. Nämä kyllä haluavat usein lapsen, mutta silloin myöhemmin.. kun taas ne pissikset haluavat usein vain bailata ja shoppailla.
Näissä Helsingin akateemisissa piireissä, joissa itse liikun, nihkeys lapsia kohtaa on vallitseva ajattelutapa. En tiedä, pitäisikö sitten ottaa vaimoksi lähihoitaja tai muu duunari..? Ilmeisesti he raskautuvat nuorina?
Kuulostat siltä, että perus duunarin kanssa lisääntyminen olisi jotenkin alentumista tai häpeällistä? Ihan kivoja ja fiksuja hekin ovat. Ne akateemiset havahtuu sitten 40 v:nä (jos edes havahtuvat) siihen lapsen kaipuuseen ja sitten maksetaan kymmeniä tuhansia lapsettomuushoidoista. Sitten kun lapsi on 20 niin itse 60 v mummo.
Olen itse 24 ja äitini 66. Hän ei ole mummo. Käy edelleen ulkomailla töissä säännöllisesti, eikä missään nimessä tahtoisi eläkkeelle. Oikein reipas ja hyväkuntoinen, perusterve nainen. Ei kaikki mummoudu, valitettavasti kyllä aika usein yli 60-vuotiaat ovat melko mummoja.
Niin useimmat ovat ihan mummoja tuossa iässä. Minä taas olin 13-vuotias, kun mummoni vietti 60 v. juhliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 26 ja poikkeus siinä mielessä, että haaveilen lapsista jo nyt. Olen valmistunut, matkaillut ja tehnyt töitä. En kuitenkaan edes halua puhua vauvakuumeesta edes kavereille koska pelkään reaktioita.
Miksi pelkäät? Sinun ratkaisusi ovat sinun omiasi, eivät kavereiden. Elätkö elämäsi niin kuin itse haluat, vai niin kuin kaverit haluavat? Mitä kavereita sellaiset ovat?
Elän elämääni juuri niin kuin haluan, tässä oli puhe siitä mistä keskustellaan. Pelkään reaktoita siinä etten jaksa selitellä (tiedän että joutuisin), ja monelle heistä ajatus on niin kaukainen ettei siitä mitään järkevää keskustelua edes saisi aikaan. Ystäville olen asiasta puhunut ja yhdellä on jo lapsiakin. On sitä yrittämistä suunniteltukin jo, vedit vähän kommentissa mutkia suoraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tahtoisin?
Keho menee pilalle, kaikki aika ja raha menee lapseen, omaa/parisuhdeaikaa on liian vähän... mieluummin olen "äiti" kissoille
Moi ap! En voi puhua kuin omasta puolestani mutta haluaisin suht ison perheen (noin viisi lasta joista osa adoptoituja) ja kuitenkin ennen sitä haluan itselleni koulutuksen ja hyvän työpaikan jotta pystyn elättämään niin ison katraan. Nykyään naiset eivät enää halua olla "pelkkiä" kotiäitejä vaan mahdollisuus kouluttautua ensin ja käydä töissä olematta taloudellisesti riippumaton miehestä houkuttelee enemmän. Ette te miehetkään yleensä olisi valmiita ryhtymään kokopäiväisiksi isiksi ilman että olisi mitään koulutusta alla, miksi siis naistenkaan pitäisi?
En tiedä muista mutta ensin koulu loppuun, sitten vasta on miehen ja lasten hankkiminen ajankohtaista mulle.
t. 21v nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 19v insinööriopiskelija jolla jo vuoden ollut kamala vauvakuume. lapsia haluisin vähintään 3, unelma olisi 7 (ei en ole lessu tai vastaava - vain lapsirakas ja äidillinen). ja haluaisin, että kaikki lapset tehty ennen ku oon 30v. :))
No tulihan niitä lapsia just 48 000 kpl, jot ed n kai niitäkin joku viekä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 1 lapsi jonka sain teininä. Silloin mulla ei ollut mitään omaisuutta eikä kouluja käyty. Nyt olen korkeakoulutettu ja työelämässä mutta teen pätkäduuneja. Toimeentulo kyllä huolettaa aina.
Täällä kulttuuri lasten suhteen ja muutenkin on sellainen että ihmiset vierastaa lastentekoa. Ei oikein heru apua aina lähipiiristä ja asenne on että jokainen huolehtii yksin omasta elämästään. Yksin tässä on kokenut usein olevansa.Suurimmalla osalla kaveripiirissä ei ole lapsia. Elävät matkustellen ja töitä tehden. Lapsia halutaan ku on saatu nauttia vapaasta nuoruudesta.
Lapset nähdään usein esteenä ja ajatellaan että elämä loppuu lapsiin. En tiedä onko muualla maailmassa näin ?
Lapsen kanssa on älyttömän raskasta välillä mutta lapsi tuo myös iloa jota ei saa muualta.
Mikä nyt sitten on muuttunut? Olin samaa mieltä aikoinani, että tietyt asiat on hoidettava ennen perheen perustamista. Tutustuin mieheeni 19-vuotiaana, menimme naimisiin kun olin 27, eka lapsi syntyi kun olin 28. Tällä väin olimme kummatkin saaneet ylemmän korkeakoulututkinnon kasaan, olleet töissä monta vuotta, harrastaneet, rempanneet kaksi kerrostalokämppää ja omakotitalon ja matkailleet Euroopan laidasta laitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 1 lapsi jonka sain teininä. Silloin mulla ei ollut mitään omaisuutta eikä kouluja käyty. Nyt olen korkeakoulutettu ja työelämässä mutta teen pätkäduuneja. Toimeentulo kyllä huolettaa aina.
Täällä kulttuuri lasten suhteen ja muutenkin on sellainen että ihmiset vierastaa lastentekoa. Ei oikein heru apua aina lähipiiristä ja asenne on että jokainen huolehtii yksin omasta elämästään. Yksin tässä on kokenut usein olevansa.Suurimmalla osalla kaveripiirissä ei ole lapsia. Elävät matkustellen ja töitä tehden. Lapsia halutaan ku on saatu nauttia vapaasta nuoruudesta.
Lapset nähdään usein esteenä ja ajatellaan että elämä loppuu lapsiin. En tiedä onko muualla maailmassa näin ?Lapsen kanssa on älyttömän raskasta välillä mutta lapsi tuo myös iloa jota ei saa muualta.
Miksi oletus, että jonkun muun täytyisi auttaa lapsien kanssa, kun heillä ei ole mitään päätösvaltaa asiaan siinä vaiheessa kun vanhemmat päättävät lisääntyä. Lisäännytte niin miten omat voimavarat ja rahat riittävät, jos ei jaksa tai kykene niin sitten lapsiluku jää nollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet 31v mutta ikähaarukkasi kumppanille on 18-35v? Tapailet liian nuoria naisia.
35v ei todellakaan ole liian nuori, kun lasten tekemisestä puhutaan. Tuossa iässä pitäisi jo olla lapset tehtynä.
Kiitos tästä tiedosta. Harmi kun olen nyt 38-vuotiaana raskaana, eli pitääkin sitten varmaan palauttaa tämä lapsi jonnekin kun se syntyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi katsella edes 40 vuotiaita, varmasti löytyy etenkin pääkaupunkiseudulta ja maakuntien keskuskaupungeista paljon n. 35 vuotiaita lapsettomia naisia, joilla jo vähän kiirus. Maalla ja ihan pienimmissä kaupungeissa heitä ei varmaan ole, on vain lapsettomia ja naisettomia poikamiehiä.
n29, 2 lasta kirjoitti:
Koska nykyään naisen pitäisi tehdä kaikki. Opiskella, olla fiksu, olla hyvännäköinen, huoltaa parisuhdetta, hoitaa ja tukea miestä, käydä töissä, urheilla, tehdä kotityöt, olla raskaana ja synnyttää, hoitaa lapset.. kohta käydään myös se armeija kun ei meidän miehistä siihenkään enää ole ja niille tulee paha mieli koska "tasa-arvo".
Sitten kaikenpäälle kaikki pitäisi maksaa omasta pussista, ja eläkkeestä, repiä selkänahasta ja tinkiä omasta terveydestä; raskaus- ja pikkulapsiajat kaikkine ansionmenetyksineen, lasten sairasteluineen, raskaus ja imetys ja lasten hoito ja valvominen on kova rasitus naisen kropalle jne.. itse maksat fysioterapiat, korjausleikkaukset sun muut.
Sitten sitä äitiyttään ei saa enää edes vaalia tai arvostaa; otetaan pois niin äitienpäivät kuin äitiyspakkaukset. Koitetaan kaikin keinoin hankaloittaa naisen kotonaoloa kun ne lapset on pieniä ja rehellisyyden nimissä; TARVITSEE IHAN VAAN SITÄ ÄITIÄ eikä mitään hiton päivähoitoja. Telaketjufeministit on kaikkein pahimpia ja sitten me tavalliset naiset ja perheenäidit saadaan tuntea se kaikki p. nahoissamme.
Moneen suuntaan pitäisi revetä, etunenässä kotiin ja työhön. Toiseen suuntaan kun kumarrat niin toiseen pyllistät.
Nimimerkillä, kokemusta on. Harkitkaa tarkkaan ennenkuin teette.
Syyllistämistä tulee tosiaan joka tuutista, vähintään joka toinen viikko lehdissä joku julkimo tai tutkija kertoo, mitä äidit nyt ovat tehneet päin p....
Ja sitten vanhempainvapailta poishoputtaminen. Jos et laita vauvaa tyymiim puolivuotiaana jo 10h/päivä yli-isoon ja meluisaan päiväkotiryhmään, jossa onnettomuusriskit kasvavat vuosi vuodelta hoitajapulan takia, niin olet laiska luuseri joka makoilee kotona lapsen turvin.
Itse haluaisin toisen lapsen, mutta jos perhevapaat uudistuu niin, että olisi palattava töihin jo tyyliin synnäriltä, niin ei. En tee lasta siksi, että hän joutuisi vauvasta asti päiväkotiin taistelemaan huomiosta päälle kahdenkymmenen ryhmätoverinsa kanssa.
En ole enää nuori nainen (43v), mutta mun biologinen kelloni on ollut ilmeisesti rikki alusta lähtien. En ole koskaan halunnut lapsia ja ensimmäisen kerran muistan sen sanoneeni ääneen 15-vuotiaana kun juttelin ihastuksen kanssa tulevaisuuden haaveista.
En minäkään ihmettele. Lapsen kasvattaminen aikuiseksi kestää kauan ja on työlästä. (Kohta aikuisen lapsen äitinä, väliin erittäin työlästä.) Samaan aikaan vaatimukset ja paineet joka asiassa (työelämä, äitiys) vaan kasvavat, joten ei ihme, että moni miettii kahdesti, mihin lähtee vai lähteekö. On ihan fiksua vaikuttaa niihin omaa elämäänsä koskeviin asioihin, joihin voi.
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! En voi puhua kuin omasta puolestani mutta haluaisin suht ison perheen (noin viisi lasta joista osa adoptoituja) ja kuitenkin ennen sitä haluan itselleni koulutuksen ja hyvän työpaikan jotta pystyn elättämään niin ison katraan. Nykyään naiset eivät enää halua olla "pelkkiä" kotiäitejä vaan mahdollisuus kouluttautua ensin ja käydä töissä olematta taloudellisesti riippumaton miehestä houkuttelee enemmän. Ette te miehetkään yleensä olisi valmiita ryhtymään kokopäiväisiksi isiksi ilman että olisi mitään koulutusta alla, miksi siis naistenkaan pitäisi?
En tiedä muista mutta ensin koulu loppuun, sitten vasta on miehen ja lasten hankkiminen ajankohtaista mulle.
t. 21v nainen
Näillä maailmanparantajilla ei taida olla aavistustakaan, miten hankala ja pitkä prosessi se adoptio on?
Helpommalla ja nopeammalla saa omat, siksi niihin adoptioprosesseihin jaksaa lähteä yleensä vain tahattomasti lapsettomat.
Niin, ja pienikin huono merkintä esim. terveystiedoissa voi estää koko prosessin.
Ei niitä adoptilapsia vaan haeta orpokodeista kuin maitoa lähikaupasta.
Vierailija kirjoitti:
No katsos, nykynaiset ovat huomanneet että lapsia ei ole pakko tehdä vaan voi elää juuri sellaista elämää kuin haluaa.
Mutta koska he eivät siirrä tuota ajattelutapaa lapsilleen, tuo kokeilu jää yhteen sukupolveen.
En minä väitä sinun elämääsi raskaaksi, ehkä sinulla on ollut esim. paljon paremmat resurssit mitä minulla.
Vuosi on taas vuoden pois siitä ajasta kun voi edes ajatella niitä lapsia. Opiskelut (naiset nykyään taitaa keskimäärin kouluttautua jo pidemmälle kuin miehet) vie vuosia, sen työkokemuksen ja vakituisen työpaikan saanti vie sekin monella vuosia. Mikäs siinä jos pistätte naiset armeijaan, mutta älkää samalla IHMETELKÖ miksi se alle 30v nainen ei ole millään tasolla kiinnostunut perheenperustamisesta.
Sillä ei ole väliä kenen ne minun mielestäni pitäisi korvata. Jos naisen mielestä hänellä ei ole varaa maksaa noita omasta pussista / se olisi kohtuuton rasite hänen taloudelleen, en taaskaan ihmettele miksi hän jättää lapset tekemättä tai ainakin lykkää sitä radikaalisti. Jos ei ole varaa niin ei ole vaikka kuinka olis vapaaehtoista touhua.
Kaikki missä on sana äiti ollaan ottamassa pois. Minusta se on äitiyden vähättelyä, taas kerran.
Lisääntymisvietti herää monella kyllä paljon, paljon aikaisemmin kuin kolmekymppisenä. Se tukahdutetaan järjellä ja/tai olosuhteiden pakosta. Niin minäkin olen tehnyt jatkon suhteen. Jos olosuhteet olisi suotuisammat, haluaisin 100% varmasti lisää lapsia. Näissä olosuhteissa miettisin tarkasti tekisinkö ensimmäistäkään. Omani tein koska olin tarpeeksi nuori ja naiivi, hyvä niin koska rakastan lapsiani yli kaiken ja mennen tullen, mutta uudestaan en puuhaan ryhtyisi.