Miksi jouluna ei saa olla rauhassa?
Taas se alkoi heti lokakuun vaihtuessa marraskuulle. Mites joulu? Haluaisin viettää vauvan ensimmäistä joulua rauhassa omassa kodissa miehen kanssa. Molempien sukulaiset kyselevät joulunviettoon eivätkä ymmärrä, että kaikki eivät jaksa ajella ympäri maakuntaa jouluna. Ollaan vietetty kuusi joulua yhdessä niin, että on käyty jossain välissä joulua molempien vanhemmilla. Aatto on vietetty kotona kahdestaan. Nyt vauvan tultua kyselyt yltyvät, vauvan takia pitäisi kuulemma ehdottomasti viettää joulua suvun kesken.
Pidän joulusta, mutta en jaksa ylimääräistä stressiä siitä. Oma äitini on aina tehnyt kaiken alusta alkaen itse ja lopulta itkenyt jouluna, kun kukaan ei auta koskaan missään. Yritettiin auttaa, mutta apu ei kelvannut. Jouluaatot oli lopulta kamalaa riitelyä. Monta joulua pyrin olemaan töissä, että on hyvä syy jättäytyä pois joulunvietosta.
Miehen suvussa joulunvietto tuntuu keskittyvän hänen veljensä kotiin, jossa lapset (joilla on jo kaikkea) saavat lahjoja useampia jätesäkillisiä. Vihaan nähdä niitä pettyneitä lasten ilmeitä, kun lahja ei taaskaan ollut mieluisa. Nyt väki oli keksinyt, että meille voisi tulla joulunviettoon, kun on vauvakin. En todellakaan ole mikään joulupiika ja ala kokkaamaan 20 hengelle, kun en muutenkaan paljon ruoanlaitosta välitä. Nyt ollaankin miehen kanssa mietitty, että onko röyhkeää lähteä vain hiljaa pakoon matkalle? Kaikille on ilmoitettu, että kotona ollaan keskenämme ja halutaan vietää oma rauhallinen joulu. Ongelma on, että kaikki ei ymmärrä asiaa, vaikka sitä tässä nyt jo kuukausi on toisteltu.
Onko rikollista, jos ei oikeasti vaan jaksa sukujouluja ja haluaa vaan olla ja rauhoittua?
Kommentit (166)
Itse olen käyttänyt paria taktiikkaa välttääkseni liiallisista sukulaisten vaatimista rituaaleista. Toinen niistä on sellainen väistelijän taktiikka, kun ei jaksa vääntää rautalangasta ja/ tai olla epäkohtelias: ilmoitan jonkun lääketieteellisen syyn eli koronan, influenssan, vatsataudin tai että olen menossa kirurgiseen toimenpiteeseen juuri ennen joulua ja pitää ottaa iisisti jouluna. Toinen taktiikka on vain ryhtyä tylyksi ja sanoa aina vaan rumemmin, suutahtaa. Minut on opetettu kiltiksi ja kohteliaaksi sukupolveni naisten tavoin, mutta kaikkea voi näköjään oppia. Elämää ei pidä elää muita miellyttääkseen ja se on ollut minulle hidas tie oppia.
Muutin pois lapsuudenkodista 18v ja halusin heti oman joulun. Äitini ensin loukkaantui kun sanoin etten tule aattona syömään vaan vasta joulupäivänä. Mutta hänkin oli lopuksi sitä mieltä että sehän onkin ihan hyvä. Asuimme samassa kaupungissa joten ei tarvinnut istua autossa tuntikausia. Miehen äiti/suku oli vuorossa aina tapaninpäivänä ja joskus tulivat myös meille. Hekin asuivat samassa kaupungissa niin oli helppoa. En olisi kyllä suostunut ajelemaan ympäri Suomea just jouluna. Nyt omat lapset ovat jo aikuisia ja poika tulee meille syömään jouluaattona ja joulupäivänä mutta tapaninpäivänä juhlii ystävien kanssa. Tytär asuu toisella puolella maapalloa ja he toivovat omaa rauhallista joulua mutta aina on joku tulossa kylään.
Kyllä sinne suljetulle osastollekin sinulle lääkkeet jaetaan.
On todella rasittavaa ravata sukulaistelemassa jouluisin. Laitoin aika nopeasti aikoinaan stopin tällaiselle konstailulle. Muistan hyvin erään jouluaaton, jolloin kasvavine vatsoineni jäin siistimään uuden mieheni kanssa perustettua kotiamme. Hän lähti edeltä "kotikotiinsa", eikä meillä mistään aikatauluista ollut puhetta, että minun johonkin määrättyyn aikaan olisi pitänyt olla siellä paikalla. Imuroin, laittelin mattoja jne. Ja kun sitten illan alkaessa hämärtää lähdin ajelemaan, tuli mieheni jo siellä sivutiellä vastaan. Missä perkeleessä sinä olet ollut? Olin aivan äimänä ja niin me sitten ajoimme peräkanaa hänen kotinsa pihaan. Siellä hänen sisaruksensa ilmoittivat isoon ääneen, miten olivat meinanneet kuolla nälkään minua odotellessa. Sain kakaistua, että kyllähän he olisivat osanneet ruokaa syödä; aikuiset ihmiset. Ruokapöydässä kävi kova touhu, käsiä meni editseni suuntaan ja toiseen ja kipot kulkivat nälkäisiltä toisille nälkäisille.
Olen jälkeenpäin ihmetellyt, miksi yleensä menin ja siellä iltani vietin. Olisin hyvin voinut jo miehelleni hänen tullesssaan minua vastaan sanoa, että palaan takaisin omaan kotiin. Ja sitten vain kääntänyt auton ja lähtenyt. Tyhmä minä.
Omille lapsilleni olen aina sanonut, että he viettävät omat joulunsa omissa kodeissaan, eivätkä ajele ympäri maata. Samoin, kuin hautausmailla ei juosta jouluaattoina kynttilöitä viemässä. Pysykööt kotonaan, tai viekööt lähimmälle hautausmaalle kynttilänsä.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempana on kymmeniä vuosia leiponut, koristellut, ostanut, siivonnut, laittanut ruokaa, pedannut petejä, taas siivonnut. Oikeasti, se ei ole ollut joulurauhaa. Kutsukaapa isovanhemmat kotiinne jouluksi. Itse kyllä mieluiten kävisin rauhassa joulusaunassa ja joulukirkossa ajattelematta koko ajan, että on kiire ruuan laittoon. On muitakin pyhäpäiviä vuodessa, kun voi tulla käymään.
No kuka semmoista rauhatonta joulua on sinulta vaatinut? Sinä itse. Mieti sitä.
Isovanhempana on kymmeniä vuosia leiponut, koristellut, ostanut, siivonnut, laittanut ruokaa, pedannut petejä, taas siivonnut. Oikeasti, se ei ole ollut joulurauhaa. Kutsukaapa isovanhemmat kotiinne jouluksi. Itse kyllä mieluiten kävisin rauhassa joulusaunassa ja joulukirkossa ajattelematta koko ajan, että on kiire ruuan laittoon. On muitakin pyhäpäiviä vuodessa, kun voi tulla käymään.