Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette saaneet lääkärin tekemässä masennustestissä 26-30pist, miten teillä alettiin oloa hoitamaan?
21.11.2017 |
30pist tuli (ilm vaikea masennus) ja työterveyslääkärille aika huomenna.
Kommentit (28)
Miten sinä 1 saat raahattua itsesi töihin jos olosi tuollainen? havahduin viimevkolla siihen kuinka työmatkalla nielin itkua ja toistelin itselleni "jaksaajaksaajaksaa"-mantraa. Väsynyt olen vaikka nukkuisin miten. Elämänilo on aika kateissa, en oikein usko tulevaan ja pelkään kaikenlaista, esim.sairauksia joista pahiten syöpää ja pelkään että lapsilleni tapahtuu jotakin ikävää kun heidän elinpiirinsä on kasvanut ja kasvaa nyt koko ajan lisää ja lisää. Jos antaisin ajatusteni vaeltaa eri pelkoihini yhtä lausetta pidemmälle niin saisin varmaan jonkinlaisen kohtauksen tai jotakin..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongema noissa kyselyissä on se, että sinulla on mielessäsi diagnoosi ja vastailet niihin sen mukaisesti. Eli ne eivät välttämättä kuvaa todellisuutta.
Käytännössä saat pillerireseptin ja lämmintä kättä. Sillä sinut hoidetaan avohoidossa kuntoon. Tai siis oikeasti et tule paranemaan, vaan ajatuksesi sumennetaan.
Mikäli aidosti haluat apua, niin hakeudu terapeutille. Kolmas kerta terapeutilla on se joka määrää mihin suuntaa terapiasuhde menee. Mikäli kolmannella kerralla olet löytänyt yhteyden, eli luotat terapeuttiin, niin tulokset ovat varmasti hyviä.
Biomedikaalisesta näkökulmasta lääkkeet voivat asettaa aivot mukautuvaan tilaan, jolloin aivoja voi ohjelmoida uudelleen. Mikäli näin on, niin silloin terapiasuhe pitää ehdottomasti saada toimivaksi ennen pillereiden aloittamista.
Vuosikymmenien kokemus mustan mielen kanssa pärjäämisessä. Nuorena itkeskelin jatkuvasti kuten myös jos on tullut kirkkaampia hetkiä elämään, niin taas alamäen alkaessa on ollut toivottomuutta, uupumusta ja tunnekuohuja kunnes mikään ei ole enää mitään, päivät menee automaatilla. Mäkin olen jopa toivonut jotain kohtausta tai hulluksi tulemista, mutta ei se niin mene. Kai masennus voi kroonistia siinä missä jokin muukin sairaus, mutta sen kanssa elää jos ei kuole.
Lääkitys ja psykologilla käynteijä, josta alkoi psykoterapia kolmeksi vuodeksi.
Hieman 3 arvoa muiden pääkopan sisällölle ja älylle, kiitos.
En ihan heti näe tilannetta jossa henkilön jotenkin kannattaisi vastailla kys testeihin niin että saisi mahd korkeat pisteet ja sitä myöten jonkinlaisen masennusdiagnoosin ja siitä sitten jatkotoimenpiteet. Itselläni ainakin ihan h*lvetillinen kynnys ylipäätään ottaa puheeksi tämä oloni missään, saati sitten niin että siitä tulisi jotakin "seuraamuksia" jotka ehkä vielä pitäisi töihinkin infota, meillä kun ei voi oikein töistäkään pois olla ilman että pomolle syyn kertoo.
Olen nyt n.2v piehtaroinut olossani ja tuo aamu kun töihin mennessä itkua nielin+pari päivää sitten kaupassa itkuun purskahtaminen herätti minut. Kaikkien muiden oireiden lisäksi, en ole kovin hyvä äitikään enää jos nyt koskaan olen ollutkaan..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeet sain, kolme käyntiä psykiatrille ja jonkin verran saikkua. No, tähän tottuu.
Tuo terapiassa ramppaamionen mietityttää myös, työni on klo8-16 välillä ja sellaista ettei siitä oikein pois voisi kesken kaiken olla ja matkoineen käynteihin menisi ainakin 2,5-3h/kerta. Ja sitten niiden tuntien takaisin tekeminen a.millä aikaa ja ennenkaikkea b.millä voimin, mietinpähän vain...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet sain, kolme käyntiä psykiatrille ja jonkin verran saikkua. No, tähän tottuu.
Mitä on jonkin verran? auttoiko se sitten? en näe sitäkään onnea tuovana ratkaisuna, mutta josko siinä ehtisi 2-3 terapiakäyntiä hoitaa..
Lääkereseptin olen vaan saanut. Ja kun yksi lääke ei ole toiminut, eri merkkistä. Mitkään lääkkeet ei oikein auttaneet, paitsi kovat psykooosilääkkeet (Ketipinor) joita lopulta kokeiltiin. Niistä tuli liian kovat sivuvaikutukset, en voinut syödä joten jätin lääkkeet väliin. Nykyisin lääkitsen itseäni lähinnä viinalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain 32 pistettä, tein testin kun olin ensin aiemmin kertonut pahasta olostani ja jaksamisongelmista. Kommentti: ei nää korkeet pisteet oo, ei mitään huolestuttavaa. Asialle ei tehty mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hieman 3 arvoa muiden pääkopan sisällölle ja älylle, kiitos.
En ihan heti näe tilannetta jossa henkilön jotenkin kannattaisi vastailla kys testeihin niin että saisi mahd korkeat pisteet ja sitä myöten jonkinlaisen masennusdiagnoosin ja siitä sitten jatkotoimenpiteet. Itselläni ainakin ihan h*lvetillinen kynnys ylipäätään ottaa puheeksi tämä oloni missään, saati sitten niin että siitä tulisi jotakin "seuraamuksia" jotka ehkä vielä pitäisi töihinkin infota, meillä kun ei voi oikein töistäkään pois olla ilman että pomolle syyn kertoo.
Olen nyt n.2v piehtaroinut olossani ja tuo aamu kun töihin mennessä itkua nielin+pari päivää sitten kaupassa itkuun purskahtaminen herätti minut. Kaikkien muiden oireiden lisäksi, en ole kovin hyvä äitikään enää jos nyt koskaan olen ollutkaan..
ap
Kyse on siitä mitä diagnoosilla haet.
Toiset hakevat sitä, että pääsee hetkeksi eroon paskasta arjesta tai työstä. Toiset hakevat etuutta, kuten sairauslomaa.
Oireesi ovat aidot ja voit hyvinkin olla masentunut. Masennus on normaalia ja siitä selviää. Usein spontaanisti parantuen, kunhan vain saa sopivaa tukea ja aikaa ajatella asioita.
Tiedät varmasti sen, että masennuslääkkeiden teho on lähes sama kuin plasebon? Eli lääkitys ei sinua paranna. Esimerkkinä uusimpia masennuslääkkeiden molekyylejä:
"Lyhytkestoisten tutkimusten perusteella hoitovasteen sai 46–49 % vortioksetiinia ja 34 % lumetta käyttäneistä. Tämä tarkoittaa, että kun vortioksetiinilla hoidetaan seitsemää potilasta (number needed to treat, NNT), saadaan yksi hoitovaste enemmän kuin lumeella. 11:tä potilasta hoidettaessa vortioksetiinilla saavutetaan yksi remissio enemmän. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin muillakin masennuksen hoitoon tarkoitetuilla lääkkeillä. Vastaavasti haitan vuoksi vortioksetiinihoidon keskeyttää yksi potilas 36 hoidetusta (number needed to harm, NNH)."
Lähde: FIMEA http://sic.fimea.fi/2_2014/vortioksetiini
Terapiasta on paras hyöty, mutta sitä sinulle ei välttämättä ensimmäisenä tarjota. Ongelma on myös siinä, että sinun pitäisi löytää sellainen terapeutti, jonka kanssa tulet toimeen.
Muutos lähtee kuitenkin sinusta itsestäsi. Sinun tulee muuttaa elämääsi siten, että joko resilienssi paranee (Coping) tai sitten välttelet stressaavia tilanteita. Vertaistuesta on saatu parhaat näytöt, eli jos vain yhtään jaksat, niin hakeudu sellaisiin piireihin, joissa voit keskustella asioista ja yrittää kokea jotain nautintoa elämästäsi.
Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo terapiassa ramppaamionen mietityttää myös, työni on klo8-16 välillä ja sellaista ettei siitä oikein pois voisi kesken kaiken olla ja matkoineen käynteihin menisi ainakin 2,5-3h/kerta. Ja sitten niiden tuntien takaisin tekeminen a.millä aikaa ja ennenkaikkea b.millä voimin, mietinpähän vain...
ap
Tässä on se sinun ongelmasi. Olet A-tyypin ihminen, joka pohtii suoriutumista https://en.wikipedia.org/wiki/Type_A_and_Type_B_personality_theory
Ohjeeksi voisi antaa sen, että ota elämä löysin rantein. Mikäli haluat elää työnantajaasi varten, etkä itsellesi, niin silloin voit toki yrittää sovitella aikataulujasi työnantajasi voittoja kasvattamaan tai mitä ikinä tekeekin. Pitkällä tähtäimellä joudut kuitenkin tilanteeseen, jossa sinun on opittava ottamaan aikaa myös itsellesi ja perheellesi.
Työterveyslääkäri sanoi, että otapa vastuu omasta elämästäsi. Katso itseäsi peiliin ja sano alkuun vaikka kuiskaten:" Minä rakastan sinua. Olet kaunis ja ansaitset parasta."
Sitten käyt läpi elämäsi vaikeat asiat. Tutki haaveitasi ja ala toteuttamaan niitä. Sitten hän antoi pari kirjavinkkiä, joissa on työkaluja asioiden työstämiseen. Sitten lääkärin vielä kysäisi, että kuntoilenko? Kerroin, että olen joskus käynyt salilla. Hän sanoi, että ostat sitten jo Tänään kuntosalikortin. Sitten sinne on matalampi kynnys lähteä vaikka ylihuomenna tms.
Oli kyllä super neuvot! Täytyy antaa työpaikkalääkärille 5/5. Onneksi sattui hyvä lääkärin eteen. Vuoden työstin asioitani ja edelleen. Nyt elämässä menee sata kertaa paremmin kuin vuosi sitten.
Ihan kylmät väreet menee, jos olisi sattunut joku perus terveyskeskuslääkäri, joka olisi määrännyt jotain masennuslääkettä. Tässä sitä oltaisiin jo kokeiltu muutamaa lääkettä, painoa olisi tullut ehkä 20 kg lisää ja hyvät askeleet olisi otettu kohti synkkää ja masentaa työkyvyttömyseläkeläis kroonikon mustaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Masentuneille tyypilliseen tapaan olet nyt tästäkin liian huolestunut ja murehdit ja märehdit etukäteen. Mitä jos odottaisit sen huomisen lääkärikäynnin? Todennäköisesti saat lääkityksen, josta on hyvä aloittaa. Mahdollinen terapia ei ala huomenna tai ylihuomenna, joten älä sitä vielä murehdi. Kaikki eivät sitä edes tarvitse. Ja tässä vaiheessa sinun ei tarvitse kyetä muuhun kuin alat syömään lääkettä, jonka lääkäri sinulle määrää.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Masentuneille tyypilliseen tapaan olet nyt tästäkin liian huolestunut ja murehdit ja märehdit etukäteen. Mitä jos odottaisit sen huomisen lääkärikäynnin? Todennäköisesti saat lääkityksen, josta on hyvä aloittaa. Mahdollinen terapia ei ala huomenna tai ylihuomenna, joten älä sitä vielä murehdi. Kaikki eivät sitä edes tarvitse. Ja tässä vaiheessa sinun ei tarvitse kyetä muuhun kuin alat syömään lääkettä, jonka lääkäri sinulle määrää.
Paskin neuvo ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo terapiassa ramppaamionen mietityttää myös, työni on klo8-16 välillä ja sellaista ettei siitä oikein pois voisi kesken kaiken olla ja matkoineen käynteihin menisi ainakin 2,5-3h/kerta. Ja sitten niiden tuntien takaisin tekeminen a.millä aikaa ja ennenkaikkea b.millä voimin, mietinpähän vain...
ap
Viikonloppuna tai illalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo terapiassa ramppaamionen mietityttää myös, työni on klo8-16 välillä ja sellaista ettei siitä oikein pois voisi kesken kaiken olla ja matkoineen käynteihin menisi ainakin 2,5-3h/kerta. Ja sitten niiden tuntien takaisin tekeminen a.millä aikaa ja ennenkaikkea b.millä voimin, mietinpähän vain...
ap
Viikonloppuna tai illalla.
Tämä. Vaikka epäilen, ettei käy aloittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo terapiassa ramppaamionen mietityttää myös, työni on klo8-16 välillä ja sellaista ettei siitä oikein pois voisi kesken kaiken olla ja matkoineen käynteihin menisi ainakin 2,5-3h/kerta. Ja sitten niiden tuntien takaisin tekeminen a.millä aikaa ja ennenkaikkea b.millä voimin, mietinpähän vain...
ap
Tässä on se sinun ongelmasi. Olet A-tyypin ihminen, joka pohtii suoriutumista https://en.wikipedia.org/wiki/Type_A_and_Type_B_personality_theory
Ohjeeksi voisi antaa sen, että ota elämä löysin rantein. Mikäli haluat elää työnantajaasi varten, etkä itsellesi, niin silloin voit toki yrittää sovitella aikataulujasi työnantajasi voittoja kasvattamaan tai mitä ikinä tekeekin. Pitkällä tähtäimellä joudut kuitenkin tilanteeseen, jossa sinun on opittava ottamaan aikaa myös itsellesi ja perheellesi.
En ole ap, mutta minun ainakin on pakko tehdä työtä elääkseni. En tee sitä sen vuoksi että haluaisin elää työnantajaani varten vaan sen vuoksi että minulla ei ole ketään elättäjää jonka siivelle voisin heittäytyä. Aikuisen elämä kun nyt vaan on sellaista jollei ole sattunut syntymään johonkin rikkaaseen sukuun joilla on pääomatuloja niin ettei tarvitse tehdä töitä.
Masennukseni johtuu traumasta, pääsin traumaterapiaan ja sain lääkityksen. Toimii kyllä.
Mä olen saanut satunnaisesti lääkkeitä, nuorena kävin terapiassa, masennus on ja pysyy. Apua en siis saa, jollen menetä tai "menetä" toimintakykyäni käydä töissä. Mt-leima olisi liian kova. Käyn siis töissä, mutta elämänlaatu on nolla. Ei ihmissuhteita, pölypallot kotona seurana ja itsemurha mielessä.