Miehen äkkipikaisuus ja sen jälkeen anteeksipyytely - tuttua?
Mies on äkkipikainen ja heittelee tavaroita, ja sitten pyytää anteeksi kun itken.
Kommentit (19)
Heittääkö omia/muuten arvokkaita tavaroita koskaan? Siivoaako aiheuttamansa sotkun?
Sen pitää opetella itsehillintää ja vihanhallintaa. Tavaroiden heittely on pelottelua ja henkistä väkivaltaa.
Kohta se mätkäsee ihan vaan ohimennen vähän, kun oli niin kiihtynyt. Sitten pyytää anteeksi ja haluaa hellitellä. Sitten mätkäsee vähän kovempaa seuraavalla kerralla ja anteekspyynnön lisäksi vähän vihjailevasti syyllistää, että itsepähän kerjäsit. Tuttu kaava, älä anna sen tuosta edetä ja lähde jo nyt.
Minua mies heitti kapulalla ja nyrkki osui silmään siinä samalla... sanoi että oli vahinko...
idiootti jää väkivaltaisen miehen kanssa suhteeseen
"Kiristät" häntä pyytämään anteeksi itkemällä?
Ei ole tuttua. Mutta sanoohan jokaisen järki, että miehellä on tunteidenhallinta hukassa. Anteeksipyynnön lisäksi hänen pitäisi tehdä jotain konkreettista tunteidenkäsittelyn eteen. Vasta silloin anteeksipyyntö on uskottava.
Sano miehelle, että haluat miettiä muutaman päivän haluatko antaa anteeksi. Sitten vain leikit muutaman päivän, että miestä ei ole olemassa ja ihan oikeasti pohdit, olisiko ero oikea ratkaisu.
En ymmärrä noita hetkessä nollasta sataan kiihtyviä ihmisiä. He rauhoittuvat yhtä nopeasti ja olettavat, että yksi anteeksipyyntö kuittaa koko asian ja kaikki on unohdettu.
mitä jos mies joskus heittää sinua kirveellä tai puukolla? :/ jos on äkkipikainen niin se on riskinä
Näitä huomionkipeitä lapsukaisia riittää. En vaan tajua kuinka joku viitsii ensin kerjätä huomiota riehumalla ja sitten vielä itkeä tillittämällä. Minäminäminä, huomaa mut! Niinkuin pieni lapsi, palauta anopille.
Entisessä suhteessa mies saattoi suuttua nollasta sataan, milloin sanoin muka ilkeästi johonkin arkipäiväiseen asiaan liittyen (esimerkiksi tv-ohjelmien valinta), oli äänensävyni kuulemma vittuileva ja sen vuoksi oli oikeutettua alkaa huutamaan ja paiskomaan tavaroita sekä haukkumaan lehmäksi ja muuta vastaavaa. Yleistä myös oli, että mies itse oli perseillyt, pettänyt lupauksiaan ja minä sain haukut siitä. Muutenkin jos riitelytapa on sättivä, haukkuva ja henkilökohtaisuuksiin menevä, ei sellaisen ihmisen kanssa voi asioita ratkoa järkevästi ja ratkaisukeskeisesti. Pahoja sanoja kun ei saa vedettyä takaisin, vaan ne kalvavat ja syövät luottamusta hiljalleen. Hauskintahan tässä oli se että minun puoleltani vuorovaikutus ei ollut lähtökohtaisesti provosoivaa tai riitaa haastavaa... Kyllä tiedän itse ne kerrat kun en ole käyttäytynyt mukavasti.
Neuvoni on älä jää suhteeseen jossa "väärinymmärrysten" tai ties minkä vuoksi käytetään henkistä väkivaltaa, riehutaan, pelotellaan ja kilahdellaan. Jälkeenpäin koen tuollaisen pelottelun ja riehumisen olevan juuri sellaista lyttäämistä, jolla ajan kanssa halutaan saada toinen aivan kykenemättömäksi sanomaan vastaan yhtään mihinkään, koska pelkää tuollaista kohtausta, se tappaa suhteesta keskusteluyhteyden.
No huh huh. Ollaan jo noin pitkällä vai? 1000 e vetoo niin väkivalta etenee ja lyö sua. Niin mut kun se on niin ihana selvin päin. Niin mutta kun se pyytää sit anteeks. Käske sen hakee apua tohon tai mene edes yksin terapiaan. Ihan oikeesti.
Tuttu juttu. Tosin tuota anteeksi pyytämistä ei kuulu......
Vierailija kirjoitti:
Mies on äkkipikainen ja heittelee tavaroita, ja sitten pyytää anteeksi kun itken.
Olisiko kyseessä sittenkin nainen, eikä mies :D
Jaa-a meillä mies on temperamenttinen, mutta ikinä sitä ei ole kyllä tarvinut pelätä vaikka se suuttuis kuinka. Harvoin kyl alan itkee jos riidellään, en tiedä mitä tapahtuisi jos alkaisin itkee.
Mä en koe sitä henkisenä väkivaltana, pystyn antaa sanallisesti takaisin enkä pelkää yhtään. Sormikin kohoaisi mua kohtaan ni se olis siinä.
Jätä se sika