Lue keskustelun säännöt.
Tuttu jätti miehensä kun tämä oli liian kiltti. Auttakaa ymmärtämään?
21.11.2017 |
Näin miehenä yritän miettiä jättäisinkö naista jos tämä olisi "liian kiltti". En oikein ymmärrä ongelmaa, siis millä tavalla liian kiltti? Antaa liian helposti anteeksi? On erityisen ymmärtäväinen? Auttaa muita vaikka aina ei kannattaisi?
Okei, ehkä tuo viimeinen on sellainen ominaisuus joka voisi ärsyttää, mutta en tiedä olisiko syy jättää.
Ehkä tämä on isompi ongelma naisille miehissä. Auttakaa ymmärtämään vaikka ihan esimerkeillä millainen mies on liian kiltti?
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.
Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?
Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...
Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???
Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?
No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.
Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit.
Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!
Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta.
Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.
Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.
Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.
No tuo on täysin validi argumentti ettei pysty nukkumaan valoissassa. Jos olisit parisuhteessa kanssani, valitsisimme yhdessä pimennystyppisistä verhoista sopivat. Onko sinulle verhojen tyyli tärkeää? Meidän perheessä menisi luultavasti niin, että jos mies esittäisi tällaisen reunaehdon että pimentävät, mikä taas itselleni ei ole kynnyskysymys, minä saisin kuitenkin valita pimentävistä kuosin koska olen siinä yksinkertaisesti parempi eikä mies halua edes tehdä tuollaisia päätöksiä, koska kuosi on hänelle about se ja sama. Tyylisi kirjoittaa tänne kuulostaa päällepäsmäröivältä. Mitään teidän suhteesta ei kyllä pysty oikeasti sanomaan ilman vaimosi versiota asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa pikkasen yököttävältä, että laitetaan keittiöön värillinen kaakeli, ettei roiskeita tarvitse pyyhkiä. Kyllähän minkä värinen kaakeli tahansa pitää pitää puhtaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos mies kysyy naiselta neuvoja naisten suhteen,juuri tällaisen jätetyn miehen kaltaiseksi neuvotaan.Opetus numero 33445226.
Ei ole. Miehet leikki ketjussa tyhmää porukalla vaikka kaikki tietää että tarkoitetaan saamatonta nahjusta jolla ei ole mitään omia mielipiteitä. Mutta ah, mikään ei tee niin hyvää kuin aamukahvi kunnon uhriutumisen kera. Itsesäälinen aamupaini oman olkiukon kanssa. Nauttikaa!
Ei miehet tiedä tätä naisen logiikkaa.Jos vertaa naisten neuvoja miehille siihen mitä naiset kirjoittelevat ja puhuvat keskenään samasta asiasta - jyrkkä kontrasti paistaa näissä jutuissa.
Keskivertomies ihmettelee mitä nainen valittaa vaikka mies tekee kaiken mitä nainen haluaa.Ei siinä tule mieleen analysoida milloin nainen haluaa oikeasti mitä pyytää ja milloin nainen odottaa että mies ei tottele kun ei ole "liian kiltti".
Pakko ihmetellä että mistä aikuinen mies on saanut sen käsityksen että miehen pitäisi tehdä kaikki mitä nainen haluaa. Oliko sinulla valtavan tyrannimainen äiti? Et päässyt koskaan kasvamaan omaksi itseksesi jolla on oma tahto, ja nyt aikuisenakin asetut lapsen asemaan odottamaan mitä Äiti 2.0 vaatii sinun tekevän? Sinun on pakko mennä terapiaan etsimään omaa minuutta ja omaa tahtoa, jos joskus haluat kestävän parisuhteen.
Mitä luulet miehen ajattelevan kun nainen pyytää jotain asiaa? Luuletko että mies alkaa heti analysoida "Hetkinen,tämä on ansa.Nyt se haluaa testata tottelenko minä vai en.Milloin viimeksi tein kuten se halusi? Pitäisiköhän nyt tehdä kuten se pyytää vai kieltäytyä?" MIES EI TOIMI NÄIN vaan olettaa että nainen haluaa ihan oikeasti sitä mitä se pyytää.
Ja se on ok toteuttaa, jos miehestä itsestä asia tuntuu oikealta ja pyyntö kohtuulliselta. Mutta kun ei vo mitenkään olla, että 100 % naisen jutuista osuisi tuohon sapluunaan. Kyse ei siis ole siitä, että yrität naisesta lähtöisesti miettiä milloin laittaa kampoihin ja milloin ei vaan silloin, kun SINUSTA tuntuu siltä. Ja sitten punnitaankin sitä, miten se kampoihinlaitto tehdään. Sen voi tehdä kiltistikin.
Juuri näin. Tuon miehen joka kirjoittaa tässä kannattaisi lukea tarkasti tuo ylläoleva ja yrittää sisäistää mitä siinä sanotaan koska on kyse aika oleellisista jutuista.
En tiedä voiko puhua kilttiydestä, mutta itse olen myös jättänyt tuollaisen liian kiltin miehen. Hän oli kyllä muuten hyvä mies kaikin puolin, varsinainen ihannevävy ja äiti suri eroamme pitkään. Olen itse tottunut saamaan tahtoni aina läpi ja sen vuoksi kai menimme naimisiinkin. Minulla oli kiireempi päästä naimisiin kuin löytää sopiva mies. Mies oli kaikilla muilla mittareillani kyllä sopiva, mutta en silloin nuorena ymmärtänyt riittävän hyvin, minkälaisen miehen tarvitsen. Olin 21 ja mies 22 kun menimme naimisiin. En sitten kauankaan jaksanut sitä, että miehellä ei tuntunut olevan omaa tahtoa ollenkaan ja hän antoi kaikessa periksi. Kaksi vuotta myöhemmin erosimme.
Miehen äiti oli ilmeisen dominoiva ja mies oli tottunut siihen, että nainen määrää. Siksi hän varmaan lampaana suostui menemään naimisiinkin, vaikkei itse olisi halunnut pitää niin kiirettä. (Olimme kyllä melkein kaksi vuotta seurustelleet, mutta nuoriahan me olimme.) Minulta meni lopulta kunnioitus miestä kohtaan. Mutta en suostu sanomaan että hänessä olisi jotain vikaa. Hän ei ollut vain minulle sopiva. Minä tarvitsen sellaisen miehen, joka ei anna minun hyppiä silmille. Ja sellaisen kanssa olen kohta 18 vuotta ollut naimisissa. Mies puolestaan oman uuden, sopivamman vaimonsa kanssa jo yli 20 vuotta.
Mies ei saa siis olla liian lapanen ja tossu. Omaa tahtoa pitää olla ja pitää pystyä pitämään puolensa eikä antaa vaimolle periksi joka asiassa.
Tässä on sitten vaaranpaikka, kun opettelee tuota omien rajojen pitämistä. Olen ollut suhteessa, jossa mies yritti pitää minua kurissa alistamalla eli se on vielä pahempi kuin olla tahdoton kiltti. Tasapainoinen ihminen osaa pitää puolensa rauhallisesti ja rakentavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.
Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?
Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...
Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???
Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?
No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.
Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit.
Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!
Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta.
Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.
Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.
Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.
No tuo on täysin validi argumentti ettei pysty nukkumaan valoissassa. Jos olisit parisuhteessa kanssani, valitsisimme yhdessä pimennystyppisistä verhoista sopivat. Onko sinulle verhojen tyyli tärkeää? Meidän perheessä menisi luultavasti niin, että jos mies esittäisi tällaisen reunaehdon että pimentävät, mikä taas itselleni ei ole kynnyskysymys, minä saisin kuitenkin valita pimentävistä kuosin koska olen siinä yksinkertaisesti parempi eikä mies halua edes tehdä tuollaisia päätöksiä, koska kuosi on hänelle about se ja sama. Tyylisi kirjoittaa tänne kuulostaa päällepäsmäröivältä. Mitään teidän suhteesta ei kyllä pysty oikeasti sanomaan ilman vaimosi versiota asioista.
En siis ole killttimies. Tämä on ikäänkuin kunnianosoitus palstalta.
Mitä tyyliin tulee, suosin käytännöllistä oikeastaan funktionaalista ajattelutapaa. Ja värit mieluiten hillittyjä ja ristiriidattomia.
Oikeastaan tyylin tulee mielestäni lähteä ajattelusta, jossa pyritään huollettavuuden ja koristeellisuuden kompromisseihin.
Mikä on koristeellista, ei useinkaan ole helppoa pitää puhtaana. Että sellasta päsmäröintiä.
Ps. En huolinut vaimon kissavainajasta teetettyä taulua olohuoneen keskeiselle paikalle, seinälle. Nyt se on makuuhuoneen seinällä väittelyiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.
Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?
Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...
Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???
Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?
No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.
Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit.
Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!
Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta.
Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.
Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.
Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.
No tuo on täysin validi argumentti ettei pysty nukkumaan valoissassa. Jos olisit parisuhteessa kanssani, valitsisimme yhdessä pimennystyppisistä verhoista sopivat. Onko sinulle verhojen tyyli tärkeää? Meidän perheessä menisi luultavasti niin, että jos mies esittäisi tällaisen reunaehdon että pimentävät, mikä taas itselleni ei ole kynnyskysymys, minä saisin kuitenkin valita pimentävistä kuosin koska olen siinä yksinkertaisesti parempi eikä mies halua edes tehdä tuollaisia päätöksiä, koska kuosi on hänelle about se ja sama. Tyylisi kirjoittaa tänne kuulostaa päällepäsmäröivältä. Mitään teidän suhteesta ei kyllä pysty oikeasti sanomaan ilman vaimosi versiota asioista.
En siis ole killttimies. Tämä on ikäänkuin kunnianosoitus palstalta.
Mitä tyyliin tulee, suosin käytännöllistä oikeastaan funktionaalista ajattelutapaa. Ja värit mieluiten hillittyjä ja ristiriidattomia.
Oikeastaan tyylin tulee mielestäni lähteä ajattelusta, jossa pyritään huollettavuuden ja koristeellisuuden kompromisseihin.
Mikä on koristeellista, ei useinkaan ole helppoa pitää puhtaana. Että sellasta päsmäröintiä.
Ps. En huolinut vaimon kissavainajasta teetettyä taulua olohuoneen keskeiselle paikalle, seinälle. Nyt se on makuuhuoneen seinällä väittelyiden jälkeen.
Et ole kilttimies, mutta et myöskään kuulosta miellyttävältä vaan ahdistavalta. Tulee tunne siitä, että elämä kanssasi olisi jatkuvaa vääntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa pikkasen yököttävältä, että laitetaan keittiöön värillinen kaakeli, ettei roiskeita tarvitse pyyhkiä. Kyllähän minkä värinen kaakeli tahansa pitää pitää puhtaana.
Puhuinko värillisestä? Valot päälle! Keskiharmaata vaaleampi! Ja makuasia tuokin.
Oma ystäväni jätti myös aviomiehensä syystä että mies “oil liian kiltti ja hänen tahtoon taipuvainen” .
Ystäväni on todella voimakastahtoinen ja omasta mielestään aina oikeassa. Näkyy myös vahvasti meidän ystävyyssuhteessa vaikka muuten ihana ystävä onkin.
Nyt hän on toista kertaa naimisissa ja mies on hyvin samanluontoinen kiltti-mies, kuin ensimmäinenkin oli.
Jotenkin on sellainen tunne että ei tule kestämään, vaikka lapsiakin on nyt hankittu tämän kakkosen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.
Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?
Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...
Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???
Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?
No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.
Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit.
Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!
Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta.
Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.
Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.
Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.
No tuo on täysin validi argumentti ettei pysty nukkumaan valoissassa. Jos olisit parisuhteessa kanssani, valitsisimme yhdessä pimennystyppisistä verhoista sopivat. Onko sinulle verhojen tyyli tärkeää? Meidän perheessä menisi luultavasti niin, että jos mies esittäisi tällaisen reunaehdon että pimentävät, mikä taas itselleni ei ole kynnyskysymys, minä saisin kuitenkin valita pimentävistä kuosin koska olen siinä yksinkertaisesti parempi eikä mies halua edes tehdä tuollaisia päätöksiä, koska kuosi on hänelle about se ja sama. Tyylisi kirjoittaa tänne kuulostaa päällepäsmäröivältä. Mitään teidän suhteesta ei kyllä pysty oikeasti sanomaan ilman vaimosi versiota asioista.
En siis ole killttimies. Tämä on ikäänkuin kunnianosoitus palstalta.
Mitä tyyliin tulee, suosin käytännöllistä oikeastaan funktionaalista ajattelutapaa. Ja värit mieluiten hillittyjä ja ristiriidattomia.
Oikeastaan tyylin tulee mielestäni lähteä ajattelusta, jossa pyritään huollettavuuden ja koristeellisuuden kompromisseihin.
Mikä on koristeellista, ei useinkaan ole helppoa pitää puhtaana. Että sellasta päsmäröintiä.
Ps. En huolinut vaimon kissavainajasta teetettyä taulua olohuoneen keskeiselle paikalle, seinälle. Nyt se on makuuhuoneen seinällä väittelyiden jälkeen.
Ei tässä nyt vielä ole syytä kunniaa osoittaa kun taitaa mennä yli kohti toista ääripäätä. En tiedä oletko päällepäsmäri oikeasti vai kuulostatko vain siltä. Jos vaimosi on sitä mieltä että olet jääräpää, hän voi hyvinkin olla oikeassa. Mitään mieltä ei ole siinä että otat valittuja paloja konflikteistanne ja esität niitä täällä ilman että vaimosi pääsee kertomaan omia valittuja palojaan. On ihan ok ettei kissataulu päädy olohuoneeseen minun mielestäni. Eli siinä ollaan samalla viivalla, periaatteessa. Tosin en tiedä minkälaista taidetta kuva oli, joten voi olla että päsmäröit kivan sisustuselementin olohuoneesta vain koska sinulla on joku päähänpinttymä asioista. Vaikea tietää. Samoin kuin on vaikea tietää kuinka tuo kuvasti ylipäänsä suhdettanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.
Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?
Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...
Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???
Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?
No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.
Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit.
Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!
Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta.
Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.
Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.
Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.
No tuo on täysin validi argumentti ettei pysty nukkumaan valoissassa. Jos olisit parisuhteessa kanssani, valitsisimme yhdessä pimennystyppisistä verhoista sopivat. Onko sinulle verhojen tyyli tärkeää? Meidän perheessä menisi luultavasti niin, että jos mies esittäisi tällaisen reunaehdon että pimentävät, mikä taas itselleni ei ole kynnyskysymys, minä saisin kuitenkin valita pimentävistä kuosin koska olen siinä yksinkertaisesti parempi eikä mies halua edes tehdä tuollaisia päätöksiä, koska kuosi on hänelle about se ja sama. Tyylisi kirjoittaa tänne kuulostaa päällepäsmäröivältä. Mitään teidän suhteesta ei kyllä pysty oikeasti sanomaan ilman vaimosi versiota asioista.
En siis ole killttimies. Tämä on ikäänkuin kunnianosoitus palstalta.
Mitä tyyliin tulee, suosin käytännöllistä oikeastaan funktionaalista ajattelutapaa. Ja värit mieluiten hillittyjä ja ristiriidattomia.
Oikeastaan tyylin tulee mielestäni lähteä ajattelusta, jossa pyritään huollettavuuden ja koristeellisuuden kompromisseihin.
Mikä on koristeellista, ei useinkaan ole helppoa pitää puhtaana. Että sellasta päsmäröintiä.
Ps. En huolinut vaimon kissavainajasta teetettyä taulua olohuoneen keskeiselle paikalle, seinälle. Nyt se on makuuhuoneen seinällä väittelyiden jälkeen.
Et ole kilttimies, mutta et myöskään kuulosta miellyttävältä vaan ahdistavalta. Tulee tunne siitä, että elämä kanssasi olisi jatkuvaa vääntöä.
Mikä tuosta tekee ahdistavaa? Oletko itse valmis kompromisseihin, vai haluatko kuitenkin kilttimiehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos mies kysyy naiselta neuvoja naisten suhteen,juuri tällaisen jätetyn miehen kaltaiseksi neuvotaan.Opetus numero 33445226.
Ei ole. Miehet leikki ketjussa tyhmää porukalla vaikka kaikki tietää että tarkoitetaan saamatonta nahjusta jolla ei ole mitään omia mielipiteitä. Mutta ah, mikään ei tee niin hyvää kuin aamukahvi kunnon uhriutumisen kera. Itsesäälinen aamupaini oman olkiukon kanssa. Nauttikaa!
Ei miehet tiedä tätä naisen logiikkaa.Jos vertaa naisten neuvoja miehille siihen mitä naiset kirjoittelevat ja puhuvat keskenään samasta asiasta - jyrkkä kontrasti paistaa näissä jutuissa.
Keskivertomies ihmettelee mitä nainen valittaa vaikka mies tekee kaiken mitä nainen haluaa.Ei siinä tule mieleen analysoida milloin nainen haluaa oikeasti mitä pyytää ja milloin nainen odottaa että mies ei tottele kun ei ole "liian kiltti".
Pakko ihmetellä että mistä aikuinen mies on saanut sen käsityksen että miehen pitäisi tehdä kaikki mitä nainen haluaa. Oliko sinulla valtavan tyrannimainen äiti? Et päässyt koskaan kasvamaan omaksi itseksesi jolla on oma tahto, ja nyt aikuisenakin asetut lapsen asemaan odottamaan mitä Äiti 2.0 vaatii sinun tekevän? Sinun on pakko mennä terapiaan etsimään omaa minuutta ja omaa tahtoa, jos joskus haluat kestävän parisuhteen.
Mitä luulet miehen ajattelevan kun nainen pyytää jotain asiaa? Luuletko että mies alkaa heti analysoida "Hetkinen,tämä on ansa.Nyt se haluaa testata tottelenko minä vai en.Milloin viimeksi tein kuten se halusi? Pitäisiköhän nyt tehdä kuten se pyytää vai kieltäytyä?" MIES EI TOIMI NÄIN vaan olettaa että nainen haluaa ihan oikeasti sitä mitä se pyytää.
Miksi kukaan haluaisi kumppania, joka kyselemättä tekee kaiken mitä keksit haluta ja pyytää? Eikö parempi olisi että puolisolla on oma tahto, hyvä arvostelukyky ja kykyä ilmaista oma näkemyksensä, jotta pariskunta yhdessä pystyy löytämään parhaimmat ratkaisut, paremmat kuin kumpikaan erikseen? Kumpikin on vain kapeanäköinen yksilö yksinään, yhdessä voivat olla tuplasti sen mikäli vain pystyvät avoimesti kommunikoimaan. Toista ei saa palvella oman katkeroitumisen tai toisen tuhoutumisen kustannuksella.
Itselleni liian kiltti olisi sellainen mies, joka vain myötäilisi eikä uskaltaisi ilmaista omaa mielipidettään tai tehdä päätöksiä asioista. Ja lisäksi antaa periksi kaikille, ei osaa pitää puoliaan, on ns. kynnysmattona ja muutenkin perässä vedettävä . En ryhtyisi kyllä alun alkaenkaan suhteeseen tuontyylisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.
Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?
Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...
Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???
Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?
No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.
Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit.
Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!
Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta.
Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.
Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.
Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.
No tuo on täysin validi argumentti ettei pysty nukkumaan valoissassa. Jos olisit parisuhteessa kanssani, valitsisimme yhdessä pimennystyppisistä verhoista sopivat. Onko sinulle verhojen tyyli tärkeää? Meidän perheessä menisi luultavasti niin, että jos mies esittäisi tällaisen reunaehdon että pimentävät, mikä taas itselleni ei ole kynnyskysymys, minä saisin kuitenkin valita pimentävistä kuosin koska olen siinä yksinkertaisesti parempi eikä mies halua edes tehdä tuollaisia päätöksiä, koska kuosi on hänelle about se ja sama. Tyylisi kirjoittaa tänne kuulostaa päällepäsmäröivältä. Mitään teidän suhteesta ei kyllä pysty oikeasti sanomaan ilman vaimosi versiota asioista.
En siis ole killttimies. Tämä on ikäänkuin kunnianosoitus palstalta.
Mitä tyyliin tulee, suosin käytännöllistä oikeastaan funktionaalista ajattelutapaa. Ja värit mieluiten hillittyjä ja ristiriidattomia.
Oikeastaan tyylin tulee mielestäni lähteä ajattelusta, jossa pyritään huollettavuuden ja koristeellisuuden kompromisseihin.
Mikä on koristeellista, ei useinkaan ole helppoa pitää puhtaana. Että sellasta päsmäröintiä.
Ps. En huolinut vaimon kissavainajasta teetettyä taulua olohuoneen keskeiselle paikalle, seinälle. Nyt se on makuuhuoneen seinällä väittelyiden jälkeen.
Et ole kilttimies, mutta et myöskään kuulosta miellyttävältä vaan ahdistavalta. Tulee tunne siitä, että elämä kanssasi olisi jatkuvaa vääntöä.
Mikä tuosta tekee ahdistavaa? Oletko itse valmis kompromisseihin, vai haluatko kuitenkin kilttimiehen?
Todellakin olen valmis kompromisseihin. On muitakin miehiä kuin ahdistava sanelija ja vaikeneva kilttimies.
Tarkemmin miettien, ei, en ole valmis liian isoihin ja usein tapahtuviin kompromisseihin, koska ne ovat yleensä sellaisia, ettei asia miellytä kumpaakaan. Onneksi osaan itse toimia ihmisten kanssa niin, että etsitään molemmille sopiva yhteinen ratkaisu. Ja myös sellaisia miehiä on olemassa, usko tai älä.
Kai vaimosikin saa sitten päsmäröidä joitain asioita? Pelkään vaan, että kokonaisuus on sekava eikä välttämättä palvele tarkoitustaan ideaalisti.
Hahhaa! Palsta ei petä. Tuossa äijä yrittää esittää kuinka myös omatahtoinen mies toimii.
Vaan kelpaakos tämäkään mammoille? Eipä tietenkään. Kilttimies, ei! Oman tahtonsa esittävä ei! Seuraava.
Vierailija kirjoitti:
Hahhaa! Palsta ei petä. Tuossa äijä yrittää esittää kuinka myös omatahtoinen mies toimii.
Vaan kelpaakos tämäkään mammoille? Eipä tietenkään. Kilttimies, ei! Oman tahtonsa esittävä ei! Seuraava.
Seuraava on normaali mies joka ei sanele ja jyrää vaimoaan, vaan ihan yhteisymmärryksessä yleensä toimitaan. Toki säännöllisesti toinen jää huonommalle mielelle tehdyistä ratkaisuista, mutta aikuinen kestää sen. Tuo tyyppi yllä selvästi ylpeilee sillä miten jyrää vaimoaan. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Liian kiltti on mies, jolla ei ole munaa ja selkärankaa vaan myötäilee kaikessa, mikä saa naisen tuntemaan itsensä epänaiselliseksi joutuessaan ottamaan miehen roolia. Lisäksi käytös yleensä johtaa siihen, että mies salailee asioita tai pakoilee vaikeiden asioiden esille ottamista.
Joo. Juuri näin! Salailee ja valehtelee ettei vaan loukkaisi toista. Ex oli lievästi väkivaltainen juoppo, joten luulin löytäväni helmen kiltistä miehestä, mutta vuosien saatossa tämä tunnevammaisuus ja puhumattomuus meinasi ajaa minut hulluuden partaalle. Nyt en vain enää välitä. Hän on ihana isä, mutta lammas-mies ei vaan enää sytytä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.
Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?
Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...
Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???
Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?
No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.
Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit.
Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!
Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta.
Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.
Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.
Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.
No tuo on täysin validi argumentti ettei pysty nukkumaan valoissassa. Jos olisit parisuhteessa kanssani, valitsisimme yhdessä pimennystyppisistä verhoista sopivat. Onko sinulle verhojen tyyli tärkeää? Meidän perheessä menisi luultavasti niin, että jos mies esittäisi tällaisen reunaehdon että pimentävät, mikä taas itselleni ei ole kynnyskysymys, minä saisin kuitenkin valita pimentävistä kuosin koska olen siinä yksinkertaisesti parempi eikä mies halua edes tehdä tuollaisia päätöksiä, koska kuosi on hänelle about se ja sama. Tyylisi kirjoittaa tänne kuulostaa päällepäsmäröivältä. Mitään teidän suhteesta ei kyllä pysty oikeasti sanomaan ilman vaimosi versiota asioista.
En siis ole killttimies. Tämä on ikäänkuin kunnianosoitus palstalta.
Mitä tyyliin tulee, suosin käytännöllistä oikeastaan funktionaalista ajattelutapaa. Ja värit mieluiten hillittyjä ja ristiriidattomia.
Oikeastaan tyylin tulee mielestäni lähteä ajattelusta, jossa pyritään huollettavuuden ja koristeellisuuden kompromisseihin.
Mikä on koristeellista, ei useinkaan ole helppoa pitää puhtaana. Että sellasta päsmäröintiä.
Ps. En huolinut vaimon kissavainajasta teetettyä taulua olohuoneen keskeiselle paikalle, seinälle. Nyt se on makuuhuoneen seinällä väittelyiden jälkeen.
Et ole kilttimies, mutta et myöskään kuulosta miellyttävältä vaan ahdistavalta. Tulee tunne siitä, että elämä kanssasi olisi jatkuvaa vääntöä.
Eli ei ole hyvin minkäänlaisessa suhteessa.No tämähän tuli kyllä selväksi aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit.
Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!
Minusta kuulostaa hyvältä! Meillä sisustusvalinnat tehdään pääosin yhdessä ja edellisessä kodissa olimme ensimmäiset seitsemän vuotta ilman verhoja, kun meillä oli niin erilainen maku ettemme löytäneet yhteistä tietä. Seitsemän vuoden jälkeen olimme kai sitten niin harmonisoituneet, että verhot löytyivät.
Nykyiseen kotiin mies suunnitteli keittiön ja näytti minulle vaikka kuinka monta eri versiota. Sanoin vain, että en osaa ottaa kantaa, päätä sinä kun ymmärrät paremmin keittiön päälle. Tämä suunnitelma siis koski kaapistojen leveyksiä ja sen sellaista. Kivitaso valittiin yhdessä ja minä suunnittelin välitilan laatoituksen.
Edes suihkuverhoa en osta kysymättä miehen mielipidettä. Ja ostin viimeksi sellaisen, josta en itse niin tykkää, mutta josta mies tykkäsi. Isommissa jutuissa (auto, vene) olen onnistunut taivuttelemaan miehen itselleni mieluisaan ratkaisuun. Tai lähinnä ehkä nopeuttanut sitä päätöksentekoa, kun mies on taipuva jahkailuun. Tosin tuossa venejutussa kävi niin, että mies esitti hieman vastahankaista ja sai suostuteltua minut maksamaan puolet siitä. Jälkeenpäin hehkutteli, että on jo 13 vuotta haaveillut veneestä ja odotellut, että minäkin suostun. Pisteet tuosta miehelle!
Rumasti yleistäen muista ihmisistä planeetalla. Eli on hyvin negatiivinen. Mutta viimeksi ennen kuin estin niitä näkymästä, niin ilmeisesti miesmaailmassa oli tullut vaihteeksi takkua. Sitten toki oli välillä taas hyvin onnellisiakin joukossa, mutta luulen että ne oli uuden löytämisen iloja kunnes...