Saako miehenne päättää miten lapsi puetaan?

Olenko palstan ainut äiti joka mielellään esteetikkona puuttuisi vaatevalintoihin?

Kyllä mieskin lapselle vaatteita valitsee jos en ole kotona mutta kyllä välillä vähän sattuu silmiin se täydellinen värien sopimattomuus.

Ja kerran muistan kun tulivat minua vastaan Tampereen juna-asemalle ja tytöllä oli pyjamahousut jalassa.

Nyt jo isot lapset valitsee itse vaatteensa ja silloinkin välillä ajattelen että voi luoja..

Nyt meillä on iltatähti joka vasta 3kk. Olen huomannut että enää en itsekään niin niuhota. Varsinkaan kotona ei niin väliä.

Mutta kauniita vaatteita pyrin silti pojalle ostamaan ja aika neutraaleja värejä eli käytännössä kaikki sopii yhteen ;)

Vierailija kirjoitti:

No sisävaatteet periaatteessa sopii kaikki keskenään yhteen, pojille kun ei värivaihtoehtojakaan juuri ole, ja ulkovaatteita ei yleensä ole montaa vaihtoehtoa. Kyllä kai se mies osaa poikansa pukea siinä kuin itsensäkin. 

Mihin väreihin puet pojan? Minusta pojille on aivan älyttömästi värejä! On sinistä, punaista, keltaista, vihreää,oranssia,ruskeaa.. Ja kaikki nuo värit löytyy poikien puolelta.

Ulkovaatteitakin on netti pullollaan! Kaikkia ihanuuksia niin tytöille kuin pojille.

Tietysti saa. En tosin tiedä miettiikö se värien ja kuvioiden yhteensopivuutta vai ottaako vain ekat mitkä käteen sattuu.

Ei saa. Minä laitan sekä miehelle, että lapselle vaatteet tuolin päälle, jotta kumpikin tietävät mitä pukevat päälleen. Joskus mies saa vaateostoksilla valita paidan värejä, mutta minä yleensä päätän, mitä ostetaan. Näin siis sekä lapselle, että miehelle. Varsinkin kylmällä ilmalla pitää vahtia, että mies ja lapsi pukevat pitkät kalsarit housujen alle. Mieheltä ne tahtoo usein unohtua.

Tai sitten en. 

Ei asu miestä tässä huushollissa, mutta lapsen isä hankkii välillä lapselle vaatetta. Etenkin alussa ne olivat melko epäkäytännöllisiä "hienosteluvaatteita", kuten vaikka paksua jäykkää farkkua tai keinokuituista joustamatonta kauluspaitaa taaperolle. Kyllähän noille juhlavaatteillekin on hetkensä, mutta usein jäivät erittäin vähälle käytölle koska olivat niin epäkäytännöllisiä. En kuitenkaan niistä viitsinyt huomautella, koska mukavaa oli että osallistui kuitenkin. Eniten olen kiitellyt peruskamppeita, ja niitä on tullutkin viime aikoina, jos isä on tullut vaatteita hankkineeksi.

Jos on joku isompi hankinta lapsen isän tehtävänä, kuten vaikka haalari, niin ohjeistan koon ja käyttötarkoituksen (esim että täytyy olla vedenpitävä), mutta mielestäni se kuka hankkii, saa päättää tyylin ja sen että mistä hankkii. Meidän vanhempien lapselle hankkimien vaatteiden tyyli on selkeästi erilaista keskenään: itse suosin värikästä, lapsen isä yleensä tummia sävyjä. Ei ole mitään tarvetta alkaa siitä tekemään ongelmaa, kiva vaan ettei joka ikisen rätin hankkiminen jää minun vastuulleni.

Tottakai, en ole luvanantajan asemassa. Mutta myönnän kyllä että kerran perhekerhossa saatoin mainita isän pukeneen kun oli sen verran uniikki tyyli 😁

Eiku joo, juhlavaatteet oon kyllä yleensä miettinyt valmiiksi ja ohjeistan, ja sääolojen vaihtuessa kotivanhempi on yleensä paremmin kärryillä sopivista ulkovaatteista joten saattaa ohjeistaa työvanhempaa, pätee molempien kohdalla.

Periaatteessa saa, käytännössä ei eikä kyllä yleensä haluakaan. Olen esteetikko ja vaatteissa tarkka tahroista ym vioista sekä tietysti kokonaisuuden yhteensopivuudesta. Miehelle näillä ei ole juurikaan merkitystä, jos on pukemisvuorossa niin nappaa lähimmät käteen osuvat joko narulta tai likapyykkikorista, vaatekaapille asti ei vaivaudu kun vaatteet vaihtuu muksuille aina kylppärissä. Usein pukee sisarusten vaatteita sikin sokin mitä kellekin, eli väärä kokokaan ei häntä hetkauta. Pojallakin oli kerran isosiskon mekko päällä. Kerran hain tytön kaverisynttäreiltä hoplopista, johon tytölle oli miehen toimesta valikoitunut päälle varmasti se kaikista virttynein teeppa ja pukinpökkimät villahousut. Ja näitä esimerkkejä riittää kyllä vaikka kuinka ;) eli kyllä jo uskon ettei nämä jutut häntä innosta ja jos mieheni sattuu olemaan vastuuvuorossa ja asialla sattuu olemaan tuona päivänä merkitystä niin laitan parit vaatteet lasta varten valmiiksi tarjolle ja niistä saavat sitten valita. Säilyy jonkinlainen oman tahdon tuntu kuitenkin :)

Päivähoitoon ym menoihin katson aina lasten kaikki vermeet valmiiksi, kun ei miestä tosiaan kiinnosta mutta minä tykkään että ainakin kodin ulkopuolella pukeudutaan siististi. Kotipäivinä ei sitten niin väliä, ja jos lapset saa valita niin ihan mieluiten juoksevat nakkena :)

sisävaatteet saa valita mut ulkovaatutusta ei. jos mies pukee, tuon häne luo kaikki ne vaatteet jotka pitää pistää. muute se vaikka vaippasillaa veis lapsen pihalle

Valitsen itse lapsille vaatteet ja mies voi laittaa ne lapsille päälle. Tämä sopii molemmille. Haluan lapsille yhteensopivat vaatteet eikä mies osaa sellaisia itse valkata. Ostan myös 99% lasten vaatteista. Jos se olisi miehen vastuulla, hän hankkisi vaan halvimmat mahdolliset rytkyt, mieluiten kirppukseltä. Itse taas saan paljon iloa näteistä lasten vaatteista eikä tosiaan ole ihan sama mitä heillä on päällä. Eri asia sitten kun kasvavat teineiksi, sitten saavat itse päättää.

Kaapissa olevat vaatteet on kaikki käyttöön tarkoitettu ja kyllä mies osaa sieltä asun valita ja sen verran leikkaa järki,ettei sitä juhlapukua/hienointa mekkoa kisko lapsen päälle.Osaa myös katsoa ulos ja pukea lapsen sään mukaan sinne..itsestään selviä juttuja👍🏼

Meillä ns. mies ei päätä edes siitä miten itse pukeutuu.

Mies pukee lähes poikkeuksetta molemmat lapsemme aamuisin, tai tarkemmin sanottuna ottaa vaatteet esille. Itse lähden töihin kuuden aikoihin aamulla. Aina on lapsilla kivat ja säänmukaiset vaatteet.

Lapsi kulkisi alasti monena päivänä kuukaudessa jos mies ei saisi päättää, tai lapsi itse. vai meinaako joku et mä valkkaisin kolmen päivän vaatteet valmiiksi jollekin hyllylle kun olen itse työreissus?

Mun mies opetti mut katsomaan, että lapsilla olis yhteensopivaa väriä päällä. Mätsäsi jopa sukat muuhun vaatetukseen sopivaksi :)

Kuka muukaan sen päättäisi, jos mies pukee lapsen? Lapsiko?

Minä meillä päätin lasta koskevat asiat monesti ja erikoisesti mitä tulee koulunkäyntiin ja kouluihin ja siellä oleviin asioihin. 

Aluksi esikoisen kanssa mies aina kyseli multa että mitä laittaa ja voiko olla nämä jne. Aluksi myös saatoin illalla laittaa valmiiksi sopivan vaatesetin valmiiksi esille. Sitten pikkuhiljaa mies alkoi laittaa lapsen päälle itse mitä tykkäsi. Saattoi sivuuttaa mun valkkaaman vaatesetin ja kaivaa kaapista jotain omasta mielestä sopivampaa tai jopa vaihtaa lapsen vaatteet vaipan vaihdon yhteydessä. Nykyään en enää edes yritä etukäteen valkata vaatteita kuin enintään juhliin. Tai siis tietysti valitsen vaatteet silloin kun itse puen lapset, jos joku haluaa ymmärtää väärin että en niin tekisi.

Mun mielestä se on ollut lähinnä mielenkiintoista seurata mistä mies tai lapsi tykkää. En mä välttämättä kerro mikä paita on ostettu Prisman alesta 2 eurolla ja mikä on 30 euron merkkipaita :)

Jos mies vie lapsen päiväkotiin, niin olen jo töissä siinä vaiheessa kun lapsi puetaan. Eli kyllä. Ai juu, voisin tietysti laittaa vaatteet valmiiksi. En laita.

Vierailija kirjoitti:

Olenko palstan ainut äiti joka mielellään esteetikkona puuttuisi vaatevalintoihin?

Kyllä mieskin lapselle vaatteita valitsee jos en ole kotona mutta kyllä välillä vähän sattuu silmiin se täydellinen värien sopimattomuus.

Ja kerran muistan kun tulivat minua vastaan Tampereen juna-asemalle ja tytöllä oli pyjamahousut jalassa.

Nyt jo isot lapset valitsee itse vaatteensa ja silloinkin välillä ajattelen että voi luoja..

Nyt meillä on iltatähti joka vasta 3kk. Olen huomannut että enää en itsekään niin niuhota. Varsinkaan kotona ei niin väliä.

Mutta kauniita vaatteita pyrin silti pojalle ostamaan ja aika neutraaleja värejä eli käytännössä kaikki sopii yhteen ;)

Kyllä minäkin olen esteetikko ja usein tekisin erilaisia valintoja kuin mies. Mä vaan a) en katso, että on millään lailla minun asiani puuttua silloin kun mies on lasten kanssa, sen enempää kuin olisi minun asiani puuttua miehen vaatteisiin (lapset eivät siis koskaan ole olleet säähän sopimattomissa tms. vaatteissa miehen jäljiltä, se olisi eri asia) ja b) mulla ei kerta kaikkiaan riittäisi työn, lasten, omien harrastusten, ym. päälle energiaa valikoida miehen hoitovuorolla vielä vaatteita.

Kun lapset olivat pieniä, mies oli itse asiassa tarkempi heidän vaatteistaan kuin minä kun oltiin ihmisten ilmoille lähdössä. Saattoi vaihtaa esim. taaperon sukat jos eivät sopineet paidan väriin. Osti, ja ostaa edelleenkin, lapsille mielellään vaatteita. Nyt kun lapset ovat jo teinejä, niin monesti mulle olisi aika sama mitkä housut ja paidar niillä on päällä, olen ihan tyytyväinen että lähtevät sovinnolla mukaan esim ravintolaan tai kylään. Mies saattaa hyvinkin alkaa teinien kanssa vääntämään vaatevalinnoista. Että näinkin päin voi olla.