Hermostutko lapselle helposti?
https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/kasvatus/hermostutko-helposti…
Pitäisikö lapsen oppia luottamaan vanhempaan joka suuttuessaan...
Tasaa hengitystään, päästelee outoja ääniä ja yrittää väkisin vääntää huumoria. Vainoharhaisena kuvittelee ympärilleen kameroita ja uppoutuu mielikuviinsa. Kääntää musiikkia kovemmalle, samalla kuin puhelee itsekseen, kävelee hermostuneesti, ravistelee itseään, välillä tanssiaskelia ottaen ja samalla puristelee stressipalloa.
Pienen tauon aikana sulkee silmät, koskettaa kauniisti, pukee päälleen villapaidan ja avaa ikkunan. Tämä rauhallinen vanhempi juo vettä ja jauhaa purkkaa jatkuvasti, samalla kuin valehtelee kaikki tunteensa päinvastoin tai keskittää huomionsa johonkin sijaistoimintaan, haistellen vaikkapa hyviä tuoksuja.
Tällaiseen vanhempaanko lapsen pitäisi luottaa?? Lapselle voi valehdella melkein mitä vain, mutta tunteita ei lapselta pysty salaamaan millään keinolla. Olisiko parempi kuitenkin vain olla rehellinen?
Minustakaan ei ole tarpeen peittää täysin hermostumisensa. Kyllä lapselle tulee voida näyttää, ettei jokin asia ole hyväksyttävää, mutta rajansa sillä hermostumisreaktiollakin pitää olla. Ei lapselle voi mielestäni alkaa huutamaan ja raivoamaan ihan hulluna, puhumattakaan siitä, että kävisi käsiksi.
Siksi on hyvä vähän rauhoittua ja sitten käydä läpi asia lapsen kanssa. Juu, helpommin sanottu kuin tehty välillä jopa omalla kohdalla. En koskaan koe tarvetta käyttää väkivaltaa, mutta toisinaan tulee sanottua rumemmin kuin olisi tarpeen ja se kaduttaa joskus. Jälkikäteen tulee tunne , että miksei voinut vähän hillitä itseään ja hoitaa tilanne hieman aikuismaisemmin. Myös äkkipikainen vanhempi on pelottava, mutta totta myös sekin, että sekään ei ole luotettavimman oloinen aikuinen, joka feikkaa tunteensa.