Suomessa erot poikien ja tyttöjen peruskoulun oppimistuloksissa ovat koulutodistusten arvosanojen näkökulmasta arvioituna OECD-maiden suurimmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa naisia opettajina, tasa-arvoa tarvitaan tähänkin ja tavoitteeksi 50% opettajista miehiä.

Kannattaa miettiä, mikä on vialla, kun miehiä ei saa kouluun (edes opettajiksi) kirveelläkään. Olisiko työn palkkaus suhteessa vaativuuteen p*rseellään? Miehet hakeutuvat talousemämän palvelukseen leveän leivän ääreen, ei heitä kiinnosta raskas, aliarvostettu kaikkien tahojen sylkykuppinan puurtaminen koulutukseen nähden naurettavalla palkalla.

50%:n kiintiö tarkoittaisi sitä, että hakijoista pohjasakka valikoituisi opettajiksi. Nythän pyrkijöinä on tyttöjen parhaimmisto ja pojista ne, jotka eivät muualle usko pääsevänsä.

Opettajat eivät saa pillua naisilta yhtä hyvin kuin toimitusjohtaja. Naisten vika.

Vierailija kirjoitti:

pojat ja tytöt eri kouluihin ja molemmissa sovelletaan kullekkin sukupuolelle sopivaa oppimistyyliä. Korkeakouluissa voi sitten olla sekaisin.

Tarkoittaisi jumalattoman pitkiä koulumatkoja tai sisäoppilaitostyyppistä koulujärjestelmää. Suomi on pullollaan kuntia, joissa jo nyt nippa nappa riittää oppilaita sen yhden peruskoulun pyörittämiseen. Millään nykyisillä resursseilla ei kyllä pidettäisi yllä rinnakkaiskoulujärjestelmää koko maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekemistä on kotikasvatuksellakin, mutta ainakin muutaman sivun ketjua luettuani tuli mieleen, että jos pojat eivät pärjää koulussa, syy on selvästikin vain pojissa, koululla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Oikeasti Suomi nyt tuskin on mikään malliesimerkki maasta, jossa tytöt puurtavat kuuliaisina ja pojat laiskottelevat äitien, siskojen ja mummojen paapomina. Siis varmasti tätäkin esiintyy, mutta kliseisesti ajatellen jossain Etelä-Euroopassa tällaisen luulisi olevan paljon yleisempää kuin meillä. Joten miksi juuri täällä erot oppimisessa ovat niin suuria?

Olen kahden pojan äiti ja heissä on omat vikansa, kuten kaikissa muissakin, mutta mitä olen heidän koulutaivaltaan seurannut, niin eipä tuo suomalainen koulukaan ihan huippu ole. Nythän on ollut tapetilla suomalaisten teinipoikien kehno lukutaito ja missä muualla se syy voi taaskaan olla kuin pojissa itsessään tai sitten heidän vanhemmissaan, koulu kyllä pesee kätensä! Annetaan ymmärtää, että jos vanhemmat eivät itse aktiivisesti harrasta lukemista, hanki kotiin kirjoja ja patista lapsiaan lukemaan, koululaitos ei voi enää auttaa asiaa. Olen itse innokas lukija ja lapsillenikin todella paljon lukenut, mutta mielestäni on aika pöyristyttävää, että äidinkieltä on koulussa joka luokka-asteella monta viikkotuntia ja silti vika on vain vanhemmissa. Kumma, kun ennen maaseudulla vanhemmilla ei todellakaan ollut aikaa ja varaa harrastaa lukemista ja SILTI lapsista tuli (keskimäärin) hyviä, innostuneita lukijoita! Eikä nykypäivänäkään kukaan oleta, että vanhempien on aktiivisesti harrastettava matemaattisten ongelmien ratkontaa, vieraiden kielten opiskelua ja kemiallisia kokeita, sillä muuten koululla on mahdoton tehtävä yrittää opettaa näitä lapsille.

Ihan oikeasti koululla olisi peiliin katsomisen paikka: jotakin menee nyt todella pieleen. Itse veikkaan sitä, että sinänsä kivan kuuloinen oppilaslähtöinen oppiminen, jossa ei vain istuta hiljaa ja kuunnella, on lisännyt levottomuutta. Digiloikasta en viitsi kirjoittaakaan, tulisi aika rumaa tekstiä. Toki on hyvä miettiä tyttöjen ja poikien oppimisen eroja, mutta ehkä vielä tärkeämpää olisi pohtia siitä, kärsivätkö kaikki tilanteesta. Esim. omat poikani ovat temperamentiltaan varsin rauhallisia, mutta kyllä heistä on koulussa tullut levottomampia, mutta nauttivatko he siitä itse? Eivät. Nauttivatko usein rauhalliset tytöt levottomasta ilmapiiristä? Eivät. Joten jospa tehtäisiin jotain sen levottomuuden poistamiseksi, eikä syyteltäisi toisiamme.

Annetaan ymmärtää... joopa joo. Jos vähääkään uskalletaan antaa myös kodin lukuvastuule sijaa, löytyy mielensäpahoittaja. Kyllä kodin vaikutus on ollut ja on edelleen erittäin suuri koulumyönteisyyden ja oppimistulosten kannalta. Jos hällä väliä asennetta levitetään, ei koulu voi yksin taistella tuulimyllyjä vastaan. Tämä on totuus. Äidinkielen opettajat ovat kautta aikojen yrittäneet kaikkia mahdollisia keinoja lukuinnon ja lukutaidon opettamisessa ja levittämisessä, mutta jos lukutaito ja -halu on jo alakoulussa huono, olisi pienennettävä oppilasryhmiä, annettava lukiopetusta, pidettävä lukukerhoja jne.joihin menisi koulun rahaa ja sitä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi!!!

Totta kai kodilla on merkitystä, mutta ihmettelen sitä, miten esim. omat 40-luvulla syntyneet vanhempani ollenkaan saattoivat oppia lukemaan, koska ei heidän aikanaan maanviljelijäperheissä todellakaan harrastettu lukemista. Mutta niinpä vain vanhemmistani tuli innokkaita lukijoita, kuten monesta muustakin ikätoveristaan. Eli sen lisäksi että koteja nyt yritetään aktivoida, voitaisiin miettiä sitäkin, mitä siellä äidinkielen tunneilla tehdään. Ei opettajia haukkuen, vaan ihan rauhallisesti, realistisesti. Ei tässä nyt mitään mielensäpahoittajia tarvita. 

Silloin kun vanhenpasi olivat lapsia niin eipä silloin ollut kännyköitä, nettiä ja pelejä kilpailemassa huomiosta. Kirja vaatii paneutumista ja syventymistä, ja jos siihen ei opi lapsesta saakka niin se voi olla ylivoimaista sitten vanhempana kun aivot on jo tottunut nopeatempoisempaan nettimaailmaan.

Heh, vanhempieni lapsuudessa huomiosta olivat kilpailemassa kotityöt, joita maalaistalossa riitti. Äitini sanoi, että koulujuttuja edes ehti lukea vasta iltamyöhällä. Se, mikä itseäni aina jaksaa jotenkin hämmästyttää ja ilahduttaa on se, että vaikka koulutus olisikin jäänyt vähäiseksi (isälläni kansakoulu, äidilläni vähäsen pidempi koulutus, jota vastaavaa työtä ei ikinä tehnyt eli duunarihommia tekivät molemmat), monet lukivat ihan HUVIKSEEN. Suomen kirjastolaitos on oikeasti todella hieno juttu. Duunarikodeissa oli komeat kirjahyllyt. Muutos lukukulttuurissa oli ihan huikea yhden sukupolven kohdalla ja vaikka kodeilla on varmasti ollut aina merkitystä, niin en käsi sydämellä voi yhtyä tuohon ajatukseen, että vanhempien lukeminen/lukemattomuus suorastaan RATKAISEE lasten tulevan lukutaidon ja lukuharrastuksen. Kun ei se ennenkään ole ratkaissut. Tietysti on hieno juttu, jos vanhemmat haluavat itse lukea, kotona on kirjoja ja lapsille luetaan (täytän itse nuo kaikki kriteerit), mutta on se nyt minusta kumma, jos vanhempien omaan harrastamiseen halutaan puuttua nyt ihan korkealta taholta. Jonkin sortin iltasadut nyt voisi minusta asettaa vaikka lakisääteisiksi, mutta nythän on menty jo siihen, että vanhempien pitää näyttää esimerkkiä harrastamalla itse lukemista ja ostamalla kotiin kirjoja. Kysehän ei voi olla aina kaiken maksimoinnista: vaikka tällaisilla panostuksilla saataisiin lasten lukutaitoa ja -harrastusta kehitettyä, ihan samaa voi sanoa siitäkin, että pitäisi ulkoilla vielä tunti enemmän, ratkoa yksi ristikko enemmän, syödä vielä terveellisemmin, pelata yksi kehittävä lautapeli enemmän jne. jne. Jossain vaiheessa voi todeta, että vanhempi on nyt tehnyt riittävästi ja se riittää. Ei perhe-elämä voi olla mitään huippusuorituksiin pyrkimistä.

Oma juttunsa on tuo digimaailman vaikutus ajatteluun ja keskittymiskykyyn, siitä olen tismalleen samaa mieltä. On vaikea keskittyä lukemiseen, jos on tottunut todella nopeisiin ärsykkeisiin ja palkintoihin. Tässäkin asiassa laittaisin kyllä myös koulun katsomaan peiliin (vanhempia unohtamatta!): meidän esimerkiksi oli käytännössä pakko hankkia lapselle älypuhelin hänen mennessään yläkouluun ja vanhempainilloissa reksi on tehnyt selväksi, mitä mieltä hän on nuorista ja vanhemmista, jotka eivät ole ns. ajan hermolla ja seuraa jatkuvasti esim. wilmaa. Eli ei sekään asetelma ole niin yksioikoinen, että vanhemmat riemumielin ostaisivat puhelimia lapsosille ja sitten koulussa opettajat olisivat pulassa niiden kanssa ja haluaisivat ne kieltää - joskus on ihan toisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.

Mikä niitä naisia sortaa työelämässä? Samoja työpaikkoja voivat kaikki hakea ja tehdä hommat hyvin.

Poikia sorrettaisiin jos haettaisiin kouluihin ja poikien sijaan valittaisiin lähes aina tyttöjä. Jos vanhemmat eivät kannusta poikiaan opiskelemaan, tekemään läksyjä tai lukemaan kirjoja niin se tuskin on tyttöjen tai naisopettajien vika. Kukaan ei myöskään käske poikia käyttäytymään huonosti, häiritsemään opetusta jne.

Ymmärrätkö mitä tarkoittaa murrosikä? Pojat ei voi sille asialle yhtään mitään. He haluavat nussia ja tapella. 

Naisopettajat juuri ovat syyllisiä siihen koska he eivät tajua poikia millään tavalla.

:D Mielenkiintoinen näkökanta. Että naisopettajat syyllisiä siihen, että sinun huonostikasvatettu poikasi haluaa vain n.ssia ja tapella?

Nähtävästi huonot käytöstavat ja kyvyttömyys ottaa vastuuta omista tekemisistään (ja tekemättäjättämisistään) kulkee teidän perheessänne sukupolvesta toiseen. ;)

Normaali teinipoika haluaa vaan nussia ja vääntää. Ei tapella mutta vääntää ja painia.

Joo ja kun tarkastellaan naisia, niin ne ei ehkä teineinä tappele ja väännä niin paljoa, mutta sitten aikuisena heille onkin nämä naisvaltaiset keskustelufoorumit sekä -työpaikat missä ei muuta tehdäkään kuin tapellaan ja väännetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kaksi nyt jo aikuista lasta. Positiivinen, avulias ja pidetty tytär sekä negatiivinen, matalan ärsytyskynnyksen omaava poika. Koulussa tyttären todistuksessa numerot pyöristettiin systemaattisesti ylöspäin. Pojan kohdalla keskiarvo 7,5 oli todistuksessa aina 7 ja 6,5 oli 6 jne. Jos olisivat saaneet kokeista samat numerot niin todistuksessa olisi voinut olla jopa lähes numeron ero keskiarvossa.

Naisopettajat suosivat tyttöjä ja halveksivat poikia.

Nyt kun vielä koko opetussuunnitelman on tehneet NAISJÄRJESTÖT niin koululaitos on suorastaan vihamielinen poikia kohtaan.

Mä oon tässä ihan oikeasti koettanut googlella etsiä mikä suomen naisjärjestöistä päättää opetussuunnitelmasta ja sen sisällöstä. Auta tyhmää ja laiskaa naista, onko sulla heittää mitään linkkejä? Vai oliko niitä täällä ketjussa jo?

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekemistä on kotikasvatuksellakin, mutta ainakin muutaman sivun ketjua luettuani tuli mieleen, että jos pojat eivät pärjää koulussa, syy on selvästikin vain pojissa, koululla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Oikeasti Suomi nyt tuskin on mikään malliesimerkki maasta, jossa tytöt puurtavat kuuliaisina ja pojat laiskottelevat äitien, siskojen ja mummojen paapomina. Siis varmasti tätäkin esiintyy, mutta kliseisesti ajatellen jossain Etelä-Euroopassa tällaisen luulisi olevan paljon yleisempää kuin meillä. Joten miksi juuri täällä erot oppimisessa ovat niin suuria?

Olen kahden pojan äiti ja heissä on omat vikansa, kuten kaikissa muissakin, mutta mitä olen heidän koulutaivaltaan seurannut, niin eipä tuo suomalainen koulukaan ihan huippu ole. Nythän on ollut tapetilla suomalaisten teinipoikien kehno lukutaito ja missä muualla se syy voi taaskaan olla kuin pojissa itsessään tai sitten heidän vanhemmissaan, koulu kyllä pesee kätensä! Annetaan ymmärtää, että jos vanhemmat eivät itse aktiivisesti harrasta lukemista, hanki kotiin kirjoja ja patista lapsiaan lukemaan, koululaitos ei voi enää auttaa asiaa. Olen itse innokas lukija ja lapsillenikin todella paljon lukenut, mutta mielestäni on aika pöyristyttävää, että äidinkieltä on koulussa joka luokka-asteella monta viikkotuntia ja silti vika on vain vanhemmissa. Kumma, kun ennen maaseudulla vanhemmilla ei todellakaan ollut aikaa ja varaa harrastaa lukemista ja SILTI lapsista tuli (keskimäärin) hyviä, innostuneita lukijoita! Eikä nykypäivänäkään kukaan oleta, että vanhempien on aktiivisesti harrastettava matemaattisten ongelmien ratkontaa, vieraiden kielten opiskelua ja kemiallisia kokeita, sillä muuten koululla on mahdoton tehtävä yrittää opettaa näitä lapsille.

Ihan oikeasti koululla olisi peiliin katsomisen paikka: jotakin menee nyt todella pieleen. Itse veikkaan sitä, että sinänsä kivan kuuloinen oppilaslähtöinen oppiminen, jossa ei vain istuta hiljaa ja kuunnella, on lisännyt levottomuutta. Digiloikasta en viitsi kirjoittaakaan, tulisi aika rumaa tekstiä. Toki on hyvä miettiä tyttöjen ja poikien oppimisen eroja, mutta ehkä vielä tärkeämpää olisi pohtia siitä, kärsivätkö kaikki tilanteesta. Esim. omat poikani ovat temperamentiltaan varsin rauhallisia, mutta kyllä heistä on koulussa tullut levottomampia, mutta nauttivatko he siitä itse? Eivät. Nauttivatko usein rauhalliset tytöt levottomasta ilmapiiristä? Eivät. Joten jospa tehtäisiin jotain sen levottomuuden poistamiseksi, eikä syyteltäisi toisiamme.

Mä tajusin oman poikani kohdalla syyn vasta sitten, kun hän kirjoitti englannista laudaturin ja reputti äidinkielen. Poikien maailmassa ei puhuta, kuulla eikä lueta suomea. Netti, pelit, tietotekniikka yleensäkin, musiikki, käyttöohjeet, elokuvat... kaikkihan ne ovat englanniksi. Pelikaverit ovat ympäri maailmaa ja heidän kanssaan puhutaan ja kirjoitetaan englantia. Elokuvat katsotaan television sijasta  netistä eikä niissä ole tekstitystä. Koulussa kuitenkin oppitunnit, oppimateriaali ja tehtävät ovat suomeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö koulujärjestelmälle poikkeuksellisen naisvaltainen tai ainakin tyttöjä suosiva.

Itse muistan kyllä hyvin miten peruskoulussa saatoin saada kokeista kasin tai ysin, mutta todistukseen tuli arvosanaksi seitsemän tai kahdeksan. Ilmaisin nimittäin etenkin yläasteella varsin selvästi mitä mieltä olin opetuksen tasosta ja muutenkin saatettiin aika paljon riekkua poikien kanssa tunneilla. Jos olisi ollut tyttö niin varmaan olisi saanut todistukseenkin vähintään osaamistasoa vastaavan arvosanan - ilman pärstäkertoimen negatiivista vaikutusta. Miesopettajat osaavat ehkä paremmin suodattaa henkilökohtaiset mielipiteensä arvostelusta.

No eipä tuosta sinänsä haittaa ollut myöhemmissä vaiheissa, mutta tuntui kyllä todella epäoikeudenmukaiselta silloin.

Häh? Siis että haastoit opettajien auktoriteettiä ja riehuit tunneilla ja sitten syytät huonoa numeroa siitä että opettajat suosivat tyttöjä? Kai ymmärrät että peruskoulussa osa numeroa muodostuu myös tuntiaktiivisuudesta, joka voi vaikuttaa kokonaisuuteen myös negatiivisesti? Tämä on osaksi sen vuoksi että oppilaat olisivat hiljaa eivätkä häiritsisi muiden opiskelua tai opettajien opettamista mikäli mielivät saada hyviä arvosanoja. 

Taisi löytyä se syy miksi pojat pärjäävät koulussa niin huonosti... 

Opettaja ei ole mikään esimies eikä kasvattaja.