Suomessa erot poikien ja tyttöjen peruskoulun oppimistuloksissa ovat koulutodistusten arvosanojen näkökulmasta arvioituna OECD-maiden suurimmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä poikia sorretaan? Mun mielestä koulussa sorretaan niitä kilttejä ja hiljaisia oppilaita, kun joutuvat kuuntelemaan sitä älämölöpoikien häiriköintiä. Oma lapseni on ysillä ja on koulupäivien jälkeen todella väsynyt, kun joutuu kuuntelemaan ja katselemaan häirikköpoikia koko päivän. Pojat mm. haistattelevat opettajille, "ääntelevät kuin apinat", painivat, heittelevät tavaroita, eivät tee mitään mitä ope käskee. Tunnista menee puolet noiden poikien kanssa "taisteluun". Miten niitä poikia sorretaan? Heille on tarjolla mm. koulukuraattorin ja koulupsykologin palveluita ja voi saada lähetteen nuorten "tukipisteeseen", jossa on tarjolla keskusteluapua, psykoterapiaa, tutkimuksia, lääkärin palvelut jne. Mutta kun pojat eivät halua, eikä kai heitä voi pakottaa?

Miten ne pojat vois pärjätä koulussa, kun eivät kuuntele tunneilla, eivät tee läksyjä, eivät lue kokeisiin, lintsaavat, häiriköivät, eivätkä halua apua? Kerro sinä ap!

Meidän pojatkaan eivät tykänneet läheskään kaikesta koulussa, mutta ymmärsivät, että ei elämässä pääse mihinkään, jos ei edes peruskoulua käy kunnialla läpi. Vanhempi opiskelee nyt yliopistossa ja nuorempi lukiossa. Eivät ikinä syyttäneet opettajia tai koulusysteemiä, vaan tuumivat, että jos eivät pärjää, se on oma vika, kun kerran koulunkäynti tarjotaan ilmaiseksi. 

Koska pojat haluavat fyysisyyttä. Se on jokaisen pojan normaali luonne.

Murrosikäisen pojan kuuluukin ajatella vain pillua ja fyysisiä kilpailuita. Se on aivan normaalia.

Helppo sitä naisena on sanoa kun oikeata murrosikää ei edes ole. 

Se hormoni myrsky mikä teinipojilla on, on niin suuri että nainen ei sitä edes kykene tajuamaan. Vaikutus on PALJON suurempi kuin mikään raskaushormonit.

Teinipikien KUULUU haastaa kaikki aikuiset joka ikisessä asiassa. Se kuuluu asiaan. 

Höpönhöpön. Miten ne pojat ennen pystyivät hillitsemään itsensä? Onhan koulussa monenlaista fyysistä toimintaa, kunhan pojat vain jaksaisivat tehdä jotain. Minusta näyttää ihan päinvastaiselta: pojat eivät viitsi eivätkä jaksa tehdä mitään, ainoa fyysinen toiminta on tietokoneen näpyttely. Onhan koulussa liikuntaa ja tarjolla on valinnaisia liikunnan kursseja. On puutöitä ja metallitöitä, tekstiilitöitä, kotitaloutta ja musiikkia. Jokaisella välitunnilla voi mennä pihalle potkimaan palloa, pelamaan korista tai pingistä tai vaikka vain juoksemaan. Enpä ole nähnyt poikia välkällä pihalla fyysisessä toiminnassa. 

Päivässä jos on 2-4 teoriatuntia, pituudeltaan 45 min ja niitä ei jaksa paikallaan olla, niin silloin on kyllä ongelmia. Miten muuten esim. Saksassa tai Espanjassa tai Ranskassa ne pojat jaksaa ihan hyvin pidemmän koulupäivän riehumatta? Onko niillä jotenkin erilainen hormonitoiminta kuin suomalaisilla pojilla? Ja ennenvanhaan monet kävivät oppikoulun, jossa oli vain teoria-aineita, mutta silti jaksoivat pojatkin olla rauhassa. Olisko se sittenkin niin, että pojat käyttäytyvät noin, koska heille annetaan siihen mahdollisuus? Ennen oli kova kuri, nyt lepsu, se sopii tytöille, mutta pojat kaipaavat ehkä armeijakomentoa?

Ennen pelkästään koulussa liikuttiin joka ikinen päivä. 

Mutta nyt missään ei enää liikuta kun siihen ei ole mahdollisuutta. Koulussa ei juuri liikuntaa ole ja kaupungissa ei voi urheilla (ennen koulumatkat tehtiin kävellen tai hiihtäen).

Nyt se hemmetin tietokoneella istuminen on tullut kouluunkin. Se on aivan sairasta. Syy minkä takia niin moni nuori voi huonosti.

Kyllä se Saksassa ja Ranskassakin on sama juttu. Mutta siellä tämä pelleily ei ole mennyt yhtä naurettavaksi kuin täällä.

Nyt edes oppilaita ei enää saa kutsua pojiksi ta tytöiksi ja komentaa ei saa että joku ei pahastu.

Pojat ei viihdy edes liikunnassa enää kun siellä ei ole kilpailua vaan kaikkia pitää rakastaa ja kaikkien pitää saada pelata. Joten ketään ei kiinnosta liikkua.

Kaikissa länsimaissa pojilla menee huonosti koulussa ja tilanne vaan pahenee. Yliopistoihin niitä ei enää saa melkeen kirveelläkään kun ne on niin vittuuntunut koulujärjestelmään jo peruskoulussa ja lukiossa (jos ne edes sinnekkään menee).

Nyt tämä korkeakoulu uudistus tulee vähentämään selvästi miehiä korkeakouluista tulevaisuudessa.

Lopulta sinne ei halua yksikään mies kun kukaan mies ei halua olla yksin 15 naisen kanssa samassa kurssilla. 

Kyllä suurin osa oppilaista edelleen kulkee kouluun omin voimin, ei nyt varmaan hiihtäen, mutta pyörällä tai kävellen. Meillä koulumatkaa 4 km ja niin vaan pojatkin sen pyöräilee melkein joka päivä. Pahimmilla keleillä pääsee menemään autolla, mutta kotiin joutuu sitten kävelemään. Ainakin meidän pojat ovat yläkoulun liikuntatunneilla ihan päässeet kilpailemaan; on ollut yleisurheilua, jossa tuloksia mitataan, cooperin testiä, jalka-, pesä-, kori- ja lentopalloa, sählyä, jääkiekkoa. Lisäksi on mahdollisuus kasilla ja ysillä ottaa valinnaisia liikunnankursseja, joilla on vähän erikoisempia lajeja. Koulu tarjoaa myös vapaa-ajalle liikuntaharrastustuksia. Ja niitä tarjoaa myös urheiluseurat ja kansalaisopistot. On valaistuja hiihtolatuja, uimahalleja, uimarantoja, pururatoja, frisbeegolf-ratoja, parkourpuistoja, skeittipaikkoja, tennnishalleja, palloiluhalleja ja vaikka mitä. Kyllä on saamatonta porukkaa, jos ei mihinkään liikuntaan osaa itse hakeutua, kaikki pitäisi tuoda nenän eteen valmiina. 

Ja koulussa on mahdollisuus ottaa kuvista, musiikkia, köksää, erilaisia käsitöitä. Mitä siellä oikein pitäisi olla, että kultamussukat jaksaisivat käydä heille ilmaiseksi tarjotun koulun? Jos meidänkin pojilta kysytään, niin tietokonepelejä, pizzaa ja musiikinkuuntelua ja koulu saisi alkaa aikaisintaan klo 12.

Minun kouluaikana sanottiin ihan suoraan koulussa, että pojathan on parempia matikassa ja yleensä luonnontieteissä, se on ihan luonnollista. Tytöt pärjää sitten paremmin äidinkielessä ja vieraissa kielissä. Ei mun nähdäkseni ole siinä matikan opiskelussa tapahtunut mitään ihmeellistä muutosta, samoja asioita näyttävät opiskelevan, mutta enää ei sanota, että pojat on luonnostaan siinä parempia. Meidän tytöllä on matikasta kymppi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Suurin muutos mikä mun silmin näyttää tapahtuneen 80-luvulta tähän päivään on se, että koulussa saa tehdä ihan ihmeellisiä juttuja. Mun aikana jos tunnilla kiroili, joutui heti rehtorin puhutteluun. Nyt siitä ei kukaan välitä mitään, se on niin tavallista, kuten opettajille haistattelukin. Mun aikana oppilaat tupakoi salaa koulun nurkalla ja saivat kiinnijäädessään jälkkää, nyt pojat sylkee nuuskamällejä pitkin koulun lattioita. Kun mun aikana riehui kunnolla tunnilla, niin oppilas erotettiin määräajaksi koulusta, nyt ei eroteta, vaikka tulee humalassa kouluun.

Pojat tarvii tiukempaa kuria, näin se vaan on. Meidän koulussa on ollut opiskelijoita ulkomailta ja he ovat olleet ihan kauhuissaan poikien (toki joidenkin tyttöjenkin) käytöksestä, ei tulisi kuulemma heidän kotimaassaan kysymykseenkään.

Kun pojat alkoivat jäämään jälkeen tytöistä, niin syy oli siinä, että koulussa vaan istutaan ja opiskellaan. Pojat kaipaa toiminnallista oppimista. No, koulua alettiin muuttaa siihen suuntaan. Ei toimi sekään, edelleen tytöt pärjää paremmin. Nyt sitten pitäisi muuttaa koulua kilpailuhenkisemmäksi, että pojatkin pärjäisivät, varmaan sekin tehdään, mutta en usko, että sillä on mitään merkitystä. Tytöt vaan pärjää paremmin, sille ei voi mitään, näinhän se on yleensäkin elämänhallinnan kanssa; naiset pärjää paremmin kuin miehet. Tiukka kuri pojille, sillä voisi tulla tulosta. 

Miehillä on taipumusta suurennella omia saavutuksiaan ja vetää sitä rimaa velvollisuuksien ja vaatimusten kohdalla alemmas omalla kohdallaan. Miehet ovat yksinkertaisesti röyhkeämpiä kuin naiset. He ovat tottuneet siihen, että palvelu pelaa sekä kotona että koulussa ja he ovat uskoneet ja toitottaneet omaa älyllistä ylivertaisuuttaan suhteessa naisiin hieman liian pitkään. Nyt heille on sitten annettu koulujärjestelmässä monin tavoin jo periksi, eivätkä tulokset ole silti olleet miesten mieleen. Ne tulokset pitäisi kai kaikkien poikien saada vaivatta.

Uskoisin että se osa pojista pärjää yhä koulussa, joka ei edellä kuvattua toimintaa harrasta, vaan tekee muita syyttelemättä yhä sen mitä vaaditaan. Mitä nämä poikien toimintaa puolustelevat sitten ehdottaisivat ratkaisuksi tähän pulmaan? Huonosti käyttäytyvä tyttö kärsii yhtä lailla ellei enemmänkin todistuksensa arvosanoissa ns. perseilystään, koska tytöiltä odotetaan poikia useammin kuuliaisuutta ja tunnollisuutta. Tyttöjen röyhkeyttä tai hapanta naamaa ei siedetä koulussa lainkaan, saati sitten opettajan avointa uhmaamista. Sitten taas tyttöjen tunnollisuutta käytetään lyömäaseena poikien nerokkuudesta puhuttaessa, tytöt muka osaavat vain opetella asioita ulkoa, poika taas on jo sukupuolensa perusteella nero, joka vaivatta oppii tuosta vaan mitä tahansa kokeekin mielekkääksi oppia.

Miksi ei puhuta niistä menestyvistä pojista? Jos heistä ylipäänsä puhutaan, toistetaan lähes aina sitä samaa soopaa: "että vallattomuuudestaan huolimatta meidän Nico-Petteri repäisi 8 laudaturia kympin tyttöjen nenän edestä, matematiikasta hän sai täydet pisteet ja kunniamaininnan, vaikkei koskaan tehnyt läksyjään, koska miehekäs ja bauhdikas jalkapallo kiinnosti häntä opettajien nuoleskelua enemmän. Näin vaan ne nerokkaat pojat menevät aina heittämällä ohi open lellikkityttöjen edestä." Vaikka se 8 laudaturin Nico-Petteri olisi tehnytkin läksynsä ja kuunnellut tunnilla, hän ei halua, että siitä mainitaan, koska tarkoituksena on korostaa Nico-Petterin nerokkuutta, ei hänen tyttömäistä tunnollisuuttaan. Sama Nico-Petteri voi toki olla koulupudokas, joka perustaa menestyvän start up -yrityksen nerokkaan visionsa pohjalta. Mikään neroa vähempi tunnustus ei näemmä pojille kelpaa, vaan vain poikkeuksellisen lahjakas ja läksynsä laiminlyönyt käy esikuvaksi muille pojille. Eroa tyttöihin korostetaan juuri sillä opiskelemattomuudella. Vaikka Tiina Tunnollinen sai kympit kaikista aineista todistukseena, sai meidän oma poika Niilo Nerokas saman lukematta mitään kaikista niistä aineista, jotka hän koki itselleen mielekkääksi tulevaisuuden kannalta. Niilomme nerous ilmeni jo lapsuudessa, jolloin hän ei viitsinyt piitata muista ihmisistä ja näille luoduista typeristä opuksista, vaan hän tiesi heti nerojen tavoin alansa. Siksi Niilo keskittyikin kauppatieteihin/ydinfysiikkaan/pelien tekoon/menestyksekkääseen yrittämiseen jo 6-vuotiaana, jolloin useimmat tytöt leikkivät vielä nukeilla. So the male success story goes...

Koulu on viime vuosikymmeninä joustanut juuri poikien suuntaan, mutta samalla näiden nerojen oppimistulokset ovat heikentyneet. Pitäisikö nyt ottaa tutut miesmenetelmät käyttöön, antaa vaan mennä ja olettaa, että pojat aina suoriutuvat ja hoitavat hommansa, olettaa sukupuolen perusteella, että esim. kutosen keskiarvon pojat osaavat vaikka lukea ja tuottaa tekstiä, vaikkei siitä ole mitään näyttöä? Luku- ja laskutaidoton poika pitäisi kai sitten kuljettaa väkisin sinne yliopistoon saakka, jossa häntä pitäisi edelleen ylistää ala-asteelle kuuluvista laskuistaan tai raapustelmistaan. Edelleenkään niiden tunnollisten poikien kohdalla tällaista ongelmaa ei ole, vaan he hyötyvät panostuksestaan koulua kohtaan siinä missä tytötkin.

Sama ajatusmaailma naisista työelämässä.

Lopetetaan niiden naisten suojeleminen työelämässä ja potkitaan patalaiskat naiset pihalle työpaikoilta. Jos eivät kykene pärjäämään vapaassa kilpailussa niin oma on syynsä.

Naisethan tässä yhteiskunnassa on niitä jotka elävät miesten antimilla. Julkisen sektorin työpaikat on naisten valloittamia, missä ei vaadita mitään tuloksia mistään asiasta. 

Matalammat vaatimukset useaan ammattiin, erilaisia suojia työelämässä naisille ja kuitenkin vaaditaan samaa palkkaa?

Naiset kuluttavat 90% yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluista. Se jos mikä on pummimista ja lusmuilua. 

Huomaa että tällä palstalla on erittäin paljon tuollaisia katkeria miehiä vihaavia naisia jotka eivät ole omassa elämässä pärjännyt ja siksi pitää yrittää kaataa kaikki paska miesten niskaan.

Hyvä idea. Katsotaan kauanko yhteiskunta ja yritykset pyörii ilman naisten panosta.Olet yksi niistä idiooteista jotka eivät ymmärrä omaa persettään pidemmälle.

Yhtä hyvin ne pyörii kuin koulut ilman miehiä.

No eivät tytöt tarvitse poikia koulussa yhtään mihinkään.

Eikä seksin lisäksi miehet tarvitse naisia yhtään mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä poikia sorretaan? Mun mielestä koulussa sorretaan niitä kilttejä ja hiljaisia oppilaita, kun joutuvat kuuntelemaan sitä älämölöpoikien häiriköintiä. Oma lapseni on ysillä ja on koulupäivien jälkeen todella väsynyt, kun joutuu kuuntelemaan ja katselemaan häirikköpoikia koko päivän. Pojat mm. haistattelevat opettajille, "ääntelevät kuin apinat", painivat, heittelevät tavaroita, eivät tee mitään mitä ope käskee. Tunnista menee puolet noiden poikien kanssa "taisteluun". Miten niitä poikia sorretaan? Heille on tarjolla mm. koulukuraattorin ja koulupsykologin palveluita ja voi saada lähetteen nuorten "tukipisteeseen", jossa on tarjolla keskusteluapua, psykoterapiaa, tutkimuksia, lääkärin palvelut jne. Mutta kun pojat eivät halua, eikä kai heitä voi pakottaa?

Miten ne pojat vois pärjätä koulussa, kun eivät kuuntele tunneilla, eivät tee läksyjä, eivät lue kokeisiin, lintsaavat, häiriköivät, eivätkä halua apua? Kerro sinä ap!

Meidän pojatkaan eivät tykänneet läheskään kaikesta koulussa, mutta ymmärsivät, että ei elämässä pääse mihinkään, jos ei edes peruskoulua käy kunnialla läpi. Vanhempi opiskelee nyt yliopistossa ja nuorempi lukiossa. Eivät ikinä syyttäneet opettajia tai koulusysteemiä, vaan tuumivat, että jos eivät pärjää, se on oma vika, kun kerran koulunkäynti tarjotaan ilmaiseksi. 

Koska pojat haluavat fyysisyyttä. Se on jokaisen pojan normaali luonne.

Murrosikäisen pojan kuuluukin ajatella vain pillua ja fyysisiä kilpailuita. Se on aivan normaalia.

Helppo sitä naisena on sanoa kun oikeata murrosikää ei edes ole. 

Se hormoni myrsky mikä teinipojilla on, on niin suuri että nainen ei sitä edes kykene tajuamaan. Vaikutus on PALJON suurempi kuin mikään raskaushormonit.

Teinipikien KUULUU haastaa kaikki aikuiset joka ikisessä asiassa. Se kuuluu asiaan. 

Höpönhöpön. Miten ne pojat ennen pystyivät hillitsemään itsensä? Onhan koulussa monenlaista fyysistä toimintaa, kunhan pojat vain jaksaisivat tehdä jotain. Minusta näyttää ihan päinvastaiselta: pojat eivät viitsi eivätkä jaksa tehdä mitään, ainoa fyysinen toiminta on tietokoneen näpyttely. Onhan koulussa liikuntaa ja tarjolla on valinnaisia liikunnan kursseja. On puutöitä ja metallitöitä, tekstiilitöitä, kotitaloutta ja musiikkia. Jokaisella välitunnilla voi mennä pihalle potkimaan palloa, pelamaan korista tai pingistä tai vaikka vain juoksemaan. Enpä ole nähnyt poikia välkällä pihalla fyysisessä toiminnassa. 

Päivässä jos on 2-4 teoriatuntia, pituudeltaan 45 min ja niitä ei jaksa paikallaan olla, niin silloin on kyllä ongelmia. Miten muuten esim. Saksassa tai Espanjassa tai Ranskassa ne pojat jaksaa ihan hyvin pidemmän koulupäivän riehumatta? Onko niillä jotenkin erilainen hormonitoiminta kuin suomalaisilla pojilla? Ja ennenvanhaan monet kävivät oppikoulun, jossa oli vain teoria-aineita, mutta silti jaksoivat pojatkin olla rauhassa. Olisko se sittenkin niin, että pojat käyttäytyvät noin, koska heille annetaan siihen mahdollisuus? Ennen oli kova kuri, nyt lepsu, se sopii tytöille, mutta pojat kaipaavat ehkä armeijakomentoa?

Ennen pelkästään koulussa liikuttiin joka ikinen päivä. 

Mutta nyt missään ei enää liikuta kun siihen ei ole mahdollisuutta. Koulussa ei juuri liikuntaa ole ja kaupungissa ei voi urheilla (ennen koulumatkat tehtiin kävellen tai hiihtäen).

Nyt se hemmetin tietokoneella istuminen on tullut kouluunkin. Se on aivan sairasta. Syy minkä takia niin moni nuori voi huonosti.

Kyllä se Saksassa ja Ranskassakin on sama juttu. Mutta siellä tämä pelleily ei ole mennyt yhtä naurettavaksi kuin täällä.

Nyt edes oppilaita ei enää saa kutsua pojiksi ta tytöiksi ja komentaa ei saa että joku ei pahastu.

Pojat ei viihdy edes liikunnassa enää kun siellä ei ole kilpailua vaan kaikkia pitää rakastaa ja kaikkien pitää saada pelata. Joten ketään ei kiinnosta liikkua.

Kaikissa länsimaissa pojilla menee huonosti koulussa ja tilanne vaan pahenee. Yliopistoihin niitä ei enää saa melkeen kirveelläkään kun ne on niin vittuuntunut koulujärjestelmään jo peruskoulussa ja lukiossa (jos ne edes sinnekkään menee).

Nyt tämä korkeakoulu uudistus tulee vähentämään selvästi miehiä korkeakouluista tulevaisuudessa.

Lopulta sinne ei halua yksikään mies kun kukaan mies ei halua olla yksin 15 naisen kanssa samassa kurssilla. 

Kyllä suurin osa oppilaista edelleen kulkee kouluun omin voimin, ei nyt varmaan hiihtäen, mutta pyörällä tai kävellen. Meillä koulumatkaa 4 km ja niin vaan pojatkin sen pyöräilee melkein joka päivä. Pahimmilla keleillä pääsee menemään autolla, mutta kotiin joutuu sitten kävelemään. Ainakin meidän pojat ovat yläkoulun liikuntatunneilla ihan päässeet kilpailemaan; on ollut yleisurheilua, jossa tuloksia mitataan, cooperin testiä, jalka-, pesä-, kori- ja lentopalloa, sählyä, jääkiekkoa. Lisäksi on mahdollisuus kasilla ja ysillä ottaa valinnaisia liikunnankursseja, joilla on vähän erikoisempia lajeja. Koulu tarjoaa myös vapaa-ajalle liikuntaharrastustuksia. Ja niitä tarjoaa myös urheiluseurat ja kansalaisopistot. On valaistuja hiihtolatuja, uimahalleja, uimarantoja, pururatoja, frisbeegolf-ratoja, parkourpuistoja, skeittipaikkoja, tennnishalleja, palloiluhalleja ja vaikka mitä. Kyllä on saamatonta porukkaa, jos ei mihinkään liikuntaan osaa itse hakeutua, kaikki pitäisi tuoda nenän eteen valmiina. 

Ja koulussa on mahdollisuus ottaa kuvista, musiikkia, köksää, erilaisia käsitöitä. Mitä siellä oikein pitäisi olla, että kultamussukat jaksaisivat käydä heille ilmaiseksi tarjotun koulun? Jos meidänkin pojilta kysytään, niin tietokonepelejä, pizzaa ja musiikinkuuntelua ja koulu saisi alkaa aikaisintaan klo 12.

Minun kouluaikana sanottiin ihan suoraan koulussa, että pojathan on parempia matikassa ja yleensä luonnontieteissä, se on ihan luonnollista. Tytöt pärjää sitten paremmin äidinkielessä ja vieraissa kielissä. Ei mun nähdäkseni ole siinä matikan opiskelussa tapahtunut mitään ihmeellistä muutosta, samoja asioita näyttävät opiskelevan, mutta enää ei sanota, että pojat on luonnostaan siinä parempia. Meidän tytöllä on matikasta kymppi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Suurin muutos mikä mun silmin näyttää tapahtuneen 80-luvulta tähän päivään on se, että koulussa saa tehdä ihan ihmeellisiä juttuja. Mun aikana jos tunnilla kiroili, joutui heti rehtorin puhutteluun. Nyt siitä ei kukaan välitä mitään, se on niin tavallista, kuten opettajille haistattelukin. Mun aikana oppilaat tupakoi salaa koulun nurkalla ja saivat kiinnijäädessään jälkkää, nyt pojat sylkee nuuskamällejä pitkin koulun lattioita. Kun mun aikana riehui kunnolla tunnilla, niin oppilas erotettiin määräajaksi koulusta, nyt ei eroteta, vaikka tulee humalassa kouluun.

Pojat tarvii tiukempaa kuria, näin se vaan on. Meidän koulussa on ollut opiskelijoita ulkomailta ja he ovat olleet ihan kauhuissaan poikien (toki joidenkin tyttöjenkin) käytöksestä, ei tulisi kuulemma heidän kotimaassaan kysymykseenkään.

Kun pojat alkoivat jäämään jälkeen tytöistä, niin syy oli siinä, että koulussa vaan istutaan ja opiskellaan. Pojat kaipaa toiminnallista oppimista. No, koulua alettiin muuttaa siihen suuntaan. Ei toimi sekään, edelleen tytöt pärjää paremmin. Nyt sitten pitäisi muuttaa koulua kilpailuhenkisemmäksi, että pojatkin pärjäisivät, varmaan sekin tehdään, mutta en usko, että sillä on mitään merkitystä. Tytöt vaan pärjää paremmin, sille ei voi mitään, näinhän se on yleensäkin elämänhallinnan kanssa; naiset pärjää paremmin kuin miehet. Tiukka kuri pojille, sillä voisi tulla tulosta. 

Miehillä on taipumusta suurennella omia saavutuksiaan ja vetää sitä rimaa velvollisuuksien ja vaatimusten kohdalla alemmas omalla kohdallaan. Miehet ovat yksinkertaisesti röyhkeämpiä kuin naiset. He ovat tottuneet siihen, että palvelu pelaa sekä kotona että koulussa ja he ovat uskoneet ja toitottaneet omaa älyllistä ylivertaisuuttaan suhteessa naisiin hieman liian pitkään. Nyt heille on sitten annettu koulujärjestelmässä monin tavoin jo periksi, eivätkä tulokset ole silti olleet miesten mieleen. Ne tulokset pitäisi kai kaikkien poikien saada vaivatta.

Uskoisin että se osa pojista pärjää yhä koulussa, joka ei edellä kuvattua toimintaa harrasta, vaan tekee muita syyttelemättä yhä sen mitä vaaditaan. Mitä nämä poikien toimintaa puolustelevat sitten ehdottaisivat ratkaisuksi tähän pulmaan? Huonosti käyttäytyvä tyttö kärsii yhtä lailla ellei enemmänkin todistuksensa arvosanoissa ns. perseilystään, koska tytöiltä odotetaan poikia useammin kuuliaisuutta ja tunnollisuutta. Tyttöjen röyhkeyttä tai hapanta naamaa ei siedetä koulussa lainkaan, saati sitten opettajan avointa uhmaamista. Sitten taas tyttöjen tunnollisuutta käytetään lyömäaseena poikien nerokkuudesta puhuttaessa, tytöt muka osaavat vain opetella asioita ulkoa, poika taas on jo sukupuolensa perusteella nero, joka vaivatta oppii tuosta vaan mitä tahansa kokeekin mielekkääksi oppia.

Miksi ei puhuta niistä menestyvistä pojista? Jos heistä ylipäänsä puhutaan, toistetaan lähes aina sitä samaa soopaa: "että vallattomuuudestaan huolimatta meidän Nico-Petteri repäisi 8 laudaturia kympin tyttöjen nenän edestä, matematiikasta hän sai täydet pisteet ja kunniamaininnan, vaikkei koskaan tehnyt läksyjään, koska miehekäs ja bauhdikas jalkapallo kiinnosti häntä opettajien nuoleskelua enemmän. Näin vaan ne nerokkaat pojat menevät aina heittämällä ohi open lellikkityttöjen edestä." Vaikka se 8 laudaturin Nico-Petteri olisi tehnytkin läksynsä ja kuunnellut tunnilla, hän ei halua, että siitä mainitaan, koska tarkoituksena on korostaa Nico-Petterin nerokkuutta, ei hänen tyttömäistä tunnollisuuttaan. Sama Nico-Petteri voi toki olla koulupudokas, joka perustaa menestyvän start up -yrityksen nerokkaan visionsa pohjalta. Mikään neroa vähempi tunnustus ei näemmä pojille kelpaa, vaan vain poikkeuksellisen lahjakas ja läksynsä laiminlyönyt käy esikuvaksi muille pojille. Eroa tyttöihin korostetaan juuri sillä opiskelemattomuudella. Vaikka Tiina Tunnollinen sai kympit kaikista aineista todistukseena, sai meidän oma poika Niilo Nerokas saman lukematta mitään kaikista niistä aineista, jotka hän koki itselleen mielekkääksi tulevaisuuden kannalta. Niilomme nerous ilmeni jo lapsuudessa, jolloin hän ei viitsinyt piitata muista ihmisistä ja näille luoduista typeristä opuksista, vaan hän tiesi heti nerojen tavoin alansa. Siksi Niilo keskittyikin kauppatieteihin/ydinfysiikkaan/pelien tekoon/menestyksekkääseen yrittämiseen jo 6-vuotiaana, jolloin useimmat tytöt leikkivät vielä nukeilla. So the male success story goes...

Koulu on viime vuosikymmeninä joustanut juuri poikien suuntaan, mutta samalla näiden nerojen oppimistulokset ovat heikentyneet. Pitäisikö nyt ottaa tutut miesmenetelmät käyttöön, antaa vaan mennä ja olettaa, että pojat aina suoriutuvat ja hoitavat hommansa, olettaa sukupuolen perusteella, että esim. kutosen keskiarvon pojat osaavat vaikka lukea ja tuottaa tekstiä, vaikkei siitä ole mitään näyttöä? Luku- ja laskutaidoton poika pitäisi kai sitten kuljettaa väkisin sinne yliopistoon saakka, jossa häntä pitäisi edelleen ylistää ala-asteelle kuuluvista laskuistaan tai raapustelmistaan. Edelleenkään niiden tunnollisten poikien kohdalla tällaista ongelmaa ei ole, vaan he hyötyvät panostuksestaan koulua kohtaan siinä missä tytötkin.

Sama ajatusmaailma naisista työelämässä.

Lopetetaan niiden naisten suojeleminen työelämässä ja potkitaan patalaiskat naiset pihalle työpaikoilta. Jos eivät kykene pärjäämään vapaassa kilpailussa niin oma on syynsä.

Naisethan tässä yhteiskunnassa on niitä jotka elävät miesten antimilla. Julkisen sektorin työpaikat on naisten valloittamia, missä ei vaadita mitään tuloksia mistään asiasta. 

Matalammat vaatimukset useaan ammattiin, erilaisia suojia työelämässä naisille ja kuitenkin vaaditaan samaa palkkaa?

Naiset kuluttavat 90% yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluista. Se jos mikä on pummimista ja lusmuilua. 

Huomaa että tällä palstalla on erittäin paljon tuollaisia katkeria miehiä vihaavia naisia jotka eivät ole omassa elämässä pärjännyt ja siksi pitää yrittää kaataa kaikki paska miesten niskaan.

Hyvä idea. Katsotaan kauanko yhteiskunta ja yritykset pyörii ilman naisten panosta.Olet yksi niistä idiooteista jotka eivät ymmärrä omaa persettään pidemmälle.

Yhtä hyvin ne pyörii kuin koulut ilman miehiä.

Hienoa. Sinä ja hengenheimolaisesi voittekin alkaa valmistella aloitetta siitä, että kaikki siivojien, keittäjien, lastenhoitajien, vanhusten hoitajien, sairaanhoitajien, sihteerien, kirjanpitäjien, ompelijoiden, you name it paikat pitää täyttää miehillä. Opettajiksihan heitä on jo peräänkuulutettu, mutta ei tunnu halukkuutta löytyvän. Ehkäpä nuo muut ammatit vetävät paremmin miehiä. puoleensa.

Vai ajattelitko, että nuo hommat voi tyystin tykkänään jättää tekemättä? Voisihan sitäkin tietysti kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä poikia sorretaan? Mun mielestä koulussa sorretaan niitä kilttejä ja hiljaisia oppilaita, kun joutuvat kuuntelemaan sitä älämölöpoikien häiriköintiä. Oma lapseni on ysillä ja on koulupäivien jälkeen todella väsynyt, kun joutuu kuuntelemaan ja katselemaan häirikköpoikia koko päivän. Pojat mm. haistattelevat opettajille, "ääntelevät kuin apinat", painivat, heittelevät tavaroita, eivät tee mitään mitä ope käskee. Tunnista menee puolet noiden poikien kanssa "taisteluun". Miten niitä poikia sorretaan? Heille on tarjolla mm. koulukuraattorin ja koulupsykologin palveluita ja voi saada lähetteen nuorten "tukipisteeseen", jossa on tarjolla keskusteluapua, psykoterapiaa, tutkimuksia, lääkärin palvelut jne. Mutta kun pojat eivät halua, eikä kai heitä voi pakottaa?

Miten ne pojat vois pärjätä koulussa, kun eivät kuuntele tunneilla, eivät tee läksyjä, eivät lue kokeisiin, lintsaavat, häiriköivät, eivätkä halua apua? Kerro sinä ap!

Meidän pojatkaan eivät tykänneet läheskään kaikesta koulussa, mutta ymmärsivät, että ei elämässä pääse mihinkään, jos ei edes peruskoulua käy kunnialla läpi. Vanhempi opiskelee nyt yliopistossa ja nuorempi lukiossa. Eivät ikinä syyttäneet opettajia tai koulusysteemiä, vaan tuumivat, että jos eivät pärjää, se on oma vika, kun kerran koulunkäynti tarjotaan ilmaiseksi. 

Koska pojat haluavat fyysisyyttä. Se on jokaisen pojan normaali luonne.

Murrosikäisen pojan kuuluukin ajatella vain pillua ja fyysisiä kilpailuita. Se on aivan normaalia.

Helppo sitä naisena on sanoa kun oikeata murrosikää ei edes ole. 

Se hormoni myrsky mikä teinipojilla on, on niin suuri että nainen ei sitä edes kykene tajuamaan. Vaikutus on PALJON suurempi kuin mikään raskaushormonit.

Teinipikien KUULUU haastaa kaikki aikuiset joka ikisessä asiassa. Se kuuluu asiaan. 

Höpönhöpön. Miten ne pojat ennen pystyivät hillitsemään itsensä? Onhan koulussa monenlaista fyysistä toimintaa, kunhan pojat vain jaksaisivat tehdä jotain. Minusta näyttää ihan päinvastaiselta: pojat eivät viitsi eivätkä jaksa tehdä mitään, ainoa fyysinen toiminta on tietokoneen näpyttely. Onhan koulussa liikuntaa ja tarjolla on valinnaisia liikunnan kursseja. On puutöitä ja metallitöitä, tekstiilitöitä, kotitaloutta ja musiikkia. Jokaisella välitunnilla voi mennä pihalle potkimaan palloa, pelamaan korista tai pingistä tai vaikka vain juoksemaan. Enpä ole nähnyt poikia välkällä pihalla fyysisessä toiminnassa. 

Päivässä jos on 2-4 teoriatuntia, pituudeltaan 45 min ja niitä ei jaksa paikallaan olla, niin silloin on kyllä ongelmia. Miten muuten esim. Saksassa tai Espanjassa tai Ranskassa ne pojat jaksaa ihan hyvin pidemmän koulupäivän riehumatta? Onko niillä jotenkin erilainen hormonitoiminta kuin suomalaisilla pojilla? Ja ennenvanhaan monet kävivät oppikoulun, jossa oli vain teoria-aineita, mutta silti jaksoivat pojatkin olla rauhassa. Olisko se sittenkin niin, että pojat käyttäytyvät noin, koska heille annetaan siihen mahdollisuus? Ennen oli kova kuri, nyt lepsu, se sopii tytöille, mutta pojat kaipaavat ehkä armeijakomentoa?

Ennen pelkästään koulussa liikuttiin joka ikinen päivä. 

Mutta nyt missään ei enää liikuta kun siihen ei ole mahdollisuutta. Koulussa ei juuri liikuntaa ole ja kaupungissa ei voi urheilla (ennen koulumatkat tehtiin kävellen tai hiihtäen).

Nyt se hemmetin tietokoneella istuminen on tullut kouluunkin. Se on aivan sairasta. Syy minkä takia niin moni nuori voi huonosti.

Kyllä se Saksassa ja Ranskassakin on sama juttu. Mutta siellä tämä pelleily ei ole mennyt yhtä naurettavaksi kuin täällä.

Nyt edes oppilaita ei enää saa kutsua pojiksi ta tytöiksi ja komentaa ei saa että joku ei pahastu.

Pojat ei viihdy edes liikunnassa enää kun siellä ei ole kilpailua vaan kaikkia pitää rakastaa ja kaikkien pitää saada pelata. Joten ketään ei kiinnosta liikkua.

Kaikissa länsimaissa pojilla menee huonosti koulussa ja tilanne vaan pahenee. Yliopistoihin niitä ei enää saa melkeen kirveelläkään kun ne on niin vittuuntunut koulujärjestelmään jo peruskoulussa ja lukiossa (jos ne edes sinnekkään menee).

Nyt tämä korkeakoulu uudistus tulee vähentämään selvästi miehiä korkeakouluista tulevaisuudessa.

Lopulta sinne ei halua yksikään mies kun kukaan mies ei halua olla yksin 15 naisen kanssa samassa kurssilla. 

Kyllä suurin osa oppilaista edelleen kulkee kouluun omin voimin, ei nyt varmaan hiihtäen, mutta pyörällä tai kävellen. Meillä koulumatkaa 4 km ja niin vaan pojatkin sen pyöräilee melkein joka päivä. Pahimmilla keleillä pääsee menemään autolla, mutta kotiin joutuu sitten kävelemään. Ainakin meidän pojat ovat yläkoulun liikuntatunneilla ihan päässeet kilpailemaan; on ollut yleisurheilua, jossa tuloksia mitataan, cooperin testiä, jalka-, pesä-, kori- ja lentopalloa, sählyä, jääkiekkoa. Lisäksi on mahdollisuus kasilla ja ysillä ottaa valinnaisia liikunnankursseja, joilla on vähän erikoisempia lajeja. Koulu tarjoaa myös vapaa-ajalle liikuntaharrastustuksia. Ja niitä tarjoaa myös urheiluseurat ja kansalaisopistot. On valaistuja hiihtolatuja, uimahalleja, uimarantoja, pururatoja, frisbeegolf-ratoja, parkourpuistoja, skeittipaikkoja, tennnishalleja, palloiluhalleja ja vaikka mitä. Kyllä on saamatonta porukkaa, jos ei mihinkään liikuntaan osaa itse hakeutua, kaikki pitäisi tuoda nenän eteen valmiina. 

Ja koulussa on mahdollisuus ottaa kuvista, musiikkia, köksää, erilaisia käsitöitä. Mitä siellä oikein pitäisi olla, että kultamussukat jaksaisivat käydä heille ilmaiseksi tarjotun koulun? Jos meidänkin pojilta kysytään, niin tietokonepelejä, pizzaa ja musiikinkuuntelua ja koulu saisi alkaa aikaisintaan klo 12.

Minun kouluaikana sanottiin ihan suoraan koulussa, että pojathan on parempia matikassa ja yleensä luonnontieteissä, se on ihan luonnollista. Tytöt pärjää sitten paremmin äidinkielessä ja vieraissa kielissä. Ei mun nähdäkseni ole siinä matikan opiskelussa tapahtunut mitään ihmeellistä muutosta, samoja asioita näyttävät opiskelevan, mutta enää ei sanota, että pojat on luonnostaan siinä parempia. Meidän tytöllä on matikasta kymppi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Suurin muutos mikä mun silmin näyttää tapahtuneen 80-luvulta tähän päivään on se, että koulussa saa tehdä ihan ihmeellisiä juttuja. Mun aikana jos tunnilla kiroili, joutui heti rehtorin puhutteluun. Nyt siitä ei kukaan välitä mitään, se on niin tavallista, kuten opettajille haistattelukin. Mun aikana oppilaat tupakoi salaa koulun nurkalla ja saivat kiinnijäädessään jälkkää, nyt pojat sylkee nuuskamällejä pitkin koulun lattioita. Kun mun aikana riehui kunnolla tunnilla, niin oppilas erotettiin määräajaksi koulusta, nyt ei eroteta, vaikka tulee humalassa kouluun.

Pojat tarvii tiukempaa kuria, näin se vaan on. Meidän koulussa on ollut opiskelijoita ulkomailta ja he ovat olleet ihan kauhuissaan poikien (toki joidenkin tyttöjenkin) käytöksestä, ei tulisi kuulemma heidän kotimaassaan kysymykseenkään.

Kun pojat alkoivat jäämään jälkeen tytöistä, niin syy oli siinä, että koulussa vaan istutaan ja opiskellaan. Pojat kaipaa toiminnallista oppimista. No, koulua alettiin muuttaa siihen suuntaan. Ei toimi sekään, edelleen tytöt pärjää paremmin. Nyt sitten pitäisi muuttaa koulua kilpailuhenkisemmäksi, että pojatkin pärjäisivät, varmaan sekin tehdään, mutta en usko, että sillä on mitään merkitystä. Tytöt vaan pärjää paremmin, sille ei voi mitään, näinhän se on yleensäkin elämänhallinnan kanssa; naiset pärjää paremmin kuin miehet. Tiukka kuri pojille, sillä voisi tulla tulosta. 

Miehillä on taipumusta suurennella omia saavutuksiaan ja vetää sitä rimaa velvollisuuksien ja vaatimusten kohdalla alemmas omalla kohdallaan. Miehet ovat yksinkertaisesti röyhkeämpiä kuin naiset. He ovat tottuneet siihen, että palvelu pelaa sekä kotona että koulussa ja he ovat uskoneet ja toitottaneet omaa älyllistä ylivertaisuuttaan suhteessa naisiin hieman liian pitkään. Nyt heille on sitten annettu koulujärjestelmässä monin tavoin jo periksi, eivätkä tulokset ole silti olleet miesten mieleen. Ne tulokset pitäisi kai kaikkien poikien saada vaivatta.

Uskoisin että se osa pojista pärjää yhä koulussa, joka ei edellä kuvattua toimintaa harrasta, vaan tekee muita syyttelemättä yhä sen mitä vaaditaan. Mitä nämä poikien toimintaa puolustelevat sitten ehdottaisivat ratkaisuksi tähän pulmaan? Huonosti käyttäytyvä tyttö kärsii yhtä lailla ellei enemmänkin todistuksensa arvosanoissa ns. perseilystään, koska tytöiltä odotetaan poikia useammin kuuliaisuutta ja tunnollisuutta. Tyttöjen röyhkeyttä tai hapanta naamaa ei siedetä koulussa lainkaan, saati sitten opettajan avointa uhmaamista. Sitten taas tyttöjen tunnollisuutta käytetään lyömäaseena poikien nerokkuudesta puhuttaessa, tytöt muka osaavat vain opetella asioita ulkoa, poika taas on jo sukupuolensa perusteella nero, joka vaivatta oppii tuosta vaan mitä tahansa kokeekin mielekkääksi oppia.

Miksi ei puhuta niistä menestyvistä pojista? Jos heistä ylipäänsä puhutaan, toistetaan lähes aina sitä samaa soopaa: "että vallattomuuudestaan huolimatta meidän Nico-Petteri repäisi 8 laudaturia kympin tyttöjen nenän edestä, matematiikasta hän sai täydet pisteet ja kunniamaininnan, vaikkei koskaan tehnyt läksyjään, koska miehekäs ja bauhdikas jalkapallo kiinnosti häntä opettajien nuoleskelua enemmän. Näin vaan ne nerokkaat pojat menevät aina heittämällä ohi open lellikkityttöjen edestä." Vaikka se 8 laudaturin Nico-Petteri olisi tehnytkin läksynsä ja kuunnellut tunnilla, hän ei halua, että siitä mainitaan, koska tarkoituksena on korostaa Nico-Petterin nerokkuutta, ei hänen tyttömäistä tunnollisuuttaan. Sama Nico-Petteri voi toki olla koulupudokas, joka perustaa menestyvän start up -yrityksen nerokkaan visionsa pohjalta. Mikään neroa vähempi tunnustus ei näemmä pojille kelpaa, vaan vain poikkeuksellisen lahjakas ja läksynsä laiminlyönyt käy esikuvaksi muille pojille. Eroa tyttöihin korostetaan juuri sillä opiskelemattomuudella. Vaikka Tiina Tunnollinen sai kympit kaikista aineista todistukseena, sai meidän oma poika Niilo Nerokas saman lukematta mitään kaikista niistä aineista, jotka hän koki itselleen mielekkääksi tulevaisuuden kannalta. Niilomme nerous ilmeni jo lapsuudessa, jolloin hän ei viitsinyt piitata muista ihmisistä ja näille luoduista typeristä opuksista, vaan hän tiesi heti nerojen tavoin alansa. Siksi Niilo keskittyikin kauppatieteihin/ydinfysiikkaan/pelien tekoon/menestyksekkääseen yrittämiseen jo 6-vuotiaana, jolloin useimmat tytöt leikkivät vielä nukeilla. So the male success story goes...

Koulu on viime vuosikymmeninä joustanut juuri poikien suuntaan, mutta samalla näiden nerojen oppimistulokset ovat heikentyneet. Pitäisikö nyt ottaa tutut miesmenetelmät käyttöön, antaa vaan mennä ja olettaa, että pojat aina suoriutuvat ja hoitavat hommansa, olettaa sukupuolen perusteella, että esim. kutosen keskiarvon pojat osaavat vaikka lukea ja tuottaa tekstiä, vaikkei siitä ole mitään näyttöä? Luku- ja laskutaidoton poika pitäisi kai sitten kuljettaa väkisin sinne yliopistoon saakka, jossa häntä pitäisi edelleen ylistää ala-asteelle kuuluvista laskuistaan tai raapustelmistaan. Edelleenkään niiden tunnollisten poikien kohdalla tällaista ongelmaa ei ole, vaan he hyötyvät panostuksestaan koulua kohtaan siinä missä tytötkin.

Sama ajatusmaailma naisista työelämässä.

Lopetetaan niiden naisten suojeleminen työelämässä ja potkitaan patalaiskat naiset pihalle työpaikoilta. Jos eivät kykene pärjäämään vapaassa kilpailussa niin oma on syynsä.

Naisethan tässä yhteiskunnassa on niitä jotka elävät miesten antimilla. Julkisen sektorin työpaikat on naisten valloittamia, missä ei vaadita mitään tuloksia mistään asiasta. 

Matalammat vaatimukset useaan ammattiin, erilaisia suojia työelämässä naisille ja kuitenkin vaaditaan samaa palkkaa?

Naiset kuluttavat 90% yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluista. Se jos mikä on pummimista ja lusmuilua. 

Huomaa että tällä palstalla on erittäin paljon tuollaisia katkeria miehiä vihaavia naisia jotka eivät ole omassa elämässä pärjännyt ja siksi pitää yrittää kaataa kaikki paska miesten niskaan.

Hyvä idea. Katsotaan kauanko yhteiskunta ja yritykset pyörii ilman naisten panosta.Olet yksi niistä idiooteista jotka eivät ymmärrä omaa persettään pidemmälle.

Yhtä hyvin ne pyörii kuin koulut ilman miehiä.

Hienoa. Sinä ja hengenheimolaisesi voittekin alkaa valmistella aloitetta siitä, että kaikki siivojien, keittäjien, lastenhoitajien, vanhusten hoitajien, sairaanhoitajien, sihteerien, kirjanpitäjien, ompelijoiden, you name it paikat pitää täyttää miehillä. Opettajiksihan heitä on jo peräänkuulutettu, mutta ei tunnu halukkuutta löytyvän. Ehkäpä nuo muut ammatit vetävät paremmin miehiä. puoleensa.

Vai ajattelitko, että nuo hommat voi tyystin tykkänään jättää tekemättä? Voisihan sitäkin tietysti kokeilla.

Kyllä niihin Aasiasta tekijät saadaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

USA:ssa mustien poikien oppimistulokset romahtivat 70-luvulla. Kun syy alkoi selvitä, se vaiettiin kuoliaaksi. Syy oli nimittäin sosiaaliturva.

60-luvulle asti mustat tytöt suosivat poikia jotka menestyivät koulussa koska heissä oli paremmin potentiaalia vastuullisiksi puolisoiksi ja perheen elättäjiksi. Tyttöjen suosio laittoi pojat yrittämään koulussa.

70-luvulla amerikkalaiseen yhteiskuntaan luotiin sosiaaliturva jonka tarkoituksena oli taata samanlaiset mahdollisuudet myös lapsille jotka kasvoivat yksinhuoltajaperheissä. Tämä johti kuitenkin siihen, että mustien tyttöjen kiinnostus siirtyi gangstaräppäreihin ja koulussa hyvin menestyvät pojat eivät menestyneet naismaailmassa enää ollenkaan. Tyttöjen ei tarvinnut enää valita miestä sen mukaan miten hyvä perheen elättäjä hän olisi koska sosiaaliturva piti huolen siitä. Niinpä tytöt kiinnostuivat niistä pojista jotka saivat parhaiten sukat pyörimään jaloissa.

Kun hyvät pojat huomasivat tämän hekin alkoivat gangstaräppäreiksi ja vähät väittivät koulumenestyksestä. Mitä turhaa yrittää kun ei sillä tavalla naisia saa kuitenkaan, eikä sillä tavalla varsinkaan saa naisia.

Suomessa on vähän sama tilanne ja samasta syystä. Tyttöjä kiinnostavat jännäpetet ja niille avataan reidet. Niiden kanssa elämä ei kuitenkaan suju ja sitten ajaudutaan erilleen, mutta se ei ole katastrofi naisen elämälle koska yksinhuoltajille työnnetään ilmaista rahaa joka tuutista. Koulunsa kunnialla suorittaneet ja työelämässä paikkansa löytäneet miehet sen sijaan ovat ns . kilttimiehiä jotka eivät kiinnosta ketään, kuten tälläkin palstalla on nähty.

Miksi siis yrittää koulussa mitään? Ei sillä tavalla saa naisia.

Tämä kertoo kaiken oleellisen miesten ajattelutavasta. Eli tavallaan niiden tyttöjen syy on se etteivät pojat menesty!

Oikeasti tyttö- ja poikaluokat olisivat loistojuttu. Koulussa opiskellaan ja tytöille tulisi taata koulurauha ilman poikien kyttäystä.

Aika paljon loppujen lopuksi naisten valinnat ohjaavat miesten arvoja. Toinen ääripää on Aasia: Siellä miehen taloudellinen menestys määrittää naisten puolisonvalintakriteerit melkein täysin. On raha täälläkin naisille tarkeää mutta siellä se vasta tärkeää onkin. Se on johtanut siihen, että Aasiassa miehet joutuvat tekemään hampaat irvessä töitä jotta heillä olisi mitään mahdollisuuksia saada puolisoa ja perhettä. Ja työtöntä miestä siellä ei naiset katso päivääkään. Jos rahaa ei tule perheeseen, on seurauksena ero aivan varmasti.

Kouluun enemmän luonnontieteitä ja vähemmän humanistisia aineita. Alkaa pojatkin menestymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä poikia sorretaan? Mun mielestä koulussa sorretaan niitä kilttejä ja hiljaisia oppilaita, kun joutuvat kuuntelemaan sitä älämölöpoikien häiriköintiä. Oma lapseni on ysillä ja on koulupäivien jälkeen todella väsynyt, kun joutuu kuuntelemaan ja katselemaan häirikköpoikia koko päivän. Pojat mm. haistattelevat opettajille, "ääntelevät kuin apinat", painivat, heittelevät tavaroita, eivät tee mitään mitä ope käskee. Tunnista menee puolet noiden poikien kanssa "taisteluun". Miten niitä poikia sorretaan? Heille on tarjolla mm. koulukuraattorin ja koulupsykologin palveluita ja voi saada lähetteen nuorten "tukipisteeseen", jossa on tarjolla keskusteluapua, psykoterapiaa, tutkimuksia, lääkärin palvelut jne. Mutta kun pojat eivät halua, eikä kai heitä voi pakottaa?

Miten ne pojat vois pärjätä koulussa, kun eivät kuuntele tunneilla, eivät tee läksyjä, eivät lue kokeisiin, lintsaavat, häiriköivät, eivätkä halua apua? Kerro sinä ap!

Meidän pojatkaan eivät tykänneet läheskään kaikesta koulussa, mutta ymmärsivät, että ei elämässä pääse mihinkään, jos ei edes peruskoulua käy kunnialla läpi. Vanhempi opiskelee nyt yliopistossa ja nuorempi lukiossa. Eivät ikinä syyttäneet opettajia tai koulusysteemiä, vaan tuumivat, että jos eivät pärjää, se on oma vika, kun kerran koulunkäynti tarjotaan ilmaiseksi. 

Koska pojat haluavat fyysisyyttä. Se on jokaisen pojan normaali luonne.

Murrosikäisen pojan kuuluukin ajatella vain pillua ja fyysisiä kilpailuita. Se on aivan normaalia.

Helppo sitä naisena on sanoa kun oikeata murrosikää ei edes ole. 

Se hormoni myrsky mikä teinipojilla on, on niin suuri että nainen ei sitä edes kykene tajuamaan. Vaikutus on PALJON suurempi kuin mikään raskaushormonit.

Teinipikien KUULUU haastaa kaikki aikuiset joka ikisessä asiassa. Se kuuluu asiaan. 

Höpönhöpön. Miten ne pojat ennen pystyivät hillitsemään itsensä? Onhan koulussa monenlaista fyysistä toimintaa, kunhan pojat vain jaksaisivat tehdä jotain. Minusta näyttää ihan päinvastaiselta: pojat eivät viitsi eivätkä jaksa tehdä mitään, ainoa fyysinen toiminta on tietokoneen näpyttely. Onhan koulussa liikuntaa ja tarjolla on valinnaisia liikunnan kursseja. On puutöitä ja metallitöitä, tekstiilitöitä, kotitaloutta ja musiikkia. Jokaisella välitunnilla voi mennä pihalle potkimaan palloa, pelamaan korista tai pingistä tai vaikka vain juoksemaan. Enpä ole nähnyt poikia välkällä pihalla fyysisessä toiminnassa. 

Päivässä jos on 2-4 teoriatuntia, pituudeltaan 45 min ja niitä ei jaksa paikallaan olla, niin silloin on kyllä ongelmia. Miten muuten esim. Saksassa tai Espanjassa tai Ranskassa ne pojat jaksaa ihan hyvin pidemmän koulupäivän riehumatta? Onko niillä jotenkin erilainen hormonitoiminta kuin suomalaisilla pojilla? Ja ennenvanhaan monet kävivät oppikoulun, jossa oli vain teoria-aineita, mutta silti jaksoivat pojatkin olla rauhassa. Olisko se sittenkin niin, että pojat käyttäytyvät noin, koska heille annetaan siihen mahdollisuus? Ennen oli kova kuri, nyt lepsu, se sopii tytöille, mutta pojat kaipaavat ehkä armeijakomentoa?

Ennen pelkästään koulussa liikuttiin joka ikinen päivä. 

Mutta nyt missään ei enää liikuta kun siihen ei ole mahdollisuutta. Koulussa ei juuri liikuntaa ole ja kaupungissa ei voi urheilla (ennen koulumatkat tehtiin kävellen tai hiihtäen).

Nyt se hemmetin tietokoneella istuminen on tullut kouluunkin. Se on aivan sairasta. Syy minkä takia niin moni nuori voi huonosti.

Kyllä se Saksassa ja Ranskassakin on sama juttu. Mutta siellä tämä pelleily ei ole mennyt yhtä naurettavaksi kuin täällä.

Nyt edes oppilaita ei enää saa kutsua pojiksi ta tytöiksi ja komentaa ei saa että joku ei pahastu.

Pojat ei viihdy edes liikunnassa enää kun siellä ei ole kilpailua vaan kaikkia pitää rakastaa ja kaikkien pitää saada pelata. Joten ketään ei kiinnosta liikkua.

Kaikissa länsimaissa pojilla menee huonosti koulussa ja tilanne vaan pahenee. Yliopistoihin niitä ei enää saa melkeen kirveelläkään kun ne on niin vittuuntunut koulujärjestelmään jo peruskoulussa ja lukiossa (jos ne edes sinnekkään menee).

Nyt tämä korkeakoulu uudistus tulee vähentämään selvästi miehiä korkeakouluista tulevaisuudessa.

Lopulta sinne ei halua yksikään mies kun kukaan mies ei halua olla yksin 15 naisen kanssa samassa kurssilla. 

Kyllä suurin osa oppilaista edelleen kulkee kouluun omin voimin, ei nyt varmaan hiihtäen, mutta pyörällä tai kävellen. Meillä koulumatkaa 4 km ja niin vaan pojatkin sen pyöräilee melkein joka päivä. Pahimmilla keleillä pääsee menemään autolla, mutta kotiin joutuu sitten kävelemään. Ainakin meidän pojat ovat yläkoulun liikuntatunneilla ihan päässeet kilpailemaan; on ollut yleisurheilua, jossa tuloksia mitataan, cooperin testiä, jalka-, pesä-, kori- ja lentopalloa, sählyä, jääkiekkoa. Lisäksi on mahdollisuus kasilla ja ysillä ottaa valinnaisia liikunnankursseja, joilla on vähän erikoisempia lajeja. Koulu tarjoaa myös vapaa-ajalle liikuntaharrastustuksia. Ja niitä tarjoaa myös urheiluseurat ja kansalaisopistot. On valaistuja hiihtolatuja, uimahalleja, uimarantoja, pururatoja, frisbeegolf-ratoja, parkourpuistoja, skeittipaikkoja, tennnishalleja, palloiluhalleja ja vaikka mitä. Kyllä on saamatonta porukkaa, jos ei mihinkään liikuntaan osaa itse hakeutua, kaikki pitäisi tuoda nenän eteen valmiina. 

Ja koulussa on mahdollisuus ottaa kuvista, musiikkia, köksää, erilaisia käsitöitä. Mitä siellä oikein pitäisi olla, että kultamussukat jaksaisivat käydä heille ilmaiseksi tarjotun koulun? Jos meidänkin pojilta kysytään, niin tietokonepelejä, pizzaa ja musiikinkuuntelua ja koulu saisi alkaa aikaisintaan klo 12.

Minun kouluaikana sanottiin ihan suoraan koulussa, että pojathan on parempia matikassa ja yleensä luonnontieteissä, se on ihan luonnollista. Tytöt pärjää sitten paremmin äidinkielessä ja vieraissa kielissä. Ei mun nähdäkseni ole siinä matikan opiskelussa tapahtunut mitään ihmeellistä muutosta, samoja asioita näyttävät opiskelevan, mutta enää ei sanota, että pojat on luonnostaan siinä parempia. Meidän tytöllä on matikasta kymppi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Suurin muutos mikä mun silmin näyttää tapahtuneen 80-luvulta tähän päivään on se, että koulussa saa tehdä ihan ihmeellisiä juttuja. Mun aikana jos tunnilla kiroili, joutui heti rehtorin puhutteluun. Nyt siitä ei kukaan välitä mitään, se on niin tavallista, kuten opettajille haistattelukin. Mun aikana oppilaat tupakoi salaa koulun nurkalla ja saivat kiinnijäädessään jälkkää, nyt pojat sylkee nuuskamällejä pitkin koulun lattioita. Kun mun aikana riehui kunnolla tunnilla, niin oppilas erotettiin määräajaksi koulusta, nyt ei eroteta, vaikka tulee humalassa kouluun.

Pojat tarvii tiukempaa kuria, näin se vaan on. Meidän koulussa on ollut opiskelijoita ulkomailta ja he ovat olleet ihan kauhuissaan poikien (toki joidenkin tyttöjenkin) käytöksestä, ei tulisi kuulemma heidän kotimaassaan kysymykseenkään.

Kun pojat alkoivat jäämään jälkeen tytöistä, niin syy oli siinä, että koulussa vaan istutaan ja opiskellaan. Pojat kaipaa toiminnallista oppimista. No, koulua alettiin muuttaa siihen suuntaan. Ei toimi sekään, edelleen tytöt pärjää paremmin. Nyt sitten pitäisi muuttaa koulua kilpailuhenkisemmäksi, että pojatkin pärjäisivät, varmaan sekin tehdään, mutta en usko, että sillä on mitään merkitystä. Tytöt vaan pärjää paremmin, sille ei voi mitään, näinhän se on yleensäkin elämänhallinnan kanssa; naiset pärjää paremmin kuin miehet. Tiukka kuri pojille, sillä voisi tulla tulosta. 

Miehillä on taipumusta suurennella omia saavutuksiaan ja vetää sitä rimaa velvollisuuksien ja vaatimusten kohdalla alemmas omalla kohdallaan. Miehet ovat yksinkertaisesti röyhkeämpiä kuin naiset. He ovat tottuneet siihen, että palvelu pelaa sekä kotona että koulussa ja he ovat uskoneet ja toitottaneet omaa älyllistä ylivertaisuuttaan suhteessa naisiin hieman liian pitkään. Nyt heille on sitten annettu koulujärjestelmässä monin tavoin jo periksi, eivätkä tulokset ole silti olleet miesten mieleen. Ne tulokset pitäisi kai kaikkien poikien saada vaivatta.

Uskoisin että se osa pojista pärjää yhä koulussa, joka ei edellä kuvattua toimintaa harrasta, vaan tekee muita syyttelemättä yhä sen mitä vaaditaan. Mitä nämä poikien toimintaa puolustelevat sitten ehdottaisivat ratkaisuksi tähän pulmaan? Huonosti käyttäytyvä tyttö kärsii yhtä lailla ellei enemmänkin todistuksensa arvosanoissa ns. perseilystään, koska tytöiltä odotetaan poikia useammin kuuliaisuutta ja tunnollisuutta. Tyttöjen röyhkeyttä tai hapanta naamaa ei siedetä koulussa lainkaan, saati sitten opettajan avointa uhmaamista. Sitten taas tyttöjen tunnollisuutta käytetään lyömäaseena poikien nerokkuudesta puhuttaessa, tytöt muka osaavat vain opetella asioita ulkoa, poika taas on jo sukupuolensa perusteella nero, joka vaivatta oppii tuosta vaan mitä tahansa kokeekin mielekkääksi oppia.

Miksi ei puhuta niistä menestyvistä pojista? Jos heistä ylipäänsä puhutaan, toistetaan lähes aina sitä samaa soopaa: "että vallattomuuudestaan huolimatta meidän Nico-Petteri repäisi 8 laudaturia kympin tyttöjen nenän edestä, matematiikasta hän sai täydet pisteet ja kunniamaininnan, vaikkei koskaan tehnyt läksyjään, koska miehekäs ja bauhdikas jalkapallo kiinnosti häntä opettajien nuoleskelua enemmän. Näin vaan ne nerokkaat pojat menevät aina heittämällä ohi open lellikkityttöjen edestä." Vaikka se 8 laudaturin Nico-Petteri olisi tehnytkin läksynsä ja kuunnellut tunnilla, hän ei halua, että siitä mainitaan, koska tarkoituksena on korostaa Nico-Petterin nerokkuutta, ei hänen tyttömäistä tunnollisuuttaan. Sama Nico-Petteri voi toki olla koulupudokas, joka perustaa menestyvän start up -yrityksen nerokkaan visionsa pohjalta. Mikään neroa vähempi tunnustus ei näemmä pojille kelpaa, vaan vain poikkeuksellisen lahjakas ja läksynsä laiminlyönyt käy esikuvaksi muille pojille. Eroa tyttöihin korostetaan juuri sillä opiskelemattomuudella. Vaikka Tiina Tunnollinen sai kympit kaikista aineista todistukseena, sai meidän oma poika Niilo Nerokas saman lukematta mitään kaikista niistä aineista, jotka hän koki itselleen mielekkääksi tulevaisuuden kannalta. Niilomme nerous ilmeni jo lapsuudessa, jolloin hän ei viitsinyt piitata muista ihmisistä ja näille luoduista typeristä opuksista, vaan hän tiesi heti nerojen tavoin alansa. Siksi Niilo keskittyikin kauppatieteihin/ydinfysiikkaan/pelien tekoon/menestyksekkääseen yrittämiseen jo 6-vuotiaana, jolloin useimmat tytöt leikkivät vielä nukeilla. So the male success story goes...

Koulu on viime vuosikymmeninä joustanut juuri poikien suuntaan, mutta samalla näiden nerojen oppimistulokset ovat heikentyneet. Pitäisikö nyt ottaa tutut miesmenetelmät käyttöön, antaa vaan mennä ja olettaa, että pojat aina suoriutuvat ja hoitavat hommansa, olettaa sukupuolen perusteella, että esim. kutosen keskiarvon pojat osaavat vaikka lukea ja tuottaa tekstiä, vaikkei siitä ole mitään näyttöä? Luku- ja laskutaidoton poika pitäisi kai sitten kuljettaa väkisin sinne yliopistoon saakka, jossa häntä pitäisi edelleen ylistää ala-asteelle kuuluvista laskuistaan tai raapustelmistaan. Edelleenkään niiden tunnollisten poikien kohdalla tällaista ongelmaa ei ole, vaan he hyötyvät panostuksestaan koulua kohtaan siinä missä tytötkin.

Sama ajatusmaailma naisista työelämässä.

Lopetetaan niiden naisten suojeleminen työelämässä ja potkitaan patalaiskat naiset pihalle työpaikoilta. Jos eivät kykene pärjäämään vapaassa kilpailussa niin oma on syynsä.

Naisethan tässä yhteiskunnassa on niitä jotka elävät miesten antimilla. Julkisen sektorin työpaikat on naisten valloittamia, missä ei vaadita mitään tuloksia mistään asiasta. 

Matalammat vaatimukset useaan ammattiin, erilaisia suojia työelämässä naisille ja kuitenkin vaaditaan samaa palkkaa?

Naiset kuluttavat 90% yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluista. Se jos mikä on pummimista ja lusmuilua. 

Huomaa että tällä palstalla on erittäin paljon tuollaisia katkeria miehiä vihaavia naisia jotka eivät ole omassa elämässä pärjännyt ja siksi pitää yrittää kaataa kaikki paska miesten niskaan.

Hyvä idea. Katsotaan kauanko yhteiskunta ja yritykset pyörii ilman naisten panosta.Olet yksi niistä idiooteista jotka eivät ymmärrä omaa persettään pidemmälle.

Yhtä hyvin ne pyörii kuin koulut ilman miehiä.

Hienoa. Sinä ja hengenheimolaisesi voittekin alkaa valmistella aloitetta siitä, että kaikki siivojien, keittäjien, lastenhoitajien, vanhusten hoitajien, sairaanhoitajien, sihteerien, kirjanpitäjien, ompelijoiden, you name it paikat pitää täyttää miehillä. Opettajiksihan heitä on jo peräänkuulutettu, mutta ei tunnu halukkuutta löytyvän. Ehkäpä nuo muut ammatit vetävät paremmin miehiä. puoleensa.

Vai ajattelitko, että nuo hommat voi tyystin tykkänään jättää tekemättä? Voisihan sitäkin tietysti kokeilla.

Kyllä niihin Aasiasta tekijät saadaan.

Miehiäkö?

Jos naisia, niin orjatyönä ilman palkkaako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä poikia sorretaan? Mun mielestä koulussa sorretaan niitä kilttejä ja hiljaisia oppilaita, kun joutuvat kuuntelemaan sitä älämölöpoikien häiriköintiä. Oma lapseni on ysillä ja on koulupäivien jälkeen todella väsynyt, kun joutuu kuuntelemaan ja katselemaan häirikköpoikia koko päivän. Pojat mm. haistattelevat opettajille, "ääntelevät kuin apinat", painivat, heittelevät tavaroita, eivät tee mitään mitä ope käskee. Tunnista menee puolet noiden poikien kanssa "taisteluun". Miten niitä poikia sorretaan? Heille on tarjolla mm. koulukuraattorin ja koulupsykologin palveluita ja voi saada lähetteen nuorten "tukipisteeseen", jossa on tarjolla keskusteluapua, psykoterapiaa, tutkimuksia, lääkärin palvelut jne. Mutta kun pojat eivät halua, eikä kai heitä voi pakottaa?

Miten ne pojat vois pärjätä koulussa, kun eivät kuuntele tunneilla, eivät tee läksyjä, eivät lue kokeisiin, lintsaavat, häiriköivät, eivätkä halua apua? Kerro sinä ap!

Meidän pojatkaan eivät tykänneet läheskään kaikesta koulussa, mutta ymmärsivät, että ei elämässä pääse mihinkään, jos ei edes peruskoulua käy kunnialla läpi. Vanhempi opiskelee nyt yliopistossa ja nuorempi lukiossa. Eivät ikinä syyttäneet opettajia tai koulusysteemiä, vaan tuumivat, että jos eivät pärjää, se on oma vika, kun kerran koulunkäynti tarjotaan ilmaiseksi. 

Koska pojat haluavat fyysisyyttä. Se on jokaisen pojan normaali luonne.

Murrosikäisen pojan kuuluukin ajatella vain pillua ja fyysisiä kilpailuita. Se on aivan normaalia.

Helppo sitä naisena on sanoa kun oikeata murrosikää ei edes ole. 

Se hormoni myrsky mikä teinipojilla on, on niin suuri että nainen ei sitä edes kykene tajuamaan. Vaikutus on PALJON suurempi kuin mikään raskaushormonit.

Teinipikien KUULUU haastaa kaikki aikuiset joka ikisessä asiassa. Se kuuluu asiaan. 

Höpönhöpön. Miten ne pojat ennen pystyivät hillitsemään itsensä? Onhan koulussa monenlaista fyysistä toimintaa, kunhan pojat vain jaksaisivat tehdä jotain. Minusta näyttää ihan päinvastaiselta: pojat eivät viitsi eivätkä jaksa tehdä mitään, ainoa fyysinen toiminta on tietokoneen näpyttely. Onhan koulussa liikuntaa ja tarjolla on valinnaisia liikunnan kursseja. On puutöitä ja metallitöitä, tekstiilitöitä, kotitaloutta ja musiikkia. Jokaisella välitunnilla voi mennä pihalle potkimaan palloa, pelamaan korista tai pingistä tai vaikka vain juoksemaan. Enpä ole nähnyt poikia välkällä pihalla fyysisessä toiminnassa. 

Päivässä jos on 2-4 teoriatuntia, pituudeltaan 45 min ja niitä ei jaksa paikallaan olla, niin silloin on kyllä ongelmia. Miten muuten esim. Saksassa tai Espanjassa tai Ranskassa ne pojat jaksaa ihan hyvin pidemmän koulupäivän riehumatta? Onko niillä jotenkin erilainen hormonitoiminta kuin suomalaisilla pojilla? Ja ennenvanhaan monet kävivät oppikoulun, jossa oli vain teoria-aineita, mutta silti jaksoivat pojatkin olla rauhassa. Olisko se sittenkin niin, että pojat käyttäytyvät noin, koska heille annetaan siihen mahdollisuus? Ennen oli kova kuri, nyt lepsu, se sopii tytöille, mutta pojat kaipaavat ehkä armeijakomentoa?

Ennen pelkästään koulussa liikuttiin joka ikinen päivä. 

Mutta nyt missään ei enää liikuta kun siihen ei ole mahdollisuutta. Koulussa ei juuri liikuntaa ole ja kaupungissa ei voi urheilla (ennen koulumatkat tehtiin kävellen tai hiihtäen).

Nyt se hemmetin tietokoneella istuminen on tullut kouluunkin. Se on aivan sairasta. Syy minkä takia niin moni nuori voi huonosti.

Kyllä se Saksassa ja Ranskassakin on sama juttu. Mutta siellä tämä pelleily ei ole mennyt yhtä naurettavaksi kuin täällä.

Nyt edes oppilaita ei enää saa kutsua pojiksi ta tytöiksi ja komentaa ei saa että joku ei pahastu.

Pojat ei viihdy edes liikunnassa enää kun siellä ei ole kilpailua vaan kaikkia pitää rakastaa ja kaikkien pitää saada pelata. Joten ketään ei kiinnosta liikkua.

Kaikissa länsimaissa pojilla menee huonosti koulussa ja tilanne vaan pahenee. Yliopistoihin niitä ei enää saa melkeen kirveelläkään kun ne on niin vittuuntunut koulujärjestelmään jo peruskoulussa ja lukiossa (jos ne edes sinnekkään menee).

Nyt tämä korkeakoulu uudistus tulee vähentämään selvästi miehiä korkeakouluista tulevaisuudessa.

Lopulta sinne ei halua yksikään mies kun kukaan mies ei halua olla yksin 15 naisen kanssa samassa kurssilla. 

Kyllä suurin osa oppilaista edelleen kulkee kouluun omin voimin, ei nyt varmaan hiihtäen, mutta pyörällä tai kävellen. Meillä koulumatkaa 4 km ja niin vaan pojatkin sen pyöräilee melkein joka päivä. Pahimmilla keleillä pääsee menemään autolla, mutta kotiin joutuu sitten kävelemään. Ainakin meidän pojat ovat yläkoulun liikuntatunneilla ihan päässeet kilpailemaan; on ollut yleisurheilua, jossa tuloksia mitataan, cooperin testiä, jalka-, pesä-, kori- ja lentopalloa, sählyä, jääkiekkoa. Lisäksi on mahdollisuus kasilla ja ysillä ottaa valinnaisia liikunnankursseja, joilla on vähän erikoisempia lajeja. Koulu tarjoaa myös vapaa-ajalle liikuntaharrastustuksia. Ja niitä tarjoaa myös urheiluseurat ja kansalaisopistot. On valaistuja hiihtolatuja, uimahalleja, uimarantoja, pururatoja, frisbeegolf-ratoja, parkourpuistoja, skeittipaikkoja, tennnishalleja, palloiluhalleja ja vaikka mitä. Kyllä on saamatonta porukkaa, jos ei mihinkään liikuntaan osaa itse hakeutua, kaikki pitäisi tuoda nenän eteen valmiina. 

Ja koulussa on mahdollisuus ottaa kuvista, musiikkia, köksää, erilaisia käsitöitä. Mitä siellä oikein pitäisi olla, että kultamussukat jaksaisivat käydä heille ilmaiseksi tarjotun koulun? Jos meidänkin pojilta kysytään, niin tietokonepelejä, pizzaa ja musiikinkuuntelua ja koulu saisi alkaa aikaisintaan klo 12.

Minun kouluaikana sanottiin ihan suoraan koulussa, että pojathan on parempia matikassa ja yleensä luonnontieteissä, se on ihan luonnollista. Tytöt pärjää sitten paremmin äidinkielessä ja vieraissa kielissä. Ei mun nähdäkseni ole siinä matikan opiskelussa tapahtunut mitään ihmeellistä muutosta, samoja asioita näyttävät opiskelevan, mutta enää ei sanota, että pojat on luonnostaan siinä parempia. Meidän tytöllä on matikasta kymppi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Suurin muutos mikä mun silmin näyttää tapahtuneen 80-luvulta tähän päivään on se, että koulussa saa tehdä ihan ihmeellisiä juttuja. Mun aikana jos tunnilla kiroili, joutui heti rehtorin puhutteluun. Nyt siitä ei kukaan välitä mitään, se on niin tavallista, kuten opettajille haistattelukin. Mun aikana oppilaat tupakoi salaa koulun nurkalla ja saivat kiinnijäädessään jälkkää, nyt pojat sylkee nuuskamällejä pitkin koulun lattioita. Kun mun aikana riehui kunnolla tunnilla, niin oppilas erotettiin määräajaksi koulusta, nyt ei eroteta, vaikka tulee humalassa kouluun.

Pojat tarvii tiukempaa kuria, näin se vaan on. Meidän koulussa on ollut opiskelijoita ulkomailta ja he ovat olleet ihan kauhuissaan poikien (toki joidenkin tyttöjenkin) käytöksestä, ei tulisi kuulemma heidän kotimaassaan kysymykseenkään.

Kun pojat alkoivat jäämään jälkeen tytöistä, niin syy oli siinä, että koulussa vaan istutaan ja opiskellaan. Pojat kaipaa toiminnallista oppimista. No, koulua alettiin muuttaa siihen suuntaan. Ei toimi sekään, edelleen tytöt pärjää paremmin. Nyt sitten pitäisi muuttaa koulua kilpailuhenkisemmäksi, että pojatkin pärjäisivät, varmaan sekin tehdään, mutta en usko, että sillä on mitään merkitystä. Tytöt vaan pärjää paremmin, sille ei voi mitään, näinhän se on yleensäkin elämänhallinnan kanssa; naiset pärjää paremmin kuin miehet. Tiukka kuri pojille, sillä voisi tulla tulosta. 

Miehillä on taipumusta suurennella omia saavutuksiaan ja vetää sitä rimaa velvollisuuksien ja vaatimusten kohdalla alemmas omalla kohdallaan. Miehet ovat yksinkertaisesti röyhkeämpiä kuin naiset. He ovat tottuneet siihen, että palvelu pelaa sekä kotona että koulussa ja he ovat uskoneet ja toitottaneet omaa älyllistä ylivertaisuuttaan suhteessa naisiin hieman liian pitkään. Nyt heille on sitten annettu koulujärjestelmässä monin tavoin jo periksi, eivätkä tulokset ole silti olleet miesten mieleen. Ne tulokset pitäisi kai kaikkien poikien saada vaivatta.

Uskoisin että se osa pojista pärjää yhä koulussa, joka ei edellä kuvattua toimintaa harrasta, vaan tekee muita syyttelemättä yhä sen mitä vaaditaan. Mitä nämä poikien toimintaa puolustelevat sitten ehdottaisivat ratkaisuksi tähän pulmaan? Huonosti käyttäytyvä tyttö kärsii yhtä lailla ellei enemmänkin todistuksensa arvosanoissa ns. perseilystään, koska tytöiltä odotetaan poikia useammin kuuliaisuutta ja tunnollisuutta. Tyttöjen röyhkeyttä tai hapanta naamaa ei siedetä koulussa lainkaan, saati sitten opettajan avointa uhmaamista. Sitten taas tyttöjen tunnollisuutta käytetään lyömäaseena poikien nerokkuudesta puhuttaessa, tytöt muka osaavat vain opetella asioita ulkoa, poika taas on jo sukupuolensa perusteella nero, joka vaivatta oppii tuosta vaan mitä tahansa kokeekin mielekkääksi oppia.

Miksi ei puhuta niistä menestyvistä pojista? Jos heistä ylipäänsä puhutaan, toistetaan lähes aina sitä samaa soopaa: "että vallattomuuudestaan huolimatta meidän Nico-Petteri repäisi 8 laudaturia kympin tyttöjen nenän edestä, matematiikasta hän sai täydet pisteet ja kunniamaininnan, vaikkei koskaan tehnyt läksyjään, koska miehekäs ja bauhdikas jalkapallo kiinnosti häntä opettajien nuoleskelua enemmän. Näin vaan ne nerokkaat pojat menevät aina heittämällä ohi open lellikkityttöjen edestä." Vaikka se 8 laudaturin Nico-Petteri olisi tehnytkin läksynsä ja kuunnellut tunnilla, hän ei halua, että siitä mainitaan, koska tarkoituksena on korostaa Nico-Petterin nerokkuutta, ei hänen tyttömäistä tunnollisuuttaan. Sama Nico-Petteri voi toki olla koulupudokas, joka perustaa menestyvän start up -yrityksen nerokkaan visionsa pohjalta. Mikään neroa vähempi tunnustus ei näemmä pojille kelpaa, vaan vain poikkeuksellisen lahjakas ja läksynsä laiminlyönyt käy esikuvaksi muille pojille. Eroa tyttöihin korostetaan juuri sillä opiskelemattomuudella. Vaikka Tiina Tunnollinen sai kympit kaikista aineista todistukseena, sai meidän oma poika Niilo Nerokas saman lukematta mitään kaikista niistä aineista, jotka hän koki itselleen mielekkääksi tulevaisuuden kannalta. Niilomme nerous ilmeni jo lapsuudessa, jolloin hän ei viitsinyt piitata muista ihmisistä ja näille luoduista typeristä opuksista, vaan hän tiesi heti nerojen tavoin alansa. Siksi Niilo keskittyikin kauppatieteihin/ydinfysiikkaan/pelien tekoon/menestyksekkääseen yrittämiseen jo 6-vuotiaana, jolloin useimmat tytöt leikkivät vielä nukeilla. So the male success story goes...

Koulu on viime vuosikymmeninä joustanut juuri poikien suuntaan, mutta samalla näiden nerojen oppimistulokset ovat heikentyneet. Pitäisikö nyt ottaa tutut miesmenetelmät käyttöön, antaa vaan mennä ja olettaa, että pojat aina suoriutuvat ja hoitavat hommansa, olettaa sukupuolen perusteella, että esim. kutosen keskiarvon pojat osaavat vaikka lukea ja tuottaa tekstiä, vaikkei siitä ole mitään näyttöä? Luku- ja laskutaidoton poika pitäisi kai sitten kuljettaa väkisin sinne yliopistoon saakka, jossa häntä pitäisi edelleen ylistää ala-asteelle kuuluvista laskuistaan tai raapustelmistaan. Edelleenkään niiden tunnollisten poikien kohdalla tällaista ongelmaa ei ole, vaan he hyötyvät panostuksestaan koulua kohtaan siinä missä tytötkin.

Sama ajatusmaailma naisista työelämässä.

Lopetetaan niiden naisten suojeleminen työelämässä ja potkitaan patalaiskat naiset pihalle työpaikoilta. Jos eivät kykene pärjäämään vapaassa kilpailussa niin oma on syynsä.

Naisethan tässä yhteiskunnassa on niitä jotka elävät miesten antimilla. Julkisen sektorin työpaikat on naisten valloittamia, missä ei vaadita mitään tuloksia mistään asiasta. 

Matalammat vaatimukset useaan ammattiin, erilaisia suojia työelämässä naisille ja kuitenkin vaaditaan samaa palkkaa?

Naiset kuluttavat 90% yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluista. Se jos mikä on pummimista ja lusmuilua. 

Huomaa että tällä palstalla on erittäin paljon tuollaisia katkeria miehiä vihaavia naisia jotka eivät ole omassa elämässä pärjännyt ja siksi pitää yrittää kaataa kaikki paska miesten niskaan.

Hyvä idea. Katsotaan kauanko yhteiskunta ja yritykset pyörii ilman naisten panosta.Olet yksi niistä idiooteista jotka eivät ymmärrä omaa persettään pidemmälle.

Yhtä hyvin ne pyörii kuin koulut ilman miehiä.

Hienoa. Sinä ja hengenheimolaisesi voittekin alkaa valmistella aloitetta siitä, että kaikki siivojien, keittäjien, lastenhoitajien, vanhusten hoitajien, sairaanhoitajien, sihteerien, kirjanpitäjien, ompelijoiden, you name it paikat pitää täyttää miehillä. Opettajiksihan heitä on jo peräänkuulutettu, mutta ei tunnu halukkuutta löytyvän. Ehkäpä nuo muut ammatit vetävät paremmin miehiä. puoleensa.

Vai ajattelitko, että nuo hommat voi tyystin tykkänään jättää tekemättä? Voisihan sitäkin tietysti kokeilla.

Kyllä niihin Aasiasta tekijät saadaan.

Niidenkin on sitten tietysti oltava aasialaisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.

Mikä niitä naisia sortaa työelämässä? Samoja työpaikkoja voivat kaikki hakea ja tehdä hommat hyvin.

Poikia sorrettaisiin jos haettaisiin kouluihin ja poikien sijaan valittaisiin lähes aina tyttöjä. Jos vanhemmat eivät kannusta poikiaan opiskelemaan, tekemään läksyjä tai lukemaan kirjoja niin se tuskin on tyttöjen tai naisopettajien vika. Kukaan ei myöskään käske poikia käyttäytymään huonosti, häiritsemään opetusta jne.

Ymmärrätkö mitä tarkoittaa murrosikä? Pojat ei voi sille asialle yhtään mitään. He haluavat nussia ja tapella. 

Naisopettajat juuri ovat syyllisiä siihen koska he eivät tajua poikia millään tavalla.

:D Mielenkiintoinen näkökanta. Että naisopettajat syyllisiä siihen, että sinun huonostikasvatettu poikasi haluaa vain n.ssia ja tapella?

Nähtävästi huonot käytöstavat ja kyvyttömyys ottaa vastuuta omista tekemisistään (ja tekemättäjättämisistään) kulkee teidän perheessänne sukupolvesta toiseen. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.

Mikä niitä naisia sortaa työelämässä? Samoja työpaikkoja voivat kaikki hakea ja tehdä hommat hyvin.

Poikia sorrettaisiin jos haettaisiin kouluihin ja poikien sijaan valittaisiin lähes aina tyttöjä. Jos vanhemmat eivät kannusta poikiaan opiskelemaan, tekemään läksyjä tai lukemaan kirjoja niin se tuskin on tyttöjen tai naisopettajien vika. Kukaan ei myöskään käske poikia käyttäytymään huonosti, häiritsemään opetusta jne.

Ymmärrätkö mitä tarkoittaa murrosikä? Pojat ei voi sille asialle yhtään mitään. He haluavat nussia ja tapella. 

Naisopettajat juuri ovat syyllisiä siihen koska he eivät tajua poikia millään tavalla.

:D Mielenkiintoinen näkökanta. Että naisopettajat syyllisiä siihen, että sinun huonostikasvatettu poikasi haluaa vain n.ssia ja tapella?

Nähtävästi huonot käytöstavat ja kyvyttömyys ottaa vastuuta omista tekemisistään (ja tekemättäjättämisistään) kulkee teidän perheessänne sukupolvesta toiseen. ;)

Normaali teinipoika haluaa vaan nussia ja vääntää. Ei tapella mutta vääntää ja painia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.

Mikä niitä naisia sortaa työelämässä? Samoja työpaikkoja voivat kaikki hakea ja tehdä hommat hyvin.

Poikia sorrettaisiin jos haettaisiin kouluihin ja poikien sijaan valittaisiin lähes aina tyttöjä. Jos vanhemmat eivät kannusta poikiaan opiskelemaan, tekemään läksyjä tai lukemaan kirjoja niin se tuskin on tyttöjen tai naisopettajien vika. Kukaan ei myöskään käske poikia käyttäytymään huonosti, häiritsemään opetusta jne.

Ymmärrätkö mitä tarkoittaa murrosikä? Pojat ei voi sille asialle yhtään mitään. He haluavat nussia ja tapella. 

Naisopettajat juuri ovat syyllisiä siihen koska he eivät tajua poikia millään tavalla.

:D Mielenkiintoinen näkökanta. Että naisopettajat syyllisiä siihen, että sinun huonostikasvatettu poikasi haluaa vain n.ssia ja tapella?

Nähtävästi huonot käytöstavat ja kyvyttömyys ottaa vastuuta omista tekemisistään (ja tekemättäjättämisistään) kulkee teidän perheessänne sukupolvesta toiseen. ;)

Normaali teinipoika haluaa vaan nussia ja vääntää. Ei tapella mutta vääntää ja painia.

Ja millä tavalla tämä on tyttöjen, naisopettajien tai koko koulujärjestelmän vika? Pitääkö peruskoulussa alkaa arvioida oppimistulosten asemesta nussimis-, vääntäms- ja painimistaitoja? Nämäkö ovat niitä tietoja ja taitoja, joilla työelämäsä pärjätään?

Liikaa naisia opettajina, tasa-arvoa tarvitaan tähänkin ja tavoitteeksi 50% opettajista miehiä.

Varmasti tekemistä on kotikasvatuksellakin, mutta ainakin muutaman sivun ketjua luettuani tuli mieleen, että jos pojat eivät pärjää koulussa, syy on selvästikin vain pojissa, koululla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Oikeasti Suomi nyt tuskin on mikään malliesimerkki maasta, jossa tytöt puurtavat kuuliaisina ja pojat laiskottelevat äitien, siskojen ja mummojen paapomina. Siis varmasti tätäkin esiintyy, mutta kliseisesti ajatellen jossain Etelä-Euroopassa tällaisen luulisi olevan paljon yleisempää kuin meillä. Joten miksi juuri täällä erot oppimisessa ovat niin suuria?

Olen kahden pojan äiti ja heissä on omat vikansa, kuten kaikissa muissakin, mutta mitä olen heidän koulutaivaltaan seurannut, niin eipä tuo suomalainen koulukaan ihan huippu ole. Nythän on ollut tapetilla suomalaisten teinipoikien kehno lukutaito ja missä muualla se syy voi taaskaan olla kuin pojissa itsessään tai sitten heidän vanhemmissaan, koulu kyllä pesee kätensä! Annetaan ymmärtää, että jos vanhemmat eivät itse aktiivisesti harrasta lukemista, hanki kotiin kirjoja ja patista lapsiaan lukemaan, koululaitos ei voi enää auttaa asiaa. Olen itse innokas lukija ja lapsillenikin todella paljon lukenut, mutta mielestäni on aika pöyristyttävää, että äidinkieltä on koulussa joka luokka-asteella monta viikkotuntia ja silti vika on vain vanhemmissa. Kumma, kun ennen maaseudulla vanhemmilla ei todellakaan ollut aikaa ja varaa harrastaa lukemista ja SILTI lapsista tuli (keskimäärin) hyviä, innostuneita lukijoita! Eikä nykypäivänäkään kukaan oleta, että vanhempien on aktiivisesti harrastettava matemaattisten ongelmien ratkontaa, vieraiden kielten opiskelua ja kemiallisia kokeita, sillä muuten koululla on mahdoton tehtävä yrittää opettaa näitä lapsille.

Ihan oikeasti koululla olisi peiliin katsomisen paikka: jotakin menee nyt todella pieleen. Itse veikkaan sitä, että sinänsä kivan kuuloinen oppilaslähtöinen oppiminen, jossa ei vain istuta hiljaa ja kuunnella, on lisännyt levottomuutta. Digiloikasta en viitsi kirjoittaakaan, tulisi aika rumaa tekstiä. Toki on hyvä miettiä tyttöjen ja poikien oppimisen eroja, mutta ehkä vielä tärkeämpää olisi pohtia siitä, kärsivätkö kaikki tilanteesta. Esim. omat poikani ovat temperamentiltaan varsin rauhallisia, mutta kyllä heistä on koulussa tullut levottomampia, mutta nauttivatko he siitä itse? Eivät. Nauttivatko usein rauhalliset tytöt levottomasta ilmapiiristä? Eivät. Joten jospa tehtäisiin jotain sen levottomuuden poistamiseksi, eikä syyteltäisi toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekemistä on kotikasvatuksellakin, mutta ainakin muutaman sivun ketjua luettuani tuli mieleen, että jos pojat eivät pärjää koulussa, syy on selvästikin vain pojissa, koululla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Oikeasti Suomi nyt tuskin on mikään malliesimerkki maasta, jossa tytöt puurtavat kuuliaisina ja pojat laiskottelevat äitien, siskojen ja mummojen paapomina. Siis varmasti tätäkin esiintyy, mutta kliseisesti ajatellen jossain Etelä-Euroopassa tällaisen luulisi olevan paljon yleisempää kuin meillä. Joten miksi juuri täällä erot oppimisessa ovat niin suuria?

Olen kahden pojan äiti ja heissä on omat vikansa, kuten kaikissa muissakin, mutta mitä olen heidän koulutaivaltaan seurannut, niin eipä tuo suomalainen koulukaan ihan huippu ole. Nythän on ollut tapetilla suomalaisten teinipoikien kehno lukutaito ja missä muualla se syy voi taaskaan olla kuin pojissa itsessään tai sitten heidän vanhemmissaan, koulu kyllä pesee kätensä! Annetaan ymmärtää, että jos vanhemmat eivät itse aktiivisesti harrasta lukemista, hanki kotiin kirjoja ja patista lapsiaan lukemaan, koululaitos ei voi enää auttaa asiaa. Olen itse innokas lukija ja lapsillenikin todella paljon lukenut, mutta mielestäni on aika pöyristyttävää, että äidinkieltä on koulussa joka luokka-asteella monta viikkotuntia ja silti vika on vain vanhemmissa. Kumma, kun ennen maaseudulla vanhemmilla ei todellakaan ollut aikaa ja varaa harrastaa lukemista ja SILTI lapsista tuli (keskimäärin) hyviä, innostuneita lukijoita! Eikä nykypäivänäkään kukaan oleta, että vanhempien on aktiivisesti harrastettava matemaattisten ongelmien ratkontaa, vieraiden kielten opiskelua ja kemiallisia kokeita, sillä muuten koululla on mahdoton tehtävä yrittää opettaa näitä lapsille.

Ihan oikeasti koululla olisi peiliin katsomisen paikka: jotakin menee nyt todella pieleen. Itse veikkaan sitä, että sinänsä kivan kuuloinen oppilaslähtöinen oppiminen, jossa ei vain istuta hiljaa ja kuunnella, on lisännyt levottomuutta. Digiloikasta en viitsi kirjoittaakaan, tulisi aika rumaa tekstiä. Toki on hyvä miettiä tyttöjen ja poikien oppimisen eroja, mutta ehkä vielä tärkeämpää olisi pohtia siitä, kärsivätkö kaikki tilanteesta. Esim. omat poikani ovat temperamentiltaan varsin rauhallisia, mutta kyllä heistä on koulussa tullut levottomampia, mutta nauttivatko he siitä itse? Eivät. Nauttivatko usein rauhalliset tytöt levottomasta ilmapiiristä? Eivät. Joten jospa tehtäisiin jotain sen levottomuuden poistamiseksi, eikä syyteltäisi toisiamme.

Annetaan ymmärtää... joopa joo. Jos vähääkään uskalletaan antaa myös kodin lukuvastuule sijaa, löytyy mielensäpahoittaja. Kyllä kodin vaikutus on ollut ja on edelleen erittäin suuri koulumyönteisyyden ja oppimistulosten kannalta. Jos hällä väliä asennetta levitetään, ei koulu voi yksin taistella tuulimyllyjä vastaan. Tämä on totuus. Äidinkielen opettajat ovat kautta aikojen yrittäneet kaikkia mahdollisia keinoja lukuinnon ja lukutaidon opettamisessa ja levittämisessä, mutta jos lukutaito ja -halu on jo alakoulussa huono, olisi pienennettävä oppilasryhmiä, annettava lukiopetusta, pidettävä lukukerhoja jne.joihin menisi koulun rahaa ja sitä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekemistä on kotikasvatuksellakin, mutta ainakin muutaman sivun ketjua luettuani tuli mieleen, että jos pojat eivät pärjää koulussa, syy on selvästikin vain pojissa, koululla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Oikeasti Suomi nyt tuskin on mikään malliesimerkki maasta, jossa tytöt puurtavat kuuliaisina ja pojat laiskottelevat äitien, siskojen ja mummojen paapomina. Siis varmasti tätäkin esiintyy, mutta kliseisesti ajatellen jossain Etelä-Euroopassa tällaisen luulisi olevan paljon yleisempää kuin meillä. Joten miksi juuri täällä erot oppimisessa ovat niin suuria?

Olen kahden pojan äiti ja heissä on omat vikansa, kuten kaikissa muissakin, mutta mitä olen heidän koulutaivaltaan seurannut, niin eipä tuo suomalainen koulukaan ihan huippu ole. Nythän on ollut tapetilla suomalaisten teinipoikien kehno lukutaito ja missä muualla se syy voi taaskaan olla kuin pojissa itsessään tai sitten heidän vanhemmissaan, koulu kyllä pesee kätensä! Annetaan ymmärtää, että jos vanhemmat eivät itse aktiivisesti harrasta lukemista, hanki kotiin kirjoja ja patista lapsiaan lukemaan, koululaitos ei voi enää auttaa asiaa. Olen itse innokas lukija ja lapsillenikin todella paljon lukenut, mutta mielestäni on aika pöyristyttävää, että äidinkieltä on koulussa joka luokka-asteella monta viikkotuntia ja silti vika on vain vanhemmissa. Kumma, kun ennen maaseudulla vanhemmilla ei todellakaan ollut aikaa ja varaa harrastaa lukemista ja SILTI lapsista tuli (keskimäärin) hyviä, innostuneita lukijoita! Eikä nykypäivänäkään kukaan oleta, että vanhempien on aktiivisesti harrastettava matemaattisten ongelmien ratkontaa, vieraiden kielten opiskelua ja kemiallisia kokeita, sillä muuten koululla on mahdoton tehtävä yrittää opettaa näitä lapsille.

Ihan oikeasti koululla olisi peiliin katsomisen paikka: jotakin menee nyt todella pieleen. Itse veikkaan sitä, että sinänsä kivan kuuloinen oppilaslähtöinen oppiminen, jossa ei vain istuta hiljaa ja kuunnella, on lisännyt levottomuutta. Digiloikasta en viitsi kirjoittaakaan, tulisi aika rumaa tekstiä. Toki on hyvä miettiä tyttöjen ja poikien oppimisen eroja, mutta ehkä vielä tärkeämpää olisi pohtia siitä, kärsivätkö kaikki tilanteesta. Esim. omat poikani ovat temperamentiltaan varsin rauhallisia, mutta kyllä heistä on koulussa tullut levottomampia, mutta nauttivatko he siitä itse? Eivät. Nauttivatko usein rauhalliset tytöt levottomasta ilmapiiristä? Eivät. Joten jospa tehtäisiin jotain sen levottomuuden poistamiseksi, eikä syyteltäisi toisiamme.

Annetaan ymmärtää... joopa joo. Jos vähääkään uskalletaan antaa myös kodin lukuvastuule sijaa, löytyy mielensäpahoittaja. Kyllä kodin vaikutus on ollut ja on edelleen erittäin suuri koulumyönteisyyden ja oppimistulosten kannalta. Jos hällä väliä asennetta levitetään, ei koulu voi yksin taistella tuulimyllyjä vastaan. Tämä on totuus. Äidinkielen opettajat ovat kautta aikojen yrittäneet kaikkia mahdollisia keinoja lukuinnon ja lukutaidon opettamisessa ja levittämisessä, mutta jos lukutaito ja -halu on jo alakoulussa huono, olisi pienennettävä oppilasryhmiä, annettava lukiopetusta, pidettävä lukukerhoja jne.joihin menisi koulun rahaa ja sitä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi!!!

Totta kai kodilla on merkitystä, mutta ihmettelen sitä, miten esim. omat 40-luvulla syntyneet vanhempani ollenkaan saattoivat oppia lukemaan, koska ei heidän aikanaan maanviljelijäperheissä todellakaan harrastettu lukemista. Mutta niinpä vain vanhemmistani tuli innokkaita lukijoita, kuten monesta muustakin ikätoveristaan. Eli sen lisäksi että koteja nyt yritetään aktivoida, voitaisiin miettiä sitäkin, mitä siellä äidinkielen tunneilla tehdään. Ei opettajia haukkuen, vaan ihan rauhallisesti, realistisesti. Ei tässä nyt mitään mielensäpahoittajia tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekemistä on kotikasvatuksellakin, mutta ainakin muutaman sivun ketjua luettuani tuli mieleen, että jos pojat eivät pärjää koulussa, syy on selvästikin vain pojissa, koululla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Oikeasti Suomi nyt tuskin on mikään malliesimerkki maasta, jossa tytöt puurtavat kuuliaisina ja pojat laiskottelevat äitien, siskojen ja mummojen paapomina. Siis varmasti tätäkin esiintyy, mutta kliseisesti ajatellen jossain Etelä-Euroopassa tällaisen luulisi olevan paljon yleisempää kuin meillä. Joten miksi juuri täällä erot oppimisessa ovat niin suuria?

Olen kahden pojan äiti ja heissä on omat vikansa, kuten kaikissa muissakin, mutta mitä olen heidän koulutaivaltaan seurannut, niin eipä tuo suomalainen koulukaan ihan huippu ole. Nythän on ollut tapetilla suomalaisten teinipoikien kehno lukutaito ja missä muualla se syy voi taaskaan olla kuin pojissa itsessään tai sitten heidän vanhemmissaan, koulu kyllä pesee kätensä! Annetaan ymmärtää, että jos vanhemmat eivät itse aktiivisesti harrasta lukemista, hanki kotiin kirjoja ja patista lapsiaan lukemaan, koululaitos ei voi enää auttaa asiaa. Olen itse innokas lukija ja lapsillenikin todella paljon lukenut, mutta mielestäni on aika pöyristyttävää, että äidinkieltä on koulussa joka luokka-asteella monta viikkotuntia ja silti vika on vain vanhemmissa. Kumma, kun ennen maaseudulla vanhemmilla ei todellakaan ollut aikaa ja varaa harrastaa lukemista ja SILTI lapsista tuli (keskimäärin) hyviä, innostuneita lukijoita! Eikä nykypäivänäkään kukaan oleta, että vanhempien on aktiivisesti harrastettava matemaattisten ongelmien ratkontaa, vieraiden kielten opiskelua ja kemiallisia kokeita, sillä muuten koululla on mahdoton tehtävä yrittää opettaa näitä lapsille.

Ihan oikeasti koululla olisi peiliin katsomisen paikka: jotakin menee nyt todella pieleen. Itse veikkaan sitä, että sinänsä kivan kuuloinen oppilaslähtöinen oppiminen, jossa ei vain istuta hiljaa ja kuunnella, on lisännyt levottomuutta. Digiloikasta en viitsi kirjoittaakaan, tulisi aika rumaa tekstiä. Toki on hyvä miettiä tyttöjen ja poikien oppimisen eroja, mutta ehkä vielä tärkeämpää olisi pohtia siitä, kärsivätkö kaikki tilanteesta. Esim. omat poikani ovat temperamentiltaan varsin rauhallisia, mutta kyllä heistä on koulussa tullut levottomampia, mutta nauttivatko he siitä itse? Eivät. Nauttivatko usein rauhalliset tytöt levottomasta ilmapiiristä? Eivät. Joten jospa tehtäisiin jotain sen levottomuuden poistamiseksi, eikä syyteltäisi toisiamme.

Annetaan ymmärtää... joopa joo. Jos vähääkään uskalletaan antaa myös kodin lukuvastuule sijaa, löytyy mielensäpahoittaja. Kyllä kodin vaikutus on ollut ja on edelleen erittäin suuri koulumyönteisyyden ja oppimistulosten kannalta. Jos hällä väliä asennetta levitetään, ei koulu voi yksin taistella tuulimyllyjä vastaan. Tämä on totuus. Äidinkielen opettajat ovat kautta aikojen yrittäneet kaikkia mahdollisia keinoja lukuinnon ja lukutaidon opettamisessa ja levittämisessä, mutta jos lukutaito ja -halu on jo alakoulussa huono, olisi pienennettävä oppilasryhmiä, annettava lukiopetusta, pidettävä lukukerhoja jne.joihin menisi koulun rahaa ja sitä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi!!!

Totta kai kodilla on merkitystä, mutta ihmettelen sitä, miten esim. omat 40-luvulla syntyneet vanhempani ollenkaan saattoivat oppia lukemaan, koska ei heidän aikanaan maanviljelijäperheissä todellakaan harrastettu lukemista. Mutta niinpä vain vanhemmistani tuli innokkaita lukijoita, kuten monesta muustakin ikätoveristaan. Eli sen lisäksi että koteja nyt yritetään aktivoida, voitaisiin miettiä sitäkin, mitä siellä äidinkielen tunneilla tehdään. Ei opettajia haukkuen, vaan ihan rauhallisesti, realistisesti. Ei tässä nyt mitään mielensäpahoittajia tarvita. 

Ei kaikista ole koskaan tullut hyviä lukijoita, vaikka omat vanhempasi oppivatkin. Käytännön töitä oli aivan valtavasti enemmän ja hyvää lukutaitoa ei edes tarvittu vaan mekaaninen lehden tankkaus riitti mainiosti. Nykyään hyvä lukutaito on aivan ratkaiseva jatko-opintoihin pääsyn kannalta ja vaatimustaso työelämässä aivan eri tasolla. Ei minulla ole mitään viisastenkiveä tähän ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekemistä on kotikasvatuksellakin, mutta ainakin muutaman sivun ketjua luettuani tuli mieleen, että jos pojat eivät pärjää koulussa, syy on selvästikin vain pojissa, koululla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Oikeasti Suomi nyt tuskin on mikään malliesimerkki maasta, jossa tytöt puurtavat kuuliaisina ja pojat laiskottelevat äitien, siskojen ja mummojen paapomina. Siis varmasti tätäkin esiintyy, mutta kliseisesti ajatellen jossain Etelä-Euroopassa tällaisen luulisi olevan paljon yleisempää kuin meillä. Joten miksi juuri täällä erot oppimisessa ovat niin suuria?

Olen kahden pojan äiti ja heissä on omat vikansa, kuten kaikissa muissakin, mutta mitä olen heidän koulutaivaltaan seurannut, niin eipä tuo suomalainen koulukaan ihan huippu ole. Nythän on ollut tapetilla suomalaisten teinipoikien kehno lukutaito ja missä muualla se syy voi taaskaan olla kuin pojissa itsessään tai sitten heidän vanhemmissaan, koulu kyllä pesee kätensä! Annetaan ymmärtää, että jos vanhemmat eivät itse aktiivisesti harrasta lukemista, hanki kotiin kirjoja ja patista lapsiaan lukemaan, koululaitos ei voi enää auttaa asiaa. Olen itse innokas lukija ja lapsillenikin todella paljon lukenut, mutta mielestäni on aika pöyristyttävää, että äidinkieltä on koulussa joka luokka-asteella monta viikkotuntia ja silti vika on vain vanhemmissa. Kumma, kun ennen maaseudulla vanhemmilla ei todellakaan ollut aikaa ja varaa harrastaa lukemista ja SILTI lapsista tuli (keskimäärin) hyviä, innostuneita lukijoita! Eikä nykypäivänäkään kukaan oleta, että vanhempien on aktiivisesti harrastettava matemaattisten ongelmien ratkontaa, vieraiden kielten opiskelua ja kemiallisia kokeita, sillä muuten koululla on mahdoton tehtävä yrittää opettaa näitä lapsille.

Ihan oikeasti koululla olisi peiliin katsomisen paikka: jotakin menee nyt todella pieleen. Itse veikkaan sitä, että sinänsä kivan kuuloinen oppilaslähtöinen oppiminen, jossa ei vain istuta hiljaa ja kuunnella, on lisännyt levottomuutta. Digiloikasta en viitsi kirjoittaakaan, tulisi aika rumaa tekstiä. Toki on hyvä miettiä tyttöjen ja poikien oppimisen eroja, mutta ehkä vielä tärkeämpää olisi pohtia siitä, kärsivätkö kaikki tilanteesta. Esim. omat poikani ovat temperamentiltaan varsin rauhallisia, mutta kyllä heistä on koulussa tullut levottomampia, mutta nauttivatko he siitä itse? Eivät. Nauttivatko usein rauhalliset tytöt levottomasta ilmapiiristä? Eivät. Joten jospa tehtäisiin jotain sen levottomuuden poistamiseksi, eikä syyteltäisi toisiamme.

Annetaan ymmärtää... joopa joo. Jos vähääkään uskalletaan antaa myös kodin lukuvastuule sijaa, löytyy mielensäpahoittaja. Kyllä kodin vaikutus on ollut ja on edelleen erittäin suuri koulumyönteisyyden ja oppimistulosten kannalta. Jos hällä väliä asennetta levitetään, ei koulu voi yksin taistella tuulimyllyjä vastaan. Tämä on totuus. Äidinkielen opettajat ovat kautta aikojen yrittäneet kaikkia mahdollisia keinoja lukuinnon ja lukutaidon opettamisessa ja levittämisessä, mutta jos lukutaito ja -halu on jo alakoulussa huono, olisi pienennettävä oppilasryhmiä, annettava lukiopetusta, pidettävä lukukerhoja jne.joihin menisi koulun rahaa ja sitä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi!!!

Totta kai kodilla on merkitystä, mutta ihmettelen sitä, miten esim. omat 40-luvulla syntyneet vanhempani ollenkaan saattoivat oppia lukemaan, koska ei heidän aikanaan maanviljelijäperheissä todellakaan harrastettu lukemista. Mutta niinpä vain vanhemmistani tuli innokkaita lukijoita, kuten monesta muustakin ikätoveristaan. Eli sen lisäksi että koteja nyt yritetään aktivoida, voitaisiin miettiä sitäkin, mitä siellä äidinkielen tunneilla tehdään. Ei opettajia haukkuen, vaan ihan rauhallisesti, realistisesti. Ei tässä nyt mitään mielensäpahoittajia tarvita. 

Silloin kun vanhenpasi olivat lapsia niin eipä silloin ollut kännyköitä, nettiä ja pelejä kilpailemassa huomiosta. Kirja vaatii paneutumista ja syventymistä, ja jos siihen ei opi lapsesta saakka niin se voi olla ylivoimaista sitten vanhempana kun aivot on jo tottunut nopeatempoisempaan nettimaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta iso osuus on sillä, että pojilta myös vaaditaan vähemmän ihan pienestä pitäen. Muistan, miten esim. käsialaharjoituksia tehtiin koulussa päivittäin ala-asteella ja minä tein ylimääräistä, kun (mies)ope ei ollut tyytyväinen liian lennokkaaseen käsialaani. Kun sain rivin valmiiksi, saatoin joutua tekemään sen neljä tai viisi kertaakin uudestaan ennen kuin sain jatkaa. Omalla pojallani on järkyttävän epäsiisti käsiala ja sille on vain kohauteltu olkapäitä, käsketty kotona vahtimaan, että tekee siististi läksyt ja  muuten annettu ymmärtää, että sellaista se nyt vaan on, monilla pojilla on näin.  Onnistuisiko sama tyttöoppilaan kanssa vai tulisiko siitä isompi meteli?

Tuttavaperheellä on kaksoset, tyttö ja poika. Tyttö on todella nokkela, oikea pingottaja koulussa, kaikki numerot ysejä tai kymppejä ja lisäksi harrastaa kilpalajia päivittäin. Poika on ihan jo olemukseltaankin veltto, kiusaa pienempiä, häiriköi tunnilla (oma lapseni samalla luokalla) ja ei voi kuulemma pystyä samaan kuin muut tai edes antamaan työrauhaa, kun on lukivaikeutta ja keskittymishäiriötä ja vaikka mitä.  Tukitoimia on iso pino, ei tee muistiinpanoja, saa tehdä kokeen suullisesti ja silti ei koskaan anna työrauhaa, ei keskity tuntiin ja jos on vartinkin hiljaa, niin on nakuttanut vaikkapa koulun seinään reiän. Vanhempien vakiolause on se, että kun on niin paljon vaikeuksia, niin ei voi vain pystyä mihinkään minimivaatimukseen käytöksessä. Miksi sitten noiden diagnoosien kanssa on tavallisessa opetuksessa terrorisoimassa muiden opiskelua? Koska poika on oikeasti niiden diagnoosien takana ihan yhtä hyvä kuin siskonsa mutta koulujärjestelmä ei vain tue häntä tarpeeksi. Näin vanhemmat selittävät asian. Miksi siskon pitää osata aikataulut ja muistaa tehdä läksyt ja elää normaalia ikäisensä elämää mutta jos ei muistuta veljeään asioista, niin saa rangaistuksia, kun eihän se veli voi ja pysty samaan?

Olisiko siis mahdollista, että vanhemmat tukevat poikien rentoa ja välinpitämätöntä asennetta ja se selitetään luonteella tai oppimisvaikeuksilla, kun taas tytöiltä automaattisesti vaaditaan enemmän jo ihan pienestä pitäen?

Muistan, miten parikymmentä vuotta sitten valitettiin, että nykyinen opettajajohtoinen järjestelmä ei tue poikien opiskelua ja nyt kun siitä on käytännössä päästy eroon, ei tämä ilmiöoppiminenkaan ole ratkaisu. Minun molemmat poikani ovat erilaisia oppijoita. Toinen häseltää ja höseltää, housuissa tuntuu olevan muurahaisia, toinen taas keskittyy ja pysyy paikoillaan. Silti koulumenestys on sama. Miksikö? Kun kotona on samat säännöt molemmille, läksyt pitää tehdä, kokeisiin luetaan ja tekosyitä ei kuunnella. Koulu tukee oppimista molempien kohdalla omalla tavallaan ja me kotona asetamme ne tavoitteet lapsillemme. Höseltäjä tuo kymppejä biologiasta ja keskittyjä matematiikasta. Kummaltakin vaaditaan parasta, mihin siinä aineessa pystyy. Keskittyjän ei tarvitse muistuttaa höseltäjää läksyistä eikä hän ota vastuuta kodista muuta kuin sen verran, mikä on normaalia lasten ikäerolle (höseltäjä on vanhempi, joten vastuuta on vähän enemmän).

Haista nyt oma kehusi, sinä tietämätön pässi. 

Ei diagnooseja saa kevyesti. Jos pojalla on jotain ongelmaa ja tytöllä ei, niin toki tämä näkyy suoriutumisessa. Nykyään erityiset oppijat eivät saa juhlapuheista huolimatta tukea ja inkluusio ja integraatio ovat tapoja säästää vielä enemmän. Ei vanhemmat näitä asioita päätä.

Jos et tiedä asiasta mitään, on parempi, ettet kirjoita mitään.

Voihan käydä vielä niinkin, että sinun höseltäjälle ja keskittyjälle käy jotain, ja heistä tulee erilaisia oppijoita ja alisuoriutujia. Vaikkapa tuhoavat aivonsa pilveen. Sitä odotellessa kannatta pysyä nöyränä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekemistä on kotikasvatuksellakin, mutta ainakin muutaman sivun ketjua luettuani tuli mieleen, että jos pojat eivät pärjää koulussa, syy on selvästikin vain pojissa, koululla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Oikeasti Suomi nyt tuskin on mikään malliesimerkki maasta, jossa tytöt puurtavat kuuliaisina ja pojat laiskottelevat äitien, siskojen ja mummojen paapomina. Siis varmasti tätäkin esiintyy, mutta kliseisesti ajatellen jossain Etelä-Euroopassa tällaisen luulisi olevan paljon yleisempää kuin meillä. Joten miksi juuri täällä erot oppimisessa ovat niin suuria?

Olen kahden pojan äiti ja heissä on omat vikansa, kuten kaikissa muissakin, mutta mitä olen heidän koulutaivaltaan seurannut, niin eipä tuo suomalainen koulukaan ihan huippu ole. Nythän on ollut tapetilla suomalaisten teinipoikien kehno lukutaito ja missä muualla se syy voi taaskaan olla kuin pojissa itsessään tai sitten heidän vanhemmissaan, koulu kyllä pesee kätensä! Annetaan ymmärtää, että jos vanhemmat eivät itse aktiivisesti harrasta lukemista, hanki kotiin kirjoja ja patista lapsiaan lukemaan, koululaitos ei voi enää auttaa asiaa. Olen itse innokas lukija ja lapsillenikin todella paljon lukenut, mutta mielestäni on aika pöyristyttävää, että äidinkieltä on koulussa joka luokka-asteella monta viikkotuntia ja silti vika on vain vanhemmissa. Kumma, kun ennen maaseudulla vanhemmilla ei todellakaan ollut aikaa ja varaa harrastaa lukemista ja SILTI lapsista tuli (keskimäärin) hyviä, innostuneita lukijoita! Eikä nykypäivänäkään kukaan oleta, että vanhempien on aktiivisesti harrastettava matemaattisten ongelmien ratkontaa, vieraiden kielten opiskelua ja kemiallisia kokeita, sillä muuten koululla on mahdoton tehtävä yrittää opettaa näitä lapsille.

Ihan oikeasti koululla olisi peiliin katsomisen paikka: jotakin menee nyt todella pieleen. Itse veikkaan sitä, että sinänsä kivan kuuloinen oppilaslähtöinen oppiminen, jossa ei vain istuta hiljaa ja kuunnella, on lisännyt levottomuutta. Digiloikasta en viitsi kirjoittaakaan, tulisi aika rumaa tekstiä. Toki on hyvä miettiä tyttöjen ja poikien oppimisen eroja, mutta ehkä vielä tärkeämpää olisi pohtia siitä, kärsivätkö kaikki tilanteesta. Esim. omat poikani ovat temperamentiltaan varsin rauhallisia, mutta kyllä heistä on koulussa tullut levottomampia, mutta nauttivatko he siitä itse? Eivät. Nauttivatko usein rauhalliset tytöt levottomasta ilmapiiristä? Eivät. Joten jospa tehtäisiin jotain sen levottomuuden poistamiseksi, eikä syyteltäisi toisiamme.

Annetaan ymmärtää... joopa joo. Jos vähääkään uskalletaan antaa myös kodin lukuvastuule sijaa, löytyy mielensäpahoittaja. Kyllä kodin vaikutus on ollut ja on edelleen erittäin suuri koulumyönteisyyden ja oppimistulosten kannalta. Jos hällä väliä asennetta levitetään, ei koulu voi yksin taistella tuulimyllyjä vastaan. Tämä on totuus. Äidinkielen opettajat ovat kautta aikojen yrittäneet kaikkia mahdollisia keinoja lukuinnon ja lukutaidon opettamisessa ja levittämisessä, mutta jos lukutaito ja -halu on jo alakoulussa huono, olisi pienennettävä oppilasryhmiä, annettava lukiopetusta, pidettävä lukukerhoja jne.joihin menisi koulun rahaa ja sitä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi!!!

Totta kai kodilla on merkitystä, mutta ihmettelen sitä, miten esim. omat 40-luvulla syntyneet vanhempani ollenkaan saattoivat oppia lukemaan, koska ei heidän aikanaan maanviljelijäperheissä todellakaan harrastettu lukemista. Mutta niinpä vain vanhemmistani tuli innokkaita lukijoita, kuten monesta muustakin ikätoveristaan. Eli sen lisäksi että koteja nyt yritetään aktivoida, voitaisiin miettiä sitäkin, mitä siellä äidinkielen tunneilla tehdään. Ei opettajia haukkuen, vaan ihan rauhallisesti, realistisesti. Ei tässä nyt mitään mielensäpahoittajia tarvita. 

Ennen vanhaan luokissa istuttiin selkä suorana, kädet pulpetilla ja suu supussa. Häiritsevää käytöstä ei suvaittu. Oppilailta vaadittiin annettujen tehtävien suorittamista ja tekemättömistä läksyistä annettiin laiskanläksyä. Jos ei oppinut vaadittuja asioita niin sai ehdot ja jos ei niitä suorittanut niin jäi luokalle. Oppimista arvioitiin vähintään kahdesti vuodessa selkeällä numeerisella asteikolla. Parhaat oppilaat palkittiin stipendeillä. Vain akateemisesti lahjakkaammat jatkoivat oppikouluun (tässä myös varallisuus vaikutti), muille riitti vähäisempi luku- ja laskutaito.

Tästä ollaan asteittain luovuttu ja tultu kohti nykyistä oppilaskeskeistä mallia, jossa jo pienikin oppilas itse asettaa tavoitteensa, opiskelu on yhdessä puuhailua säkkituoleilla löhöten, häiritsevää käytöstä katsotaan läpi sormien ja normaalikin oppimistilanne on täynnä ryhmätöistä ym. tulevaa hälinää. Koulussa ei tavoitella enää oppisisältöjen hallintaa vaan ns. oppimistaitojen opettelua. Oppimisen etenemistä ei mitata eikä numeroita anneta, palaute on ympäripyöreää positiivista sanahelinää. Mahtaisiko syy luku- ja laskutaidon rapautumiseen löytyä tästä muutoksesta?

Tutkimusten mukaan levoton luokkaympäristö heikentää oppimistuloksia ja nimenomaan pojat kärsivät tästä enemmän kuin tytöt. Tyttöjen sisäinen motivaatio auttaa heitä selviämään häiriöisessäkin ympäristössä, kun taas pojat vaativat auktoritaarisempaa otetta. Nykysuuntaus on myrkkyä pojille, mutta haittaa myös tyttöjä.

Pitäisi myös hyväksyä se, ettei kaikilla ole ns. lukupäätä. Jos halutaan, että aivan kaikki saavuttavat saman tason, on taso laskettava tosi alhaalle. Silloin tehdään karhunpalvelus lahjakkaammille oppilaille.

Vierailija kirjoitti:

Liikaa naisia opettajina, tasa-arvoa tarvitaan tähänkin ja tavoitteeksi 50% opettajista miehiä.

Kannattaa miettiä, mikä on vialla, kun miehiä ei saa kouluun (edes opettajiksi) kirveelläkään. Olisiko työn palkkaus suhteessa vaativuuteen p*rseellään? Miehet hakeutuvat talousemämän palvelukseen leveän leivän ääreen, ei heitä kiinnosta raskas, aliarvostettu kaikkien tahojen sylkykuppinan puurtaminen koulutukseen nähden naurettavalla palkalla.

50%:n kiintiö tarkoittaisi sitä, että hakijoista pohjasakka valikoituisi opettajiksi. Nythän pyrkijöinä on tyttöjen parhaimmisto ja pojista ne, jotka eivät muualle usko pääsevänsä.

pojat ja tytöt eri kouluihin ja molemmissa sovelletaan kullekkin sukupuolelle sopivaa oppimistyyliä. Korkeakouluissa voi sitten olla sekaisin.