Lue keskustelun säännöt.
Suomessa erot poikien ja tyttöjen peruskoulun oppimistuloksissa ovat koulutodistusten arvosanojen näkökulmasta arvioituna OECD-maiden suurimmat
19.11.2017 |
Tämä jos mikä on hyvä osoitus siitä, että koulujärjestelmämme suosii tyttöjä voimakkaasti. Ja kun tiedetään koulutksen merktys elämässä pärjäämisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta, tämän ongelman korjaamisen tulisi olla tärkeysjärjestyksen suhteen ihan siellä ykköskorissa. Sen sijaan Opetusalan ammattijärjestön puheenjohtaja yrittää pestä käsiään tästä ongelmasta ja twiittaa poikien olevan laiskureita. On mielenkiintoista, miten poikien ongelmat "ratkotaan" syyllistämällä sorrettuja, ja tyttöjen ongelmat ratkotaan tutkimalla ja selvittämällä ensin niiden ongelmien taustalla olevat vaikuttimet ja rakenteet ja sen jälkeen tekemällä tarvittavat muutokset.
Kommentit (167)
Aina heitellään ilmoille tätä "koulujärjestelmä suosii tyttöjä" -höpinää, mutta mitään tutkimusta tai edes pitävää perustelua ei esitetä.
Eikös nykyään opiskelua ole muutettu paljon aktiivisemmaksi? Ehkä tämä on sitten sitä mitä jotkut ovat kaivanneet. Itse luulen että tuo on monelle painajainen jossa ei opi mitään ja sitä se olisi itsellenikin ollut. Ei se paikallaan istuminenkaan tosin ollut helppoa keskittymishäiriöisenä, mutta häsellys vaikeuttaa keskittymistä entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina heitellään ilmoille tätä "koulujärjestelmä suosii tyttöjä" -höpinää, mutta mitään tutkimusta tai edes pitävää perustelua ei esitetä.
Eikös nykyään opiskelua ole muutettu paljon aktiivisemmaksi? Ehkä tämä on sitten sitä mitä jotkut ovat kaivanneet. Itse luulen että tuo on monelle painajainen jossa ei opi mitään ja sitä se olisi itsellenikin ollut. Ei se paikallaan istuminenkaan tosin ollut helppoa keskittymishäiriöisenä, mutta häsellys vaikeuttaa keskittymistä entisestään.
Aina laitetaan esille myös tutkimuksia, kun tämä väite esitetään.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37561
Minusta olennaista tässä on juurikin se, että lapsia yritetään syyllistää asiasta, joka on selvästi Suomen koululaitosta/yhteiskuntaa koskeva asia.
Niin koulunhan piti muuttua, mutta edelleenkin pedagogiikka on suurelta osin hyvin perinteistä. Syrjäseuduilla kun ei ole päteviä opettajiakaan. Silloin opetus on kuin suoraan kansakoulusta. Toiminnallisuus ja vuorovaikutus puuttuu lähes kokonaan, kirjojen mukaan edetään, eriyttämisestä ja eheyttämisestä ei tietoakaan. Se, joka ei opi, saa olla. Monilla opettajilla on nähkääs periaate: kaikki eivät opi. Silloin kärryiltä putoavat eivät saa tarvitsemaansa tukea, jotta pysyisivät muiden mukana. Näin pudokkaita tietoisesti tuotetaan. T. Ope, toiminut maalla ja kaupungeissa.
Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.
murrosikä, murrosiän taantuma, joka tulee pojille keskimäärin myöhemmin ja rajumpana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.
No kun eivät edes voi. Lukaisepa vaikka tuo ketjuun linkatun väikkärin tiivistelmä. Kyllä jossain muussa kuin vain pojissa on vikaa, jos muissa OECD-maissa tyttöjen ja poikien arvosanojen välillä ei ole näin suurta kuilua. Ja huom. on kyse todistusten arvosanoista, ei niinkään vain osaamistasosta, jossa erot ovat paljon pienemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa käydä luokkakokouksessa sitten 30+ iässä ja huomata kuinka ne luokan kadehditut ensimmäisinä kehittyneet ja parhaat oppilaat onkin monesti ihan taviksia, nyt kun aikuisuus on tasannut kehityserot ihmisten välillä. Se millainen sä olet 15-v. ei todellakaan aina ennusta sitä millainen sä olet 35- tai 45-v... ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.
No kun eivät edes voi. Lukaisepa vaikka tuo ketjuun linkatun väikkärin tiivistelmä. Kyllä jossain muussa kuin vain pojissa on vikaa, jos muissa OECD-maissa tyttöjen ja poikien arvosanojen välillä ei ole näin suurta kuilua. Ja huom. on kyse todistusten arvosanoista, ei niinkään vain osaamistasosta, jossa erot ovat paljon pienemmät.
Oma poikani oli aina koulussa luokan paras. Ei häntä ainakaan mikään estänyt lukemasta läksyjään ja saamasta hyviä numeroita. Oletan, että lukutaito on olemassa myös muilla pojilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.
No kun eivät edes voi. Lukaisepa vaikka tuo ketjuun linkatun väikkärin tiivistelmä. Kyllä jossain muussa kuin vain pojissa on vikaa, jos muissa OECD-maissa tyttöjen ja poikien arvosanojen välillä ei ole näin suurta kuilua. Ja huom. on kyse todistusten arvosanoista, ei niinkään vain osaamistasosta, jossa erot ovat paljon pienemmät.
Oma poikani oli aina koulussa luokan paras. Ei häntä ainakaan mikään estänyt lukemasta läksyjään ja saamasta hyviä numeroita. Oletan, että lukutaito on olemassa myös muilla pojilla.
Mikähän tämän vastauksen arvo keskustelulle oli?
Kas vain, kyllä mun pojat pärjää koulussa ihan kivasti. Niin kuin pärjäsi isänsäkin. Sen sijaan ne levottomat laiskurit ei pärjää, enkä selittäisi asiaa murrosiälläkään -ne erot kun näkyvät jo ihan ekaluokasta lähtien. Jos sinne osaamiseen jää aukkoja lyhytpinnaisuuden, vanhempien asenteen, läksyjen tekemättömyyyden ja ehkä vielä tunneilla perseilyn vuoksi, niin paha sitä on sitten ysiluokan keväällä parissa kuukaudessa paikata.
Ja miesopettajista: ei se sukupuoli hyvää tai huonoa opea tee, mutta oppilaita ei mikään provosoi perseilemään yhtä tehokkaasti kuin nahjusmiesope. Se jotenkin provosoi näitä kuumakallehäiriköitä ihan erityisesti kun huomaa jos miesope ei saa auktoriteettia. Vähän niin kuin yhteiskunnassa yleensäkin miehistä löytyy enemmän ääripäiden menestyjiä ja luusereita kuin tasaisemmista naisista, niin sama pätee opettajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kas vain, kyllä mun pojat pärjää koulussa ihan kivasti. Niin kuin pärjäsi isänsäkin. Sen sijaan ne levottomat laiskurit ei pärjää, enkä selittäisi asiaa murrosiälläkään -ne erot kun näkyvät jo ihan ekaluokasta lähtien. Jos sinne osaamiseen jää aukkoja lyhytpinnaisuuden, vanhempien asenteen, läksyjen tekemättömyyyden ja ehkä vielä tunneilla perseilyn vuoksi, niin paha sitä on sitten ysiluokan keväällä parissa kuukaudessa paikata.
Ja miesopettajista: ei se sukupuoli hyvää tai huonoa opea tee, mutta oppilaita ei mikään provosoi perseilemään yhtä tehokkaasti kuin nahjusmiesope. Se jotenkin provosoi näitä kuumakallehäiriköitä ihan erityisesti kun huomaa jos miesope ei saa auktoriteettia. Vähän niin kuin yhteiskunnassa yleensäkin miehistä löytyy enemmän ääripäiden menestyjiä ja luusereita kuin tasaisemmista naisista, niin sama pätee opettajiin.
Mene nyt trollaamaan muualle
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä poikia muka sortaa koulussa? Samalla tavalla he voivat lukea läksynsä ja saada kokeista hyviä numeroita kuin tytötkin.
Mikä niitä naisia sortaa työelämässä? Samoja työpaikkoja voivat kaikki hakea ja tehdä hommat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa että pojat on laiskureita. Siinä tapauksessa naiset on työelämässä laiskureita.
Koulun parantaa ainoastaan kieliopintojen vähentäminen ja poikakoulut.
Ovatko pojat kykenemättömiä opiskelemaan tyttöjen läsnäollessa vai pitääkö poikien saada omat koulut, joissa käytetään ihan omia arvosteluasteikoista, jotta hekin pärjäisivät?
Tytöistä kasvatetaan paljon kuuliaisempia. Jo varhaiskasvatuksessa ja kotona asenteissa näkyvä "pojat on poikia"-asenne tekee hirvittävää hallaa juuri pojille. Eivät pojat sitäpaitsi ole huonoja kielissä tai tytöt matikassa. Nämäkin stereotypiat siirtyvät lapsille niin huomaamatta aikuistrn puheista ja painotuksista.
Minusta iso osuus on sillä, että pojilta myös vaaditaan vähemmän ihan pienestä pitäen. Muistan, miten esim. käsialaharjoituksia tehtiin koulussa päivittäin ala-asteella ja minä tein ylimääräistä, kun (mies)ope ei ollut tyytyväinen liian lennokkaaseen käsialaani. Kun sain rivin valmiiksi, saatoin joutua tekemään sen neljä tai viisi kertaakin uudestaan ennen kuin sain jatkaa. Omalla pojallani on järkyttävän epäsiisti käsiala ja sille on vain kohauteltu olkapäitä, käsketty kotona vahtimaan, että tekee siististi läksyt ja muuten annettu ymmärtää, että sellaista se nyt vaan on, monilla pojilla on näin. Onnistuisiko sama tyttöoppilaan kanssa vai tulisiko siitä isompi meteli?
Tuttavaperheellä on kaksoset, tyttö ja poika. Tyttö on todella nokkela, oikea pingottaja koulussa, kaikki numerot ysejä tai kymppejä ja lisäksi harrastaa kilpalajia päivittäin. Poika on ihan jo olemukseltaankin veltto, kiusaa pienempiä, häiriköi tunnilla (oma lapseni samalla luokalla) ja ei voi kuulemma pystyä samaan kuin muut tai edes antamaan työrauhaa, kun on lukivaikeutta ja keskittymishäiriötä ja vaikka mitä. Tukitoimia on iso pino, ei tee muistiinpanoja, saa tehdä kokeen suullisesti ja silti ei koskaan anna työrauhaa, ei keskity tuntiin ja jos on vartinkin hiljaa, niin on nakuttanut vaikkapa koulun seinään reiän. Vanhempien vakiolause on se, että kun on niin paljon vaikeuksia, niin ei voi vain pystyä mihinkään minimivaatimukseen käytöksessä. Miksi sitten noiden diagnoosien kanssa on tavallisessa opetuksessa terrorisoimassa muiden opiskelua? Koska poika on oikeasti niiden diagnoosien takana ihan yhtä hyvä kuin siskonsa mutta koulujärjestelmä ei vain tue häntä tarpeeksi. Näin vanhemmat selittävät asian. Miksi siskon pitää osata aikataulut ja muistaa tehdä läksyt ja elää normaalia ikäisensä elämää mutta jos ei muistuta veljeään asioista, niin saa rangaistuksia, kun eihän se veli voi ja pysty samaan?
Olisiko siis mahdollista, että vanhemmat tukevat poikien rentoa ja välinpitämätöntä asennetta ja se selitetään luonteella tai oppimisvaikeuksilla, kun taas tytöiltä automaattisesti vaaditaan enemmän jo ihan pienestä pitäen?
Muistan, miten parikymmentä vuotta sitten valitettiin, että nykyinen opettajajohtoinen järjestelmä ei tue poikien opiskelua ja nyt kun siitä on käytännössä päästy eroon, ei tämä ilmiöoppiminenkaan ole ratkaisu. Minun molemmat poikani ovat erilaisia oppijoita. Toinen häseltää ja höseltää, housuissa tuntuu olevan muurahaisia, toinen taas keskittyy ja pysyy paikoillaan. Silti koulumenestys on sama. Miksikö? Kun kotona on samat säännöt molemmille, läksyt pitää tehdä, kokeisiin luetaan ja tekosyitä ei kuunnella. Koulu tukee oppimista molempien kohdalla omalla tavallaan ja me kotona asetamme ne tavoitteet lapsillemme. Höseltäjä tuo kymppejä biologiasta ja keskittyjä matematiikasta. Kummaltakin vaaditaan parasta, mihin siinä aineessa pystyy. Keskittyjän ei tarvitse muistuttaa höseltäjää läksyistä eikä hän ota vastuuta kodista muuta kuin sen verran, mikä on normaalia lasten ikäerolle (höseltäjä on vanhempi, joten vastuuta on vähän enemmän).
Tilanteen korjaaminen lähtee myös kotoa. Vanhempien pitää kasvattaa myös pojat ottamaan vastuuta ja opiskelemaan. Kodista lähtevät asenteet opiskeluun vaikuttavat paljon, ja varsinkin isän asenne! On todella harmi, että monet isät eivät lue ääneen lapsilleen, eivätkä itsekään lue. Esimerkin voima on suuri. Eron näkee usein jo hyvinkin pienissä koululaisissa.
Tietysti olisi hyvä, jos kouluissa olisi enemmän miesopettajia, mutta eivät he korvaa isiä. Miesopettajat ovat sen verran kuumaa kamaa, että heidät napataan heti töihin, samoin kuin miespuoliset lastentarhanopettajat, mutta silti vain harva mies haluaa näille aloille. Se on sääli, mutta eipä heitä pakottaakaan voi.
Ehkäpä ne ongelmat ei olekaan koulussa vaan varhaiskasvatuksessa?
Yksi pieni asia, jolla poikien innostusta koulunkäyntiin voisi lisätä, on kilpailu. Pojat ovat kilpailuhenkisempiä, varsinkin ne, jotka nykyisellään jättäytyvät kouluopiskelusta pois ja kiinnostuvat aivan muista asioista.
Mutta kilpailu on pahasta ja kielletty, se on aivan virallinen kanta opettajia kouluttavissa normaalikouluissa. Yhteishengellä ja yhdessä tekemällä mennään sosiokonstruktivistisesti. Näin heikot pääsevät hyötymään taitavampien suorituksista, kun jatkuvasti tehdään ryhmätöitä. Mutta kun ei yksin joudu vastuuseen eikä ole kilpailua, niin sosiaaliset yhdessä hengailijat menestyvät parhaiten, ja omaa työrauhaa tai kilpailua kaipaavat eivät jaksa panostaa.
En mä tiä. Kyl mun poika saa ihan hyvi numeroita koulussa. Mut se vaatii sen et tekee läksynsä ja harjoittelee kokeeseen. Oiskohan kyse nyt vaan sitä, että vanhempien asenne on sellainen, että ei pojalta vaadita mitään. Annetaan röhnöttää sohvalla, pelata pleikkaa ja jalkapalloa. Mitään muuta ei vaadita, koska pojathan on poikia.