Lapsettomat ovat etuoikeutettuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Onkos sinulla tuttavia tai sukulaisia, joilla on lapsia? Niitä löytyy nimittäin Suomesta paljon. Ja yleensä sieltä saa erittäin rehellistä dataa, jos vaan menee ja kysyy kuinka se lapsiperhearki tällä hetkellä toimii.

En kyllä suosittelisi perustamaan päätöstä lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä jonkun yksittäisen tai yksittäisten sukulaisten kokemuksiin lapsiperheen arjen sujumisesta. Enemmän päätös vaatii itsetuntemusta ja sitä tietoa mitä lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyy. Se että jollakin perhe-elämä sujuu ja perhe-elämä on sitä mitä hän haluaa ei tarkoita sitä että itse olisin samalla tavalla tyytyväinen lapsiperheen arkeen tai päinvastoin vaikka lapsiarki jonkun mielestä olisi täysin kauheaa ei se tarkoita että itse suhtautuisi siihen samalla tavalla.

En minäkään, mutta kysyjä oli sitä mieltä ettei ole saanut perhe-elämästä riittävästi tietoa. Tiedon alkulähteitä kuitenkin on todennäköisesti hänenkin elinympäristössään koko ajan.

Ap alkaa vain kuulostaa ihmiseltä, jolle kaikki asiat olisi pitänyt taivuttaa ratakiskosta etukäteen, ja jos koulussa ei ole opetettu, että kuljetusalalla ammatikseen toimiva voi joutua viettämään pitkää päivää auton ratissa tai jopa joutua liikenneonnettomuuteen, niin se on laiminlyöntiä yhteiskunnan taholta. Varmaan vanhemmat kertoneet senkin, että meneekö lukioon vai amikseen, ja mille alalle menee töihin. Omaa ajattelua ei ole kehittynyt missään vaiheessa. Surullista.

No ei meidän ympyröistä kyllä kukaan amikseen mennyt. En edes tunne ketään, joka olisi ollut amiksessa.

Meidän "kaupungissa" oli vain yksi yläaste, ja sieltä lähti porkkaa kiinnostuksena mukaan joko lukioon tai amikseen. Minusta on oudompaa, ettet edes tiedä ketään joka olisi mennyt amikseen. 

Ylipäätään se on outoa, jos ei ysiluokalla yhtään puhuttu että kuka menee mihinkin, ja vielä oudompaa, jos yhdelläkään ei ollut vastauksena amis. Ja entäs kaikki ne opon tunnit kun on puhuttu miten haetaan ja mihin? Eri aloihin tutustumispäivät? Kulkiko ap koulunsa täysin laput silmillä ja luotti siihen, että vanhempi kertoo mistä risteyksestä käännytään, ja mitään muuta ei tarvi kuulla tai nähdä? Miten se on edes mahdollista?

Mitkä ihmeen opon tunnit? Tuli paperi, johon merkittiin, mihin lukioon hakee. Lukiossa oli opo, mutta eihän sitäkään vakavasti otettu vaan otettiin itse selvää asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen joutuu joka ikinen päivä olemaan paikassa, missä ei haluaisi olla.

Uskon että kirjoituksesi ja ehkä koko aloitus on vitsi, mutta ihan varmuuden vuoksi; Voiko rumemmin perheestään sanoa?

Ei leikkipaikka ole perhe.