Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsettomat ovat etuoikeutettuja

Vierailija
18.11.2017 |

Heillä on nytkin viikonloppu. Saattavat olla vaikka kavereiden kanssa kokeilemassa metroa. Miten tätä perheellisyyden taakkaa pitäisi kestää? Voisitteko kertoa?

Kommentit (82)

Vierailija
61/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Kyllä niistä asioista saa halutessaan paljon tietoa mitä lapsen syntyminen perheeseen tarkoittaa ja mitä se vaatii. Kasvatus opetus yms. on maailma pullollaan. Menettänyt en lasten myötä ole mitään.

Jaa mistäs sitä tietoa saisi?

Myöhäistä se taitaa olla kun ns. p on jo housuissa, mutta en suosittele lapsia hankkimaan ellei löydä tuota tietoa itse mistään.

Miten ennen lapsia voisi ehtiä etsiä mitään tietoa? Silloinhan on täynnä sitä elämää, kiire töissä, kiire harrastuksissa, kiire toisessa työssä, kiire opiskeluissa. Todella outoa, jos ennen lapsia ehtisi jotain lastenhoito-opasta lukea. Pitäisin todella outona. Siksi tuollaiset pitää saada lukion opetussuunnitelmaan.

Minusta lapsia ei kannata hankkia jos päätökseen ei ole aikaa valmistautua.

Mutta jos sosiaalinen paine on lapsesta asti ollut perheellisyyteen, ja siihen luulee olevansa valmis sen enempää miettimättä, koska pitää sitä itsestäänselvyytenä?

Kuulostaa uskonnollisen yhteisön painostukselta, missä tapauksessa esimerkiksi se normaali lukio-opiskelu ei hyvin todennäköisesti tulisi edes kysymykseen. Joten eipä siitä olisi enää hyötyä, jos lukiossa asiasta kerrottaisiin.

Kyllä tavallisissakin perheissä voidaan osoittaa koko lapsuuden ajan, että perheellisyys on ainoa oikea vaihtoehto.

Vierailija
62/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Kyllä niistä asioista saa halutessaan paljon tietoa mitä lapsen syntyminen perheeseen tarkoittaa ja mitä se vaatii. Kasvatus opetus yms. on maailma pullollaan. Menettänyt en lasten myötä ole mitään.

Jaa mistäs sitä tietoa saisi?

Myöhäistä se taitaa olla kun ns. p on jo housuissa, mutta en suosittele lapsia hankkimaan ellei löydä tuota tietoa itse mistään.

Miten ennen lapsia voisi ehtiä etsiä mitään tietoa? Silloinhan on täynnä sitä elämää, kiire töissä, kiire harrastuksissa, kiire toisessa työssä, kiire opiskeluissa. Todella outoa, jos ennen lapsia ehtisi jotain lastenhoito-opasta lukea. Pitäisin todella outona. Siksi tuollaiset pitää saada lukion opetussuunnitelmaan.

Minusta lapsia ei kannata hankkia jos päätökseen ei ole aikaa valmistautua.

Mutta jos sosiaalinen paine on lapsesta asti ollut perheellisyyteen, ja siihen luulee olevansa valmis sen enempää miettimättä, koska pitää sitä itsestäänselvyytenä?

Kuulostaa uskonnollisen yhteisön painostukselta, missä tapauksessa esimerkiksi se normaali lukio-opiskelu ei hyvin todennäköisesti tulisi edes kysymykseen. Joten eipä siitä olisi enää hyötyä, jos lukiossa asiasta kerrottaisiin.

Kyllä tavallisissakin perheissä voidaan osoittaa koko lapsuuden ajan, että perheellisyys on ainoa oikea vaihtoehto.

Auttaisi jo siihen lukiossa käyty lastenhoitokurssi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Kyllä niistä asioista saa halutessaan paljon tietoa mitä lapsen syntyminen perheeseen tarkoittaa ja mitä se vaatii. Kasvatus opetus yms. on maailma pullollaan. Menettänyt en lasten myötä ole mitään.

Jaa mistäs sitä tietoa saisi?

Myöhäistä se taitaa olla kun ns. p on jo housuissa, mutta en suosittele lapsia hankkimaan ellei löydä tuota tietoa itse mistään.

Miten ennen lapsia voisi ehtiä etsiä mitään tietoa? Silloinhan on täynnä sitä elämää, kiire töissä, kiire harrastuksissa, kiire toisessa työssä, kiire opiskeluissa. Todella outoa, jos ennen lapsia ehtisi jotain lastenhoito-opasta lukea. Pitäisin todella outona. Siksi tuollaiset pitää saada lukion opetussuunnitelmaan.

Minusta lapsia ei kannata hankkia jos päätökseen ei ole aikaa valmistautua.

Mutta jos sosiaalinen paine on lapsesta asti ollut perheellisyyteen, ja siihen luulee olevansa valmis sen enempää miettimättä, koska pitää sitä itsestäänselvyytenä?

Kuulostaa uskonnollisen yhteisön painostukselta, missä tapauksessa esimerkiksi se normaali lukio-opiskelu ei hyvin todennäköisesti tulisi edes kysymykseen. Joten eipä siitä olisi enää hyötyä, jos lukiossa asiasta kerrottaisiin.

Kyllä tavallisissakin perheissä voidaan osoittaa koko lapsuuden ajan, että perheellisyys on ainoa oikea vaihtoehto.

Mutta tavallisissa perheissä harvemmin asioiden pohtiminen, kyseenalaistaminen tai netin käyttö on kielletty, kirjastossa käyntiä pidetään ajanhukkana ja opiskelua ylipäätään pidetään pahana, koska se vie aikaa ja energiaa yhteisöön osallistumiselta tai perheen perustamiselta. Ja tavallisissa perheissä myös annetaan tyttöjen leikkiä muutakin kuin nukeilla tai kotia, ja kuunnellaan tyttöjä jotka eivät halua näitä leikkiä. Lisäksi tavallisissa perheissä on tyypillistä, että saa kavereita erilaisista oloista kuin omat kotiolot, ja voi kavereiden kanssa pohtia asioita. Ja tavallisissa perheissä, vaikka se odotus perheen perustamisesta voi olla kova, ei yleensä painoteta, että se lisääntyminen on elämän ainut päämäärä, vaan puheissa on myös opiskelut, ammatit, talot jne. Ja silloin kun ihmiselle on kehittynyt kyky ajatella, mikä opiskelu ja työ tuntuu omalta (perustuen omiin mieltymyksiin, osaamisiin ja taitoihin), niin pitäisi samalla myös kehittyä se itsetuntemus siitä, että haluaako edes niitä lapsia. Saati että haluaako niitä juuri tällä sekunnilla, vai pohtiiko vielä. Eli tavallisissa perheissä ei se painostus ole sitä luokkaa, että niitä lapsia hankitaan ennen kuin mitään omaa minää on kasvanut.

Todella monella tavallisessa perheessä kasvaneella alkavat vanhemmat jossain kohtaa vihjailla, että missä vaiheessa niitä lapsia tulee, mutta ihmisen kehityksen pitäisi toimia niin, että normaalin kehityskaaren mukaisesti pohtii asioita ja päämääriään itse, eivätkä vanhemmat ole se elämän ainut ääni ja auktoriteetti. Toki voi siis tehdä virhearvioita, mutta ainakin pohtii asioita, eikä vain itke että kukaan ulkopuolinen ei vääntänyt rautalangasta.

Vierailija
64/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Onkos sinulla tuttavia tai sukulaisia, joilla on lapsia? Niitä löytyy nimittäin Suomesta paljon. Ja yleensä sieltä saa erittäin rehellistä dataa, jos vaan menee ja kysyy kuinka se lapsiperhearki tällä hetkellä toimii.

En kyllä suosittelisi perustamaan päätöstä lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä jonkun yksittäisen tai yksittäisten sukulaisten kokemuksiin lapsiperheen arjen sujumisesta. Enemmän päätös vaatii itsetuntemusta ja sitä tietoa mitä lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyy. Se että jollakin perhe-elämä sujuu ja perhe-elämä on sitä mitä hän haluaa ei tarkoita sitä että itse olisin samalla tavalla tyytyväinen lapsiperheen arkeen tai päinvastoin vaikka lapsiarki jonkun mielestä olisi täysin kauheaa ei se tarkoita että itse suhtautuisi siihen samalla tavalla.

En minäkään, mutta kysyjä oli sitä mieltä ettei ole saanut perhe-elämästä riittävästi tietoa. Tiedon alkulähteitä kuitenkin on todennäköisesti hänenkin elinympäristössään koko ajan.

Vierailija
65/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä mä just luin??? Ei pääsee käyttää metroa?? Kuka sinne tungokseen haluaisi? Huh huh

Vierailija
66/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Onkos sinulla tuttavia tai sukulaisia, joilla on lapsia? Niitä löytyy nimittäin Suomesta paljon. Ja yleensä sieltä saa erittäin rehellistä dataa, jos vaan menee ja kysyy kuinka se lapsiperhearki tällä hetkellä toimii.

En kyllä suosittelisi perustamaan päätöstä lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä jonkun yksittäisen tai yksittäisten sukulaisten kokemuksiin lapsiperheen arjen sujumisesta. Enemmän päätös vaatii itsetuntemusta ja sitä tietoa mitä lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyy. Se että jollakin perhe-elämä sujuu ja perhe-elämä on sitä mitä hän haluaa ei tarkoita sitä että itse olisin samalla tavalla tyytyväinen lapsiperheen arkeen tai päinvastoin vaikka lapsiarki jonkun mielestä olisi täysin kauheaa ei se tarkoita että itse suhtautuisi siihen samalla tavalla.

En minäkään, mutta kysyjä oli sitä mieltä ettei ole saanut perhe-elämästä riittävästi tietoa. Tiedon alkulähteitä kuitenkin on todennäköisesti hänenkin elinympäristössään koko ajan.

Ap alkaa vain kuulostaa ihmiseltä, jolle kaikki asiat olisi pitänyt taivuttaa ratakiskosta etukäteen, ja jos koulussa ei ole opetettu, että kuljetusalalla ammatikseen toimiva voi joutua viettämään pitkää päivää auton ratissa tai jopa joutua liikenneonnettomuuteen, niin se on laiminlyöntiä yhteiskunnan taholta. Varmaan vanhemmat kertoneet senkin, että meneekö lukioon vai amikseen, ja mille alalle menee töihin. Omaa ajattelua ei ole kehittynyt missään vaiheessa. Surullista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Kyllä niistä asioista saa halutessaan paljon tietoa mitä lapsen syntyminen perheeseen tarkoittaa ja mitä se vaatii. Kasvatus opetus yms. on maailma pullollaan. Menettänyt en lasten myötä ole mitään.

Jaa mistäs sitä tietoa saisi?

Myöhäistä se taitaa olla kun ns. p on jo housuissa, mutta en suosittele lapsia hankkimaan ellei löydä tuota tietoa itse mistään.

Miten ennen lapsia voisi ehtiä etsiä mitään tietoa? Silloinhan on täynnä sitä elämää, kiire töissä, kiire harrastuksissa, kiire toisessa työssä, kiire opiskeluissa. Todella outoa, jos ennen lapsia ehtisi jotain lastenhoito-opasta lukea. Pitäisin todella outona. Siksi tuollaiset pitää saada lukion opetussuunnitelmaan.

Minusta lapsia ei kannata hankkia jos päätökseen ei ole aikaa valmistautua.

Mutta jos sosiaalinen paine on lapsesta asti ollut perheellisyyteen, ja siihen luulee olevansa valmis sen enempää miettimättä, koska pitää sitä itsestäänselvyytenä?

Kuulostaa uskonnollisen yhteisön painostukselta, missä tapauksessa esimerkiksi se normaali lukio-opiskelu ei hyvin todennäköisesti tulisi edes kysymykseen. Joten eipä siitä olisi enää hyötyä, jos lukiossa asiasta kerrottaisiin.

Kyllä tavallisissakin perheissä voidaan osoittaa koko lapsuuden ajan, että perheellisyys on ainoa oikea vaihtoehto.

Auttaisi jo siihen lukiossa käyty lastenhoitokurssi?

Se voisi avata silmät.

Vierailija
68/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

ajattelit, että valtio opastaa miten saadaan rahat loppumaan valtiolta?

Mites ammattikoulu, eikö asia olisi siellä oleellisempaa? Henkkoht peruskoulussa tutustumistani ihmisistä perheellisiä on huomattavasti suurempi osa ammattikoulutaustaisia, kuin lukiotaustaisia (kertoo ehkä siitä, että muut lukiossa ovat osanneet hakea nuo tiedot jo ihan oma-aloitteisesti...)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Onkos sinulla tuttavia tai sukulaisia, joilla on lapsia? Niitä löytyy nimittäin Suomesta paljon. Ja yleensä sieltä saa erittäin rehellistä dataa, jos vaan menee ja kysyy kuinka se lapsiperhearki tällä hetkellä toimii.

En kyllä suosittelisi perustamaan päätöstä lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä jonkun yksittäisen tai yksittäisten sukulaisten kokemuksiin lapsiperheen arjen sujumisesta. Enemmän päätös vaatii itsetuntemusta ja sitä tietoa mitä lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyy. Se että jollakin perhe-elämä sujuu ja perhe-elämä on sitä mitä hän haluaa ei tarkoita sitä että itse olisin samalla tavalla tyytyväinen lapsiperheen arkeen tai päinvastoin vaikka lapsiarki jonkun mielestä olisi täysin kauheaa ei se tarkoita että itse suhtautuisi siihen samalla tavalla.

En minäkään, mutta kysyjä oli sitä mieltä ettei ole saanut perhe-elämästä riittävästi tietoa. Tiedon alkulähteitä kuitenkin on todennäköisesti hänenkin elinympäristössään koko ajan.

Ap alkaa vain kuulostaa ihmiseltä, jolle kaikki asiat olisi pitänyt taivuttaa ratakiskosta etukäteen, ja jos koulussa ei ole opetettu, että kuljetusalalla ammatikseen toimiva voi joutua viettämään pitkää päivää auton ratissa tai jopa joutua liikenneonnettomuuteen, niin se on laiminlyöntiä yhteiskunnan taholta. Varmaan vanhemmat kertoneet senkin, että meneekö lukioon vai amikseen, ja mille alalle menee töihin. Omaa ajattelua ei ole kehittynyt missään vaiheessa. Surullista.

No ei meidän ympyröistä kyllä kukaan amikseen mennyt. En edes tunne ketään, joka olisi ollut amiksessa.

Vierailija
70/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Kyllä niistä asioista saa halutessaan paljon tietoa mitä lapsen syntyminen perheeseen tarkoittaa ja mitä se vaatii. Kasvatus opetus yms. on maailma pullollaan. Menettänyt en lasten myötä ole mitään.

Jaa mistäs sitä tietoa saisi?

Myöhäistä se taitaa olla kun ns. p on jo housuissa, mutta en suosittele lapsia hankkimaan ellei löydä tuota tietoa itse mistään.

Miten ennen lapsia voisi ehtiä etsiä mitään tietoa? Silloinhan on täynnä sitä elämää, kiire töissä, kiire harrastuksissa, kiire toisessa työssä, kiire opiskeluissa. Todella outoa, jos ennen lapsia ehtisi jotain lastenhoito-opasta lukea. Pitäisin todella outona. Siksi tuollaiset pitää saada lukion opetussuunnitelmaan.

Minusta lapsia ei kannata hankkia jos päätökseen ei ole aikaa valmistautua.

Mutta jos sosiaalinen paine on lapsesta asti ollut perheellisyyteen, ja siihen luulee olevansa valmis sen enempää miettimättä, koska pitää sitä itsestäänselvyytenä?

Kuulostaa uskonnollisen yhteisön painostukselta, missä tapauksessa esimerkiksi se normaali lukio-opiskelu ei hyvin todennäköisesti tulisi edes kysymykseen. Joten eipä siitä olisi enää hyötyä, jos lukiossa asiasta kerrottaisiin.

Kyllä tavallisissakin perheissä voidaan osoittaa koko lapsuuden ajan, että perheellisyys on ainoa oikea vaihtoehto.

Voi, toki. Kaikki on mahdollista. Kaikki ei kuitenkaan ole todennäköistä; niin kuin esimerkiksi ei ole todennäköistä että aivan tavallisessa kalliolaisessa perheessä lapsen annettaisiin ymmärtää, että hänellä ei ole elämää jos ei hänelle tule olemaan omia lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Onkos sinulla tuttavia tai sukulaisia, joilla on lapsia? Niitä löytyy nimittäin Suomesta paljon. Ja yleensä sieltä saa erittäin rehellistä dataa, jos vaan menee ja kysyy kuinka se lapsiperhearki tällä hetkellä toimii.

En kyllä suosittelisi perustamaan päätöstä lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä jonkun yksittäisen tai yksittäisten sukulaisten kokemuksiin lapsiperheen arjen sujumisesta. Enemmän päätös vaatii itsetuntemusta ja sitä tietoa mitä lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyy. Se että jollakin perhe-elämä sujuu ja perhe-elämä on sitä mitä hän haluaa ei tarkoita sitä että itse olisin samalla tavalla tyytyväinen lapsiperheen arkeen tai päinvastoin vaikka lapsiarki jonkun mielestä olisi täysin kauheaa ei se tarkoita että itse suhtautuisi siihen samalla tavalla.

En minäkään, mutta kysyjä oli sitä mieltä ettei ole saanut perhe-elämästä riittävästi tietoa. Tiedon alkulähteitä kuitenkin on todennäköisesti hänenkin elinympäristössään koko ajan.

Ap alkaa vain kuulostaa ihmiseltä, jolle kaikki asiat olisi pitänyt taivuttaa ratakiskosta etukäteen, ja jos koulussa ei ole opetettu, että kuljetusalalla ammatikseen toimiva voi joutua viettämään pitkää päivää auton ratissa tai jopa joutua liikenneonnettomuuteen, niin se on laiminlyöntiä yhteiskunnan taholta. Varmaan vanhemmat kertoneet senkin, että meneekö lukioon vai amikseen, ja mille alalle menee töihin. Omaa ajattelua ei ole kehittynyt missään vaiheessa. Surullista.

No ei meidän ympyröistä kyllä kukaan amikseen mennyt. En edes tunne ketään, joka olisi ollut amiksessa.

Meidän "kaupungissa" oli vain yksi yläaste, ja sieltä lähti porkkaa kiinnostuksena mukaan joko lukioon tai amikseen. Minusta on oudompaa, ettet edes tiedä ketään joka olisi mennyt amikseen. 

Vierailija
72/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Onkos sinulla tuttavia tai sukulaisia, joilla on lapsia? Niitä löytyy nimittäin Suomesta paljon. Ja yleensä sieltä saa erittäin rehellistä dataa, jos vaan menee ja kysyy kuinka se lapsiperhearki tällä hetkellä toimii.

En kyllä suosittelisi perustamaan päätöstä lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä jonkun yksittäisen tai yksittäisten sukulaisten kokemuksiin lapsiperheen arjen sujumisesta. Enemmän päätös vaatii itsetuntemusta ja sitä tietoa mitä lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyy. Se että jollakin perhe-elämä sujuu ja perhe-elämä on sitä mitä hän haluaa ei tarkoita sitä että itse olisin samalla tavalla tyytyväinen lapsiperheen arkeen tai päinvastoin vaikka lapsiarki jonkun mielestä olisi täysin kauheaa ei se tarkoita että itse suhtautuisi siihen samalla tavalla.

En minäkään, mutta kysyjä oli sitä mieltä ettei ole saanut perhe-elämästä riittävästi tietoa. Tiedon alkulähteitä kuitenkin on todennäköisesti hänenkin elinympäristössään koko ajan.

Ap alkaa vain kuulostaa ihmiseltä, jolle kaikki asiat olisi pitänyt taivuttaa ratakiskosta etukäteen, ja jos koulussa ei ole opetettu, että kuljetusalalla ammatikseen toimiva voi joutua viettämään pitkää päivää auton ratissa tai jopa joutua liikenneonnettomuuteen, niin se on laiminlyöntiä yhteiskunnan taholta. Varmaan vanhemmat kertoneet senkin, että meneekö lukioon vai amikseen, ja mille alalle menee töihin. Omaa ajattelua ei ole kehittynyt missään vaiheessa. Surullista.

No ei meidän ympyröistä kyllä kukaan amikseen mennyt. En edes tunne ketään, joka olisi ollut amiksessa.

Meidän "kaupungissa" oli vain yksi yläaste, ja sieltä lähti porkkaa kiinnostuksena mukaan joko lukioon tai amikseen. Minusta on oudompaa, ettet edes tiedä ketään joka olisi mennyt amikseen. 

Ylipäätään se on outoa, jos ei ysiluokalla yhtään puhuttu että kuka menee mihinkin, ja vielä oudompaa, jos yhdelläkään ei ollut vastauksena amis. Ja entäs kaikki ne opon tunnit kun on puhuttu miten haetaan ja mihin? Eri aloihin tutustumispäivät? Kulkiko ap koulunsa täysin laput silmillä ja luotti siihen, että vanhempi kertoo mistä risteyksestä käännytään, ja mitään muuta ei tarvi kuulla tai nähdä? Miten se on edes mahdollista?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei taida ap:lla olla ongelmana pelkät lapset, vaan ylipäätään se, että on aina tehnyt kuten muut odottavat ilman mitään omia tietoisia päätöksiä. Suosittelisin etsimään ammattilaisen jonka kanssa keskustella elämästä laajemmin.

Vierailija
74/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Heillä on nytkin viikonloppu. Saattavat olla vaikka kavereiden kanssa kokeilemassa metroa. Miten tätä perheellisyyden taakkaa pitäisi kestää? Voisitteko kertoa?

Kyllä mullakin on viikonloppu vaikka oonkin perheellinen. Metroon ei huvittanut lähteä, mutta olisin voinut halutessani niin tehdä.

Sen sijaan herättiin miehen kanssa seiskan aikaan aamiaiselle ja koska on viikonloppu mentiin aamiaisen jälkeen vielä torkkumaan pariksi tunniksi. Kympin aikaan mies meni taaperoa pyytämään jo aamiaiselle kun oltiin sovittu, että nähdään ystäväpariskuntaa vielä aamupäivällä.

Ihanaan pikkukahvilaan pariksi tunniksi ja kaupan kautta kotiin. Nyt löhöilyä kun lapsi päiväunilla.

Ei paljoa eroa viikonlopusta jota olisi viettänyt ennen lasta :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen joutuu joka ikinen päivä olemaan paikassa, missä ei haluaisi olla. Jokainen asia, mitä tehdään, on asia, mitä ei omasta tahdosta ikipäivänä tekisi. Leikkipaikat, lapsen Hoplopit, ruoanlaitto, kotona olo, kaikki. Lapsettomilla on käynyt sellainen tuuri, ettei sitä pysty kuvailemaan, vaikka käyttäisi kaikki maailmankaikkeuden sanat. Eikä lapsettomuutta saa takaisin, vaikka tekisi mitä. Se on hirvittävää. Koko elämä pilalla. Koko elämä.

Voi nyyh, oma valinta. Turha on itkeä kun maito on jo maassa.

Vierailija
76/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen joutuu joka ikinen päivä olemaan paikassa, missä ei haluaisi olla.

Uskon että kirjoituksesi ja ehkä koko aloitus on vitsi, mutta ihan varmuuden vuoksi; Voiko rumemmin perheestään sanoa?

Vierailija
77/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi asia on varma: lapsettomilla on tuhat kertaa hauskempi lauantai-ilta kuin perheellisillä.

Vierailija
78/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Kyllä niistä asioista saa halutessaan paljon tietoa mitä lapsen syntyminen perheeseen tarkoittaa ja mitä se vaatii. Kasvatus opetus yms. on maailma pullollaan. Menettänyt en lasten myötä ole mitään.

Jaa mistäs sitä tietoa saisi?

Myöhäistä se taitaa olla kun ns. p on jo housuissa, mutta en suosittele lapsia hankkimaan ellei löydä tuota tietoa itse mistään.

Miten ennen lapsia voisi ehtiä etsiä mitään tietoa? Silloinhan on täynnä sitä elämää, kiire töissä, kiire harrastuksissa, kiire toisessa työssä, kiire opiskeluissa. Todella outoa, jos ennen lapsia ehtisi jotain lastenhoito-opasta lukea. Pitäisin todella outona. Siksi tuollaiset pitää saada lukion opetussuunnitelmaan.

Kuka niitä lapsia pakottaa hankkimaan tuollaisessa elämäntilanteessa, kun on kaikki nuoruuden riemut ja kiireet päällä? Kai sitä voi rauhoittua ensin ennen kuin alkaa perhettä perustamaan? Edes saattaa opiskelunsa loppuun ja tyytyä yhteen työpaikkaan?

On aivan tyypillistä mennä naimisiin ja hankkia ensimmäinen lapsi välittömästi sen jälkeen, kun on valmistuttu.

Vierailija
79/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on varma: lapsettomilla on tuhat kertaa hauskempi lauantai-ilta kuin perheellisillä.

Makuasia

Vierailija
80/82 |
18.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan, etenkään nainen, ei joudu vanhemmaksi vastoin omaa tahtoaan.

Niin, mutta perhearjesta ei ole tarpeeksi tietoa. Lasta suunniteltaessa ei ole tietoa siitä, mitä lapsen saaminen merkitsee. Perhearjesta tulisi varoittaa viimeistään lukiossa ja korostaa, että lapsettomuus on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin perheellisyys. Niin moni nuori pelastaisi koko elämänsä, jos tuollainen otettaisiin opetussuunnitelmaan.

Meinaatko että he ovat jotenkin etuoikeutettuja joilla perhe-elämästä on etukäteen tietoa tai jotka ovat itse sitä ymmärtäneet hankkia ilman lukiota tai sitä että sitä aihetta lukiossa olisi käsitelty. Jotenkin alan pitää tätä nykyistä opetussuunnitelmaa ihan hyvänä kun oppilaalla on itsellä enemmän vastuuta tiedon hankkimisesta eikä kaikesta voi syyttää opetusta "mut kun siitä ei lukiossa kerrottu".

Mutta perhe-elämän kauheudesta ei oikein saa tietoa. On joitain tutkimuksia, joiden mukaan perheelliset ovat onnettomampia, mutta nekin harvat tutkimukset pitäisi arvata ja osata etsiä. Hyssyttelymentaliteetti pitäisi saada pois ja puhua aivan suoraan siitä, että perhe-elämä on kauheaa ja oma elämä loppuu siihen, kun tulee raskaaksi. Menettää kaiken.

Onkos sinulla tuttavia tai sukulaisia, joilla on lapsia? Niitä löytyy nimittäin Suomesta paljon. Ja yleensä sieltä saa erittäin rehellistä dataa, jos vaan menee ja kysyy kuinka se lapsiperhearki tällä hetkellä toimii.

En kyllä suosittelisi perustamaan päätöstä lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä jonkun yksittäisen tai yksittäisten sukulaisten kokemuksiin lapsiperheen arjen sujumisesta. Enemmän päätös vaatii itsetuntemusta ja sitä tietoa mitä lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyy. Se että jollakin perhe-elämä sujuu ja perhe-elämä on sitä mitä hän haluaa ei tarkoita sitä että itse olisin samalla tavalla tyytyväinen lapsiperheen arkeen tai päinvastoin vaikka lapsiarki jonkun mielestä olisi täysin kauheaa ei se tarkoita että itse suhtautuisi siihen samalla tavalla.

En minäkään, mutta kysyjä oli sitä mieltä ettei ole saanut perhe-elämästä riittävästi tietoa. Tiedon alkulähteitä kuitenkin on todennäköisesti hänenkin elinympäristössään koko ajan.

Ap alkaa vain kuulostaa ihmiseltä, jolle kaikki asiat olisi pitänyt taivuttaa ratakiskosta etukäteen, ja jos koulussa ei ole opetettu, että kuljetusalalla ammatikseen toimiva voi joutua viettämään pitkää päivää auton ratissa tai jopa joutua liikenneonnettomuuteen, niin se on laiminlyöntiä yhteiskunnan taholta. Varmaan vanhemmat kertoneet senkin, että meneekö lukioon vai amikseen, ja mille alalle menee töihin. Omaa ajattelua ei ole kehittynyt missään vaiheessa. Surullista.

No ei meidän ympyröistä kyllä kukaan amikseen mennyt. En edes tunne ketään, joka olisi ollut amiksessa.

Meidän "kaupungissa" oli vain yksi yläaste, ja sieltä lähti porkkaa kiinnostuksena mukaan joko lukioon tai amikseen. Minusta on oudompaa, ettet edes tiedä ketään joka olisi mennyt amikseen. 

Luokaltamme ei mennyt kukaan, kavereista ei mennyt kukaan, suvusta ei mennyt kukaan, sellainen ei ollut edes millään tavalla ajateltavissa oleva asia. Kaikki tutut ja tuttujen tutut menivät lukioon. En edelleenkään tunne ketään, joka olisi käynyt amiksen. Joskus jossain ryhmässä on saattanut joku sellainen olla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan kuusi