Voiko sankarihautojen kunniavartioinnista traumatisoitua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemattomassa sotilaassa nelikymppiset näyttelijät näyttelevät sotaa. Tosielämässä siellä rintamalla oli pääasiassa 20-25v ikäisiä nuoria miehiä, joten meille on ihan tervettä nähdä sankarihaudoilla samanikäisten kunniavartio. Ehkä sekä me vanhemmat että ne haudoilla seisovat tajuamme, että sodassa noin 70 vuotta sitten menetettiin nuoria miehiä, jotka eivät suinkaan lähteneet muualle Eurooppaan elintasopakolaisiksi, vaan puolustivat omaa maataan. Antaa vähän perspektiiviä viime vuosien kansainvaelluksille.

Mene vastaanottokeskukseen kertomaan, että heidän olisi pitänyt jäädä rintamalle! Samalla voit kertoa meillekin, missä kyseinen rintama sijaitsee, ketkä siellä sotivat, kenen puolella pitäisi olla ja kuka järjestää huollon ja aseet joukoille?

Luulen, että siellä hyvin tiedetään kenen puolella he ovat... Varsinkin, jos olet lähtenyt "karkuun" sotaa, joka ei ole edes omassa maassasi.

Vierailija kirjoitti:

No pitäähän tuota miettiä. Aika vanhan kansan perinnettä nämä soturien kunnioittamiset kunniavartioilla ovat, voi olla aika vieras nykynuorille. Jos sinä laittaisit oman nykynuoresi vartioimaan samanikäisenä kuolleen sankarivainajan hautaa, niin mistä tiedät mitä helposti samaistuvat ja herkät nuoret kokevat?

Voisi tietysti kysyä mitä mieltä nuoret itse ovat asiasta?

'

Joku ehkä valtion palkkaama ideanikkari kertoi telkussa että tuon lisäksi suomalaisten tulee kokoontya itsenäisyyspäivän iltana kotiinsa yhteisille kahveille tiettynä aikana. Nimenomaan yhdessä yhteishenkeä osoittaen.

Eli taas kerran yksinäiset ja siitä jopa kärsivät unohdettiin tuossa ideoinnissa ja ehkä vielä pahennetaan näin yksinäisyyden aiheuttamia kärsimyksiä ja tuskaa.