Mikä näistä "surkein" työ: siivoja, tarjoilija vai kaupan kassa.

Aha.

Surkeinta on se että joku kieltäytyisi vakituisesta työpaikasta ja jäisi mielummin muiden elätettäväksi. ;)

Vierailija kirjoitti:

Surkeinta on se että joku kieltäytyisi vakituisesta työpaikasta ja jäisi mielummin muiden elätettäväksi. ;)

Jos on ammatti toiselta alalta, niin miksi pitäisi ottaa siivoojan paikka vastaan? Ei siitä ole oikein hyötyä ja vie paikan joltain, joka on ammatiltaan siivooja

1. Tarjoilija. Palvelet joko kännisiä tai sitten snobeja...yhtä pahoja molemmat vaihtoehdot. Surkea liksa ja työajat. Seisot koko päivän.

2. Siivooja. Saa tehdä töitä yleensä yksin. Kukaan ei ole kyttäämässä. Surkea liksa ja aika yksitoikkoista varmaan?

3. Kaupan kassa. Olen opiskeluaikoina ollut, ja voisin mennä uudelleenkin mikäli sellainen tilanne eteen tulisi. Leppoisaa hommaa istuskella ja piippailla ostoksia. Latelee fraasit asiakkaalle, mutta muuten saa olla ihan omissa oloissa ja ajatuksissa. Surkea palkka tosin ja ilta+vkl vuorot =(.

Tarjoilija en haluaisi olla. kamalat työajat ja ympäristö, ei kiitos. Ystäväni on, enkä ymmärrä, miten hän jaksaa.

Kaupan kassa taas... Jos jonkun erikoisliikkeen kassaksi, niin ok. Jossain S-Marketissa tms. tulisin varmaan hulluksi.

Eli se siivous voisi olla vähiten kamala vaihtoehto. Ja tokihan elämä voi tuoda eteen tilanteen, että riemusta kiljuen lähtisi sinne S-Markettiinkin rahaa tienaamaan. Eli sikäli kyllä vähän arveluttaa ylipäätään kehdata sanoa, etten moisesta työstä tykkäisi.

Siivoustyö on omaa työtä. Ei tarvitse olla tekemisissä rasittavien ihmisten kanssa. Parasta siinä työssä.

Oho, olenpas eri linjalla. Noita kaikkia tehneenä listani kevyimmästä pahimpaan on seuraava:

- siivooja. On näkymätön, palkka on huono, mutta toisaalta saa olla ihan rauhassa ja miettiä suuria sinisiä ajatuksia työn lomassa.

- tarjoilija. Kamala kiire ja osa asiakkaista on kurjia, mutta suurin osa ei. Ravintolaan kun tullaan, ollaan pääosin hyväntuulisia, ja se välittyy.

- kaupan kassa. Nälkäiset, kiukkuiset, kiireiset ihmiset purkavat pahan olonsa kassaan. Päälle on heitelty tavaroita. Huudettu, nimitelty, menty henkilökohtaisuuksiin. Syljetty.

Surkeinta on tarjoilijana. Orjanhommaa.

Olen tehnyt noita kaikkia töitä nuorena ja minusta kamalinta oli olla kassalla. Istut tai seisot siinä paikallasi ja työ on todella yksitoikkoista puurtamista aamusta iltaan ja vuorosta toiseen. Kanssaköyminen asakkaiden kanssa on nopeaa ja jonojen kehittymistä tulee välttää kaikin tavoin. Jos niin käy osa asiakkaista on todella tylyjä, jopa ärtyneitä.

Olin tarjoilijana Italiassa ja työ oli yllättävän rankkaa, koko päivän pienessä tilassa edes takaisin sahaamista, mutta ruokiin perehtyminen ja ihmisten tapaaminen oli mielenkiintoista, tipit hyviä.

Olen siivonnut sekä toimistoa että tehdasta ja pidin työn fyysisyydestä sekä siitä että sitä sai tehdä yksin, omaan tahtiin ja omissa ajatuksissaan. Palkka ei ollut jaksinen mutta eipä se työkään mitään rakettitiedettä ollut. Opiskelijan se kuitenkin elätti.

Joo, minä teen mitä tahansa kunniallista työtä rahaa saadakseni.

Vierailija kirjoitti:

Siivooja on kaikista paskin ja halveksituin ammatti piste. Sen osaisi apinakin eikä siihen tarvitse mitään koulutusta. Siivoojaa alempana ovat vain mamut ja työttömät.

Mulla on leikkaus edessä. Olisi kyllä mukavaa jos se suoritettaisiin paskaisessa ympäristössä. Menisitkö millä mielin synnyttämään jos lattialla olisi kaikkien synnyttäneiden veret, ulosteet, lapsivedet... Vai oletatko että kätilö kerkeää siivoamaan? Vai kutsutaanko kirurgi toiselta osastolta? Tai ostaisitko ruokaa mikä on valmistettu likaisella tehtaalla?

Olen 30v. korkeakoulutettu nainen, olen tehnyt hyväpalkkaista markkinointiduunia jo noin viisi vuotta, kireät aikataulut, selän takana kyttäävä pomo, stressitaso huipussaan, aamulla ei haluaisi herätä. Just yks päivä mietin miten kaupan kassalla oli kiva olla silloin opiskeluaikana!

Vierailija kirjoitti:

Tarjoilija en haluaisi olla. kamalat työajat ja ympäristö, ei kiitos. Ystäväni on, enkä ymmärrä, miten hän jaksaa.

Kaupan kassa taas... Jos jonkun erikoisliikkeen kassaksi, niin ok. Jossain S-Marketissa tms. tulisin varmaan hulluksi.

Eli se siivous voisi olla vähiten kamala vaihtoehto. Ja tokihan elämä voi tuoda eteen tilanteen, että riemusta kiljuen lähtisi sinne S-Markettiinkin rahaa tienaamaan. Eli sikäli kyllä vähän arveluttaa ylipäätään kehdata sanoa, etten moisesta työstä tykkäisi.

Saahan sitä sanoa ettei jostain työstä erityisemmin pidä, ja silti kuitenkin tekee kyseistä hommaa. Se on eri asia kuin sanoa että on liian hieno tai fiksu tekemään jotain tiettyä työtä eikä siksi tee. Näitäkin kun on.

Vierailija kirjoitti:

Mikä näistä "surkein" työ: siivoja, tarjoilija vai kaupan kassa.

Olen tehnyt opiskeluaikana kaikkia noita ja sanoisin, että siivooja. Pienin palkka ja puuduttavin työ. Ihmiset eivät pidä minään, korkeintaan vähän onnettomana.

Seuraavaksi tulee tarjoilija. Älyttömän raskasta vuorotyötä ja pitää olla näyrä ja erittäin palvelualtis, vaikka olisi mikä. Kuluttavaa.

Nyt olen työttömänä ja mietin että satunnaista keikkaa voisin tehdä esim. siivoojana sen 300e edestä, mutta vakituista työtä en _ikinä_ maailmassa ottaisi vastaan noilta aloilta.

Kaikki.

Näin ainakin tänä päivänä, mutta myös todennäköisesti tulevaisuudessa.

Pidän kiinni oikeudesta valita ammattini, siksi teenkin ihan muita hommia.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30v. korkeakoulutettu nainen, olen tehnyt hyväpalkkaista markkinointiduunia jo noin viisi vuotta, kireät aikataulut, selän takana kyttäävä pomo, stressitaso huipussaan, aamulla ei haluaisi herätä. Just yks päivä mietin miten kaupan kassalla oli kiva olla silloin opiskeluaikana!

Niin se aika kultaa muistot :D

Vierailija kirjoitti:

Siivoustyö on omaa työtä. Ei tarvitse olla tekemisissä rasittavien ihmisten kanssa. Parasta siinä työssä.

Paitsi, jos siivouskohteeksi on valikoitunut firma, jossa käsittämättömän nipoja persereikiä, jotka valittaa joka vitun asiasta. Vessoista valitetaan kun on hajuhaittoja, perkele älkää vääntäkö niitä ripulipaskoja pönttöön ja jättäkö jälkiä siivoomatta. Puhki kuluneista pöydistä valitetaan kun on niin epäsiistin näköiset. Perhana ota ite rätti kouraan ja hinkkaa kuluneet kohdat pois, onnistuisko? No ei. Tää touhu täällä on kun jostain lastentarhasta, ja kaiken lisäksi mun tekemisiä kytätään ja kuljetaan perässä vilkuilemassa mitä teen. Tästä kaikesta paskasta ei saa kuin ihan naurettavan pienen korvauksen. No, vakituinen työ parempi kuin työttömänä. Vittu kun ei muuta saanut

En tiedä surkeimmasta, mutta siivoojan työ ei itse asiassa ole ollenkaan hullumpi homma, kun onnistaa. Eli hyvä siivouskohde, esim. toimistot ja saa sopivan tuntimäärän, jotta pärjää taloudellisesti, niin silloin siivous ihan OK - saa aika pitkälti itse määrittää milloin tekee, mihin tahtiin, asiakkaita ei välttämättä tarvitse nähdä ollenkaan, saa tehdä rahassa omaan tahtiin musiikkia kuulokkeista kuunnellen, näkee konkreettisesti kättensä jäljen.  Samalla tulee liikuntaa, sellainen alkuverryttely. 

Tein opiskeluaikoina paljon tuollaista keikkaa, rahoitin niillä opintoni ja elämäni. Nyt olen ollut vuosikausia at-töissä konttorissa - ja joskus kaipaan liikunnallisempaa työtä. No täytyy punnertaa salilla sitten enemmän.

Olen pikkukaupan myyjä ja enimmäkseen viihdyn töissä. Ikinä ei ole syljetty, huoriteltu, vähätelty tai muutenkaan käyttäydytty ikävästi mua kohtaan. Työt teen aina omaan tahtiini, en suostu ottamaan stressiä työasioista.

Suomessa ei arvosteta työntekoa. Arvostetuinta on vain olla jotain statukseltaan. Miksipä sitä työtä arvostaisi.

Tarjoilijan töitä tein paljon opiskeluaikana. Se oli kivaa, siinä riitti vauhtia, oppi ruoista paljon. Hyvät ansiot tippeineen. Sai hyödyntää kielitaitoa. Mielenkiintoisia erikoistilaisuuksia. Parhaiten jäänyt mieleen Hgin Etyk-kokous tarkkoine turvajärjestelyineen.

Kaikki ovat rehellisiä ammatteja ja eri tavalla vaativaa työtä. Arvostan kovasti.