Pettäminen jättää syvät jäljet - miksi petetyksi tulemisesta ei saa puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina oletetaan että parisuhteessa on jotain pielessä jos pettää? Meillä menee hyvin kaikin puolin mutta kun tilaisuus tuli niin petin. Kiinni en ole jäänyt, enkä meinaa tunnustaa. En koe myöskään huonoa omaatuntoa, se mitä toinen ei tiedä niin ei satuta.

Haahaa, ei kannata tunnustaa netissä edes anonyyminä töppäilyjään, nimittäin saan IPsi selvitettyä ja tiedän lopulta kuka olet. ;)

Et saa. Tiedän tämän siksi että jos saisit niin tietäisit myös ettei IP:n perusteella voi selvittää kenekään henkilöllisyyttä.

Mitä kiksejä nämä IP-hullut oikein jutuistaan saavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on keino irtaantua huonosta suhteesta.  Osa on mennyt takaisin yhteen, mutta sama teko toistuu myöhemmin kriisien yhteydessä. Pettäminen on joillekin selviytymiskeino kuormittavissa tilanteissa.

En jatkaisi suhdetta pettäjän kanssa, sillä koko liittohan olisi perustunut valheelle. Miksi uskoisin miestä rakkauspuheineen, jos on ollut valinta pettää ja mitätöidä liittomme.

Ei ne sanat, vaan teot.

Jollekin. Ei ole yhtä oikeaa totuutta. Jokaisen pettäjän motiivi on kuitenkin hänen omansa. Tullut luettua näitä paljon ja tässäkin ketjussa on pettäjän monet kasvot. Ja huom. mikään parisuhde ei ole täydellinen "kaikki hyvin" kaiken aikaa. On aina pettäjän valinta ratkaista tilanne olemalla uskoton.

Kooste:

1. Joku pettää, koska panettaa eikä osaa hillitä sitä puolta. Ajattelee, että rakkaus on kuitenkin eri asia, joten miksi kertoa kotona ja pahoittaa toisen mieli. Kotona asiat hyvin, seksiäkin on, mutta kaipaa erilaista.

2. Joku pettää, koska pitkään ollut puutteessa. Ajattelee, että rakkaus on kuitenkin eri asia, joten miksi kertoa kotona ja pahoittaa toisen mieli. Kotona asiat muuten hyvin, mutta kaipaa seksiä.

3. Joku pettää, koska kaipaa hyvää huomiota. Ajattelee, että avioliitto on kuitenkin eri asia, joten miksi kertoa kotona ja pahoittaa toisen mieli. Kotona muuten hyvin, mutta kaipaa kipinää ja alkuhuumaa takaisin.

4. Joku pettää, koska haluaa eroon puolisosta. Ajattelee, että avioliitto on sellainen asia, josta ei ole valmis kantamaan omaa osuuttaan. Voi olla jo katkeroitunutkin ja jollain tavoin haluaa pahoittaa toisen mielen. Kotona rutiinit sujuu, mutta kaipaa parisuhteen tunnetta.

    -> Joku käyttää poistumistienä tyyppiä, joka ei ole parisuhdemateriaalia, jotta ei tarvitse heti aloittaa uutta suhdetta (yleensä nainen), mutta joku liimautuu heti ensimmäiseen käytettävissä olevaan ja muuttaa tavarat yhteen (yleensä mies).

1. kohta on se, millaisena petturi aina halutaan nähdä, ja on usein parantumaton tapaus.

2. ja 3. kohta ovat sellaisia, joista voi puhumalla ja muutoksilla selvitä. Suhde voi nousta kokonaan uudelle tasolle kun huomaa mistä puutteesta liitto on kärsinyt ja on valmis korjaamaan sitä. Ulkopuoliset voivat nähdä tämän "kulissien korjaamisena" ja "tossun alle menemisenä", mutta liitto voi olla oikeasti parempi kuin koskaan.

4. kohta on yleensä niin katkeroitunutta, että on jo "kasvettu erilleen" ainakin pettäjän mielestä. Vaikea palata takaisin.

Saa hyödyntää ja täydentää.

Hyvä analyysi.

Kohdat 1 ja 4 korostuvat julkisessa keskustelussa ja esim. tällä palstalla. Heidät on helpoin tuomita ja siksi nähdään, että pettäjätyypit ovat aina jompaakumpaa näistä kahdesta, siis selkeästi "paatuneita pahiksia".

Kohdat 2 ja 3 ovat ihan yhtä mahdollisia ja tyypillisiä, mutta jostain syystä heitä ei huomioida tai heidät niputetaan yhteen. Paha teko joka tapauksessa, sama se, mitkä syyt ovat. Tämä on yleinen ajattelutapa. Ihmiset haluavat tuomita pettämisen aina. Tuomitsevalla asenteella pyritään suojelemaan omaa parisuhdetta ja sen uskollista koskemattomuutta.

Itse uskon, että kohdista 2 ja 3 voi selvitä eroamatta, jos tilanne parisuhteessa paranee ja pettäjä on valmis lopettamaan salaiset touhunsa.

Voisin lisätä vielä kohdan 5, jossa toinen pettää, koska kumppani on sairastunut vakavasti, mikä estää seksin kokonaan tai vähentää sen mahdollisuuden minimiin. Tällaisia syitä voivat olla esim. halvaantuminen, aivoperäiset sairaudet kuten aivoinfarkti, tai muistisairaudet kuten dementia, ehkä myös vakava masennus. Voi myös olla, että pari sopii siitä, että toinen saa mennä vieraisiin, jos sairastunut kumppani on kykenevä ja halukas asiasta sopimaan. Silloin kyseessä ei tietenkään ole pettäminen, vaan sopimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se sinuun vaikuta millään tavalla, vaikka kumppanisi kävisi jotakin toista bylsimässä.

Se ei ole mitään sinulta pois.

Voihan sitä kautta saada vaikka HI-viruksen.

Tästä voit kiittää vain sitä herrasmiestä, joka meni aikoinaan apinaa lykkimään.

Ja lähde väittämällesi löytyy mistä?

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Ja se on myös sulle jees, että kumppani pettää sua? Ei pitäisi olla nokan koputtamista.

erään narsistipettäjän exillä menee aina pari vuotta että on toipunut ja pystyy alkaa seurustelemaan uudestaa, hän itse aina löytää parissa kuukaudessa " uuden rakkauden "(lue:uhri jota rääkätä)

Pettäminen on aina paha asia. On reilua kertoa toisellekin, että toinenkin saa pettää ja sillon on kyseessä avoinsuhde.

On myöskin väärin pettää, jos toisella onkin vakaumus suhteessa.

Pettäjän täytyy kertoa omista tavoistaan puolisolle, että tämä voi harrastaa sitä myös tai erora pettäjädyä, jos ei sovi tällainen.

Jos pettäjä ei kerro puolisolle on hän mustasukkainen kateellinen narsisti.

Täytyy mennä eteenpäin. Ensiksi pohtia miksi ja katsoa välillä peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy mennä eteenpäin. Ensiksi pohtia miksi ja katsoa välillä peiliin.

pettäjän vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Ja se on myös sulle jees, että kumppani pettää sua? Ei pitäisi olla nokan koputtamista.

Jos ei tiedä, niin eihän siihen olekaan nokan koputtamista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Ei satuta, ellei tiedä eikä saa koskaan tietää.

Itse joudut elämään valheessa, mutta ellet koe huonoa omatuntoa, sinulla ei periaatteessa ole mitään muuta vaaraa kuin kiinnijääminen.

Tämä on erikoinen ilmiö. Pettämistä pidetään aina kaikkein hirveimpänä asiana, ja onhan se hirveää, en sitä kiellä. Mutta mieluummin minä ottaisin pettävän miehen (jos en saisi tietää) kuin vaikkapa hakkaavan alkoholistimiehen, jonka tekoja mun pitäisi salailla kaikilta muilta. Olettaen, että rakastaisin sitä ihmistä enkä haluaisi erota. Parasta olisi tietenkin olla täydellisen ihmisen kanssa, mutta jos vaihtoehdot olisi nuo, niin valitsisin pettäjän.

Ei ole todellakaan aina mitään yksinkertaisia pettämiskuviot, ei.

En olisi ikinä, koskaan, kuunaan uskonut että tulisin pettämän puolisoani. Meillä on pitkä parisuhde, seksielämäkin on ollut aivan riittävän tyydyttävää ja hyvää molemmille ja asioista on aina pystytty jotakuinkin puhumaan. Sitten tuli lapset, uupumus, väsymys. Mies jäi siihen maailmaan että olen sille vaan lasten äiti, itse palasin siitä maailmasta kaipaamaan enemmän kosketusta ja intohimoa kuin ehkä ikinä, vastapainoksi lastenhoidolle ja arjelle. Tarpeet ja toiveet elämässä lakkasivat täysin kohtaamasta, miestä se ei ole haitannut koska hänelle riittää mobiilipelit ja telkkari, mutta itsestäni tuntuu että luhistun.

Sitten elämään ilmestyi ihmisiä, jotka saivat itsetunnon parantumaan ja havahduin siihen, että minäkin voisin olla vielä rakastettu ja haluttu. Aloin lopulta pohtia eroa, mutta koska meillä oli kuitenkin ihan hyvät välit ja lapset melko vaativassa iässä, paljon asuntovelkaa jne, se tuntui mahdottomalta. Menisi kummaltakin kaikki jos erotaan ja lapsilta koti. Olin kuukausia ihan raivon vallassa ja tulessa sisältä, halusin niin paljon kosketusta. Sitten se vaan tapahtui. En kertonut, enkä kerro, enkä kadu. Se tuntui niin mielipuoliselta, ja se ihminen sanoi kaikki ne asiat, mitä olisin halunnut aina kuulla, mutta oma puoliso ei ole koskaan sillä tavalla tuntenut eikä saanut ilmaistua. Se oli vaan se yksi kerta, mutta sain siitä ihan valtavasti voimia jaksaa pyörittää arkea, vaikka parisuhde raahautuu kuolleena perässä. Päätin että järjestän asioita pikkuhiljaa siihen suuntaan että voidaan erota, kun lapset vähän kasvavat. Olen yrittänyt enemmän kuin paljon parisuhdetta pelastaa, ja jollain tasolla yritän kai vieläkin, mutta se taitaa olla mahdotonta kun toinen ei näe mitään ongelmia olevaksikaan eikä halua muuttaa mitään. Itse en halua elää loppuelämääni kaverisuhteessa puolison kanssa. En voi tekoani puolustella, mutta jos totta puhutaan niin toivon lähinnä että puolisokin löytäisi kipinän elämäänsä ja vaikka pettäisi, jos se syy olen minä, ettei sitä kipinää ole. Elämä menee hukkaan, jos vaan raahautuu päivästä toiseen hengissä, mutta ei oikeasti ole elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Ja se on myös sulle jees, että kumppani pettää sua? Ei pitäisi olla nokan koputtamista.

Tottakai se olisi ok, tosin silloinhan meillä olisi ns. avoin suhde mutta tiedän ettei puolisoni petä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Ja se on myös sulle jees, että kumppani pettää sua? Ei pitäisi olla nokan koputtamista.

Tottakai se olisi ok, tosin silloinhan meillä olisi ns. avoin suhde mutta tiedän ettei puolisoni petä.

Sitä se et tiedä, koska ei jää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Ex-mieheni ajatteli kanssasi samalla tavalla. Hänen huonoksi onnekseen salarakas tulikin katumapäälle ja paljasti suhteen. Nyt sitten mies sitten +55v ikäisenä harjoittelee sinkkuelämää. Menetti minut eli vaimonsa ja salarakkaansa, jonka oli tavannut työpaikallaan.  Asia levisi myös työpaikalla kaikken tietoisuuteen.

Pettäjät ei muutu mihinkään. Sääli, että moni uskoo petturikumppaneitaan.

Kiertoon vaan, sanon minä!

https://exrouva.blogspot.com/2018/12/mita-tehdaan-kun-jaa-kiinni.html

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät ei muutu mihinkään. Sääli, että moni uskoo petturikumppaneitaan.

Kiertoon vaan, sanon minä!

https://exrouva.blogspot.com/2018/12/mita-tehdaan-kun-jaa-kiinni.html

Miks avasinkaan linkin? Kundi vältti täpärästi luodin ja susta tulee yksinäinen ja katkera harppu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Entäs jos kumppani saisi tietää ja koko luotto ja usko teihin romahtaa.etkö tunne huonoa omaatuntoa?ehkäpä pointti on tuossa.ajatus että satutan toista mutta se ei tiedä niin ei haittaa kertoo enemmän sinusta kuin toisesta.hän ansaitsisi parempaa.reilusti avoin suhde eikä niin että toinen elää uskollisena kun toinen panee minkä kerkiää.todella itsekästä ajattelua

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Jos se ei ole mielestäsi niin paha asia miksi et kerro sitä?daa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettämisestä pidetään niin pahana? Eihän se satuta jos toinen ei siitä tiedä.

Minä voin myöntää pettäväni enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.

Jos se ei ole mielestäsi niin paha asia miksi et kerro sitä?daa?

No just siksi että en toista turhaan satuta.