Pettäminen jättää syvät jäljet - miksi petetyksi tulemisesta ei saa puhua?

Huh huh, veit kyllä sanat suustani

En jaksaisi pettämistä ja sen salailemista. Olen jo niin väsynyt tähän elämään, että ennemminkin lopetan paskan parisuhteen, kuin alan leikkimään kenenkään tunteilla.

Tyypillinen vauva palsta-keskustelu. Ilmiön monipuolinen tarkastelu ei onnistu. Ääripäät möykkäävät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai pettäminen on itsekäs teko. Ja petetyllä on oikeus juuri sellaisiin tunteisiin, mitä hänellä on. Siltikin kolikolla on se toinen puoli. Minä petin pitkässä suhteessa, koska jo pitkään olivat asiat menneet solmuun. Yritin niitä selvittää, puhua, erota, riidellä, mutta toinen oli teflonia. Asiat etenivät siihen pisteeseen, että seksiä oli kerran vuodessa (olimme alle kolmekymppisiä), puoliso puhutteli kyllästyneenä ja katsoi halveksuen, loukkasi niin monin tavoin. Siltikään minulla ei ollut voimia yksin tehdä eroa, sillä rakastin ja vihasin yhtä aikaa. Lopulta sanoin suoraan, että eletään kumpikin elämäämme. Harrastan seksiä, jos sopiva tilaisuus ja ihminen sattuu kohdalle ja että hän voi puolestani tehdä samoin. Hain reaktiota, jota ei tullut. Täydellinen puhumattomuuden muuri. Tuntui, että kadotin siinä itsenikin. Päätin että rikon kaiken, kun en muuten osaa lähteä. Niinpä petin ja sain jotain itsetunnon rippeitä haalittua kasaan. Oli ihmisiä, jotka jaksoivat jutella kanssani, olla kiinnostuneita, haluta minua sellaisena kuin olen. Olin silti turta ja tunteeton. Voisi sanoa, että käytin ihmisiä. Tajusin asian vasta kun nämä kaksi ihmistä sanoivat rakastavansa minua. Siihen asti ajattelin, että olen yhtä turha heille kuin puolisolleni. Se pysäytti ja jouduin oikeasti kohtaamaan ihmisyyden, jota kotona en edes anomalla saanut esiin. Sen etten voi toimia kuin robotti ja rikkoa ihmisiä vain koska olen itse rikkinäinen. Tajusin myös, etten halua muita kuin puolisoni, mutta suhteen on muututtava takaisin siihen mitä se joskus oli. Erinäisten vaiheiden ja rehellisen eropuheen jälkeen saimme suhteen toimimaan ja olemme yhä yhdessä, onnellisina.

Joku voi sanoa, että selittelen, mutta siitä ei ole kyse. En odota ymmärrystä tai hyväksyntää. Mutta uskon kyllä siihen, että AINA on syy. Joko se on jommassakummassa tai molemmissa. Tosiasia on, että ihmissuhteet ovat usein monimutkaisia. Jos puolisoni pettää joskus, niin se ei ole minulle maailman vakavin asia.

V*ttu mitä selityksiä. Pettäjät ovat kaikki tuollaisia, että kauhea selittely ja toisen syyllistäminen ja jos se toinen on ihan sysipaska m*lkku, niin miksi seurustella sellaisen kanssa? 😂 Et saa mitään sympatiaa, vaikka kuinka yrität.

Ei ole selityksiä vaan minun näkökulmani tilanteeseen, en halua enkä tarvitse kenenkään sympatiaa. Missä sanoin, että toinen on mu***u? Minähän se rikkinäinen ku**pää olin. Luet nyt rivien välistä jotain, mitä siellä ei ole.

En ole ikinä missään ympäristössä törmännyt siihen että ei saisi puhua. Päinvastoin, vähän liikaakiin vouhotetaan. En ole koskaan pettänyt ja minua taas on petetty, mutta olen silti sitä mieltä että semmosta sattuu jos aivot jää narikkaan, deal with it. Tuntuu paskalta mutta semmosta se on.

No kyllähän se kulmia nostattaa että joku onnistuu neljä tai kolme kertaa menemään suhteeseen jonkun kanssa joka pettää. En itse ainakaan siinä vaiheessa enää miettisi että hups, onpas huono tuuri vaan mikä minun puolison valintaani ohjaa. Itse olen kerran ollut tapailu suhteessa jossa oli orastavan parisuhteen piirteitä. Pidemmälle se ei kuitenkaan mennyt koska en oikein osannut olla läheinen tämän kanssa enkä yhäkään kenenkään. Olen siis etäiseksi kasvatettu. Aikaisemmilla sivuilla mainittu kylmyys on tuttua piirre. Voin helposti päästää irti ihmisistä koska en ole alkuunkaan edes kunnolla kiintynyt näihin. Kiinnitin huomiota että tapailukumppanini yritti loppua kohden tehdä minusta mustasukkaista tai ylipäätään saada jotain reaktiota irti, koska olin niin etäinen. Voi olla että petti tai sitten ei, se oli aika samantekevää. Mutta huomaan kyllä että vikaa oli kummassakin. Tai vähintään siinä että emme sopineet toisillemme, vaikka kieroutuneella tavalla täydensimmekin toisiamme.

Media provosoi ihmisiä pettämään. Kaikki pskaohjelmat, joita tulee paljon, tuntuvat saavan jännitteensä pettämisestä. Ei minkäänlaista vastuuntuntoa ohjelmantuottajilla. Vtut lapsista ja perheistä. Panemaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Media provosoi ihmisiä pettämään. Kaikki pskaohjelmat, joita tulee paljon, tuntuvat saavan jännitteensä pettämisestä. Ei minkäänlaista vastuuntuntoa ohjelmantuottajilla. Vtut lapsista ja perheistä. Panemaan vaan.

Mitä pahaa siinä lopulta on? Jos toinen ei sitä tiedä niin ei haittaa ole...

pitäisi vaan hymyillä että kaikki on hyvin, puoliso pettää, ja muutenkin kohtelee kuin roskaa ja kun uskaltaa lähteä niin pettäjä esittää miten muka ero sattuu.. toivon kaikkea hyvää x:lle.... puhun nyt vielä exän läheisille toivottavasti x:llä on kaikki hyvin, kyllä minä välitin .....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Media provosoi ihmisiä pettämään. Kaikki pskaohjelmat, joita tulee paljon, tuntuvat saavan jännitteensä pettämisestä. Ei minkäänlaista vastuuntuntoa ohjelmantuottajilla. Vtut lapsista ja perheistä. Panemaan vaan.

Mitä pahaa siinä lopulta on? Jos toinen ei sitä tiedä niin ei haittaa ole...

jos aikuinen ihminen ei  pysty olemaan pettämättä.  niin pysyköön sinkkuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä täysin eri mieltä. Vahva ihminen toki käsittelee asian ja puhuu siitä, mutta ei välttämättä tuon kumppanin kanssa. Usein uskottomuuden anteeksi antavat tai sitä edes harkitsevat elävät äärimmäisessä itse petoksessa. Ovat nimenomaan liian pelkureita kohtamaan sen millaisen ihmisen kanssa ovat pariutuneet, ja alkavat selittelemään puolison tekoja itselleenkin.

Kimppaan tätä. Pahimmassa tapauksessa ensin haukutaan se pettävä puoliso lähipiirille, sitten aletaan puolustamaan sitä pettäjää kuin leijonaemo, kun lähipiiri kehtaa kyseenalaistaa, kannattaako suhdetta jatkaa.

Sitten se uhka saadaankin projisoitua muihin ihmisiin. Ja se toinen nainen oli tietysti hirveä syöjätär, kun viattoman miehen näin houkutteli pettämään!

Kyllä itseään arvostava ihminen jättää sortumatta tuollaiseen itselleen valehteluun ja uskaltaa lähteä. Heikkoja mukavuudenhaluinen jää. On liian pelottavaa pärjätä yksin.

Tämä kommenttisi on juuri sitä, mitä aloituksessa tarkoitetaan. Että petetyksi tulemisen tunteista ei saa puhua.

Rohkeaahan se on jäädä ihmisen kanssa, joka on valehdellut ja pettänyt luottamuksen. Paljon uskaliaampaa, kuin jatkaa yksin. Ei se ole mukavuudenhalua, että on valmis joka päivä kohtaamaan ne pettymyksen tunteet ja nousemaan siitä huolimatta! Päinvastoin osoittaa melkoista vahvuutta, jos on valmis selvittelemään kipeät asiat läpi puolison kanssa ja yrittää ymmärtää. Elämässä vaikeinta on yrittää ymmärtää.

On myös ihan selvää, että ensin on vihaa ja epätoivoa, jota jakaa ystävien kanssa. Samalla selvittelee asioita oman puolison kanssa ja näkee hänen näkökulmansa, jota sitten myöhemmin puolustaa. Samoin on ihan selvää, että tuo toinen nainen jää etäiseksi ja tarinan pahikseksi, koska hänen näkökulmaansa ei kuule. Vaikka hänellä on ollut omat syynsä myös ajautua tuohon pettämiseen.

Sitten jos alkaa selittelemään toisen tekoja niin päin, että itse on huono ja kelpaamaton ja uudessa suhteessa asia ei olisi sen paremmin - silloin tarvitsee repäisyn irti. Ei uhrin eikä syyttäjän rooliin saa jäädä. Suhteen pitää jatkua tasa-arvoisena tai ei ollenkaan.

eli pitää jatkkaa suhteessa ihmisen kanssa joka vähättelee, pettää

Lue viimeiset lauseet uudelleen. Ajatuksella.

En ole koskaan pettänyt, mutta miehen kanssa joskus sovittiin että jos joskus jompikumpi pettää siitä ei tarvitse kertoa. Minusta ihan reilua. Se vasta kspää on joka kertoo ja ns. Yrittää päästä omista tunnon tuskista eroon. Olen kanssa sitä mieltä, että se mitä ei tiedä ei satuta. Onko kukaan täällä edes miettinyt, että jos oma puoliso 4 raaja halvaantuu, niin eikö saa pettää? Asiat ei ole mustavalkoisia. Täällä on ilmeisesti vain teiniäitejä paikalla. Ero, jos tulee niin tulee muiden syiden takia kuin pettämisen takia. Ero vain selitetään pettämisellä, jotta petetty saa ns. Säälipisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Media provosoi ihmisiä pettämään. Kaikki pskaohjelmat, joita tulee paljon, tuntuvat saavan jännitteensä pettämisestä. Ei minkäänlaista vastuuntuntoa ohjelmantuottajilla. Vtut lapsista ja perheistä. Panemaan vaan.

Mitä pahaa siinä lopulta on? Jos toinen ei sitä tiedä niin ei haittaa ole...

jos aikuinen ihminen ei  pysty olemaan pettämättä.  niin pysyköön sinkkuna

Se, että pettääkö vai ei, on tietenkin jokaisen oma asia mutta toisaalta en ymmärrä tuollaista ehdottomuutta.

Kuuma kulli jalkovälissä auttaa kovasti hätähuutoon oman parisuhteen puolesta. Toinen huomaa, ettei ole arvostanut sinua tarpeeksi

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan pettänyt, mutta miehen kanssa joskus sovittiin että jos joskus jompikumpi pettää siitä ei tarvitse kertoa. Minusta ihan reilua. Se vasta kspää on joka kertoo ja ns. Yrittää päästä omista tunnon tuskista eroon. Olen kanssa sitä mieltä, että se mitä ei tiedä ei satuta. Onko kukaan täällä edes miettinyt, että jos oma puoliso 4 raaja halvaantuu, niin eikö saa pettää? Asiat ei ole mustavalkoisia. Täällä on ilmeisesti vain teiniäitejä paikalla. Ero, jos tulee niin tulee muiden syiden takia kuin pettämisen takia. Ero vain selitetään pettämisellä, jotta petetty saa ns. Säälipisteitä.

onko se sitten muka pettämistä vai olisiko ns. avoinsuhde

Kysyn mielummin, miksi ylipäätään petetään

parisuhteessa, joku jännityksen tunteen metsästys, vai?

Jotkut taasen tykkäävät 24/7-parisuhteesta, että nyhjätään

kotona kiinni siinä puolisossa tiiviisti, ymmärrän tämän

tällöin kun toinen kumppanista on omaishoitaja, kuten

faijani on mutsille omaishoitaja kun mutsi sairastui

aivoinfarktiin 4 vuotta sitten tammikuussa.

Rakkauden korkeimmassa huumassa ei ajattele muuta

kuin sitä rakastettua 24/7 ja haluaa olla sen rakastetun

lähettyvillä koko ajan. Aivokemiallinen reaktio, ja ihan

luonnollista rakastuneille.

Aviorikos poistui rikosnimikkeen alta Suomessa jo

vuonna 1948 ja naiset vapautuivat miesten holhouksesta

Suomessa jo vuonna 1929 avioliittolain astuessa voimaan.

kaveri rakasti ja muutti kaiken elämässä puolison takia, paikkakunta, työ, koulu. ja kun alko saamaan ystäviä jne, ei ollut enää riipuvainen puolisosta, alko puoliso käyttäytymään pas.... petti, kiusasi.... kun kaveri sai tarpeeksi ja lähti suhteesta, mies esitti alkuun niin surullista....

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommenttisi on juuri sitä, mitä aloituksessa tarkoitetaan. Että petetyksi tulemisen tunteista ei saa puhua.

Rohkeaahan se on jäädä ihmisen kanssa, joka on valehdellut ja pettänyt luottamuksen. Paljon uskaliaampaa, kuin jatkaa yksin. Ei se ole mukavuudenhalua, että on valmis joka päivä kohtaamaan ne pettymyksen tunteet ja nousemaan siitä huolimatta! Päinvastoin osoittaa melkoista vahvuutta, jos on valmis selvittelemään kipeät asiat läpi puolison kanssa ja yrittää ymmärtää. Elämässä vaikeinta on yrittää ymmärtää.

jos pettämisestä ei pääse yli, vaan on tarve joka päivä "kohdata pettymyksen tunteet" niin mitä järkeä tuollaisessa suhteessa on?

Jos pettäjän kanssa päättää jäädä yhteen, asia on käsiteltävä ja sitten siirryttävä eteenpäin. Ei sitä pettänyttä osapuolta voi rankaista millään vellomisella ja vollottamisella vuosikausia yhden pettämisen takia.

Ne hankalat tunteet käsitellään terapiassa, ei niitä puolison niskaan voi kaataa. Haiskahtaa kostolta vähän liikaa. 

Itse en jäisi tuollaiseen asetelemaan, ei kuulosta terveeltä. 

Tämä!

Niiden, jotka päättävät jäädä yhteen, täytyy (mielellään ammattiauttajan avustuksella) käsitellä kaikki pettämisen aiheuttamat tunteet molemminpuolin. Vasta sitten, kun tämä kriisi on käyty läpi, suhteella on mahdollisuus jatkua.

Ei niin, että toinen velloo vihassa ja katkeruudessa ja toinen pahimmassa tapauksessa vielä jatkaa pettämistä, koska ei kuitenkaan voi koskaan saada luottamusta takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua loukkaa kaikkein eniten pettäminen, jossa ensin on ihastuttu toiseen tai halutaan seksiä toisen kanssa, sitten erotaan ja heti sen jälkeen ruvetaan petipuuhiin uuden kumppanin kanssa.

Tuollainen moraali on lapsen moraalia. Siinä ei huomioida toisen ihmisen tunteita, vaan oikeutetaan oma moraalittomuus muotoseikoilla.

Nytpä olen eri mieltä. Miten asian oikeastaan muulla tavalla voi hoitaa?

Jos suhde ei toimi, niin sitten eroaa, on vuoden pari yksin ja sen jälkeen rakentaa uuden suhteen.

Olen todella kyllästynyt ihmisiin, jotka esittävät vakaata suhdetta, sitten ihastuvat, pikaeroavat ja lähtevät panemaan.

Kaikki tapahtuu täysin yllättäen ja odottamatta, eikä kumppani näe asiassa mitään ongelmaa, koska "enhän minä ole pettänyt vaan erosin ensin".

No tämä nyt on kyllä jo todella paksua. Sinäkö määrittelet, että ihmisellä pitää olla joku vuoden-parin ”suruaika” ennenkuin saa aloittaa uuden suhteen? Ero on ero eikä exän tekemiset kuulu sinulle sen jälkeen enää päivääkään. Sillä, mitä eron jälkeen tekee ei ole mitään tekemistä pettämisen jälkeen. Kunniallinen ihminen ottaa sen eron, vaikka sitten salamaeron, jos haluaa olla jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Media provosoi ihmisiä pettämään. Kaikki pskaohjelmat, joita tulee paljon, tuntuvat saavan jännitteensä pettämisestä. Ei minkäänlaista vastuuntuntoa ohjelmantuottajilla. Vtut lapsista ja perheistä. Panemaan vaan.

Kumma, miten suosittu reality on joku Temptation Island, kun kuitenkin ihmiset tuntuvat järjestään tuomitsemaan kaikenlaisen pettämisen ja antamaan ratkaisuksi välittömän eron. Vai katsooko porukka ko. ohjelmaa yrjön maku suussa?

(Itse en katso ollenkaan)