Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö sinä lapsia esim. skitsofreniaa / kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa?
15.11.2017 |
Tilanne olisi se, että sairaus olisi hyvässä hoitotasapainossa, mahdollinen lääkitys kunnossa, ja hän pystyisi elämään täysin normaalia elämää. Hankkisitko biologisia lapsia hänen kanssaan?
Poikaystävälläni on tällainen tausta. Olemme seurustelleet pari vuotta, ja haluan olla hänen kanssaan, mennä naimisiin ja perustaa perheen. Alamme olla siinä iässä että se on pian ajankohtaista. Biologisten lapsien hankkiminen mietityttää, sillä psykoosisairaudet ovat jossain määrin perinnöllisiä. Hänkään ei ole ainoa suvustaan, joka on sairastanut.
Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta. Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Kommentit (230)
Kyllä niissä ns terveissä vasta hulluja löytyykin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa. Sen verran läheltä katsellut mt-ongelmaisen sisaruksen riehumista että kädet kyynärpäitä myöten ristiin ettei koskaan vahingossakaan lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo vaan sen miksi yhteiskunnassa on hirveä stigma mielenterveysongelmille, kuinka tietyn diagnoosin edustajiin suhtaudutaan äärimmäisen ennakkoluuloisesti ja jopa alentavasti jopa hoitotahon osalta tietäen minkälaisia he kaikki ovat suunnilleen diagnoosikuvauksen perusteella mikä on oikeasti todella raskasta näille ihmisille kantaa. En yhtään ihmettele että takavuosina aikanaan mielenterveyspotilaita alettiin steriloimaan, koska semmoinen pelko mielenterveysongelmiin ja erilaisuuteen näyttää olevan. Homouskin oli aikanaan sairaus psykiatrian sairausluokituksessa muutama vuosikymmen sitten (psykiatriset sairaudet ovat pitkälti heijastelleet sitä kulttuuri pitää ei sopivana ja sopivana käytöksenä) . Ehkäpä tulevaisuudessa tällaiset leimat mitä joillekin annetaan nähdään nekin huomattavasti hyväksyvämmin ja jopa kyseenalaistetaan niiden sisältöä ja nähdään niiden stigmatisoiva luonne paremmin.
Suurin osa täällä kyllä kertoo ihan omista kokemuksistaan, joiden perusteella ovat oppineet varomaan. Stigmatisointi tai yhteiskunnan suhtautuminen mielisairauksiin ei kiinnosta siinä vaiheessa pätkääkään, kun omainen alkaa sekoilla ja tuhota omalla käytöksellään perhettään.
Mitä jos perhe on _ensin_ tuhonnut ihmisen niin, että hän on saanut mielenterveysongelmia? Oletko koskaan kuullut virallisesti terveistä vanhemmista, mutta kodin neljän seinän sisäpuolella väkivaltaisista äideistä ja väkivaltaisista isistä, jotka tuhoavat lapsensa mielenterveyden? On niin helppoa syyttää perheen syntipukkia!
En. Olen ollut työn puitteissa niin paljon tekemisissä mielenterveysongelmaisten kanssa, että olen nähnyt liian läheltä, miten vaikeaa heidän elämänsä voi olla.
Olisiko miehesi avoin luovutettujen sukusolujen käyttämiselle?
Aika moni bipo ja skitso syö lääkkeitä joita ei voi käyttää raskauden aikana. Vaikka arki sujuisi lääkityksen aikana niin raskausaika voi olla liian rankkaa ilman lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä. Olen itse skitsofrenisen isän lapsi. Mun elinaikana ei oo psykoosissa ollut, koska lääkitys toimii ja itsekin olen terve. Normaalia arkea elettiin, mitä nyt isä veti nappeja. Voi käydä hyvä tai huono tuuri.
Aina löytyy joku syy olla tekemättä ja mielisairaus voi puhjeta ilman mitään taustaakin, kuten mun isälle jolla ei sukurasitetta ole ollut niin pitkälle kuin suku jaksoi menneitä polvia muistaa.
Frendi erehtyi tekemään lapsen skitson kanssa ja nyt lapsella on todettu samoja ongelmia.
EN ja EN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi. Kerran jo parista moisesta eroon päästyäni en halua olla missään tekemisissä bipojen tai skitsofreenikoiden kanssa. Parisuhteen perusteella minulla on siis huonoja kokemuksia kummastakin: vainoamista, pettämistä yms. Väkivaltaa, päihteitä ja raivonpuuskia. En päästäisi edes lasteni lähelle bipoa tai skitsoa ilman valvovaa osapuolta, saati sitten ehdoin tahdoin kerjäisi ikävyyksiä lisääntymällä hullun kanssa. Koska sitä juuri näistä sairauksista kärsivät voivat todellakin olla. Yhtä helvettiä oli elämä heidän kanssaan. Kaikki se syyllistäminen, manipulointi, rajattomuus, hyväksikäyttö ja valehtelu, suuruusharhat ja itseensä Kristukseen rinnastukset! Toki tiedän, että kaikki mielisairaat eivät ole samasta puusta, mutta kun kokemukset ovat mitä ovat, niin en kyllä ikinä uudelleen tuohon lähtisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen bipo, sairastanut myös lievän psykoosin muutaman kerran.
Olen vapaaehtoisesti lapseton, vielä toistaiseksi. Identifioiduin "velaksi" jo lapsena ennen kuin sairastuin, ja se tulikin sitten kuin tilauksesta, kun olin jo parikymppinen ja sairastanut muutamia vuosia kun sairaus puhkesi teini-iässä.
En kuitenkaan halua olla lapseton enää. Olen kolmekymppinen ja kamppailen asian kanssa. Tästä on varmaan ihan tuhottomasti keskusteluja ja siksi kysymys on mukavammasta näkökulmasta ja helpompi lukea, vaikka kipeää tekeekin.
Toivon, että jonain päivänä löydän miehen joka on valmis tekemään lapsen kanssani. Kuten täälläkin sanottiin, ei nämä sairaudet välttämättä periydy heti omille lapsille, vaan jos on oikein ehdoton, tarkoittaisi se sitä, että käy läpi koko sen kumppanin sukupuun ja selvittäisi pienetkin oirehdinnat, joiden perusteella diagnoosia ei ole välttämättä tehty mutta silti on mahdollisuus, että psykoosia ja bipoa siellä on.
En tiedä mikä pointti. Mutta juu, on fiksua miettiä tuhanteen kertaan ennen kuin moiseen leikkiin lähtee. Maailmassa ja omien lasten elämässä on toki muitakin suuria riskejä kuin sairauksien periytyvyys (kuten myös nuorena tai jo lapsien puhkeavat sydänsairaudet).
Pysy vaan velana, jookos. Itse näen vastuuttomana synnyttää hyvin vakavasti sairaana jo oman itsensäkin takia eikä vain lasten. Myös kumppanin. Tai ainakin pitää olla todella hyvä tukiverkosto... En tekisi itse lapsia oli miten oli.
Kyse on hyvin, hyvin henkilökohtaisesta päätöksestä, johon muilla ei ole eikä saa olla mitään sanottavaa.
Me suomalaiset olemme hyvin peni ja siksi sisäsiittoinen kansa, joten meillä on lukuisa määrä periytyviä mitä eriliasimpia sairauksia.Tai sitten voi käydä niin, että vanhempien yhteiset geenit synnyttävät lapselle jonkin sairauden, sellaisiakin tapauksia tunnetaan.
Jos näitä asioita alkaa liikaa miettiä, ei kukaan kohta uskalla tehdä lapsia.
Mielenterveysongelmiin etsitään kovasti parannuskeinoja, joten tulevaisuus näyttää siltä osin paremmalta. Suomessakin tutkitaan mm.psilosybiinisieniä ielenterveyden hoidossa ja tulokset ovat niin meiltä kuin maailmaltakin lupaavia. Tärkeintä on tunnistaa omat voimavarat, koska lasten kasvattaminen ei ole ns. terveillekään helppoa, vaan kuluttavaa monella tapaa, vaikkakin loppujen lopuksi mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat tehneet työuransa mielenterveyspotilaiden parissa. He ovat hyvin korostetusti tuoneet esiin sen, kuinka kamala, vaarallinen, koko perheen ja suvun vammauttava ja helposti periytyvä tauti skitsofrenia on. Jo ollessani teini-ikäinen, näitä neuvoja sain, kuinka ennen lapsentekoon tai vakavaan suhteeseen ryhtymistä on selvitettävä onko kumppanin suvussa skitsofreniaa. Esim. maanis-depressiivisyyttä nämä lähipiirini henkilöt eivät ikinä pitäneet lähestulkoonkaan yhtä vakavana sairautena. Ja luotan näiden ammattilaisten näkemykseen ja tietoon. Olen siis sitä mieltä, että samaan kysymykseen ei tulisi niputtaa bipolaarisesta mielialahäiriöstä kärsivää tai skitsofreniaa sairastavaa kumppaniehdokasta.
Suosittelen kaikille hyvin lämpimästi selvittämään kumppanin sukurasituksen skitsofrenian suhteen.
Todennäköisesti en. Vaikeaa sanoa ulkopuolelta, ehkä olisin eri mieltä jos itse olisin hyvässä parisuhteessa saanut kuulla että kumppanillani on hallinnassa oleva ko. sairaus. Harkitsisin ainakin tarkkaan. Ja mielestäni 2 vuotta on aika lyhyt aika, entä jos nyt on ollut oireetonta, mutta jatkossa ei? Varautuisin ainakin siihen, että arki saattaisi jäädä kokonaan minun vastuulleni. Ja onhan se jokseenkin vastuutonta ottaa riskiä, että lapsille tulee perinnöllinen sairaus. Onko lapsen pakko olla biologisesti teidän, tai ainakaan tämän vanhemman jolla sairaus on? Jos hän on mies, olisiko mahdollista harkita koeputkihedelmöitystä luovutetulla spermalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaa mennä vaan. Bipohan on ennen kaikkea nerojen sairaus, lapsesta voi tulla todella lahjakas. Kannattaa tehdä lapsi maniavaiheessa, kun äidille riskit, seksit ja päihteet vielä maistuu, isyydestä ei tällöin voi koskaan olla varma. Nappia nassuun ja lataamoon sitten raskausajaksi. Muhammed oli skitsofreenikko, samoin Mooses ja moni muu suuri uskonnollinen johtaja. Mielisairaat ovat usein luovempia ja parempia äitejä ja isukkeja, eivät mitään ahdasmielisiä hoitsukoita. Yhteiskunta siinä sitten maksaa näiden neropattien elämisen, lasten terapiat ym. ja kohtelee näitä Jeesuksia ja Beethoveneita silkkihansikkain, eihän heiltä voi odottaa mitään tylsää työssäkäyntiä tai velvollisuuksien hoitoa. Paras tulos syntyy, kun skitso ja bipo paritetaan keskenään, eikä yhteiskunta puutu heidän tapaansa hoitaa perhe-elämää, korjaa vain sitten perheenjäsenten ruumiit ajallaan sieltä tukiasunnosta.
Aika moni nainen perustaisi perheen esim. Cheekin kanssa, vaikka onkin pibo...vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska minulla itsellänikin on melko pahoja mielenterveysongelmia, joten lapsilla olisi liian iso riski periä niitä itselleen, jos toisellakin vanhemmalla olisi jotain mielenterveysongelmia. Ihan aikuisten oikeasti en luultavasti tee lapsia ollenkaan, koska en voi tietää, että miten mielenterveyteni kestää vaikka sen jos vaikka koliikkilapsi vain itkee ja itkee tai uhmaikäinen lapsi itkee naama punaisena kaupan lattialla maaten halutessaan karkkia. Siinä voi syntyä oikeasti pahaa jälkeä, jos minun mielessäni silloin pimahtaa jokin niin että teen lapselle jotain mitä jälkeenpäin kadun katkerasti.
Kamala ketju. Tuli huono olo, ja sain itseni tuntemaan maan matoseksi ja joksikin spitaaliseksi.
T. 2 lapsen bipo äiti, joka sai muutama päivä sitten kuulla lapseltaan olevansa maailman paras äiti, vaikkei ehkä paremmista tiedäkään :)
En edes haluaisi asua skitson kanssa,saati jatkaa sukua kanssaan. Omat geenit menisivät hukkaan ja tulisi vain lisää hermoheikkoja selittäjiä ja sivupersoonaperseilijöitä. Ja kun unohtaa nappinsa,niin on soittelemassa hälytyskeskukseen epäilyistään cia:n vankilasta yläkerroksissa. Jos et ole raskaana etkä asuntolainotettu niin häivy turvaan.
Tämä asia pitäisi ehdottomasti lähteä olettamuksesta LAPSI. Haluaisiko lapsesi olla mieleltään sairas? Miltä hänestä tuntuisi jos olisi harhainen? Ja mietipä sitä, miltä sinusta tuntuisi jos lapsesi itkisi, että näkee jotakin mitä muut eivät voi nähdä ja pelkäisi koko ajan selkänsä takana hiipivää sutta ja kuulisi kaikenlaisia ääniä. Minä en haluaisi oman lapseni kärsivän. Tämä maailma on jo tällaisenaan hyvin rankka paikka. Toki mieleltään voi sairastua ilman sukurasitettakin, mutta mahdollisuus sille on huomattavasti pienempi.
Rakkaudesta tulevaa lastasi kohtaan, älä tee häntä mieleltään sairaan ihmisen kanssa. Harkitse adoptiota tai jonkun toisen sukusoluja. Tai odota, että tilanne muuttuu johonkin toiseen suuntaan elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suvussa joka sukupolvessa masennusta ja syömishäiriöitä sekä persoonallisuushäiriöitä. Välillä kyllä arveluttaa kannattaako näitä geenejä kellekkään antaa eteenpäin :( Itsekkin sairastanut elämästä 15vuotta ja olen vasta 26 :/ Tosin oma kumppani on tosi tasapainoinen ja hänen suvussa ei tämmöistä ongelmaa lainkaan. Onneksi asia ei nyt ihan juuri ole ajankohtainen, täytyy miettiä mitä tekee.
Nuo voi johtua siitä, että vanhemmallakin oli noita, joten kasvattaa kapsetkin vinoon. 90% syömishäiriötä sairastavista on naisia, vaikka ei naisille ole suurempi mahdollisuus saad geeniä.
Vierailija kirjoitti:
En edes haluaisi asua skitson kanssa,saati jatkaa sukua kanssaan. Omat geenit menisivät hukkaan ja tulisi vain lisää hermoheikkoja selittäjiä ja sivupersoonaperseilijöitä. Ja kun unohtaa nappinsa,niin on soittelemassa hälytyskeskukseen epäilyistään cia:n vankilasta yläkerroksissa. Jos et ole raskaana etkä asuntolainotettu niin häivy turvaan.
a. Skitsofreenikot eivät kaikki käytä lääkkeitä ja pärjäävät silti. Kaikilla ei ole edes harhoja, osalla suurin ongelma on masennus ja tunteettomuus tai kognitiiviset ongelmat
b. Sivupersoonia on harvalla skitsofreenikolla
c. Tuskin monet heistä haluiaisivatkaan asua kanssasi, koska monet eristäytyvät sosiaalisesti mitä ei vähennä ainakaan heitä kohtaan olevat ennakkoluulot
Mutta voiko tätä ulottaa koskemaan kaikkia diagnoosin edustajia?