Olen riidoissa miesystäväni äidin kanssa, auttakaa
En tule toimeen mieheni äidin kanssa. Jatkuvasti äiti puhuu minusta pahaa ja väittää minusta kaikkea pahaa. Ensin meni hyvin mutta viime vuodet ollu raskaita. Nyt meni lopullisesti hermo ja kysyin mieheltä, että kumman puolelle hän asettuu. Mies kertoi olevansa turhautunut ja kuunteli hiljaa, äiti on hänelle tärkeä. Lopulta kuitenkin sanoi, että asettuu minun puolelleni, mutta nyt vain olen miettinyt, että teinkö virheen kun vaadin häntä valitsemaan puolen?
Kommentit (22)
Ei aikuiset valitse mitään puolia, pöhkö.
Mikä pakottaa olemaan miehen äidin kanssa tekemisissä?
Tilanne on vaikea myös miehelle. Mutta jos hän aidosti rakastaa sua, hän myös kestää sen että on sun puolella, vaikka hän ei varmasti hakua loukata äitiään.
Aikanaan vaadin poikaystävää, nykyinen aviomies, valitsemaan minut tai äitinsä. Valitsi minut ja äiti on jossain vaiheessa vaan antanut periksi. Eikä mies ole kyllä katunut. Olen myös itse kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt antaa anopille tilaa. Harmittaa se, että alku meni niin vaikealla tavalla, mutta ehkä opin jotain sitä varten, että itse olisin edes hiukan helpompi anoppi.
Ette ole tekemisissä ja miehen ei tarvi puolta valita. Helppoa.
En käsitä riitelijöitä. Eri mieltä saa olla asioista, mutta toisen kunnioitus silti muistaa.
Jos teillä ei ole lapsia, niin älkää olko tekemisissä, anna miehen hoitaa tapaamiset. Tuo on varmasti kyllä kurjaa. Itselläni on ollut suuri onni saada maailman ihanin anoppi, hän on melkein kuin oma äiti.
Ehkä mies yrittää pitää huolta äidistään. Mutta tuskin menee äidin juttuihin mukaan? Mistä se äiti sai päähänsä että olisit jotenkin väärä miniäksi, haluaisi olla pojan kanssa enemmänkö? Sinun ei ole pakko olla anopin kanssa tekemisissä tai vaivata ajatuksiasi siihen, poika hoitaa ne hommat itse.
Vai, että oikein puoli valita. Ja ikää löytyy minkä verran? Ei ainakaan aikuisessa suhteessa tarvitse puolia valita. Jos minulle tultaisiin tuollaisia uhkavaatimuksia sanelemaan, niin lentäisi puoliso vaihtoon. Meinaatteko joulunkin viettää sitten erillään vai laitatko miehen yksin äidin luokse viettämään joulua, et voi loputtomiin vältettä miehen äitiä, eikä se varmasti ole miehellekkään aina mukava mennä yksin sukulaisten juhliin.
Kurja tilanne miehellesi, jos joutuu kuuntelemaan kun äitinsä puhuu pahaa sinusta. Ei ole reilua. Varmasti rakastaa teitä molempia.
Äidin pitää kyllä kyetä hyväksymään lapsensa puolisovalinta.
Aikuinen ihminen voi valita seuransa. Ei kukaan pakota sinua anoppilaan. Älä mene vierailulle ja sano miehelle, että äitinsä ei tule teille kylään kun sinä olet paikalla. Helppoa.
Täys paskanen trolli aloitus.
Ap on päänupistaan tosi pahasti sekaisin, jatkuvasti kusee tänne outoja aloituksia.
Just se akka ( tai voi olla uroskin), jota täällä jotkut sanovat satu-tantaksi.
Itselle omat vanhemmat on kyllä omaakin elämää tärkeämpiä, etten voisi koskaan kääntää heille selkääni, eihän hekään ole koskaan kääntäneet selkäänsä minulle vaikka olenkin virheitä elämässä tehnyt paljon.
Minkä ikäinen miesystäväsi äiti on? Joillakin naisilla persoona muuttuu vaikeammaksi ikääntyessä yli 70 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on vaikea myös miehelle. Mutta jos hän aidosti rakastaa sua, hän myös kestää sen että on sun puolella, vaikka hän ei varmasti hakua loukata äitiään.
Aikanaan vaadin poikaystävää, nykyinen aviomies, valitsemaan minut tai äitinsä. Valitsi minut ja äiti on jossain vaiheessa vaan antanut periksi. Eikä mies ole kyllä katunut. Olen myös itse kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt antaa anopille tilaa. Harmittaa se, että alku meni niin vaikealla tavalla, mutta ehkä opin jotain sitä varten, että itse olisin edes hiukan helpompi anoppi.
Mun veljellä oli sama juttu joskus 10 vuotta sitten, hänkin valitsi avovaimonsa. Sen jälkeen veljen perhettä ei ole kutsuttu mihinkään sukumme juhliin, ei häihin eikä hautajaisiin eikä kukaan meistä ole veljen perheen kanssa tekemisissä. Asiasta ei ole yhdessä sovittu, olemme vain kaikki valinneet puolemme, jopa isän sisarukset jättävät veljen perheen kaikin tavoin rauhaan.
Veljen avovaimo valittaa, että heidät on jätetty yksin. Ei se niin ole, me vain valitsimme puolemme ihan samoin kuin hän vaati veljeäni tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on vaikea myös miehelle. Mutta jos hän aidosti rakastaa sua, hän myös kestää sen että on sun puolella, vaikka hän ei varmasti hakua loukata äitiään.
Aikanaan vaadin poikaystävää, nykyinen aviomies, valitsemaan minut tai äitinsä. Valitsi minut ja äiti on jossain vaiheessa vaan antanut periksi. Eikä mies ole kyllä katunut. Olen myös itse kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt antaa anopille tilaa. Harmittaa se, että alku meni niin vaikealla tavalla, mutta ehkä opin jotain sitä varten, että itse olisin edes hiukan helpompi anoppi.Mun veljellä oli sama juttu joskus 10 vuotta sitten, hänkin valitsi avovaimonsa. Sen jälkeen veljen perhettä ei ole kutsuttu mihinkään sukumme juhliin, ei häihin eikä hautajaisiin eikä kukaan meistä ole veljen perheen kanssa tekemisissä. Asiasta ei ole yhdessä sovittu, olemme vain kaikki valinneet puolemme, jopa isän sisarukset jättävät veljen perheen kaikin tavoin rauhaan.
Veljen avovaimo valittaa, että heidät on jätetty yksin. Ei se niin ole, me vain valitsimme puolemme ihan samoin kuin hän vaati veljeäni tekemään.
Kamalaa. Mua alkoi ihan itkettämään. Tuollaista se on kun ei osata puhua asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on vaikea myös miehelle. Mutta jos hän aidosti rakastaa sua, hän myös kestää sen että on sun puolella, vaikka hän ei varmasti hakua loukata äitiään.
Aikanaan vaadin poikaystävää, nykyinen aviomies, valitsemaan minut tai äitinsä. Valitsi minut ja äiti on jossain vaiheessa vaan antanut periksi. Eikä mies ole kyllä katunut. Olen myös itse kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt antaa anopille tilaa. Harmittaa se, että alku meni niin vaikealla tavalla, mutta ehkä opin jotain sitä varten, että itse olisin edes hiukan helpompi anoppi.Mun veljellä oli sama juttu joskus 10 vuotta sitten, hänkin valitsi avovaimonsa. Sen jälkeen veljen perhettä ei ole kutsuttu mihinkään sukumme juhliin, ei häihin eikä hautajaisiin eikä kukaan meistä ole veljen perheen kanssa tekemisissä. Asiasta ei ole yhdessä sovittu, olemme vain kaikki valinneet puolemme, jopa isän sisarukset jättävät veljen perheen kaikin tavoin rauhaan.
Veljen avovaimo valittaa, että heidät on jätetty yksin. Ei se niin ole, me vain valitsimme puolemme ihan samoin kuin hän vaati veljeäni tekemään.
Kerta kukaan ei ole tekemisissä niin mistä tiedät, että valittaa yksinäisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on vaikea myös miehelle. Mutta jos hän aidosti rakastaa sua, hän myös kestää sen että on sun puolella, vaikka hän ei varmasti hakua loukata äitiään.
Aikanaan vaadin poikaystävää, nykyinen aviomies, valitsemaan minut tai äitinsä. Valitsi minut ja äiti on jossain vaiheessa vaan antanut periksi. Eikä mies ole kyllä katunut. Olen myös itse kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt antaa anopille tilaa. Harmittaa se, että alku meni niin vaikealla tavalla, mutta ehkä opin jotain sitä varten, että itse olisin edes hiukan helpompi anoppi.Mun veljellä oli sama juttu joskus 10 vuotta sitten, hänkin valitsi avovaimonsa. Sen jälkeen veljen perhettä ei ole kutsuttu mihinkään sukumme juhliin, ei häihin eikä hautajaisiin eikä kukaan meistä ole veljen perheen kanssa tekemisissä. Asiasta ei ole yhdessä sovittu, olemme vain kaikki valinneet puolemme, jopa isän sisarukset jättävät veljen perheen kaikin tavoin rauhaan.
Veljen avovaimo valittaa, että heidät on jätetty yksin. Ei se niin ole, me vain valitsimme puolemme ihan samoin kuin hän vaati veljeäni tekemään.
Kerta kukaan ei ole tekemisissä niin mistä tiedät, että valittaa yksinäisyyttä?
Tuollaisiin pieniin yksityiskohtiin nuo voimafantasioijat yleensä kompastuvat.
Aloitus on tosi tv kanava 11. Mamman pojat! Hauska katson ilolla sitä.
On se aika kova paikka joutua äidin ja avovaimon väliin. Voisitteko vaikka sopia, että poika hoitaa vierailut ja sinun ei tarvitse nähdä anoppia? Ei kaikkien kanssa aina vaan tule toimeen.