Lue keskustelun säännöt.
Mitä kappaletta ette voi kuunnella itkemättä ja miksi?
Itselläni PMMP:n Lautturi. Sanat liippaavat liian läheltä. Toinen samaa teemaa käsittelevä kappale Johanna Kurkelan Prinsessalle, jossa hyvästellään läheinen viimeiselle matkalle.
Kommentit (997)
äitix4mummix2 kirjoitti:
Taivaassa ei ole kyyneleitä.
Clapton
Kappaleen teki isä, jonka taapero, pieni poika putosi kerrostalon ikkunasta...
Kappaleesta suorastaan tihkuu suuri suru, kaipaus ja tuska.
Ja kuitenkin suuren surun ja synkän mielenmaiseman edessä pilkottava toivo, jopa jälleennäkemisen odotus.
Näin olen kokenut ja aina kappaleen kuullessani kyyneleet nousee silmiini ja itku on lähempänä kuin lähin puhelin.
Lapsen kuolema on mielestäni mieltä järkyttävin tapahtuma ja tämä kappale tulee niin suoraan lastaan kaipaavan sydämestä ja siksi niin aidon koskettavaa.
Porvoon pienen prinsessan muistoa kunnioittaen ja rakasta tyttöä kaipaamaan jääneille laulun myötä mitä suurimmat osanotot: olette sydämellä ja niin monen ajatuksissa.
Taivaassa ei ole kyyneleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MaireSimone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenni Vartiaisen Missä muruseni on? Pikku murunen (nuori) lähti aikoinaan tähdeksi taivaalle.
Ai tuliko siitä astronautti? Onnea.
Jos tuo oli sinun mielestäsi jotenkin hauskaa, olet harvinaisen inhottava ihminen.
Hanoi Rocksin Million miles away tuo vieläkin, 32 vuoden jälkeen mieleen sen teini-ikäisen minän riipaisevan tuskan Kulttiksella 1985
Bonnie Tyler - Total eclipse of my heart. Kun rakas ilmoitti löytäneensä uuden naisen
Damn Yankees - High Enough. Kun kesken edellisen eron työstämisen vastaan tuli uusi ihastus ja mietin uskallanko luottaa. En uskalla. Kahden vuoden jälkeen uusi ihastus on ”pelkkä hoito” enkä ikinä puhu hänelle tunteista
Tämä Lara Fabianin äärettömän kaunis ja herkkä Je T'aime sävellys saa tunteeni pintaan joka ainoa kerta.
Käytän tätä usein tarkoituksella lohtumusana vetäytyen kuuntelemaan ja purkamaan mieltäni aina, kun oma pieni maailmani tuntuu kaatuvan päälleni.
Valitsin tämän videoversion kymmenien joukosta sen aivan poikkeuksellisen upean tunnelman vuoksi:
Muutaman kuuntelukerran jälkeen olin tähän biisiin täysin koukuttunut.
Melodia on mielestäni aivan superkaunis ja tuon linkin videoversiossa lisämausteena kiehtoo yleisön ja esiintyjän vuorovaikutuksesta syntyvä huikea emootio, herkkyys ja intensiteetti.
Ja jottei elämäni olisi liian selkeää ja suoraviivaista, kaikki nuo melodiasta nousevat tunnetilat muistuttavat minulle myös oman mieleni erityisestä herkkyydestä… Usein ilo ja rikkaus - ehdottomasti kyllä - mutta samalla myös iso huokaus istuessani keskellä täyttä ruuhkabussia kuulokkeet korvillani kyyneleiden alkaessa yhtäkkiä vieriä estoitta vuolaasti poskilleni...
Kellään samanlaisia "herkkyyshaasteita"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Lordi: Hallelujah
Perustelu: Suomi voitti ekan kerran euroviisut!Mahdollisimman perkeleellinen viisu - ja siksi voittikin... häpeän sitä.
Älä katso sitä vaan kuuntele! Mitä sinä häpeät? Suomalaisuuttasiko?
Mietipä tätä euroviisuedustajaa. Nolla pistettä.
Tätä ei pysty vieläkään kuuntelemaan.
Voi, ne sanat vasta kauheat ovatkin, mutta et voi ymmärtää, koska et ole kristitty...
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa Loirin veto
Tekotaiteellista ulinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Lordi: Hallelujah
Perustelu: Suomi voitti ekan kerran euroviisut!Mahdollisimman perkeleellinen viisu - ja siksi voittikin... häpeän sitä.
Älä katso sitä vaan kuuntele! Mitä sinä häpeät? Suomalaisuuttasiko?
Mietipä tätä euroviisuedustajaa. Nolla pistettä.
Tätä ei pysty vieläkään kuuntelemaan.
En häpeä koskaan suomalaisuuttani - En koskaan!
Mutta nämä eivät edustaneet suomalaisuutta, vaan saatanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hozierin Take me to church. Olin aivan helvetin onnellinen kun kuulin biisin ensimmäistä kertaa. Nyt kaipaan kovasti tuota aikaa ja aina kun kuulen kappaleen niin muistoissani palaan takaisin siihen onnellisuuden ihanaan aikaan.
Yyh... Karsee homostyke
Lentsu- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veteraanin iltahuuto: ikävä ukkia ja murhe, etten ole tehnyt veteraanien, lottien ja muiden sotasukupolvien maanpuolustajien hyväksi tarpeeksi,
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie : Lapsuuttani varjostaneet asiat muistuvat mieleeni. Olisin tuolloin tarvinnut suojelusenkeliä.
Tears in Heaven: Keskenmeno ja syyllisyyteni siitä. Olin huono äiti niinä lyhyinä viikkoina, jotka lapsi eli sisälläni. Suru.
Kyllä, kaikki nämä ja sitten lisäksi:
Joka kerta tulee kyyneeleet silmiin, kun lauletaan: "Life is killing Me"
Olen Itsekkin ollut monessa huono ihminen. Eikä minusta olisi veteraanien ja lottien kaltaiseksi; heidän kaltaisikseen esimerkeiksi! Ja tuolloin ei ollut Homotuputustakaan!!!!
! Voiko enempää sanoa.
Mielipiteesi muuten ok, mutta tuo Black Sabbath on ihan karmeen saatanallista musaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loirin Tähti tähdistä kirkkain
Sama kappale mutta Raskasta Joulua-versiona.
Vierailija kirjoitti:
Edu Kettunen-Maailma ilman sua
''Jos mä kuvittelen maailman ilman sua,
se on aina ihan yhtä hankalaa.
Mä näen aina miehen saman
pihaa talveen valmistavan,
joka elää kovin vähän kerrallaan.''
Tämä on tosi koskettava kappale.
Takuuvarma itkun paikka on Kake Randelinin Seuraavassa elämässä. Pelkkä kappaleen ajatteleminen itkettää. "Kun kerran jumaloi, niin unohtaa ei voi, sut jokin sydämeeni ankkuroi..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutin pois kotoa nuorena, tämä musiikki silloin soi ja vaikka sitä ei usein kuulekaan radiosta, siitä tulee aina haikeat muistot mieleen; se hetki, kun katsoin viimeisen kerran omaa huonettani ja vanhempieni kotia ja lähdin menemään kohti tulevaisuutta tavaroita käsissäni ja salaa tippa linssissä.
Death cab for cutien I will follow you into the dark. Saattaa kuulostaa hölmölle, mut laulusta tulee mulle aina mieleen maatiaiskissamme, joka oli mulle lapsena hyvin rakas. Palaa mieleen kissan muistelun myötä hyvät lapsuuden ajat, kun kotonamme oli vielä kaikki hyvin ja oltiin koko perhe koossa kissaa myöten, kun nyt jengistä on jäljellä enää minä ja äiti.
Tämä on jotenkin liikuttavan ihana.
Johanna Kurkelan Rakkauslaulua en pystynyt kuuntelemaan vuosiin ilman kyyneleitä.
Tämä laulu soi radiossa kun makasin sairaalavuoteella valmiina synnyttämään kohtuun kuolleen vauvani.
Kaksi vuotta sen jälkeen kuoli mieheni.
Minä seisoin pitkään yksin pimeässä
Juu. Jussi levytti tuon vuonna 1959, ja seuraavana vuonna hän jo kuoli. Tuo on muuten yksi parhaista levytyksistä tuosta biisistä tällä pallolla.
Tässäpä on muuten kanssa yksi biisi joka saa aivan varmasti varmasti kyyneleet silmiin: https://www.youtube.com/watch?v=-a5HJ3DFEyQ ... Varoitus: biisin aiheena on lapsiin kohdistuva väkivalta. Valmistautukaa henkisesti.