Lue keskustelun säännöt.
Työkavereideni nauru on mulle ongelma
13.11.2017 |
Tai oikeastaan se, etten pääse siihen iloon ja nauruun itse mukaan. :( Tunnen itseni järkyttäväksi synkistelijäksi, tunnelman latistajaksi ja vaikeaksi tyypiksi.
Vaihdon työpaikkaa hiljattain ja uudessa paikassa nauretaan jatkuvasti ja vähän kaikelle. Mua ei vaan naurata ja sitten hävettää oma nauramattomuuteni. Väkinäisesti yritän hymyillä ja muut huomaa etten ole mukana ilossa ja vaivaantuvat. Ja sitten itse vaivaannun todella paljon.
Olen aiemmin ollut perusörmyissä työpaikoissa, joissa ei hihitellä ja hohotella kaiken aikaa kuten nykyisessä. Varmaan tämä nykyinen onkin suomalaiseksi erikoinen.
Työkaverit nauraa ihan tavallisista asioista, jotka on minusta neutraaleja. Esim. "Huomenta, hihihii" (ja muut yhtyy nauruun). "Moi Kaisa, hihii" (ja sitten sekä Kaisa että tervehtijä nauravat). "Käynpä keittään vähän kahvia, hohohoo" (muutkin nauraa). "Se olis aamupalaverin paikka, tsihii" (kaikki yhtyy nauruun... paitsi minä). "Jaahas, mitä tänään on ruokalassa tarjolla?" (yleistä naurua), "Käyn kopiokoneella" (sekä sanoja että kuulijat nauraa)
Tunnen itseni siis pahemman luokan hapannaamaksi tässä työpaikassa. Myös ilonpilaajaksi ja muista selvästi on kiusallista, etten minäkin naura. Työporukka on pieni ja tiivis.
Selviytymisvinkkejä??
Kommentit (25)
Jatkuva tyhjännauraminen on äärimmäisen rasittavaa touhua. Tuollaisiin tyyppeihin on tullut ajoittain törmättyä työelämässä, mutta ei sentään työyhteisöön, joka olisi täynnä niitä. Kuvaavaa on juuri tuo, että yhtä ainoaa asiaa ei voi sanoa ilman väkinäistä naurua. Sillä ei edes ole tekemistä positiivisuuden kanssa, vaan tuollaiset tyypit ovat monesti melko ahdistuneita, ja päälle liimaavat väkinäisen positiivisuuden. Normaalisti iloinen ihminen pystyy olemaan myös naama peruslukemilla, ja hymyilee tai nauraa sitten kun siltä tuntuu.
Neuvoja on vaikea antaa. Tärkeää tuollaisessa porukassa on olla oma itsensä, eikä väkisin yrittää hihitellä. Voihan se olla että siihen porukkaan tottuu, tai sitten ei. Jatkuvasta tyhjännauramisesta vaan helposti tulee vastareaktio, ja se jatkuva hirnuminen pistää vituttamaan, eikä sellaisen henkilön kanssa sitten naurata missään tilanteessa. Mutta tässä nyt siis puhutaan ihan ääritapauksista, eikä mistään normaalilla tavalla nauravaisista henkilöistä. Kyllä sen sitten tietää, kun tuollainen tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä ihmeen suojatyöpaikassa sä oot jos porukka sielä noin käyttäytyy :D
Olen itse iloinen ja positiivinen luonne, mutta en ole ikinä ymmärtänyt tyhjännaurajia, siis juuri ap:n työkavereiden kaltaisia tyyppejä. Jos kertoo täysin neutraalia juttua, tyyliin "taidanpa hakea kupin kahvia", niin miksi siihen pitää hekotella päälle. Sellainen on vain tosi vaivaannuttavaa käytöstä ja vielä vaivaannuttavampaa on, jos lausahdukseen pitäisi itsekin jotain vastata nauraen, "joo, haepa tosiaan, hihhihhih hahhaha". Koen, että tyhjännaurajat on jotenkin ujoja tai epävarmoja sosiaalisissa tilanteissa tai omasta asemastaan yhteisössä, että sillä hekottelulla yritetään antaa itsestä rempseämpi ja mukavampi vaikutelma.
Pidä itsesi nousuhumalassa koko päivä, ehkä nauru sitten maittaa.