Tapaan taas tänään aikuisen lapseni
Kommentit (11)
Kerro terveisiä, tiedän hänestä enemmän kuin siskoni lapsista.
On kiva kuulla taas kuulumisia. Mukavaa olisi jos joskus voisimme olla kaikki toisiimme yhteydessä ettei tätä tarvitsisi aina tehdä kun muut ovat pois kotoa.
Voi olla että olet ollut tylsä vanhempi jos ei tuon enempää halua olla kanssasi tekemisissä.
En ole tavannut äitiäni viiteen vuoteen. Asun kyllä toisella puolella maapalloa mutta elämä on alkanut kulkemaan oikeaan suuntaan vasta kun tajusin ettei kannata olla tekemisissä. Kukaan ei ole haukkumassa eikä kertomassa kuinka paskoja valintoja teen.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että olet ollut tylsä vanhempi jos ei tuon enempää halua olla kanssasi tekemisissä.
Aika paljon on kanssani tekemisissä. Ottaen tilanteen huomioon.
Vierailija kirjoitti:
En ole tavannut äitiäni viiteen vuoteen. Asun kyllä toisella puolella maapalloa mutta elämä on alkanut kulkemaan oikeaan suuntaan vasta kun tajusin ettei kannata olla tekemisissä. Kukaan ei ole haukkumassa eikä kertomassa kuinka paskoja valintoja teen.
Oletko tehnyt?
Wtf, onko kyse adoptioon annetusta noin parikymppisestä pojasta?
Ammattivalittaja taas kainostelee, eikä käytä nikkiään sen jälkeen kun henkilöllisyytensä paljastui.
Vierailija kirjoitti:
Ammattivalittaja taas kainostelee, eikä käytä nikkiään sen jälkeen kun henkilöllisyytensä paljastui.
Annetaan sen asian olla jo, kyllä me hänet tunnistetaan jo puolesta otsikosta muutenkin. Minä en tiedä kuka hän, ihan sama minulle. Eikö olisi sinullekin?
Vierailija kirjoitti:
En ole tavannut äitiäni viiteen vuoteen. Asun kyllä toisella puolella maapalloa mutta elämä on alkanut kulkemaan oikeaan suuntaan vasta kun tajusin ettei kannata olla tekemisissä. Kukaan ei ole haukkumassa eikä kertomassa kuinka paskoja valintoja teen.
Näin juuri. Saman ratkaisun tein reilut 20 vuotta sitten. Vuosia meni ettei nähty eikä minkäänlaista yhteyttä pidetty. Sitten sain uutisen että on kuollut. Ei heilauttanut mihinkään suuntaan, miksi täysin vieraan ihmisen kuolema olisi pitänyt heilauttaa?
Koko ikäni kuulin, miten olin ei-toivottu ja pilasin hänen elämänsä. Mahdollisimman aikaisin piti saada kotoa pois, ja lähdinkin 17-vuotiaana. Myöhemmin muutin tänne missä nyt olen. En tiedä hautapaikkaa, polttohautaus kuulemma suoritettu. Perintöä sain noin 20 000 euroa jonka ilman omantunnon tuskia vastaanotin.
Veljeni morsian aikoinaan kauhisteli miten olen hylännyt äitini. Miten hän kuulemma suree ja itkee kun olen niin kylmä. Kerroin totuuden, ja myöhemmin tämä nainen soitti ja pyysi anteeksi, veljeni oli vahvistanut kertomani. Veljeni oli "kultavauva" vielä aikuisena, minä tähän maailmaan väkisin ängennyt hänen riesakseen.
Että sellainen äiti-kulta. Ja näitä riittää, uskokaa pois! Äiti-myytti vain elää niin vahvana ja päinvastaiset kokemukset käännetään lasten omaksi syyksi.
No sehän on mukavaa kun poikkeaa isäänsä tai äitiään moikkaamassa. Monella on ohikulkumatkalla niin kiire, ettei ehdi tai jaksa poiketa.