Lue keskustelun säännöt.
Työkavereideni nauru on mulle ongelma
13.11.2017 |
Tai oikeastaan se, etten pääse siihen iloon ja nauruun itse mukaan. :( Tunnen itseni järkyttäväksi synkistelijäksi, tunnelman latistajaksi ja vaikeaksi tyypiksi.
Vaihdon työpaikkaa hiljattain ja uudessa paikassa nauretaan jatkuvasti ja vähän kaikelle. Mua ei vaan naurata ja sitten hävettää oma nauramattomuuteni. Väkinäisesti yritän hymyillä ja muut huomaa etten ole mukana ilossa ja vaivaantuvat. Ja sitten itse vaivaannun todella paljon.
Olen aiemmin ollut perusörmyissä työpaikoissa, joissa ei hihitellä ja hohotella kaiken aikaa kuten nykyisessä. Varmaan tämä nykyinen onkin suomalaiseksi erikoinen.
Työkaverit nauraa ihan tavallisista asioista, jotka on minusta neutraaleja. Esim. "Huomenta, hihihii" (ja muut yhtyy nauruun). "Moi Kaisa, hihii" (ja sitten sekä Kaisa että tervehtijä nauravat). "Käynpä keittään vähän kahvia, hohohoo" (muutkin nauraa). "Se olis aamupalaverin paikka, tsihii" (kaikki yhtyy nauruun... paitsi minä). "Jaahas, mitä tänään on ruokalassa tarjolla?" (yleistä naurua), "Käyn kopiokoneella" (sekä sanoja että kuulijat nauraa)
Tunnen itseni siis pahemman luokan hapannaamaksi tässä työpaikassa. Myös ilonpilaajaksi ja muista selvästi on kiusallista, etten minäkin naura. Työporukka on pieni ja tiivis.
Selviytymisvinkkejä??
Kommentit (25)
Kyllä muakin ärsyttäisi tuollainen hohottaminen. :D Jospa ne testaa sua, että kehtaatko sanoa tuosta? Että mitä ihmettä te oikein puuhaatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa ne testaa sua, että kehtaatko sanoa tuosta? Että mitä ihmettä te oikein puuhaatte.
En usko, että testaavat. Jo haastattelussa pomo kertoi, että työpaikalla on iloinen tunnelma ja nauretaan paljon. En nyt ihan tällaista osannut ajatella siinä vaiheessa, kuulosti kivalta vielä silloin, mutten pääsekään mukaan hilpeään tunnelmaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ne testaa sua, että kehtaatko sanoa tuosta? Että mitä ihmettä te oikein puuhaatte.
En usko, että testaavat. Jo haastattelussa pomo kertoi, että työpaikalla on iloinen tunnelma ja nauretaan paljon. En nyt ihan tällaista osannut ajatella siinä vaiheessa, kuulosti kivalta vielä silloin, mutten pääsekään mukaan hilpeään tunnelmaan.
ap
Ei sun varmaan tarvikaan, kunhan et ole aivan myrskynmerkkinä kumminkaan.
Hymy riittää. Älä mulkoile tai naura tekonaurua, mutta hymyile ja näytä positiiviselta pakottamatta itseäsi mihinkään enempään.
Opettele feikkihymy. Hymyilet vaan iloisen näköisenä aina kun muut nauraa. Ehkä opit tekonaurun joskus? Tärkeä on että "hymyilet silmillä" eli rytistää myös silmiä tai siristät, ettei näytä niin feikiltä. Siinä on sit se hyvä puoli että kun esität iloista se voi oikeasti tarttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on sit se hyvä puoli että kun esität iloista se voi oikeasti tarttua.
Kauheeta? Ei kai? :O
Sähän nyt ihme tosikko olet, varmaan aspergeri. Että pitää oikein olla joku Syy nauramiselle eikä voi olla iloinen ilman Syytä, neutraaleille asioille.
Relaa hei vähän. Ei maailma ole niin tiukkapipoinen ja vaikka olisikin, niin enemmän saisit irti kun ottaisit ilon pienemmistäkin asioista.
Suosittelen, että kuuntelet aamuisin vaikka naurqvaa kulkuri, jotta pääset tunnelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mukavalta työpaikalta. Uskon että joku päivä ilo tarttuu sinuunkin. Parempi kai että ihmiset ovat positiivisia ympärillä?
Vierailija kirjoitti:
Sähän nyt ihme tosikko olet, varmaan aspergeri. Että pitää oikein olla joku Syy nauramiselle eikä voi olla iloinen ilman Syytä, neutraaleille asioille.
Relaa hei vähän. Ei maailma ole niin tiukkapipoinen ja vaikka olisikin, niin enemmän saisit irti kun ottaisit ilon pienemmistäkin asioista.
Suosittelen, että kuuntelet aamuisin vaikka naurqvaa kulkuri, jotta pääset tunnelmaan.
Ihan oikeasti: miksi jatkuva nauraa hohottaminen on jotenkin tärkeää? Eikö sillä estetä todella tehokkaasti aito kohtaaminen ja läheisyys? Työpaikassa, jossa voi nostaa kissan pöydälle ja keskustella asioista rakentavasti, ei hohoteta aamusta iltaan. Nuo tyhjännaurajat eivät ole oikeasti kovin iloisia ja lämminhenkisiä, vaan torjuvia. Yllätys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähän nyt ihme tosikko olet, varmaan aspergeri. Että pitää oikein olla joku Syy nauramiselle eikä voi olla iloinen ilman Syytä, neutraaleille asioille.
Relaa hei vähän. Ei maailma ole niin tiukkapipoinen ja vaikka olisikin, niin enemmän saisit irti kun ottaisit ilon pienemmistäkin asioista.
Suosittelen, että kuuntelet aamuisin vaikka naurqvaa kulkuri, jotta pääset tunnelmaan.
Ihan oikeasti: miksi jatkuva nauraa hohottaminen on jotenkin tärkeää? Eikö sillä estetä todella tehokkaasti aito kohtaaminen ja läheisyys? Työpaikassa, jossa voi nostaa kissan pöydälle ja keskustella asioista rakentavasti, ei hohoteta aamusta iltaan. Nuo tyhjännaurajat eivät ole oikeasti kovin iloisia ja lämminhenkisiä, vaan torjuvia. Yllätys?
Ei työpaikalla kuulu olla mitään läheisyyttä. Työpaikalla kuuluu tehdä töitä. Se on tehokkaampaa kun ei murjoteta.
Jos murjottamonen mielestäsi lisää läheisyyttä, harjoita sitä kotonasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverisi kuulostavat mukavilta ja sinä taas tosikolta seipään nielleeltä tyypiltä. Olitko työhaastattelussa erilainen kuin oikeasti? Filmasitko siellä olevasi sellainen mukava ja ystävällinen? Eli esimies luuli sinunkin olevan normaali hyvä luonteinen ihminen ja saikin sitten tuollaisen ilonpilaaja ja koko työpaikan ilmapiirin saastuttajan vaivoikseen... Toivottavasti opit tästä jotain ap. Vaihda työpaikkaa ennen kuin pilaat kaiken.
älä naura niiden kanssa vaan naura niille, näin pääset mukaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenkkimeininkiä. Siellä opitaan pepsodenthymy ja naurunremahdukset jo peruskouluiässä tällaisia tilanteita varten. Iloisuus on tärkeää.
Kuulostaa kivalta työpaikalta. Mieluummin naurua kuin tiukkapipoista yrmyttämistä.
Ap, työyhteisön sisäinen kulttuuri on kehittynyt pitkän ajan kuluessa ennen sinua. On hyvin luonnollista, että et automaattisesti pääse mukaan tuohon nauramiseen. Voi olla, että nauru on maneeri, joka on jäänyt päälle eikä ehkä tyydytä enää kaikkia työyhteisössä. Naurun alle voi peittää muita tunteita.
Mielestäni voit olla ihan rennosti oma itsesi. Kun olet rento, väkisinkin hymyilet muiden nauraessa. Enempää sinun ei tarvitsekaan. Sinut on valittu työpaikkaan, joten sinut haluttiin sinne. Ole vaan oma itsesi. Riität omana itsenäsi.
On sula mahdottomuus olla uutena työntekijänä valmiiksi osa työyhteisöä. Jokainen työntekijä muokkaa kokonaisuutta. Kaikkien persoonallisuuksille pitää löytyä tilaa.
Minäkin nauran paljon. Melkeinpä kaikille ja kaikelle. Tee nauru terapiaa? Tai esitä nauravasi, mutta ei mitään tekonaurua vaan hymyilet suuresti ja siristät silmiäsi.
Mukavia työkavereita. Tuollaisten työkavereiden kanssa minä haluaisin työskennellä.
Sulle ei oo kerrottu kaikkea... jatkuva hihittely kertoo, että on työpaikalla vedetty muutakin kuin kahvia.
Meillä on kanssa tyhjännauramisen, täytesanojen ja puujalkavitsien kulttuuri töissä. Olen ollut samassa mestassa jo 15 vuotta joten olen osa porukkaa, vaikka en jaksakaan hohottaa muiden mukana. Hyvä että niillä on kivaa, mutta miten helkkarissa joku "menen kopioimaan" voi saada aikaan sellaisen naurunremakan, en käsitä. Mikä siinä on hauskaa?
No mutta kuten sanottu, minä hyväksyn heidät ja he minun nauramattomuuteni. Olen siellä vaan töissä.
Helvetin tyhjännaurajat!ei sun ole pakko nauraa mukana, olet vaan oma itsesi.