Oletko koskaan tavannut ihan oikeasti varakasta kuten miljönääriä
Minä olen. He ovat ihan äärettömän mukavia ja tavallisia kansalaisia. Yksi miljönääri pappara ajelee iän
ikuisella vanhalla mersulla. Hauskimpia tyyppejä jota olen koskaan tavannut. Ja kaikki muutkin miljonäärit tuntuvat olemman ihan tavan kansalaisia eikä heidän varallisuudestaan uskoisi ulkoa päin.
Kommentit (145)
Onneksi en ole. En tykkää ahneista ihmisistä.
Työelämässä isommat pomot oli kateuslistoilla jatkuvasti. Nykyisellä pomollanikin varmaan pari-kolme milliä löytyy.
Serkku on tehnyt omat miljoonansa opiskelulla ja hankkiutumalla määrätietoisesti johtajan pesteihin. Vanhempansa ovat ihan taviksia...tyyliin toimistovirkailija ja rekkakuski.
Työn kautta olen tavannut muutamia valtakunnan sikarikkaita ja pannut merkille, miten saitoja monet ovat.
Pyytävät pokkana ilmaiseksi esim. lapsiaan varten kaikenlaista (mihin tosin asemansa puolesta yhtiössä periaatteessa heillä on ehkä oikeuskin).
Kyse on vain siitä, että he häikäilemättä vaivaavat muita pyynnöillään (käy hakemassa, hanki, lähetä) vaikka heillä todella olisi rahaa ostaa ne tuotteet ihan itse.
Muuten luonteissa on tietysti eroja kuten köyhemmissäkin: joku on mukava ja toinen häijy.
Tunnen kymmenittäin.
En osaa sanoa löytyykö mitään selkeää yhdistävää tekijää. Kaikki ovat ainakin melko fiksuja (raha ei ole perittyä).
Onko enää Nokia miljonäärejä? Mitä arvoa niillä osakkeilla enää on?
Minä olen miljonääri, hei vaan kaikille! Nyt voitte ajatella, että olette tavanneet yhden täällä av:llä ja palstailleet kimpassa :)
Joka arkipäivä töissä.
Omistaa sen yrityksen, missä olen töissä. Mukava mies, joka arvostaa meitä työntekijöitä. Meillä on mm. parhaat mahdolliset sairasvakuutukset, lounas ja tietty henkilökunta-alennukset.
Olen tavannut Suomen kovatuloisimpiin kuuluvia. Päällepäin ja käytöksessä ei raha näy. Pitävät hyvin matalaa profiilia. Hyvät asunnot j autot, mutta ei mitään ökyilyä kuitenkaan.
Työn puolesta olen myös tavannut miljonäärejä ollessani pankissa töissä ja se vahvisti sitä, että omaisuus ei todellakaan näy ulkoisesta habituksesta. :D
Muutaman. Lapsuudenkotini naapureista ei kyllä päällepäin nähnyt että olivat perintömiljonäärejä. Asuivat ihan tavallisella rivitaloalueella, lähinnä ekohippejä. Ystävissä on pari euromiljonääriä, toinen tehnyt rahansa ostamalla ja myymällä yrityksiä ulkomailla, toinen bitcoineilla.
Opiskelukaverini oli näköjään päässyt kateuslistalle. Ihan omalla työllään, ei perimällä.
Nyt en ole pitänyt yhteyttä, mutta opiskeluaikana oli ihan tavallinen ihminen.
Olen, suvussakin on miljonäärejä ja ovat tosi mukavia ihmisiä. Oulussa siivosin muutamalle. Toisen paikan vaimo oli ihan mulqvisti. Sanoin heti, etten tuonne mene enää ikinä tai otan lopputilin. Sanoi työnantaja. Missään nimessä, et ota lopputiliä etkä saa. Hän tietää tämän vaikean tapauksen. Olen nyt ollut ihan eri alalla töissä ja olin työvaatteet päällä kaupassa tämä mulqvisti sattui yhtä aikaa kauppaan. Huomasin, että tunsi minut. Koitti vältellä tulemista kassalle yhtäaikaa. Mietin sanoisinko: Hei? Miten menee? Mutta olin kuin en olisi tuntenutkaan. Mitäpä sitä turhaan aikaansa kuluttamaan.
Kiitos, pikku ystäväiseni, kauniita sanoja. Olenhan minä tavannut miljonäärin. Näen hänet joka aamu peilistä.
En aivan. Olen kuitenkin tapaillut amerikkalaismiljonäärin puoliksi suomalaista poikaa. Itse olen keskituloisesta perheestä, mutta nyt köyhä opiskelija. Poika (tai mies hän kyllä jo oli) oli aivan tavallinen suomalaismies nimeä lukuun ottamatta. Hän oli myös herrasmies ja hyvätapainen, mutta todella ujo. Raha ei näkynyt hänessä muuta kuin autossa, jonka oli saanut 18-vuotislahjaksi. Luksusta ei kyllä ollut silläkään luksusautolla liikaa, kun kerran jouduimme jättämään auton puoleenväliin mökkitietä ja kävelemään mökkitietä kilometrin verran kaikki kamppeet kainalossa, sillä auton pohja osoittautui liian matalaksi kuoppatielle. Hauska muisto sinänsä. :D
Muuta eroa "tavissuhteisiini" meidän suhteessamme ei ollut kuin se, että hän välttämättä vaati saada maksaa minunkin osuuteni kaikesta. Ei ollut mikään tuhlaileva luonnonhaaskaaja niin kuin jotkut miljonäärivanhempien ainokaiset tuntuvat olevan. Jouluksi sain häneltä tasan sen mitä pyysinkin eli laatikon piparminttuja. :D
Suhde loppui lopulta juuri siihen, että itse olen todella puhelias ja eloisa, kun taas hän ei päässyt oikein yli ujoudestaan. Tuntui, että meidän molempien oli vaikeaa olla toistemme seurassa luontevasti. Ja korostan, etten saanut tietää miehen omaisuudesta kuin vasta jonkin aikaa tapailtuamme, eikä se muuttanut suhtautumistani mitenkään.
Meillä on perheenä omaisuutta aikalailla miljoonan edestä, mutta kun vähentää asuntolainan, netto-omaisuus on vain 800000€. Ehkä päästään vielä ajan kanssa oikeiksi miljonääreiksi. Puolet omaisuudesta on kiinni asunnossa ja puolet sijoituksissa.
Ne miljonäärit joita tunnen ja joita olen tavannut, ei ole sen kummempia kuin muutkaan. Eivät he tee mitenkään itsestään numeroa tai pröystäile.
Joo, Niklas Herlinin kanssa istuin joskys samassa seurueessa ja harrastuksen kautta tunnen yhden joka on rikkaan suvun ainoa perillinen.
Vierailija kirjoitti:
Joka arkipäivä töissä.
Omistaa sen yrityksen, missä olen töissä. Mukava mies, joka arvostaa meitä työntekijöitä. Meillä on mm. parhaat mahdolliset sairasvakuutukset, lounas ja tietty henkilökunta-alennukset.
Ai niin, unohtui anoppi ja appi. En mä niitä osaa ajatella miljoonääreinä :) Ne on vaan perhettä.
En tiedä onko miljönäärin tapaaminen nyt niin outoa, varmaan suurin osa meistä tapaa heitä ihan tietämättään. Mutta oikeasti tutustuminen lie eri asia (ja ei, en tunne yhtäkään)
Vierailija kirjoitti:
Joo olen. Pahimpia tuntemiani juntteja. Ostavat aina halvinta tavaraa, milloin nyt raaskivat. Ostelevat raha-arpoja joita raavitaan silmät kiiluen. Suosikkiohjelma: Haluatko miljonääriksi? Rahoittavat aikuisten (40+) lastensa elämän pitäen nämä talutusnuorassa.
Tätä olisi vaikea uskoa ellei itse olisi läheltä nähnyt.Nykyaikana ei muuten ole vaikea päätyä miljonääriksi, jos yhtään osaa sijoittaa.
Ei taida olla sun aikuisia lapsiasi jos tämä mieltä painaa :)
Ihan tavallisia, mutta jollakin tapaa kuitenkin itsevarmoja.
No yksi vanha äijä sanoi olevansa ja omistavansa Nokian osakkeita niin että oli miljonääri. Ruma verkkapuku, tekohampaat. Jäin miettimään olisko mun pitänyt kadehtia tai haluta vaihtaa osaa hänen kanssaan? Jos olisin ollut se miljonääri olisin ostanut kivemmat vaatteet, hampaat jne nauttinut elämästäni.