"Introvertti lapsi" - ongelma päiväkodissa

Toivottavasti päiväkodin työntekijät antaisivat ap:n lapsen olla rauhassa oma itsensä. Jatkuva huolissaan oleminen, kyseleminen ja asiasta keskustelu viestittää kyllä ennen pitkää lapselle, että hänessä on jotain vikaa. Sillä voi olla varsin ikäviä seurauksia itsetunnon ja mielenterveyden kannalta pitkälle tulevaisuuteen, jopa loppuelämäksi.

Todella ammattitaidotonta väkeä siellä päiväkodissa, ei voi muuta sanoa!

Itsekin muistan lapsena, että olin ihan ok sosiaalisissa tilanteissa, kun sain itse valita että niissä olin (leikin, oli vastavuoroisuutta yms).

Mutta viihdyin paljon myös yksin, enkä viihtynyt vieraiden tai vilkkaiden lasten kanssa. Oli todella stressaavaa kun äitini pakotti aina hakeutumaan muiden lasten seuraan ("kyllähän te nyt olette kavereita, kun olette kaikki lapsia!"), ja niissä tilanteissa olin sosiaalisesti tosi kömpelö ja lukossa.

Tämä kömpelyys on jäänyt kalvamaan itsetuntoani ja vaikuttaa näin aikuisena edelleen ja aiheuttaa ahdistusta. Nyt onneksi saan valita ne sosiaaliset tilanteet joihin lähden ja olla niissä oma itseni. Valitettavasti edelleen kuitenkin on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mielestäni koska minut lapsena pakotettiin tilanteisiin joissa en tuntenut oloani hyväksi.

Oman lapsen kohdalla olen erittäin kiitollinen päiväkodista, jossa toimitaan ryhmässä, mutta hyväksytään myös yksilölliset erot. Lapsi saa olla sosiaalinen, mutta myös yksin. Ja kas, lapsi on huomannut että pärjää myös niissäkin tilanteissa, jotka stressaa, kun häntä ei niihin ole pakotettu vaan annettu mahdollisuus osallistua omaan tahtiin ja keskusteltu siitä miltä se tuntuu ja miksi.

Introvertti eksrovertti, alkaa jo vähän kyllästyttää tuo noiden termien viljely, ei niitä ennen niin viljelty. Ja sitten ihan omia tulkintoja niille, niinkuin se jonka mielestä ekstrovertit eivät kestä sitä että joku ei pidä heistä. Hohhoijjaa oikeasti. Intoverttien kokoontumisajot taas.

Turha sitten itkeä jos lapsesi onkin kiusattu tai jätetty ulkopuoliseksi ja on siksi yksin, kun kerran ei saa puuttua tai olla huolissaan, niin annetaan vain kaikkien nyhjöttää jossain nurkassa halailemassa itseään tai päivästä toiseen yksin leikkimässä. Kamala herne nenään siitä, että toiset vain yrittää tehdä työnsä kunnolla ja ajatella lapsen parasta: Mitä jos vanhempana vain sanoisit, että ei syytä huoleen, lapsi on vain luonteeltaan sellainen että tykkää vetäytyä nurkkaan yksinään, antakaa olla vaan. Helpottaa päiväkodin työntekijöitäkin, kun ei tarvitse enää murehtia, että pitäisikö jotain tehdä, antaa olla vaan. Voivat sitten keskittää voimavaransa niihin lapsiin, joilla ihan oikeasti on suurta ongelmaa sosiaalisissa suhteissa ja jotka ihan oikeasti jätetään ulkopuoliseksi.

Onpa tympeä ketju tämä, jatkuvaa ekstroverttien haukkumista :( Ja samaan syssyyn valitetaan että ekstrovertit ei ymmärrä introverttejä, no niin..miksiköhän. En ole koskaan törmännyt ekstroverteillä tuollaiseen vihaan ja haukkumiseen introverttejä kohtaan.

Onko introvertti = ihmisvihaaja?

Kurjaa! Olin itse introvertti lapsi ja nyt introvertti aikuinen.

Ekstroverttiys on yleisempää ja ihannoitua tässä yhteiskunnassa, joten introverttiyttä ei aina ymmärretä. Ektrovertti myös helpommin hakeutuu varmasti sosiaalialalle, kuten päiväkotiin, töihin. Kunpa ihmisiset vaan olisivat tietoisempia näistä temperamenttien eroista! En usko että hoitajat pahaa tarkoittaa.

Ei introvertin lapsenkaan ole koko aikaa hyvä antaa olla itsekseen. Moni saattaa tarvita keskivertoa enemmän kannustusta lähteä vaikka leikkeihin mukaan, itse ainakin tarvitsin. Toisaalta pitää antaa vastapainoksi myös olla omissa oloissaan, muuten sosiaalisuudesta tulee inhottavaa pakkopullaa. Kyllä introvertitkin yleensä ihmisistä pitävät, mutta väsähtävät täysin jolleivät saa hengähtää välillä. Fiksu hoitaja kyllä ymmärtää tämän, viimeistään jos vanhemmat sen ystävällisesti selittävät.

Oli lapsi sitten intro tai ekstro niin eikö ne ole siellä päiväkodissa nimenomaan opettelemassa sosiaalisia suhteita? Varsinkin perheensä ainoat lapset. Ihan hullu ajatus, että lapsella olisi kaikki sosiaaliset taidot jo tullessaan päiväkotiin. Antaa lasten opetella rauhassa. Myös potalla käymistä ym. hyödyllisiä taitoja.

Meilläkin lapsi oli ollut pari kk osa-aikaisena..laskin että 10 hoitopäivää yhteensä, sitten jo ihmeteltiin että miksei se avaudu ja juttele ja sopeudu.. no ei sopeutunut ikinä siihen päiväkotiin. Eskarissa vihdoin ymmärretään ja saa olla oma itsensä, vähän vain hiljaisempi kun muut. Aiheuttaa hirveästi stressiä vanhemmille tuollainen vikojen etsiminen..jättäisitte vaikka neuvolalääkärin tehtäväksi päättää onko lapsessa jotain hoidettavaa vai ei.

Meidän kolmivuotiaan kohdalla ollaan myös huolestuneita. Lapsi on syksyllä vaihtanut päiväkotia ja pitäisi leikkiä näköjään kaikkien kanssa ja selvittää itse ongelmatilanteensa. On rauhallinen lapsi ja hitaasti lämpiävä. Ei kuulemma pysy muiden vauhdissa mukana ja ollaan tyrkyttämässä jonnekkin neurologille! Oon aika loppu. Ja niin.. Itsekin ujo ja rauhallinen, joustava ja sopeutuva luonne. Oisi outoa jos minulla olisi kamalan vilkas ja räiskyvä lapsi.

Olen introvertti ja lastentarhanopettaja. On ihan ok leikkiä tai tehdä töitä välillä yksin. Introvertti voi olla sosiaalinen, se on viihtymistä toisten seurassa. Sen lisäksi viihtyy itsekseenkin omien ajatusten ja mielenkiinnon kohteiden kanssa.

Koko yhteiskunta on rakennettu ekstrovertteja ajatellen.

Nykyisin on ok että lapsi tuntee olevansa sukupuoleton, toista sukupuolta tai vaikka liito-orava, mutta introvertti on edelleen kummajainen joka pitää saada "parantumaan".

Ilmeisesti varhaiskasvatuksessa on sellaisia ideologisia virtauksia että ajatellaan kasvattamalla lapselle voidaan tehdä sellaisia ominaisuuksia joita hänellä ei luonnostaan ole.

Vaikeita asioita tulee tietysti harjoitella, mutta introvertille lapselle se lakkaamaton ryhmään patistaminen voi olla kova rasite, ja lopputulos voi olla se että lapsi väsyy ja antaa periksi kun ei onnistu olemaan halutunlainen.

Tasapainoiluahan tuo tietysti on , lapsen omien ominaisuuksien ja kasvatuksen välillä liikkuminen, mutta ihmetyttää kyllä miten päiväkotimaailmassa ihan normaali inhimillinen paussin otto nähdään kummallisuutena ja poikkeuksena.

Eikö pikemminkin pitäisi suunnitella se toiminta niin että paussin ottaminen on mahdollista niille jotka sellaista kaipaavat?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti varhaiskasvatuksessa on sellaisia ideologisia virtauksia että ajatellaan kasvattamalla lapselle voidaan tehdä sellaisia ominaisuuksia joita hänellä ei luonnostaan ole.

Vaikeita asioita tulee tietysti harjoitella, mutta introvertille lapselle se lakkaamaton ryhmään patistaminen voi olla kova rasite, ja lopputulos voi olla se että lapsi väsyy ja antaa periksi kun ei onnistu olemaan halutunlainen.

Tasapainoiluahan tuo tietysti on , lapsen omien ominaisuuksien ja kasvatuksen välillä liikkuminen, mutta ihmetyttää kyllä miten päiväkotimaailmassa ihan normaali inhimillinen paussin otto nähdään kummallisuutena ja poikkeuksena.

Eikö pikemminkin pitäisi suunnitella se toiminta niin että paussin ottaminen on mahdollista niille jotka sellaista kaipaavat?

Ulkopuolisen on vaikea nähdä kokonaiskuvaa. Jos henkilökunta on esim. toistuvasti saanut vanhemmilta palautetta siitä, että antavat lapsensa kyhjöttää yksin liukumäen alla, kysymättä lapselta että onko kaikki hyvin, niin tottakai ne ihmiset siellä sitten toimii aiempiin kokemuksiinsa pohjaten: Haluavat tehdä työnsä hyvin, eivät halua niskoilleen mitään ongelmia vanhempiensa taholta.

Se on niin helppoa ulkopuolisten tuomita nyt tässäkin aloituksessa työntekijöiden tekemiset "miksi kyselevät, mikseivät anna olla rauhassa", kun niitä tilanteita ja niiden eri variaatioita on varmaan miljoonia.

Kyllä itsekkin kysyn yksin olevalta lapselta, että onko kaikki hyvin, joskus sillä lapsella ei ole kaikki hyvin kun on yksin, joskus taas on kaikki hyvin ja asia on tällöin ok. Miksi tehdä tästäkään asiasta hankalampaa kuin se onkaan? Kyllä meidän tehtävä on huolehtia siitä lasten hyvinvoinnista ja antaa myös yksilöllistä huomiota lapselle, useimmista ihmisistä se kuitenkin tuntuu hyvältä, vaikka varmasti löytyy pieni vähemmistö joka kokee moisen yksilöllisen huomion ahdistavana. Senkin oppii sitten ajan myötä huomaamaan ja osaa antaa tilaa sille lapselle, sitten kun hänet tuntee paremmin.

^ Ero on siinä miten asian ottaa esille - jääkö perheelle tunne että hoitajat näkee lapsessa vian, vai jääkö perheelle tunne että hoitajat kysyvät viihtyykö lapsi päiväkodissa.

Mulla on introverttilapsi, joka käytti puhumattomuutta etäisyyden säätelyyn leikki-iässä. Asia on otettu puheeksi useamman kerran kerhosta/eskarilta, ja koskaan ei ole tullut "lapsessa on vika" -oloa vaikka väitän että saan niitä oloja aika helposti 😉 On kerrottu että lapsi viihtyy kerhossa kerhon loppupuolella itsekseen, ja kerrottu että oletettiin sen johtuvan siitä että lapsi kaipaa rauhaa, ja kysytty perheeltä että menikö arvaus oikein ja mitä lapsi kotona kertoo kerhosta. Tai että olenko äitinä samaa mieltä että ei kannata alussa kauheasti houkuttelemalla houkutella puhumaan jos lapsi muuten osallistuu - että miten minä lapseni tuntien koen, kaipaako hän vähän koskemista vai tilaa.

Ylipäätään se on taitolaji että puhuu vanhempien kanssa niin että tulee ymmärretyksi kuten aikoi, ettei puhe tunnu huolelta tai syytökseltä kun se ei sitä ole. Tiedän omasta työstä, ei oo aina ihan helppo nakki!