"Introvertti lapsi" - ongelma päiväkodissa

Onneksi meillä poika sai päiväkodissa olla sellainen kun on eli rauhallinen, hiljainen ja sivusta seuraaja. Hän osasi kuitenkin toimia ryhmässä ja oli kavereita. Ei halunnut kuitenkaan koskaan olla esillä tai olla ryhmän keskipiste. Mutta viihtyi mainiosti yksinkin ja saatoi kotonakin leikkiä vaikka tuntikausia legoilla.

Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia!

Uskomatonta, ettei lapsi saisi halutessaan olla yksin. Päiväkodeissa on niin kauhea meteli ja hälinä koko ajan, että mielestäni on jopa tervettä, jos lapsi haluaa hetken olla rauhassa. Lapsikin voi väsyä päiväkotien melusta ja rauhattomuudesta ja siitä, että koko ajan pitäisi tehdä jotain. Aikuisellekin päiväkotien melu voi aiheuttaa henkistä kuormittumista, väsymistä, päänsärkyä jne. Miksei siis myös pienelle lapselle.

Minä pidän ihmsistä, olen sosiaalinen, mutta kun nyt just saan olla ihan rauhassa. Ah!

Ei pidä lokeroittaa ihmisiä. Minä olen suurimman osan ajasta itsekseni. Nautin siitä ja ihmisten seurasta myös😀

Moni "sosiaalinen" ihminen on sellainen vain omasta mielestään.

Mikään ei ole niin rasittavaa kun itsestään jatkuvasti paasaava sosiaalisuuden huippu joka ei anna muille tilaa edes hengittää saati puhua. Jatkuvaa höpinää, itsekorostusta, hössöttämistä ja säntäilyä. Empatiaa ja erilaisuuden ymmärräystä ei ole.

Kun lapsi vetäytyy syrjään, niin hoitajilla on ilman muuta velvollisuus selvittää onko lasta kiusattu tai onko jotain ikävää tapahtunut. Ehkä lapsen vastaus ei ole ihan vakuuttanut heitä ja ovat siksi huolissaan.

Nyt vain selvität hoitajille, että lapsi vetäytyy omasta tahdostaan, ja että yksin leikkiminen ei kestä koko päivää.

Jotenkin tuntuu siltä,että on unohtunut ihmisen yksilöllisyys niin lapsena kuin aikuisena. Olen äärettömän kiitollinen lapsuudestani ja nuoruudestani jonka sain viettää omana itsenäni. Olen aina ollut sosiaallinen,mutta myös kaivannut omaa rauhaa. Eräs työkaverini kertoi pienestä tytöstään,olisiko ollut 5-6v.,joka iloinen ja sosiaallinen. Mökillä ollessaan saattoi istua pitkään rantakalliolla nuotiota ja järven pintaa katsellen.Lapsi kaipaa myös hiljaisuutta,joka on aivojen kehitykselle tärkeää! Nykylapset elävät aivan liikaa melun ja hälinän keskellä!

En minä ainakaan tuollaisesta huolestu.

Mutta joskus on niin, että joku lapsi tykkää leikkiä yksin ja vetäytyä syrjään ja vanhemmat huolestuu, kun lapsella ei ole kavereita. Tuollaiseen on vain todella vaikeaa puuttua, jos toista ei oikeasti kiinnosta muiden kanssa leikkiä, niin eipä siihen oikein pakottaakkaan voi.

T: Lastenhoitaja.

Turha olla huolissaan jos kaveritaidot on kuitenkin ikätasoiset. Ja harjoitustahan hän saa kun leikkii kuitenkin muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko sitten sattunut hoitajiksi ekstroverttijengi?

Yritä mahdollisimman selkeästi kommunikoida että olet itse ollut ihan samanlainen, ja että yksin oleminen oli oma valintasi. Ei siitä yksin olemisesta ole lapselle haittaa jos kerran leikkii myös muiden kanssa, mutta siitä on haittaa jos lapselle opetetaan varhain että täysin kohtuulliset mieltymykset ovat jotenkin vääränlaisia.

Niin, introvertit eivät oletettavasti hakeudu päiväkotiin töihin! :D Ehkä tämä "ongelma" johtuu juuri tästä.

Ap

Kyllä voi hyvinkin johtua juuri tuosta. Itse olen introvertti lto, mutta en tee töitä päiväkodissa tällä hetkellä. (Hakeuduin alalle, koska sitä minulta odotettiin koko lapsuuteni ajan. Nyt vihdoin olen alkanut tuntea itseni paremmin ja tiedän, että työ ei sovi minulle. ) Olen osallistunut yhteen jos toiseenkin tuskastuttavaan palaveriin, jossa ollaan äärimmäisen huolissaan lapsista, jotka eivät koko ajan hakeudu toisten seuraan ja huomion keskipisteeksi. Yliopistollakin ajatellaan nykyään, että ihminen on sosiaalinen laumaeläin, mink jotkut kärjistävät niin, että jos lapsi ei ole koko ajan hakeutumassa vuorovaikutukseen, hänessä on jotain pielessä (traumoja, neurologisia ongelmia, ahdistusta tms.)

Introverttina en ollut kelvollinen yksilö päiväkotimaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi vetäytyy syrjään, niin hoitajilla on ilman muuta velvollisuus selvittää onko lasta kiusattu tai onko jotain ikävää tapahtunut. Ehkä lapsen vastaus ei ole ihan vakuuttanut heitä ja ovat siksi huolissaan.

Nyt vain selvität hoitajille, että lapsi vetäytyy omasta tahdostaan, ja että yksin leikkiminen ei kestä koko päivää.

Samalla logiikalla voisi huolestua jos lapsi leikkisi muiden kanssa. Lapsi on voitu pakottaa leikkiin11!!!11!1!!11

Kuulostaa tavalliselta. Vihjaileekohan päiväkoti jostain muusta nyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin juuri tuollainen lapsi. Halusin leikkiä yksin päiväkodissa. Yksinolosta tuli kuitenkin tapa, eikä minulla ole varsinaisia ystäviä vieläkään. Kannusta lastasi hakemaan muita mukaan leikkimään!

Lapsellani siis ON kavereita, ja hän leikkii osan ajasta mielellään muiden kanssa. Kotona lapsi viihtyy hyvin omissa oloissaan tai vanhempien kanssa. Usein joku kaveri pyytää lastani leikkikaveriksi kaverin luo tai meille, ja lapseni tällöin hyväksyy mielellään leikkikaverin. Hän ei kuitenkaan oikeastaan koskaan itse pyydä saada leikkiä kaverin kanssa. Juuri kukaan lapsen kavereista ei ole tällainen, vaan he kuulemma pyytävät päivittäin vanhempiaan hankkimaan leikkiseuraa... toivottavasti tässä ei nyt sitten ole aihetta huoleen. Tuo päiväkodin kommentti vaan vähän pisti miettimään.

Ap

Tuosta saattaa tulla myöhemmin ongelma. Tai sitten ei tule. Mutta yleensä kouluiässä lapset alkavat odottaa kavereiltaan vastavuoroisuutta ja jos kaveri on aina se, joka joutuu pyytämään lastasi kaverikseen, pian tämä pyytäjä alkaa sinun lapsesi sijasta pyytää kaverikseen sellaisia lapsia, joiden kanssa pyytäminen on vastavuoroista. 

Miksei kukaan opettanut minulle lapsena tällaista :(......

Minuakin tarhatädit voivottelivat äidilleni kun tarhassa olin "niin kovin vetäytyväinen ja eristäytyvä". Piirtelin omassa rauhassani ja välillä taas muiden seurassa. Miksi siitä pitää tehdä ongelma kun se ei sitä ole.

Mutta suosittelen kyllä kannustamaan lasta oma-aloitteisuuteen kaverisuhteissa. Siitä voi tulla myöhemmällä iällä ongelmia kuten itselleni tuli. Yhtäkkiä huomasi ettei kaverit enää pyydäkään vaan se pitäisi tehdä itse. Se tuntui epäluonnolliselta ja vaikealta. Nykyäänkin vielä pitää tsempata kaverisuhteiden ylläpidossa kun oli jo nuorena oppinut, että kaverit hoitavat suhteen ylläpidon.

Meidän 10-vuotias poika on ihan samanlainen! Päiväkodissa nähtiin tosiaan ongelmana, koulussa hyväksytään omana itsenään. En siis huolestuisi. Minusta on ihanaakin, että hän viihtyy hyvin omien projektiensa parissa. Viihtyy myös seurassa. Mikäs aikuisuutta ajatellen parempi tilanne, kun sekä oma että muiden seura kelpaa.

Luulen että päiväkodissa ongelma ei niinkään ole että lapsesi haluaa olla yksin, vaan se että ei oma-aloitteisesti ota kontaktia muihin.

Olen itsekin joutunut miettimään, että onko siellä päiväkodissa ihan oikeasti koulutettuja ihmisiä töissä? Jos on, niin miten ne ei tunnu ymmärtävän sitä, että lapset ovat erilaisia luonteeltaan? Vai onko kyse pelkästään siitä, että päiväkodin henkilökunnalle olisi itselleen helpompaa, jos kaikki lapset olisivat samanlaisia?

Ja sitäkin olen ihmetellyt, että jos päiväkodin henkilökunta on todella nimenomaan kasvatusasioissa koulutettu, niin eivätkö ne tiedä mitään lapsen kehityksestä - että esimerkiksi alle 3-vuotiaat yleensä leikkii yksin, koska ne eivät osaa vielä leikkiä yhdessä? Tai että jos joku lapsi on nyt vähän enemmän hiljainen niin voi olla, että parin kuukauden päästä tai puolen vuoden päästä se ei enää olekaan? Ja että lapset myös kehittyvät eri tahtiin?

Ap, niin kauan kuin lapsesi viettää yksin aikaa omasta tahdostaan eikä esimerkiksi siksi, etteivät muut ota häntä mukaan juttuihin, niin ei huolta.

Minusta tuossa ei ole mitään outoa. :D Lueskelin vasta omaa päiväkotivihkoani mihin merkittiin kuulumiseni. Siellä oli kohta jossa kerrottiin että minua oli pyydetty leikkimään, mutta olin todennut etten jaksa. Muistan ton tilanteen tosi kirkkaasti. Olin koko päivän menossa mukana, mutta sitten tuli yhtäkkiä yltäkylläisyys ihmisten seurasta ja halusin olla hetken yksin. Ei tädit sitä ihmetellyt.

Kuulostaa samanlaiselta mitä meillä oli 3,5-5 -vuotiaana. Hoitajat olivat enemmän tai vähemmän huolissaan lapset vetäytymisestä tietyissä tilanteissa. Mielestäni hänen ei vaan annettu olla rauhassa/reagoida omalla tavallaan ja hyökkäävä suhtautuminen pahensi kierrettä. Jossain kohtaa hoitopaikan vaihdosten ja lapsen kasvamisen myötä ongelma lakkasi olemasta. Ehkä auttaisi jos sanoisit kuinka tilanteeseen mielestäsi pitäisi suhtautua. Hoitajat saattaavat pitää ongelmallisena lähinnä sitä, etteivät itse tiedä kuinka toimia tilanteessa niin että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä.

Kiitos vastauksista! Paneudun näihin paremmin kunhan ehdin. Sanoin tosiaan jo hoitajille, että antakaa nyt ihmeessä lapsen olla omissa oloissaan vähän aikaa, jos itse haluaa (kyselemättä koko ajan onko kaikki hyvin ja patistamatta toisten seuraan).

Ap