Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi lemmikki ahdistaa
07.11.2017 |
Mulla on huono omatunto koko asiasta ja tuntuu pahalta kirjoittaa tätä. Ehkä kirjoitan purkaakseni tätä oloa jotenkin, ymmärtääkseni itseäni ja mahdollisesti löytääkseni vertaistukea. Ymmärrän myös jos juttuni saa negatiivisen vastaanoton sillä suhtaudun tällä hetkellä itsekin itseeni ja ajatuksiini negatiivisesti.
Otin siis vihdoin lemmikin josta olin haaveillut jo pitkän aikaa. Tietysti olin ottanut selvää eläimen hoidosta ja tarpeista ja eläimestä itsestään ja olinkin tosi innoissani aluksi. Mutta sitten tuli pieni shokki kun oikeasti tajusin mihin olin ryhtynyt ja mua ahdistaa ihan hirveästi. Ahdistaa vastuu, ahdistaa se että eläin asuu luonani ja kotini on nyt eläimenkin koti, sotkua tulee helpommin ja tuntuu että en pysty kontrolloimaan elämääni enää. Ajattelen lemmikkiä koko ajan, sitä että miten se ei saisi tuhoa aikaan ja että mitä tuhoa lemmikki saa ja on saanut aikaan. Mietin jatkuvasti onhan sillä hyvä olla ja osaanko pitää siitä tarpeeksi hyvin huolta. Tottakai olin tietoinen myös mahdollisista negatiivisista seurauksista joita lemmikistä saattaisi tulla mutta en kai kuitenkaan osannut miettiä niitä konkreettisella tasolla ennenkuin nyt. Toki myös jo pidän lemmikistä ja olen ehtinyt kiintymään mutta silti joku vaivaa ja tuntuu että olen erittäin huono lemmikinomistaja ja että sillä voisi olla paljon paremmat oltavat jossakin muualla ja että olen itsekäs kun pystyn itse halutessani kontrolloimaan lemmikin olemista ja tekemisiä jossakin määrin. :( Tuntuu niin sekavalta etten tiedä mitä tehdä vai tehdäkö mitään, ja että onko kyse vain totuttelusta vai ei.
Kommentit (41)
Löysin tämän keskustelun googlaamalla. Mulla hyvin samanlainen tilanne. Olen ollut todella innostunut lemmikin hankinnasta, etsinyt tietoa ja tehnyt hankintojakin. Nyt kun pitäisi mennä pentua katsomaan, mulla on hirveä paniikkikohtaus. Ajatus ahdistaa ihan hirveästi. En tiedä pitäisikö perua koko juttu vai mitä. Ainakin tältä päivältä jouduin katsomisen peruuttamaan, koska voin niin pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksikin kissaa jotka ei sopeutuneet entisiin koteihinsa ja olivat jo lopetusuhan alla. Molemmilla taustalla tämä että liian lyhyen harkinnan jälkeen otettu pieneen kerrostalokotiin. Olleet sitten niin omistaja kuin kissakin stressissä aika nopeasti, mikä taas näkynyt kissan lisääntyneenä häiriökäytöksenä.
Meillä on isot tilat ja ulkoilumahdollisuus, kissat rauhoittuneet nopeasti tänne tultuaan.
Mulla on ollut sama tilanne! Hyvä etten ole ainoa, mutta valitettavasti yksi lemmikki lintuni päätyi luovutettavaksi :( suuren ahdistuksen takia ja nyt mietin että olisin halunnut ehkää pitääkkin hänet. Nyt haluisin kovasti uutta lemmikkiä ja innostuneesti etsin tietoa. Mikäköhän siinnäkin on että kun olen siinä pisteessä että hankin sen niin alkaa kova jännitys. Helpotti tosiaan, kun kuulin tästä keskustelusta! Ja muistakaa että, kun luette niitä lemmikki hoito-ohjeita niin se tuottaa yleensä paineita! Eli siis jos tiedät hoidosta ja muusta niin eikun hankkimaan lemmikkiä! Sillä monet lemmikki hoito videot ja muut korostavat liikaa lemmikin vaikeisuutta, vaikka oikeasti hoito olisi hyvin yksinkertaista.
Harvan kannattaa ottaa kani. Tulisi minullekin ongelmia, jos vielä erehtyisin kanin ottamaan. Minulla oli joskus sellainen, ja vaikka olikin tavallaan rakas, enkä tarkoita tätä henkilökohtaisesti edesmennyttä kaniani kohtaan (rip), niin kanit ovat uskomattoman tylsiä ja rasittavia eläimiä lemmikiksi.
Kanit ovat erittäin sotkuisia ja haisevia. Puru ja jätökset haisevat. Kanit eivät tee muuta kuin syövät, ulostavat, sotkevat ja lepäävät. Useimmat kanit eivät juuri välitä ihmisseurasta, ja omakin kani halusi vain harvoin olla esim sylissä. Joskus kuitenkin halusi huomiota pukkimalla kuonollaan minua, se oli toki söpöä.
Kanit ovat tyhmiä lemmikiksi. Itsepäisiä. Oma kani ei oppinut mitään temppuja. Uskomattoman työläitä hoitaa. Siisteyden ylläpitäminen oli toivotonta, kynsiä joutui leikkaamaan jatkuvasti ja se oli aina oma urakkansa, häkin puhdistaminen oli työlästä, kanin pitää saada olla paljon vapaana tai mielellään sillä pitää olla oma huone, jonka se muuten taatusti tuhoaa hampaillaan. :) Kania ei voi kouluttaa.
Itse olen koiraihminen, joten olin todella typerä ottaessani kanin. En kunnolla tiennyt millaisia kanit ovat, ja luulin että ainakin omaan kaniin muodostaa sellaisen yhteyden, niin kuin käy vaikka koiran kanssa. Harkitkaa tarkkaan ennen kuin otatte kania lemmikiksi.
No mutta lemmikkien kanssahan ei ole tuollaisia ongelmia mitä lasten saannin Kanssa, sitähän te aina jaksatte jankuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvan kannattaa ottaa kani. Tulisi minullekin ongelmia, jos vielä erehtyisin kanin ottamaan. Minulla oli joskus sellainen, ja vaikka olikin tavallaan rakas, enkä tarkoita tätä henkilökohtaisesti edesmennyttä kaniani kohtaan (rip), niin kanit ovat uskomattoman tylsiä ja rasittavia eläimiä lemmikiksi.
Kanit ovat erittäin sotkuisia ja haisevia. Puru ja jätökset haisevat. Kanit eivät tee muuta kuin syövät, ulostavat, sotkevat ja lepäävät. Useimmat kanit eivät juuri välitä ihmisseurasta, ja omakin kani halusi vain harvoin olla esim sylissä. Joskus kuitenkin halusi huomiota pukkimalla kuonollaan minua, se oli toki söpöä.
Kanit ovat tyhmiä lemmikiksi. Itsepäisiä. Oma kani ei oppinut mitään temppuja. Uskomattoman työläitä hoitaa. Siisteyden ylläpitäminen oli toivotonta, kynsiä joutui leikkaamaan jatkuvasti ja se oli aina oma urakkansa, häkin puhdistaminen oli työlästä, kanin pitää saada olla paljon vapaana tai mielellään sillä pitää olla oma huone, jonka se muuten taatusti tuhoaa hampaillaan. :) Kania ei voi kouluttaa.
Itse olen koiraihminen, joten olin todella typerä ottaessani kanin. En kunnolla tiennyt millaisia kanit ovat, ja luulin että ainakin omaan kaniin muodostaa sellaisen yhteyden, niin kuin käy vaikka koiran kanssa. Harkitkaa tarkkaan ennen kuin otatte kania lemmikiksi.
Jaa. Minä tykkään kaneista. 4 pupua asustaa luonani. :)
Kyllä kaninkin koulutus onnistuu, se on vain aika lailla erilainen prosessi kuin koiran koulutus! /ohis mutta pakko kommentoida
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvan kannattaa ottaa kani. Tulisi minullekin ongelmia, jos vielä erehtyisin kanin ottamaan. Minulla oli joskus sellainen, ja vaikka olikin tavallaan rakas, enkä tarkoita tätä henkilökohtaisesti edesmennyttä kaniani kohtaan (rip), niin kanit ovat uskomattoman tylsiä ja rasittavia eläimiä lemmikiksi.
Kanit ovat erittäin sotkuisia ja haisevia. Puru ja jätökset haisevat. Kanit eivät tee muuta kuin syövät, ulostavat, sotkevat ja lepäävät. Useimmat kanit eivät juuri välitä ihmisseurasta, ja omakin kani halusi vain harvoin olla esim sylissä. Joskus kuitenkin halusi huomiota pukkimalla kuonollaan minua, se oli toki söpöä.
Kanit ovat tyhmiä lemmikiksi. Itsepäisiä. Oma kani ei oppinut mitään temppuja. Uskomattoman työläitä hoitaa. Siisteyden ylläpitäminen oli toivotonta, kynsiä joutui leikkaamaan jatkuvasti ja se oli aina oma urakkansa, häkin puhdistaminen oli työlästä, kanin pitää saada olla paljon vapaana tai mielellään sillä pitää olla oma huone, jonka se muuten taatusti tuhoaa hampaillaan. :) Kania ei voi kouluttaa.
Itse olen koiraihminen, joten olin todella typerä ottaessani kanin. En kunnolla tiennyt millaisia kanit ovat, ja luulin että ainakin omaan kaniin muodostaa sellaisen yhteyden, niin kuin käy vaikka koiran kanssa. Harkitkaa tarkkaan ennen kuin otatte kania lemmikiksi.
Henkilökohtaisesti edesmennyttä kaniasi kohtaan 😂 Sait nauramaan!
Muakin ahdisti ensin pari kuukautta kun hankin hevosen, josta olin haaveillut jo vuosikymmenien ajan. Se vastuun määrä ja osaano toimia oikein kaikissa tilanteissa jännitti. Nyt pari vuotta myöhemmin se on tärkeä ja rakas perheenjäsen, jonka seurasta nautin todella paljon. Eli varmaan ihan tavallinen tuo „puppy blues“,ihan sama onko kyseessä 500gr lintu vai 500kg hevonen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaninkin koulutus onnistuu, se on vain aika lailla erilainen prosessi kuin koiran koulutus! /ohis mutta pakko kommentoida
Miten? Miten se sitten tottelee? Tuleeko käskystä luoksesi, niin kuin koira? Istuuko se, jos sanot "istu"? Nostaako käpälää pyynnöstä, ja hyppää pois sohvalta katseesta?
Olen itse kokenut hyvin syviä hämmennyksen hetkiä saadessani kaneja kaverikseni, koska ne kaikki käyttäytyvät eri tavoin. Ensimmäisen kanssa sitä vasta hukassa olikin, kun käytöstä ei osannut tulkita ja koko ajan piti siivota. (Vinkkinä - kanin leikkauttaminen yleensä lähes poistaa hajut.)
Itselleni on ilmeisesti sattunut lemmikeiksi kaikki Suomen fiksuimmat kanit, kun osaavat tulla luo nimeltä kutsuttaessa ja muuta hauskaa. Hyvin harva kani viihtyy edes viihtyy sylissä ja vastuullinen ostaja tämän toki tietääkin... Siivoaminen ei ole koskaan kivaa, mutta siitäkin opin nauttimaan nähdessäni onnellisia pupuja.
Ensimmäinen kanini oli "vahinko", jonka piti tulla vain hoitoon. Sitten tämä pikku hermeliinineiti jäi meille asustelemaan yli seitsemäksi vuodeksi kuolemaansa saakka (oli 9v.). Tavattoman fiksu tapaus, käyttäytyi kuin koira ja halusi aina olla mukana kaikessa. Ei tosiaankaan viihtynyt sylissä, mutta rakasti rapsutuksia ja niitä saadakseen loikkasi vierelleni sohvalle ja "käski" rapsuttaa itsensä tajunnan rajamaille.
Alun hämmennys vaihtui vuosien mittaan molemminpuoliseksi syväksi rakkaudeksi ja kunnioitukseksi ja suru lemmikin kuolemasta on edelleen suunnattoman suuri.
Olettaisin, että alun "voi herranjumala mitä menin tekemään" muuttuu suurimmalla osalla pikku hiljaa ehdottomaksi kiintymykseksi. Näin ainakin itsellä ja ystävillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaninkin koulutus onnistuu, se on vain aika lailla erilainen prosessi kuin koiran koulutus! /ohis mutta pakko kommentoida
Miten? Miten se sitten tottelee? Tuleeko käskystä luoksesi, niin kuin koira? Istuuko se, jos sanot "istu"? Nostaako käpälää pyynnöstä, ja hyppää pois sohvalta katseesta?
Millainen ihminen edes haluaa tuollaisen orjan, niin kuin koira?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaninkin koulutus onnistuu, se on vain aika lailla erilainen prosessi kuin koiran koulutus! /ohis mutta pakko kommentoida
Miten? Miten se sitten tottelee? Tuleeko käskystä luoksesi, niin kuin koira? Istuuko se, jos sanot "istu"? Nostaako käpälää pyynnöstä, ja hyppää pois sohvalta katseesta?
Millainen ihminen edes haluaa tuollaisen orjan, niin kuin koira?
Ei se ole mitään orjuutta, kun koira itse on miellyttämishaluinen ja voi sitten vastavuoroisesti "orjuuttaa" minua rapsuttamaan ja hemmottelemaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei ole lemmikki vaan se , että haluat olla täydellinen. Ei tule onnistumaan! Tervetuloa aikuisuuteen, täällä on opittava hyväksymään "huonoutensa".
Olitko koulussa kympin tyttö, joka itki kympin perässä olevaa miinusta? Entä onko sinun kotisi oltava täydellisen puhdas ja järjestyksessä? No, siinä tapauksessa kani ei ole ollenkaan huono valinta ...
Jotain hyötyä siitäkin että on syntynyt perheeseen, jossa oli koira ja kissa jo ennen minua. Koirallani on luultavasti suurempi huoli minusta kuin minulla koirasta, iästä riippumatta.
Puput eivät tosiaan ole kovin viihdyttäviä. Sotkuisia kavereita, ja kaiken lisäksi saat katsella kun ne syövät omaa kakkaansa.
Mulla on ollut synnytyksen jälkeinen masennus ja aloitusta lukiessa tuli kyllä juuri se mieleen ja lievempänä baby blues, jota sitten kommentoitiinkin puppy bluesiksi ja sun tapauksessa bunny bluesiksi. Kyllä siitä yli pääsee ja vastuuseen tottuu. Mulla on ollut kaksi ihanaa kääpiöluppaa ja oli ne kaikessa tuhoamisvimmassaan ihania ja rakkaita. <3
Sellasta se on.
Mulla on kaksi kissaa, sairaan ihania ja kauniita. Leikkivät kimpassa ja ilahduttavat.
Toisaalta..
Huutavat melkein koko ajan jotain, ruokaa, ulos valjaissa, seuraa, muuten vaan mouruamista.
Kaikki matot oon vienyt varastoon, koska karvaa lähtee niin paljon.
Kaikki vaatteet näyttää siltä kuin niillä ois pyyhitty lattioita.
Syövät mut perikatoon, vain sheeba kelpaa.
Rimpuilevat kaikkialle ja melkein joka päivä on joku katastrofi.
Mutta jos niille jotain ikävää sattuisi, niin sydän revittäisiin rinnastani. Mamin muruset, hyvässä ja pahassa..
Minulle kävisi varmasti samoin. Olen harkinnut kissan hankkimista jo viiden vuoden ajan. Lapduudenkodissani oli kissoja joten tiedän millaista elämä niiden kanssa on. Minun olisi vaikea kestää esimerkiksi jatkuvaa kengille pissaamista, tai herkkävatsaisuutta.
Lisäksi uskon, että stressi on pääsyy kissojen käytösongelmissa, joten minulla on korkeat standardit koko kissanpitoon. Mielestäni kerrostalokaksio on liian pieni kissalle. Nyt minulla olisi isompi asunto, mutta en ole varma onko vieläkään riittävä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kanista on tosiaankin kyse.
Kai tiedät että kani voi elää jopa 10 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Et ole huono lemmikinomistaja. Uskon, että ajatuksesi johtuvat uudesta tilanteesta. Onko sinulla ennen ollut lemmikkiä? Jos ei, niin on aivan luonnollista, että eläimen hyvinvointi mietityttää. Et välttämättä vielä osaa lukea lemmikkiäsi. Kaikkeen tottuu ja lemmikin hoidosta tulee rutiinia ja kaikkiin toimenpiteisiin (turkin hoito, ruoka jne.) tulee varmuus. Pikku hiljaa tutustutte toisiinne ja pian et osaisi ollakaan ilman pikku kaveriasi.
Minulla on aina ollut kissa. Meillä oli kissa jo syntyessäni. Olen ikään kuin kasvanut kissaihmiseksi ja kissojen hoidosta on tullut minulle luonnollista. Haluaisin kissan lisäksi myös koiran, mutta koen vähän samanlaista epävarmuutta. Minulla ei ole koskaan ollut koiraa ja kenelläkään lähipiirissäni ei ole koiraa. Pelkään, että entä jos en osaakaan hoitaa koiraa tai en osaa kouluttaa koiraa. Mielestäni osaan käsitellä hyvin kissoja ja voin sanoa tietäväni kissoista paljon ja vieraidenkin kissojen kanssa minulla on sellainen varmuus. Uskon siis, että kokemus tuo varmuutta ja sinullakin ahdistus helpottaa ajan myötä.