Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi lemmikki ahdistaa
07.11.2017 |
Mulla on huono omatunto koko asiasta ja tuntuu pahalta kirjoittaa tätä. Ehkä kirjoitan purkaakseni tätä oloa jotenkin, ymmärtääkseni itseäni ja mahdollisesti löytääkseni vertaistukea. Ymmärrän myös jos juttuni saa negatiivisen vastaanoton sillä suhtaudun tällä hetkellä itsekin itseeni ja ajatuksiini negatiivisesti.
Otin siis vihdoin lemmikin josta olin haaveillut jo pitkän aikaa. Tietysti olin ottanut selvää eläimen hoidosta ja tarpeista ja eläimestä itsestään ja olinkin tosi innoissani aluksi. Mutta sitten tuli pieni shokki kun oikeasti tajusin mihin olin ryhtynyt ja mua ahdistaa ihan hirveästi. Ahdistaa vastuu, ahdistaa se että eläin asuu luonani ja kotini on nyt eläimenkin koti, sotkua tulee helpommin ja tuntuu että en pysty kontrolloimaan elämääni enää. Ajattelen lemmikkiä koko ajan, sitä että miten se ei saisi tuhoa aikaan ja että mitä tuhoa lemmikki saa ja on saanut aikaan. Mietin jatkuvasti onhan sillä hyvä olla ja osaanko pitää siitä tarpeeksi hyvin huolta. Tottakai olin tietoinen myös mahdollisista negatiivisista seurauksista joita lemmikistä saattaisi tulla mutta en kai kuitenkaan osannut miettiä niitä konkreettisella tasolla ennenkuin nyt. Toki myös jo pidän lemmikistä ja olen ehtinyt kiintymään mutta silti joku vaivaa ja tuntuu että olen erittäin huono lemmikinomistaja ja että sillä voisi olla paljon paremmat oltavat jossakin muualla ja että olen itsekäs kun pystyn itse halutessani kontrolloimaan lemmikin olemista ja tekemisiä jossakin määrin. :( Tuntuu niin sekavalta etten tiedä mitä tehdä vai tehdäkö mitään, ja että onko kyse vain totuttelusta vai ei.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä lemmikki siellä luonasi asustaa?
Anna itsellesi aikaa totutteluun. Se on hyvä merkki että pohdit, onko lemmikillä hyvä olla. Moni ottaa lemmikin eikä sen jälkee uhraa ajatistakaan sille, varsinkin jos jyseessä on esim. jyrsijä tai kissa mitä ei tatvitse koiran tavoin lenkittää. Otat nyt rauhassa ja jos vielä kuukauden päästä ahdistaa niin mieti olidiko lemmikin parempi olla paremmassa kodissa.
Kiitos <3 Joskus sitä ahdistuu ja vetää asiat äärimmäisiin mittasuhteisiin ajatuksella "täytyy toimia nyt tai ei koskaan" ja se järkiajattelu mihin normaalisti pystyy jää sivuun. Neuvosi merkitsee mulle tosi paljon, kiitos :)
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu anteeksi hirveä määrä typoja, olen puhelimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin pitää opetella huolehtimaan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos <3 Joskus sitä ahdistuu ja vetää asiat äärimmäisiin mittasuhteisiin ajatuksella "täytyy toimia nyt tai ei koskaan" ja se järkiajattelu mihin normaalisti pystyy jää sivuun. Neuvosi merkitsee mulle tosi paljon, kiitos :)
- ap
Ole hyvä :) Kuulostat vastuulliselta ja hyvältä lemmikinomistajalta. Hyvin se lähtee siitä sujumaan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi!
Täällä yksi 8-vuotiaan koiran omistaja. Minulla oli täysin samat tuntemukset alussa ja oloa ei yhtään helpottanut se kun erosin miehestäni silloin kun koira oli n. 2-vuotias eli jäin sen "yksinhuoltajaksi". Alussa tuntui etten halua töistäkään tulla kotiin kun niin ahdisti. Ja vaatteet oli aina täynnä karvoja mitä ei ennen tarvinnut miettiä.
Tuossa se röhnöttää omalla petillään ja on niin rakas ja epäahdistava kuin vaan voi olla! Se ahdistus meni täysin ohi ja en voi sanoin kuvailla kuinka paljon se tuo iloa ja onnea elämään. Karvatkaan ei enää osaa haitata yhtään kun ne saa karvatarralla pois. Kaikkeen tottuu mitä ei ole ennen "joutunut" tekemään eikä nämä toimenpiteet (ruokkiminen, lenkille vienti, hoitaminen) ahdista tippaakaan.
Tsemppiä sulle valtavasti, asioilla on tapana järjestyä ja lopussa kiitos seisoo. 😊
Ihan normaalia ja olet kasvamassa lemmikinomistajaksi. Hoida perusjutut (ruoka, puhtaus, seura) hyvin, niin niistä tulee ajan kanssa rutiineja ja elämäsi taas helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on puppy blues. Tai mikä vaan blues, eläimestä riippuen. Eläimen ottaminen on iso vastuu, ja vaikka sitä miettisi huolella etukäteen, eläimen aiheuttamat harmit ja rajoitteet konkretisoituvat vasta siinä vaiheessa, kun se on kotona. Usein alun innostusta seuraa lasku, järkytys, apua mitä tuli tehtyä. Siitä se sitten yleensä helpottaa, kun totutte toisiinne. Hyvä vaan pohtia, että olethan osannut antaa eläimelle kaiken sen tarvitseman.
Minulle on tulossa koira, ja olen jahkannut tosi pitkään kahden eri yhdistelmän välillä. Kummassakin on puolensa. Oman luonteeni tuntien on ihan satavarmaa, että vatkaan, jahkaan, kadun ja mietin vielä pitkään pennun tultua, että olisko sittenkin pitänyt ottaa se toinen. Ja varmaan mietin, että mitä mä nyt aktiivisen rodun edustajalla edes teen, varmasti se olisi onnellisempi muualla. Mutta sellaista se on, vähitellen sitten arki asettuu uomiinsa ja yleensä sitä huomaa pärjäävänsä ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottais vähän kun tietäis mikä lemmikki sulla on ja onko sulla aiempaa kokemusta eläimistä 😊 Kun ainakin mulla rescue-koiran kanssa oli alussa niin vaikeeta, että mietin jo pariin otteeseen että onko musta sittenkään tähän. Vaikka olin etukäteen luullut olevani valmis ihan kaikkeen! Uskon, että alun jälkeen tavallaan tuosta kaikesta tulee ns. normaalia elämää ja tietysti kiintymys kasvaa puolin ja toisin. Ja silloin ongelmatkin yleensä helpottuvat. Älä siis luovuta ihan heti vaan hae ratkaisuja aktiivisesti ja luovasti ja ota rennosti ja nauti lemmikistäsi!!!!
Minustakin tuntui tuolta aikonaan kun hankin koiran. Uskon, että kyse on vain epävarmuudesta ja uudesta isosta vastuusta, joka sinulla nyt on. Lemmikistä tulee ajan myötä rakas perheenjäsen ja tällaiset ajatukset unohtuvat. Toki joskus on huoli, että miten perheenjäsen voi, kun se ei osaa olotilastaan kertoa. Tunnet kuitenkin lemmikkisi, joten varmasti huomaat, jos sillä on jokin hätänä.
Älä huoli, se menee ohi 🙂Kokemusta on, mulla oli "puppy blues" kun meidän eka koira tuli taloon. Pelotti ja ahdisti että miten sen kanssa osaa ja kuinka valtavan sitovaa se pentuaika oli. Kadutti koko koiran hankinta. Noh, nyt niitä on kaksi. Enkä pois antais, niin rakkaita pötkylöitä ❤
Kiitos tosi paljon kaikille kommentoijille neuvoista. :) Joo, eiköhän tää tästä lähde rullaamaan jos teilläkin on samankaltaisia kokemuksia ja kaikki on kuitenkin järjestynyt parhain päin.
Vierailija kirjoitti:
Et kai sä oo se hamsterityyppi?
Mikä hamsterityyppi? :D
Hei, nyt vietät paljon aikaa jänön kanssa ja nostat vessalaatikolle. Seuraat toisella silmällä sen tekemisiä jos on vapaana. Puutut tihutöihin, hölläät vähän siisteysvaatimuksia. Pissat pois heti ja papanat nostat vessalaatikkoon. Ja se vessalaatikko sinne mihin jänö tarpeitaan tekee. Useamman vaatii. Ajan kanssa sulla on sisäsiisti sun rytmissä elävä lemmikki. Jotkut kanit tekevät pahuuksiaan aina. Mutta nyt alussa sun pitää olla vähän natsi ja kieltää, komentaa ja keskeyttää pahanteko. Vähän niinku pienen lapsenkin kohdalla. Kyl se siitä.
T. Ranskanlupan onnellinen omistaja
Alue: Aihe vapaa
Up