Vaimo tahtoo erota, pitää sitä normaalina

Minun tarina: avioliitto, jossa oli ongelmia. Joista mä puhuin ja joita mä otin esiin säännöllisesti. No, olin nalkuttava akka ja erolla uhkailija. Välillä oli hetkiä, jolloin en vaan jaksanut ja annoin olla. Jolloin mies luuli, että kaikki on hyvin, ja sitten kun taas yritin puhua, niin se "nalkutus alkoi taas". No sitten mulle riitti ja sanoin, että otan eron. Ja tilanne tuli miehelle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhtäkkiä olinkin maailman paras, ihanin, minua huomioitiin, haluttiin puhua yms yms yms. No sorry. Aika monta vuotta liian myöhään.

Mun nykyisen puolison tarina: Oli vaan mennyt yhteen nuoruuden tyttöystävän kanssa, melko pian saivat lapsia, alkoi se normaali arki mitä nyt perhearki on. Jossain vaiheessa mies vaan huomasi, että tuo toinen tuossa, se on mukava ja helppo ihminen jonka kanssa arki toimii, mutta missä on kipinä, yhteys, sielunkumppanuus? Ei ollut riitoja, p*ua sai kun halusi, vapaus oli tulla ja mennä omissa jutuissaan (molemmilla). Erosivat, ihan sovussa ja yhteisymmärryksessä.

Sitten me tavattiin ja kipinä ja yhteys löytyi heti. Ja on voimissaan edelleenkin. Tässä välissä molemmilla omat sinkkuvuotensa, vietettiin ne ihan onnellisina yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Minun tarina: avioliitto, jossa oli ongelmia. Joista mä puhuin ja joita mä otin esiin säännöllisesti. No, olin nalkuttava akka ja erolla uhkailija. Välillä oli hetkiä, jolloin en vaan jaksanut ja annoin olla. Jolloin mies luuli, että kaikki on hyvin, ja sitten kun taas yritin puhua, niin se "nalkutus alkoi taas". No sitten mulle riitti ja sanoin, että otan eron. Ja tilanne tuli miehelle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhtäkkiä olinkin maailman paras, ihanin, minua huomioitiin, haluttiin puhua yms yms yms. No sorry. Aika monta vuotta liian myöhään.

..

Sama juttu mulla, tosin avoliitto ei kestänyt loppujen lopuksi kuin 5 vuotta ja lapsia ei ollut. Itse asiassa siinä vaiheessa päätin lopullisesti lähteä, kun tajusin että tähän suhteeseen en lapsia halua.

Mutta se mikä on suorastaan naurettavaa, on se että pari miehen kaveriankin joskus sanoi suoraan miehelle. "Kai nyt tajuat, että sulta lähtee avovaimo varmasti kävelemään, jos sama linja jatkuu". Mies vaan aina naureskeli kuin hyvällekin vitsille.

Ja niin vaan se tuli suurena yllätyksenä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun olin hommannut uuden asunnon ja työpaikan toiselta paikkakunnalta. Kyllä siinä vaiheessa tuli ruusuja (ensimmäistä kertaa ikinä, vaikka eihän se suhde niihin ruusuihin kaatunut vaan isompiin asioihin) ja sitten oli halua korjata asiat. Myöhäistähän se oli, olin jo eroprosessin käynyt itse päässäni.

Kyllä me käytiin vielä keskustelu että miksi minä muutan pois, enkä halua edes yrittää enää. Ei ollut miehellä jostain kumman syystä mitään käsitystä miksi olin ollut jo pitkään onneton ja tyytymätön. Ei ollut auttanut edes suora puhe, ei riitely, ei keskustelu, ei edes omien kavereiden suorasukaiset sanat. Kyllä se ero vaan niin pääsi yllättämään. Luultavasti edelleen jos häneltä kysytään, niin avopuoliso vaan yllättäen jätti.

Toki ap:n tilanne voi olla se, että toinen ei ole edes yrittänyt korjata asioita tai kertonut missä mättää. Voi olla myös toinen mies takana. Tai sitten voi olla kuten niin monelle muullekin on käynyt: jätetyn korvat aukeaa vasta kun toinen pakkaa jo muuttokuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peli lienee minun osaltani pelattu, koska vaimo näyttää päätöksensä tehneen. Hän ei tahdo pariterapiaa tai suostu keskustelemaan asioista. Ainoa asia, jonka hän on selvästi ilmaissut, on halu aloittaa elämä alusta nyt kun lapset ovat lentämäisillään pois kotoa. Hän myös totesi, että keski-iän erothan kuuluvat nykyiseen elämänmalliin.

Suhde on ollut minun näkökulmastani hyvä. Riitoja ei ole ollut, pieniä romanttisia hetkiä silloin tällöin, järjestettyä ja spontaania erotiikkaa, joskus kukkakimppu, ainakin yksi lomamatka vuodessa ja vakaat ja ennustettavat tulot, joskin pienet, koska kumpikin meistä on humanisti.

Näin se kai sitten menee. Tahtoisin kovasti saada jonkinlaisen kattavan selityksen siitä, mitä on tapahtunut ja mitä on kaiken taustalla, mutta enpä taida sitä saada, eikä sitä tietäne vaimoni itsekään.

1/5. Ilman tuota lausetta olisi jopa mennyt läpi. Mutta tämähän on vain yksi yritys vahvistaa ylilautateoriaa naisen elämän eri vaiheista. Kas kun et liittänyt samaan viestiin viittausta naisen menneisyyteen alfojen k-karusellissa ennen kuin otti sinut betaelättäjäksi.

ei ylilautalaisia kiinnosta viiskymppisten mummojen elämänvaiheet. Lähinnä jännämieskaruselli/betaelättäjä vaihto kolmekymppisenä.