Lue keskustelun säännöt.
Vaimo tahtoo erota, pitää sitä normaalina
07.11.2017 |
Peli lienee minun osaltani pelattu, koska vaimo näyttää päätöksensä tehneen. Hän ei tahdo pariterapiaa tai suostu keskustelemaan asioista. Ainoa asia, jonka hän on selvästi ilmaissut, on halu aloittaa elämä alusta nyt kun lapset ovat lentämäisillään pois kotoa. Hän myös totesi, että keski-iän erothan kuuluvat nykyiseen elämänmalliin.
Suhde on ollut minun näkökulmastani hyvä. Riitoja ei ole ollut, pieniä romanttisia hetkiä silloin tällöin, järjestettyä ja spontaania erotiikkaa, joskus kukkakimppu, ainakin yksi lomamatka vuodessa ja vakaat ja ennustettavat tulot, joskin pienet, koska kumpikin meistä on humanisti.
Näin se kai sitten menee. Tahtoisin kovasti saada jonkinlaisen kattavan selityksen siitä, mitä on tapahtunut ja mitä on kaiken taustalla, mutta enpä taida sitä saada, eikä sitä tietäne vaimoni itsekään.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Itse kerroin exälle noin pariv vuoden ajan että suhde on mielestäni huonossa kunnossa ja meidän pitäisi parantaa sitä, hänen mielestään kaikki oli hyvin. Kerroin taas uudestaan että mielestäni meillä ei ole enää mitään yhteyttä ja tunteetkin alkaa olla jo melko olemattomia,hänen mielestään kaikki oli hyvin. Kolmannen kerran sanoin että jos ei saada tätä parempaan jamaan, niin ero on edessä hyvin pian, miehen mielestä kaikki ok.
Lopulta kerroin että muutan pois ja yhteiselo loppuu. Mies tokaisee kiukkuisesti ensimmäisenä että "Olisit voinut kertoa jos mielestäsi jokin oli pielessä! On väärin noin vain lähteä!"
Mulla ei ollut enää mitään vastattavaa tuohon.
Meillä oli sama juttu. Pienten lasten hoito ja kaikki muu jäi minun harteille, miehen aika meni harrastuksissa ja kavereiden kanssa viinanhuuruisissa reissuissa. Sanoin miehelle monta kertaa, että hänen pitää olla enemmän kotona ja kantaa vastuunsa, mutta mitään ei tapahtunut. Aloin jo kyllästyä saman jauhamiseen, joten huusin, että en jaksa enää, haluan eron. Mies oli hyvin hämmästynyt, miksen ollut aiemmin sanonut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaa ovi. Hän ansaitsee ansaitsemansa tulevan elämän.
Vaimo on kyllästynyt. Mitään ei ole tehtävissä. Vaikka kuinka tekisit kaikkesi, niin jo tapahtunutta kyllästyminen ei enää voi muuttua innostumiseksi. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
t.mies
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut miehestäni samankaltaisessa tilanteessa, enkä itsekään pystynyt puhumaan asioista, koska minua hävetti silmittömästi. Mieheni oli kelpo mies. Hän yritti huomioida minua, ehdotti uutta tekemistä ja hoiti kotia ja lapsia.
Minulla ei vain ollut jäljellä tunteita miestä kohtaan, ei mitään. En olisi pystynyt kertomaan eron syyksi muuta kuin kyllästymisen ja miehen tylsyyden, mutta en pystynyt sitä häpeältäni kertomaan. Siksi lähdin mitään selittämättä ja jätin miehen taakseni.
Edelleen olen sitä mieltä, että toimin äärimmäisen epäreilusti, mutta muutenkaan en osannut toimia.
Tyypillistä. Tuo on aika tavalista että naista vaan alkaa kyllästyttää, eikä miehessä varsinaisesti ole mitään vikaa, eikä hän voi mitenkään pelastaa tilannetta. Reilumpaa olisi kertoa että näin on käynyt. Mutta naisillahan ei ole selkärankaa. Jotenkin asia vaan pitää kuitata miehen syyksi ja sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Itse kerroin exälle noin pariv vuoden ajan että suhde on mielestäni huonossa kunnossa ja meidän pitäisi parantaa sitä, hänen mielestään kaikki oli hyvin. Kerroin taas uudestaan että mielestäni meillä ei ole enää mitään yhteyttä ja tunteetkin alkaa olla jo melko olemattomia,hänen mielestään kaikki oli hyvin. Kolmannen kerran sanoin että jos ei saada tätä parempaan jamaan, niin ero on edessä hyvin pian, miehen mielestä kaikki ok.
Lopulta kerroin että muutan pois ja yhteiselo loppuu. Mies tokaisee kiukkuisesti ensimmäisenä että "Olisit voinut kertoa jos mielestäsi jokin oli pielessä! On väärin noin vain lähteä!"
Mulla ei ollut enää mitään vastattavaa tuohon.
Et osannut kertoa mikä on vialla, tai miten sen voi korjata. Sitten se on miehen vika kun hän ei keksi näitä asioita puolestasi. Häpeäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti vaimosi on ensin monta vuotta yrittänyt kertoa sinulle, mikä on hänen mielestään pielessä.
Niin voi tietenkin olla, mutta jos jotenkin on, niin ei ainakaan sanoilla. Ehkä en ole osannut lukea eleitä ja ilmeitä ja hienovaraisia äänensävyjä. Omasta mielestäni kaikki on mennyt hyvin. Asioista on neuvoteltu, kumpaakin on kuunneltu ja kompromisseja on pystytty tekemään.
Juuri se tässä eniten korpeaa, etten saa selitystä. Kun vaimoni tahtoo erota, en minä sitä voi estää, mutta olisi minulle helpompaa, jos kuulisin, mikä meni pieleen.
Minä olin jauhanut asiasta yli puoli vuotta. Silti välirikko tuli yllätyksenä. Kun näytin sitten viestihistoriaa miehelle, hän oli ihan aijaa, että ei tuosta ota mitään selvää, vaikka itse mielestäni olen täysin selkeästi ja suoraan ilmaissut etten kestä asioita x ja y ja yhteytemme on kärsinyt ja tulee menemään poikki.
Miesten ja naisten aivot ovat ilmeisesti jotenkin rakentavalla tavalla erilaiset, koska tämä sama on tapahtunut minulle myös 15 vuotta sitten.
Naiset kuvittelee että miehet lukee ajatuksia ja tekee vittuilleessaan toisin kuin nainen sisimmässään haluaa.
Vaimoni uhkaili 20 vuotta erolla. Kun viimein sanoin että sopii, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, niin se erohöpinä loppui siihen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni uhkaili 20 vuotta erolla. Kun viimein sanoin että sopii, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, niin se erohöpinä loppui siihen paikkaan.
Minunkin vaimo on uhkaillut 20 vuotta.
Olen päätynyt, että mun elämä loppuu, jos minut jätetään. En halua enää jaksaa.
Olen nyttenkin niin kovin yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, vaimosi on tehnyt erotyönsä jo liiton aikana.
Jos oma ukkoni tekisi erotyötä siitä minulle kertomatta, tuntisin itseni todella loukatuksi. Ehkä olen vanhanaikainen eukko, mutta minulle avioliitto on sitoumus, jossa asiat ja ongelmat kerrotaan puolisolle avoimesti ja jossa niihin sen jälkeen etsitään yhdessä ratkaisuja.
En voi ymmärtää, kuinka jonkun mies ei tajua, jos vaimo kriisiytyy. Tällöin nainen on jo alkujaan valinnut umpityhmän miehen, tai sitten nainen ei vain osaa kakistaa asiaansa suoraan ulos.
Jos nainen vuosi toisensa perään huokailee ja vihjailee ja nalkuttaa, mutta ei kerro selvästi, mitä tahtoo ja toivoo, niin miksi mies koskaan suhtautuisi häneen vakavasti.
Ei ole oma ukkonikaan mikään ihmissuhteiden mestari, mutta hyvin tuon kanssa saa asiat selvitettyä, kun asettuu aloilleen ja ne puhuu. Jos ei osaa itse, voi käyttää ammattilaisia apuna.
Sellaisesta avioliitosta ei tule mitään, jossa piilotellaan puolisolta tunteita, annetaan epävarmuuden kasvaa ja sitten lopuksi erotaan.
Katsos on olemassa ihmisiä jotka eivät osaa tai halua keskustella vaikeista asioista kuten suhteen pelisäännöistä tai seksin puuttumisesta. Elin 5v sellaisen kultakalan kanssa. Se hyppi seinille jos sille koitti vihjata että pitäis jotenkin petrata jotain asioita tai että puolisosta tuntui että hän on ainoa joka jotain suhteen eteen tekee. Jos koitti sanoa suoraan, kultakala ilmoittautui saman tein ehdokkaaksi Vuoden Marttyyri-kisaan ja oli passiivis-agressiivinen.Ei sellaista vaan kestä.
Muuttopäivänä se sitten makasi sohvalla ja murjotti, kun muuttajat kantoivat tavaroitani veks. Terkkuja vaan niille ketkä tunnistaa, ei ole ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
realisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koska kumpikin meistä on humanisti.
Tässähän se selityksesi on. Humanistivaimosi on filosofoinut päänsä täyteen ihmissuhdehömppää ja haluaa nyt uuden miehen.
Eihän me naiset mitään muratteja olla eikä niin ollen tarvita mitään pilaria johon nojautua.Vuosikausia tyhjässä suhteessa missä kaikki näennäisesti ns. hyvin.Itse erosin 12vuotta sitten täysin pystyyn kuivuneesta avioliitosta.Mitään yhteyttä ei enää ollut ja kaikki pyyntöni esim. yhteisen ajan järjestämiseksi kaikui tyhjyyteen.Yritykseensä panostaminen oli se tärkein,ei vaimo (parisuhde) ei lapset.Olen tyytyväinen ja äärettömän onnellinen itsenäiseen elämääni.Inhottaa exän viimeaikaiset viestit yhteenpalaamisesta.Ei kiitos !
Tarjoa vaimolle Äityliinin maksamakkarakeittoa. Sen jälkeen hän on sinussa kiinni kuin takiainen. Kukaan ei lähde hyvän maksamakkarakeiton ääreltä !
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi olla toinen mies, ehkä nainen haluaa vaan päästä yhdestä tylsästä miehestä eroon ja elää kuten itse haluaa ilman kompromisseja. Miksi on vaikeaa tajuta, että joskus parisuhde pn pelkkä riippakivi ja yksin voi olla onnellisempi ja eheämpi elämä, josta nauttii täysillä. Ei vaimon tarvitse sinulle mitään syylistaa kirjoittaa. Anna hänelle vähän tilaa ja sen jälkeen pystytte varmaan paremmin keskustelemaan syistäkin, luulen, että vaimosi kaipaa happea ja vapautta...
Vierailija kirjoitti:
Tarjoa vaimolle Äityliinin maksamakkarakeittoa. Sen jälkeen hän on sinussa kiinni kuin takiainen. Kukaan ei lähde hyvän maksamakkarakeiton ääreltä !
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
Tästä voisi tosiaan löytyä ratkaisu. Äityliinin maksamakkarakeitto on aukonut monet solmut ihmissuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulen olemaan tulevaisuudessa samassa tilanteessa kuin ap:n vaimo. Kaikki yritykseni keskustella (kierrellen ja suoraan, ystävällisesti ja riidellen) ovat olleet täysin turhia, koska miehellä on kaikki ok. Jos mainitsen jonkun epäkohdan miehen käytöksessä, hän ei tee elettäkään minun mielipahani poistamiseksi tai asian selvittämiseksi, vaan kieltäytyy käsittelemästä asiaa, pakenee ja odottaa, että asian yksinkertaisesti unohdetaan. Olen puhunut myös eron mahdollisuudesta, mutta se ajatus sai miehen raivoihinsa. Siltikään mikään ei muuttunut. Niinpä olen päättänyt odottaa kunnes lapset ovat isompia, ja sitten lähteä turhia asiasta enää keskustelematta.
Tän takia mä en anna itseni koskaan rakastua naiseen. En ole koskaan luottanut naisiin. Näin naisen todellisen luonteen jo teini-ikäisenä. Ei nainen tunne kunniaa.
Vierailija kirjoitti:
Peli lienee minun osaltani pelattu, koska vaimo näyttää päätöksensä tehneen. Hän ei tahdo pariterapiaa tai suostu keskustelemaan asioista. Ainoa asia, jonka hän on selvästi ilmaissut, on halu aloittaa elämä alusta nyt kun lapset ovat lentämäisillään pois kotoa. Hän myös totesi, että keski-iän erothan kuuluvat nykyiseen elämänmalliin.
Suhde on ollut minun näkökulmastani hyvä. Riitoja ei ole ollut, pieniä romanttisia hetkiä silloin tällöin, järjestettyä ja spontaania erotiikkaa, joskus kukkakimppu, ainakin yksi lomamatka vuodessa ja vakaat ja ennustettavat tulot, joskin pienet, koska kumpikin meistä on humanisti.
Näin se kai sitten menee. Tahtoisin kovasti saada jonkinlaisen kattavan selityksen siitä, mitä on tapahtunut ja mitä on kaiken taustalla, mutta enpä taida sitä saada, eikä sitä tietäne vaimoni itsekään.
1/5. Ilman tuota lausetta olisi jopa mennyt läpi. Mutta tämähän on vain yksi yritys vahvistaa ylilautateoriaa naisen elämän eri vaiheista. Kas kun et liittänyt samaan viestiin viittausta naisen menneisyyteen alfojen k-karusellissa ennen kuin otti sinut betaelättäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Tän takia mä en anna itseni koskaan rakastua naiseen. En ole koskaan luottanut naisiin. Näin naisen todellisen luonteen jo teini-ikäisenä. Ei nainen tunne kunniaa.
Jaa että naisella ei ole kunniaa, mikäli hän ei suostu lopun ikäänsä olemaan huonossa suhteessa, jossa häntä ei kohdella hyvin..?!?
Mikäli olet tätä mieltä, on ehdottomasti naisten edun mukaista, että et missään nimessä ryhdy ikinä parisuhteeseen!
Minulla ja miehelläni on erilainen käsitys siitä, että kaikki on hyvin. Hänelle se, että ohjelmassa olisi vain töitä eikä mitään muita suunniteltuja menoja olisi hyvää elämää. Tykkää siis kyllä matkustella ja käydä teatterissa ym., mutta tavallaan kuitenkin kaipaa tuollaista tapahtumaköyhää oloa. En minäkään halua olla jatkuvasti menossa, mutta kaipaan vaihtelua elämään: jos asiat ovat viikosta toiseen samanlaisia, mikä niitä erottaa toisistaan?
Tämä on se asia, joka saisi meidät vastaamaan hyvin eri tavalla, jos kysyttäisiin, onko kaikki hyvin. Onneksi mieheni kuitenkin kuuntelee minua ja tekee erinäisiä asioita, joiden tietää olevan minulle tärkeitä. Lisäksi siis ihan itse puhuu, miten kiva oli taas käydä teatterissa ym. Arvostaa vain elämän tasaisuutta paljon enemmän kuin menojen järjestämistä.
Voisin siis hyvin kuvitella joutuvani ap:n vaimon tilanteeseen, jos mieheni ei tätä ymmärtäisi.
"Kuvittelemme, että haaveemme ja tarpeemme ovat omiamme."
"Markkinointi muovaa ajatteluamme. Kuvittelemme, että haaveemme ja tarpeemme ovat omiamme, vaikka todellisuudessa olemme omaksuneet ne sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja mediasta."
Ihminen, joka viihtyy omassa elämässään eikä haikaile muuta, ei siis kenties olekaan vähään tyytyvä tavis vaan ajattelussaan askelta pidemmällä.
"Hän, joka osaa nauttia tavallisesta elämästä, on heittänyt ulkoisista paineista syntyneen lastin yli reunan tai ei ole sitä koskaan kerännytkään. Tavallinen elämä on ihmisen kokoista. Siinä ei ehkä ole erityistä loistoa, mutta se voi rentouttaa ja olla ihan yhtä nautinnollista kuin moni harvinaisempi huvi", Marja Kaikkonen sanoo.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/keski-iass…
Kyllä miehetkin osaavat toimia näin määrätietoisesti, ei ole pelkästään meidän naisten "etuoikeus".
Kutsuisin vastuulliseksi joka on huomannut ongelman ja lähtee sitä parantamaan.
Itse en osannut erolla "uhkailla" vaan puhuin aikani ja huomasin sen turhaksi. Lakkasin puhumasta kunnes sitten ilmoitin että se on parisuhteen loppu. 21v. Mies ihmeissään "ja minä kun luulin että meillä menee paremmin nyt" Olin niin hämmästynyt etten saanut sanaa suusta! Miten voi mennä paremmin kun ne asiat jotka minua kaivoi, oli samalla tolalla? Millä logiikalla? Silläkö että olin vihdoin oppinut kiltiksi pikkuvaimoksi joka ei vaadi eikä pyydä eikä saa mitään? Just. Kiitti mulle riitti.
Kamala ja julma ihminenhän se minä kun eron otin noin hyvästä liitosta 10v sitten. Katunut en ole kertaakaan.
Parisuhteessa on kaksi. Kummankin toiveet ja halut painaa 50/50. Luovia joutuu muttei 100% joustaa yhden kustannuksella. Kunnioittaa puolisoa. Ja itseäkin, tottakai.