Vaimo tahtoo erota, pitää sitä normaalina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti vaimosi on ensin monta vuotta yrittänyt kertoa sinulle, mikä on hänen mielestään pielessä.

Niin voi tietenkin olla, mutta jos jotenkin on, niin ei ainakaan sanoilla. Ehkä en ole osannut lukea eleitä ja ilmeitä ja hienovaraisia äänensävyjä. Omasta mielestäni kaikki on mennyt hyvin. Asioista on neuvoteltu, kumpaakin on kuunneltu ja kompromisseja on pystytty tekemään.

Juuri se tässä eniten korpeaa, etten saa selitystä. Kun vaimoni tahtoo erota, en minä sitä voi estää, mutta olisi minulle helpompaa, jos kuulisin, mikä meni pieleen. 

Minä olin jauhanut asiasta yli puoli vuotta. Silti välirikko tuli yllätyksenä. Kun näytin sitten viestihistoriaa miehelle, hän oli ihan aijaa, että ei tuosta ota mitään selvää, vaikka itse mielestäni olen täysin selkeästi ja suoraan ilmaissut etten kestä asioita x ja y ja yhteytemme on kärsinyt ja tulee menemään poikki. 

Miesten ja naisten aivot ovat ilmeisesti jotenkin rakentavalla tavalla erilaiset, koska tämä sama on tapahtunut minulle myös 15 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Miesten ja naisten aivot ovat ilmeisesti jotenkin rakentavalla tavalla erilaiset, koska tämä sama on tapahtunut minulle myös 15 vuotta sitten. 

Jos vaimo pyytää miehensä sohvalle istumaan ja kertoo tälle rauhallisesti, että kokee olonsa avioliitossa niin huonoksi, että on harkinnut eroa, niin eivät siinä mahdolliset pienet erot aivoissa vaikuta. Mies ymmärtää viestin aivan varmasti, kun viestin vain muotoilee suoraksi ja selväsanaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten ja naisten aivot ovat ilmeisesti jotenkin rakentavalla tavalla erilaiset, koska tämä sama on tapahtunut minulle myös 15 vuotta sitten. 

Jos vaimo pyytää miehensä sohvalle istumaan ja kertoo tälle rauhallisesti, että kokee olonsa avioliitossa niin huonoksi, että on harkinnut eroa, niin eivät siinä mahdolliset pienet erot aivoissa vaikuta. Mies ymmärtää viestin aivan varmasti, kun viestin vain muotoilee suoraksi ja selväsanaiseksi.

Ok. Jostain kumman syystä molemmilla kerroilla vasta itse eroilmoitus on herättänyt vastapuolen ja avannut korvat. Se ei ole riittänyt, että on kertonut matkan johtavan sinne. 

Moi ap, täällä juuri vapautunut hyvä keski-ikäinen nainen. Kuulostat hyvältä mieheltä, epäilen että niitä ei juurikaan ole vapaana. Olen vakavasti läheisyyttä ja hyvää miestä vailla.

Nyt toivon että kaikki vapaat naiset ilmoittautuvat tähän.

Välttämättä mitään ei ole erityisesti tapahtunut. Olette vain olleet pitkään yhdessä, kasvattaneet lapsenne ja nyt on hetki, jolloin kumpikin teistä on varmasti miettinyt, miten elämä tästä eteenpäin sen jälkeen, kun nuorinkin on muuttanut omilleen. Onko teillä viime vuosien aikana ollut yhteisiä unelmia, yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia? Oletteko miettineet yhdessä, mitä kaikkea haluatte yhdessä tehdä sen jälkeen, kun jäätte kaksin? Missä aiotte sen jälkeen asua? Kuinka pitkään aiotte olla työelämässä? Onko suunnitelmissanne ollut viettää talvia Espanjan lämmössä? Matkustella ympäri maailmaa? Aloittaa uusi yhteinen harrastus? Vai oletteko vain ajatelleet kuivuvanne yhdessä kuin kaksi pöydälle unohtunutta viinirypälettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteys puuttuu?

Minun näkökulmastani yhteys on ollut. Vaimoni näkökulmaa en tiedä, eikä hän nyt erotessakaan tahdo siitä puhua.

On jotenkin sellainen olo, että hän on suunnitellut tätä jo monta vuotta ja odottanut vain lasten kasvamista. 

Mä nyt kysyn, että mihin sulla mielestäsi on ollut yhteys, jos et tiedä vaimosi näkökulmaa asiaan? Naapurin Peraan? Ulkoavaruuteen? Henkimaailmaan?

Avioehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteys puuttuu?

Minun näkökulmastani yhteys on ollut. Vaimoni näkökulmaa en tiedä, eikä hän nyt erotessakaan tahdo siitä puhua.

On jotenkin sellainen olo, että hän on suunnitellut tätä jo monta vuotta ja odottanut vain lasten kasvamista. 

Mä nyt kysyn, että mihin sulla mielestäsi on ollut yhteys, jos et tiedä vaimosi näkökulmaa asiaan?

Olen kuvitellut, että kaikki on hyvin, koska ei hän tyytymättömyyttäkään ole ilmaissut.

Olen ajatellut, että jos hän ei kerro muutoksen toiveesta, niin ei hän silloin muutosta toivokaan.

Minulle kävi samoin. Tosin olen nainen ja minulla on pienet lapset. Ero saneltiin eikä annettu mitään mahdollisuutta. Luulin vilpittömästi kaiken olevan hyvin. Yksin lasten kanssa nyt jo monta vuotta, ex ei juuri välitä lapsistaan mutta tapaa heitä kuitenkin pari kertaa vuodessa. Ei soita koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten ja naisten aivot ovat ilmeisesti jotenkin rakentavalla tavalla erilaiset, koska tämä sama on tapahtunut minulle myös 15 vuotta sitten. 

Jos vaimo pyytää miehensä sohvalle istumaan ja kertoo tälle rauhallisesti, että kokee olonsa avioliitossa niin huonoksi, että on harkinnut eroa, niin eivät siinä mahdolliset pienet erot aivoissa vaikuta. Mies ymmärtää viestin aivan varmasti, kun viestin vain muotoilee suoraksi ja selväsanaiseksi.

Tuo on totta. Minäkin monta monituista kertaa otin ongelmat puheeksi mieheni kanssa. Vasta kysymys "Mitä mieltä olet, pitäisikö meidän erota? " sai miehen tajuamaan tilanteen ja puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi tulee olemaan yksin lopun elämää. Lohduttaako?

Ehkäpä vaimo haluaakin juuri sitä!  Lapset on pois kotoa,  jäljellä tylsä harmaa tomukasa jonka kanssa ei mitään yhteistä. Vanhat rutiinit loppuun kaluttu.

Elämää jäljellä vielä mukavasti, halu elää se ihan oman mielen mukaan! Vapaana kaikista kiviriipoista ja velvotteista. Ymmärrän hyvin. 

Ajatteleppa mikä poru siitä alkas täällä jos sinä olisit lähdössä tai vaihtamassa nuorempaan.

Olen eronnut miehestäni samankaltaisessa tilanteessa, enkä itsekään pystynyt puhumaan asioista, koska minua hävetti silmittömästi. Mieheni oli kelpo mies. Hän yritti huomioida minua, ehdotti uutta tekemistä ja hoiti kotia ja lapsia.

Minulla ei vain ollut jäljellä tunteita miestä kohtaan, ei mitään. En olisi pystynyt kertomaan eron syyksi muuta kuin kyllästymisen ja miehen tylsyyden, mutta en pystynyt sitä häpeältäni kertomaan. Siksi lähdin mitään selittämättä ja jätin miehen taakseni.

Edelleen olen sitä mieltä, että toimin äärimmäisen epäreilusti, mutta muutenkaan en osannut toimia.

Itse kerroin exälle noin pariv vuoden ajan että suhde on mielestäni huonossa kunnossa ja meidän pitäisi parantaa sitä, hänen mielestään kaikki oli hyvin. Kerroin taas uudestaan että mielestäni meillä ei ole enää mitään yhteyttä ja tunteetkin alkaa olla jo melko olemattomia,hänen mielestään kaikki oli hyvin. Kolmannen kerran sanoin että jos ei saada tätä parempaan jamaan, niin ero on edessä hyvin pian, miehen mielestä kaikki ok.

Lopulta kerroin että muutan pois ja yhteiselo loppuu. Mies tokaisee kiukkuisesti ensimmäisenä että "Olisit voinut kertoa jos mielestäsi jokin oli pielessä! On väärin noin vain lähteä!"

Mulla ei ollut enää mitään vastattavaa tuohon.

Älä huoli ap, baarit on täynnä eronneita akkoja. Anna muijas mennä ja nauti elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Peli lienee minun osaltani pelattu, koska vaimo näyttää päätöksensä tehneen. Hän ei tahdo pariterapiaa tai suostu keskustelemaan asioista. Ainoa asia, jonka hän on selvästi ilmaissut, on halu aloittaa elämä alusta nyt kun lapset ovat lentämäisillään pois kotoa. Hän myös totesi, että keski-iän erothan kuuluvat nykyiseen elämänmalliin.

Suhde on ollut minun näkökulmastani hyvä. Riitoja ei ole ollut, pieniä romanttisia hetkiä silloin tällöin, järjestettyä ja spontaania erotiikkaa, joskus kukkakimppu, ainakin yksi lomamatka vuodessa ja vakaat ja ennustettavat tulot, joskin pienet, koska kumpikin meistä on humanisti.

Näin se kai sitten menee. Tahtoisin kovasti saada jonkinlaisen kattavan selityksen siitä, mitä on tapahtunut ja mitä on kaiken taustalla, mutta enpä taida sitä saada, eikä sitä tietäne vaimoni itsekään.

Niin, vaimosi on tehnyt erotyönsä jo liiton aikana. Siinä vaihessa kun nainen ilmoittaa haluavansa eron, pariterapiaa on turha enää ehdottaa. Se minkä sinä olet kokenut hyvänä, ei ole ollut sitä vaimollesi.

Ihmiset muuttuvat elämänsä aikana, hän ei enää ole se sama nainen jonka kanssa menit naimisiin. Hän ei halua vanheta kanssasi vaan hän haluaa nyt jotain muuta kun lapsetkin ovat lähtemässä kotoa.

Etkä  sinä sama mies jonka kanssa hän avioitui, koska olette ilmiselvästi kasvaneet eri suuntiin. Jos toinen muuttuu ja toinen on jämähtänyt paikoilleen kuten tässä tuntuu tapahtuneen, ei suhde voi toimia. Jätät paljon kertomatta, olisi kiva kuulla myös vaimosi puoli. Mahdollisesti niitä erottavia tekijöitä  on nykyisin enemmän kuin yhdistäviä.Parisuhde ilman kumppanuutta ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroin exälle noin pariv vuoden ajan että suhde on mielestäni huonossa kunnossa ja meidän pitäisi parantaa sitä, hänen mielestään kaikki oli hyvin. Kerroin taas uudestaan että mielestäni meillä ei ole enää mitään yhteyttä ja tunteetkin alkaa olla jo melko olemattomia,hänen mielestään kaikki oli hyvin. Kolmannen kerran sanoin että jos ei saada tätä parempaan jamaan, niin ero on edessä hyvin pian, miehen mielestä kaikki ok.

Lopulta kerroin että muutan pois ja yhteiselo loppuu. Mies tokaisee kiukkuisesti ensimmäisenä että "Olisit voinut kertoa jos mielestäsi jokin oli pielessä! On väärin noin vain lähteä!"

Mulla ei ollut enää mitään vastattavaa tuohon.

Mulle käynyt sama, tosin 9 kk pikakelauksella.

Vierailija kirjoitti:

koska kumpikin meistä on humanisti.

Tässähän se selityksesi on. Humanistivaimosi on filosofoinut päänsä täyteen ihmissuhdehömppää ja haluaa nyt uuden miehen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, vaimosi on tehnyt erotyönsä jo liiton aikana.

Jos oma ukkoni tekisi erotyötä siitä minulle kertomatta, tuntisin itseni todella loukatuksi. Ehkä olen vanhanaikainen eukko, mutta minulle avioliitto on sitoumus, jossa asiat ja ongelmat kerrotaan puolisolle avoimesti ja jossa niihin sen jälkeen etsitään yhdessä ratkaisuja.

En voi ymmärtää, kuinka jonkun mies ei tajua, jos vaimo kriisiytyy. Tällöin nainen on jo alkujaan valinnut umpityhmän miehen, tai sitten nainen ei vain osaa kakistaa asiaansa suoraan ulos.

Jos nainen vuosi toisensa perään huokailee ja vihjailee ja nalkuttaa, mutta ei kerro selvästi, mitä tahtoo ja toivoo, niin miksi mies koskaan suhtautuisi häneen vakavasti.

Ei ole oma ukkonikaan mikään ihmissuhteiden mestari, mutta hyvin tuon kanssa saa asiat selvitettyä, kun asettuu aloilleen ja ne puhuu. Jos ei osaa itse, voi käyttää ammattilaisia apuna.

Sellaisesta avioliitosta ei tule mitään, jossa piilotellaan puolisolta tunteita, annetaan epävarmuuden kasvaa ja sitten lopuksi erotaan.