Minäpä kerron, mihin kehopositiivisuutta tarvitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#kehopositiivisuus on vain yksi naisten herutuskeino jonkin muka hyvän asian verholla. Vain lievästi ylipainoiset herkkupeput laittelee instaan alusvaatekuvia muka #kehopositiivisuuden hengessä, vaikka oikeasti haluavat vain sen dopamiiniruiskeen kun äijät likettää ja laittaa "you so hot, lääh puuh" viestejä. Ei tuollainen narsismi ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Tekopyhää heruttelua koko touhu. Kukaan teistä pullukoista ei sitä paitsi näytä Ashley Grahamilta.

Luepa toi mun viesti numero 30 ja vastaa kysymykseeni.

Sitä paitsi: jos selaat bodypositivity-hashtagia Instassa, siellä tulee vastaan ihan kaiken kokoisia. Aika alentavaa luulla, että naiset vuonna 2017 olisi vain miesten läähätysten perässä.

-AP

Olen sen verran selaillut instagramia että olen nähnyt näitä ihan normipainon rajoissa olevia heruttelijoita jotka yrittää "herättää keskustelua kauneusihanteista" seksikkäillä alusvaatekuvillaan. En ymmärrä  miten tuollainen narsismi voi tehdä kenenkään mielenterveydelle hyvää.

Eli on ylipainon rajalla olevia naisia, joille kehopositiivisuus on "herutuskeino" = tämä tarkoittaa, että koko kehopositiivisuusliike, aktiivinen kampanjointi sen ympärillä, kaikki tämä keskustelu, on pelkkä herutuskeino eikä mitään muuta?

Entä aloittajan tapaus? Onko sekin, että kokee että on saanut helpotusta vuosikausien kehovihaan, pelkkää narsismia ja herutusta miesten edessä?

Perehdy vähän, ennen kuin dissaat laajaa liikettä joidenkin yksittäisten instaajien perusteella.

No nämä  heruttelijat on usein just niitä jotka nostetaan otsikoihin, esim. iltapäivälehtiin. Sama juttu joidenkin Ashley Grahameiden kurvien ihannointi. Hän on poikkeuksellisen kaunis kasvoiltaan ja paino jakautunut muutenkin tiimalasimalliin. Miten hänen photoshopattujen kuvien (joista on selluliitit poistettu) katselu piristää ketään, kun harva näyttää niin hyvältä muutenkaan? Ylipäätään kaikki nämä somejutut tekee vain enemmän hallaa ihmisten itsetunnolle.

Olen ihan samaa mieltä kyllä siitä, että painopiste on vinksahtanut. Onko sallittua olla kasvoiltaan "ruma" ja liikkeen keulakuvana? Ei ole ainakaan pahemmin näkynyt. Kuten ei miehiäkään.

Mun kritiikki koski lähinnä sitä, että itse aatetta ei pitäisi sekoittaa siihen ja kokonaan dissata maanrakoon sillä perusteella, millaisia ne keulakuvat sattuu olemaan.

Omaa itsetuntoaan ja syömishäiriöitään ei pitäisi hoitaa millään yleisen hyväksynnän hakemisella. Ei se itsetunto siitä paremmaksi tule kuin hetkellisesti, vaikka kaikki kehuisi että "oi miten ihanat kurvit sulla". Sitten vasta kun ymmärrät, että se itsetunto ei pitäisi perustua muiden hyväksyntään, niin alat olla oikeilla jäljillä.

Näissä kuvissa on myös se pointti että monipuolistetaan kauneusihanteita niin, että jos on aiemmin kokenut ettei sinua edustavia kroppia ole julkisuudessa, niin nyt saattaa vihdoin tuntea että on lupa näkyä. Se on niin paljon enemmän kuin hyväksynnän hakemista. Se on sitä, kuinka kapeita kauneusihanteita saataisiin vähän sallivammiksi. Eri juttu sitten on, onko kuvankaunis Ashley Graham paras ja realistisin sallivuuden keulakuva.

Hieman ihmetyttää myös se, että vaakakapinan keulakuviksi on "hyväksytty" vain kaksi todella ylipainoista ihmistä. Helposti saa sen kuvan että ylipainosta yritettäisiin tehdä positiivista asiaa. Aivan sama onko se tämän kampanjan tarkoitus tai ei, näin on helppo ymmärtää.

Kuinka hyvä asia se on??

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmetyttää myös se, että vaakakapinan keulakuviksi on "hyväksytty" vain kaksi todella ylipainoista ihmistä. Helposti saa sen kuvan että ylipainosta yritettäisiin tehdä positiivista asiaa. Aivan sama onko se tämän kampanjan tarkoitus tai ei, näin on helppo ymmärtää.

Kuinka hyvä asia se on??

Käsittääkseni he ovat kaksi ystävystä joita häiritsi sama asia ja heillä oli yhteinen visio ja laittoivat kaksistaan projektin pystyyn. Eivät he käsittääkseni mitään euroviisuäänestystä käyneet läpi, eikä kukaan ole kieltänyt normaalipainoisia vaikuttamasta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmetyttää myös se, että vaakakapinan keulakuviksi on "hyväksytty" vain kaksi todella ylipainoista ihmistä. Helposti saa sen kuvan että ylipainosta yritettäisiin tehdä positiivista asiaa. Aivan sama onko se tämän kampanjan tarkoitus tai ei, näin on helppo ymmärtää.

Kuinka hyvä asia se on??

Käsittääkseni he ovat kaksi ystävystä joita häiritsi sama asia ja heillä oli yhteinen visio ja laittoivat kaksistaan projektin pystyyn. Eivät he käsittääkseni mitään euroviisuäänestystä käyneet läpi, eikä kukaan ole kieltänyt normaalipainoisia vaikuttamasta..

Ponttini oli ylipäätään se, että heidän kampanjastaan moni saa väärän kuvan joka tapauksessa. Mitä nyt Saarankin puheita on kuunnellut, niin hän kertoo tulleensa paljon onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi.

Vaikka ei näillä sanomisillaan suoranaisesti kehota ihmisiä lihoamaan, eikö välitä helposti sellaisen viestin että ylipaino on positiivista? Sitä en pidä kovin hyvänä asiana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmetyttää myös se, että vaakakapinan keulakuviksi on "hyväksytty" vain kaksi todella ylipainoista ihmistä. Helposti saa sen kuvan että ylipainosta yritettäisiin tehdä positiivista asiaa. Aivan sama onko se tämän kampanjan tarkoitus tai ei, näin on helppo ymmärtää.

Kuinka hyvä asia se on??

Käsittääkseni he ovat kaksi ystävystä joita häiritsi sama asia ja heillä oli yhteinen visio ja laittoivat kaksistaan projektin pystyyn. Eivät he käsittääkseni mitään euroviisuäänestystä käyneet läpi, eikä kukaan ole kieltänyt normaalipainoisia vaikuttamasta..

Ponttini oli ylipäätään se, että heidän kampanjastaan moni saa väärän kuvan joka tapauksessa. Mitä nyt Saarankin puheita on kuunnellut, niin hän kertoo tulleensa paljon onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi.

Vaikka ei näillä sanomisillaan suoranaisesti kehota ihmisiä lihoamaan, eikö välitä helposti sellaisen viestin että ylipaino on positiivista? Sitä en pidä kovin hyvänä asiana.

Ei hän sanonut tulleensa onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi. Vaan että hän oli onneton myös 50-kiloisena, ja lopulta päätti lopettaa kehonsa vihaamisen, kun se ei tuonut hänelle onnea eikä hoikkuuttakaan. Hän on sanonut että koettaa saada pääkopan kuntoon ja sitten istuttaa terveitä elintapoja. Eli pikkuisen eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmetyttää myös se, että vaakakapinan keulakuviksi on "hyväksytty" vain kaksi todella ylipainoista ihmistä. Helposti saa sen kuvan että ylipainosta yritettäisiin tehdä positiivista asiaa. Aivan sama onko se tämän kampanjan tarkoitus tai ei, näin on helppo ymmärtää.

Kuinka hyvä asia se on??

Käsittääkseni he ovat kaksi ystävystä joita häiritsi sama asia ja heillä oli yhteinen visio ja laittoivat kaksistaan projektin pystyyn. Eivät he käsittääkseni mitään euroviisuäänestystä käyneet läpi, eikä kukaan ole kieltänyt normaalipainoisia vaikuttamasta..

Ponttini oli ylipäätään se, että heidän kampanjastaan moni saa väärän kuvan joka tapauksessa. Mitä nyt Saarankin puheita on kuunnellut, niin hän kertoo tulleensa paljon onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi.

Vaikka ei näillä sanomisillaan suoranaisesti kehota ihmisiä lihoamaan, eikö välitä helposti sellaisen viestin että ylipaino on positiivista? Sitä en pidä kovin hyvänä asiana.

Ei hän sanonut tulleensa onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi. Vaan että hän oli onneton myös 50-kiloisena, ja lopulta päätti lopettaa kehonsa vihaamisen, kun se ei tuonut hänelle onnea eikä hoikkuuttakaan. Hän on sanonut että koettaa saada pääkopan kuntoon ja sitten istuttaa terveitä elintapoja. Eli pikkuisen eri asia.

Eipä. "Olen nyt paljon tasapainoisempi, onnellisempi ja rohkeampi. Tämän oivalluksen haluan jakaa muillekin: vaikka tekisit sen kaikista kauheimman asian, eli lihoisit, se ei ole katastrofi, eikä tee sinusta huonompaa ihmistä. Se on turha pelko."

Taisi siinä yhdessä Lihava Suomi -ohjelmassakin ihmetellä että jos hän on terve, miksi ei saisi olla ylipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmetyttää myös se, että vaakakapinan keulakuviksi on "hyväksytty" vain kaksi todella ylipainoista ihmistä. Helposti saa sen kuvan että ylipainosta yritettäisiin tehdä positiivista asiaa. Aivan sama onko se tämän kampanjan tarkoitus tai ei, näin on helppo ymmärtää.

Kuinka hyvä asia se on??

Käsittääkseni he ovat kaksi ystävystä joita häiritsi sama asia ja heillä oli yhteinen visio ja laittoivat kaksistaan projektin pystyyn. Eivät he käsittääkseni mitään euroviisuäänestystä käyneet läpi, eikä kukaan ole kieltänyt normaalipainoisia vaikuttamasta..

Ponttini oli ylipäätään se, että heidän kampanjastaan moni saa väärän kuvan joka tapauksessa. Mitä nyt Saarankin puheita on kuunnellut, niin hän kertoo tulleensa paljon onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi.

Vaikka ei näillä sanomisillaan suoranaisesti kehota ihmisiä lihoamaan, eikö välitä helposti sellaisen viestin että ylipaino on positiivista? Sitä en pidä kovin hyvänä asiana.

Ei hän sanonut tulleensa onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi. Vaan että hän oli onneton myös 50-kiloisena, ja lopulta päätti lopettaa kehonsa vihaamisen, kun se ei tuonut hänelle onnea eikä hoikkuuttakaan. Hän on sanonut että koettaa saada pääkopan kuntoon ja sitten istuttaa terveitä elintapoja. Eli pikkuisen eri asia.

Eipä. "Olen nyt paljon tasapainoisempi, onnellisempi ja rohkeampi. Tämän oivalluksen haluan jakaa muillekin: vaikka tekisit sen kaikista kauheimman asian, eli lihoisit, se ei ole katastrofi, eikä tee sinusta huonompaa ihmistä. Se on turha pelko."

Taisi siinä yhdessä Lihava Suomi -ohjelmassakin ihmetellä että jos hän on terve, miksi ei saisi olla ylipainoinen.

"Voit olla onnellinen ja voida hyvin siitä huolimatta, että olet lihava" EI OLE sama asia kuin "Lihavuus on terveellistä ja on hyvä asia olla lihava".

Jos joku sanoisi sinulle, että voi olla onnellinen ja tasapainoinen vaikka sairastaa diabetesta, niin tarkoittaako se että hän ihannoi diabetesta ja haluaa että kaikki muutkin saavat sen, eikä kannata edes yrittää saada oireitaan kuriin?

Mä en ymmärrä, miten vuonna 2017 voi vielä tuntea melkein henkilökohtaiseksi loukkaukseksi sen, jos lihava sanoo julkisuudessa, että itse asiassa hänen elämänsä on ihan hyvää ja tasapainoista. Miksi hän ei kehonsa muodon ja koon takia saisi sanoa sitä julkisesti? Miksi hänen kehonsa koko tekee siitä heti lihavuuden puolustamista? Eikö lihavalla ole oikeutta olla onnellinen ja tuntea olevansa, no, ihan tavallinen ihminen?

Ei se ole kansanterveydellinen uhka, ei se ole lihavuuden ihannointia. Laihdutuskin käy paljon helpommaksi, kun pystyy ensin hyväksymään itsensä. Meillä olisi paljon vähemmän normaalipainoisia, jos ei lihavuus ja mässäily aiheuttaisi niin paljon häpeää, salailua ja syyllistämistä. Olen siitä aivan varma, ja tutkimukset viittaavat samaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmetyttää myös se, että vaakakapinan keulakuviksi on "hyväksytty" vain kaksi todella ylipainoista ihmistä. Helposti saa sen kuvan että ylipainosta yritettäisiin tehdä positiivista asiaa. Aivan sama onko se tämän kampanjan tarkoitus tai ei, näin on helppo ymmärtää.

Kuinka hyvä asia se on??

Käsittääkseni he ovat kaksi ystävystä joita häiritsi sama asia ja heillä oli yhteinen visio ja laittoivat kaksistaan projektin pystyyn. Eivät he käsittääkseni mitään euroviisuäänestystä käyneet läpi, eikä kukaan ole kieltänyt normaalipainoisia vaikuttamasta..

Ponttini oli ylipäätään se, että heidän kampanjastaan moni saa väärän kuvan joka tapauksessa. Mitä nyt Saarankin puheita on kuunnellut, niin hän kertoo tulleensa paljon onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi.

Vaikka ei näillä sanomisillaan suoranaisesti kehota ihmisiä lihoamaan, eikö välitä helposti sellaisen viestin että ylipaino on positiivista? Sitä en pidä kovin hyvänä asiana.

Ei hän sanonut tulleensa onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi. Vaan että hän oli onneton myös 50-kiloisena, ja lopulta päätti lopettaa kehonsa vihaamisen, kun se ei tuonut hänelle onnea eikä hoikkuuttakaan. Hän on sanonut että koettaa saada pääkopan kuntoon ja sitten istuttaa terveitä elintapoja. Eli pikkuisen eri asia.

Eipä. "Olen nyt paljon tasapainoisempi, onnellisempi ja rohkeampi. Tämän oivalluksen haluan jakaa muillekin: vaikka tekisit sen kaikista kauheimman asian, eli lihoisit, se ei ole katastrofi, eikä tee sinusta huonompaa ihmistä. Se on turha pelko."

Taisi siinä yhdessä Lihava Suomi -ohjelmassakin ihmetellä että jos hän on terve, miksi ei saisi olla ylipainoinen.

"Voit olla onnellinen ja voida hyvin siitä huolimatta, että olet lihava" EI OLE sama asia kuin "Lihavuus on terveellistä ja on hyvä asia olla lihava".

Jos joku sanoisi sinulle, että voi olla onnellinen ja tasapainoinen vaikka sairastaa diabetesta, niin tarkoittaako se että hän ihannoi diabetesta ja haluaa että kaikki muutkin saavat sen, eikä kannata edes yrittää saada oireitaan kuriin?

Mä en ymmärrä, miten vuonna 2017 voi vielä tuntea melkein henkilökohtaiseksi loukkaukseksi sen, jos lihava sanoo julkisuudessa, että itse asiassa hänen elämänsä on ihan hyvää ja tasapainoista. Miksi hän ei kehonsa muodon ja koon takia saisi sanoa sitä julkisesti? Miksi hänen kehonsa koko tekee siitä heti lihavuuden puolustamista? Eikö lihavalla ole oikeutta olla onnellinen ja tuntea olevansa, no, ihan tavallinen ihminen?

Ei se ole kansanterveydellinen uhka, ei se ole lihavuuden ihannointia. Laihdutuskin käy paljon helpommaksi, kun pystyy ensin hyväksymään itsensä. Meillä olisi paljon vähemmän normaalipainoisia, jos ei lihavuus ja mässäily aiheuttaisi niin paljon häpeää, salailua ja syyllistämistä. Olen siitä aivan varma, ja tutkimukset viittaavat samaan suuntaan.

EDIT siis tietysti enemmän normaalipainoisia. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmetyttää myös se, että vaakakapinan keulakuviksi on "hyväksytty" vain kaksi todella ylipainoista ihmistä. Helposti saa sen kuvan että ylipainosta yritettäisiin tehdä positiivista asiaa. Aivan sama onko se tämän kampanjan tarkoitus tai ei, näin on helppo ymmärtää.

Kuinka hyvä asia se on??

Käsittääkseni he ovat kaksi ystävystä joita häiritsi sama asia ja heillä oli yhteinen visio ja laittoivat kaksistaan projektin pystyyn. Eivät he käsittääkseni mitään euroviisuäänestystä käyneet läpi, eikä kukaan ole kieltänyt normaalipainoisia vaikuttamasta..

Ponttini oli ylipäätään se, että heidän kampanjastaan moni saa väärän kuvan joka tapauksessa. Mitä nyt Saarankin puheita on kuunnellut, niin hän kertoo tulleensa paljon onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi.

Vaikka ei näillä sanomisillaan suoranaisesti kehota ihmisiä lihoamaan, eikö välitä helposti sellaisen viestin että ylipaino on positiivista? Sitä en pidä kovin hyvänä asiana.

Ei hän sanonut tulleensa onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi. Vaan että hän oli onneton myös 50-kiloisena, ja lopulta päätti lopettaa kehonsa vihaamisen, kun se ei tuonut hänelle onnea eikä hoikkuuttakaan. Hän on sanonut että koettaa saada pääkopan kuntoon ja sitten istuttaa terveitä elintapoja. Eli pikkuisen eri asia.

Eipä. "Olen nyt paljon tasapainoisempi, onnellisempi ja rohkeampi. Tämän oivalluksen haluan jakaa muillekin: vaikka tekisit sen kaikista kauheimman asian, eli lihoisit, se ei ole katastrofi, eikä tee sinusta huonompaa ihmistä. Se on turha pelko."

Taisi siinä yhdessä Lihava Suomi -ohjelmassakin ihmetellä että jos hän on terve, miksi ei saisi olla ylipainoinen.

"Voit olla onnellinen ja voida hyvin siitä huolimatta, että olet lihava" EI OLE sama asia kuin "Lihavuus on terveellistä ja on hyvä asia olla lihava".

Jos joku sanoisi sinulle, että voi olla onnellinen ja tasapainoinen vaikka sairastaa diabetesta, niin tarkoittaako se että hän ihannoi diabetesta ja haluaa että kaikki muutkin saavat sen, eikä kannata edes yrittää saada oireitaan kuriin?

Mä en ymmärrä, miten vuonna 2017 voi vielä tuntea melkein henkilökohtaiseksi loukkaukseksi sen, jos lihava sanoo julkisuudessa, että itse asiassa hänen elämänsä on ihan hyvää ja tasapainoista. Miksi hän ei kehonsa muodon ja koon takia saisi sanoa sitä julkisesti? Miksi hänen kehonsa koko tekee siitä heti lihavuuden puolustamista? Eikö lihavalla ole oikeutta olla onnellinen ja tuntea olevansa, no, ihan tavallinen ihminen?

Ei se ole kansanterveydellinen uhka, ei se ole lihavuuden ihannointia. Laihdutuskin käy paljon helpommaksi, kun pystyy ensin hyväksymään itsensä. Meillä olisi paljon vähemmän normaalipainoisia, jos ei lihavuus ja mässäily aiheuttaisi niin paljon häpeää, salailua ja syyllistämistä. Olen siitä aivan varma, ja tutkimukset viittaavat samaan suuntaan.

EDIT siis tietysti enemmän normaalipainoisia. :D

kyllä muistelen esimerkiksi Saaran jotain ihan ensimmäisistä teksteistä jossa painotti että haluaa lopettaa vihaamisen. ei että haluaa pysyä lihavana / haluaa lihoa lisää.

Olisi hyvä kun näissä ulkonäköpaineissa ei aina ajateltaisi lihavuutta. Voi kokea muutenkin paineita ja rumuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä kun näissä ulkonäköpaineissa ei aina ajateltaisi lihavuutta. Voi kokea muutenkin paineita ja rumuutta.

Tästä olen samaa mieltä. Mullakin enemmän paineet koskee kasvojen "rumuutta" kuin kroppaa. 

Toisaalta on mun mielestä hyvä, että jos nyt joku asia on ekstranäkyvästi nostettu esille, niin se on juuri lihavuus, koska lihavuus on myös moraalisesti latautunut. Lihavuus on ainoa ulkonäön piirre joka yhdistetään jopa luonteenpiirteisiin.

Esim. epäonnistumiseen, elämänhallinnan puutteeseen, laiskuuteen, eli olet ns. huono ihminen jos olet lihava. Jos ajattelee näin, niin laihduttaminen on tosi vaikeaa, koska jos pitää itseään epäonnistuneena, niin miksi siinä tilanteessa ajattelisi että edes ansaitsee hyvää oloa ja terveyttä? 

Toivon silti että keskustelu monipuolistuu eli tulevaisuudessa puhutaan myös muunlaisista ulkonäköpaineista enemmän. Ja myös miesten ulkonäköpaineista!

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!

Mitä vittua ajat takaa?

Vihjaisiko kommentti jotenkin oman navan ympärillä pyörimiseen, mitä luulet??

Harmittaako, kun ei liikene sullekin huomiota? Sua niin näyttää muiden ongelmiin keskittyminen jostain syystä ärsyttävän. Jos sulla on kaikki hyvin itselläsi, "tyydy" osaasi äläkä valita, kun muiden ongelmiin kiinnitetään huomiota.

AP tässä moi,

Mä olen tottunut tähän. Onneksi perhe ja lähimmät ystävät ymmärtää, että mä en ihan oikeasti suurentele ahdistustani, oon yrittänyt tämän takia itsemurhaa ja jatkuva lääkitys päällä. Ja siis vaikka sanoin että olen tottunut, niin silti satuttaa aika todella paljon, kun joku tulee sanomaan, että haluan vain huomiota. Ja tämän sanon monen muunkin mun tunteman ruumiinkuvan häiriötä/syömishäiriötä sairastavan puolesta.

Ymmärrän täysin mitä joudut kärsimään. Olen itse hyvin pitkäaikaisen vakvan anoreksian sairastanut, enkä kai koskaan voi sanoa olevani terve sillä vanha kuvio istuu edelleen vaikka sitä jo hyvin hallitsenkin. Olen ihan aikuinen nainen, en mikään huomiota hakeva teini tms.

Tässä asiassa ei todellakaan ole kyse huomion hausta. Syömishäiriöt ovat tuskallisia ja henkeä uhkavia sairauksia. Itselleni tuo oman kehonkuvan häiriö on erittäin tuttu. pahimpina aikoina pystyin peilin edessä ihan oikeasti näkemään miten vatsani kasvoi valtavaksi, ja jouduin paniikkiin. Minulla ei ollut mitään, ei minkäänlaista käsitystä minkä kokoinen olen. Tunsin, kuvittelin ja uskoin olevani valtavan iso ja vieväni luvattoman paljon tilaa. Minun häiriöni keskittyi siis kehoni kokoon.

Minua syytettiin huomion hausta, että halusin olla "parempi" ja "kaunis" koska olin laiha. Että ylpeilin rautaisella itsekontrollillani kun kieltäydyin syömästä yhtään mitään. Minulla oli "prinsessatauti"! Kuitenkin koko ajan elin helvetissä josta en päässyt pois. Tiesin olevani ruma luisine kroppineni ja huonoine hiuksineni. Se ei kuitenkaan häirinnyt tippaakaan! Minua ei heilauttaneet sellaiset ulkonäkökysymykset, vain se, että halusi olla laiha laihempi laihin.  Että katoaisin kokonaan. Tuskaisena mietin itsemurhaa ja toivoin kuolemaa että pääsisin siitä inhottavasta (kuvitellusta mutta niin todellisesta) ihrakasasta eroon jonka tunsi vanginneen itseni. 

Mitä tulee kehopositiivisuuteen, minuakin häiritsee se, että jotenkin on määrätty että ylipaino ja lihavuus ovat "sallittuja" ja tavoiteltavia! Että hoikat ja laihat ovat sylkykuppeja ja vapaasti haukuttavia?! Miten se voi olla kehopositiivisuutta jos kuitenkin vain tietynlaiset kehot kuuluvat niihin "oikeisiin" ja positiivisiin? Minä omalla kohdallani en voi sanoa olevani positiivinen omaan kehooni nähden. Vahdin edelleen kiloja ja pelkään rasvaa. Olen kriittinen itseäni kohtaan.

Tämän halusin sanoa koska on niin tuttua tuo ap:n kertoma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmetyttää myös se, että vaakakapinan keulakuviksi on "hyväksytty" vain kaksi todella ylipainoista ihmistä. Helposti saa sen kuvan että ylipainosta yritettäisiin tehdä positiivista asiaa. Aivan sama onko se tämän kampanjan tarkoitus tai ei, näin on helppo ymmärtää.

Kuinka hyvä asia se on??

Käsittääkseni he ovat kaksi ystävystä joita häiritsi sama asia ja heillä oli yhteinen visio ja laittoivat kaksistaan projektin pystyyn. Eivät he käsittääkseni mitään euroviisuäänestystä käyneet läpi, eikä kukaan ole kieltänyt normaalipainoisia vaikuttamasta..

Ponttini oli ylipäätään se, että heidän kampanjastaan moni saa väärän kuvan joka tapauksessa. Mitä nyt Saarankin puheita on kuunnellut, niin hän kertoo tulleensa paljon onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi.

Vaikka ei näillä sanomisillaan suoranaisesti kehota ihmisiä lihoamaan, eikö välitä helposti sellaisen viestin että ylipaino on positiivista? Sitä en pidä kovin hyvänä asiana.

Ei hän sanonut tulleensa onnellisemmaksi sen jälkeen kun lihoi. Vaan että hän oli onneton myös 50-kiloisena, ja lopulta päätti lopettaa kehonsa vihaamisen, kun se ei tuonut hänelle onnea eikä hoikkuuttakaan. Hän on sanonut että koettaa saada pääkopan kuntoon ja sitten istuttaa terveitä elintapoja. Eli pikkuisen eri asia.

Eipä. "Olen nyt paljon tasapainoisempi, onnellisempi ja rohkeampi. Tämän oivalluksen haluan jakaa muillekin: vaikka tekisit sen kaikista kauheimman asian, eli lihoisit, se ei ole katastrofi, eikä tee sinusta huonompaa ihmistä. Se on turha pelko."

Taisi siinä yhdessä Lihava Suomi -ohjelmassakin ihmetellä että jos hän on terve, miksi ei saisi olla ylipainoinen.

"Voit olla onnellinen ja voida hyvin siitä huolimatta, että olet lihava" EI OLE sama asia kuin "Lihavuus on terveellistä ja on hyvä asia olla lihava".

Jos joku sanoisi sinulle, että voi olla onnellinen ja tasapainoinen vaikka sairastaa diabetesta, niin tarkoittaako se että hän ihannoi diabetesta ja haluaa että kaikki muutkin saavat sen, eikä kannata edes yrittää saada oireitaan kuriin?

Mä en ymmärrä, miten vuonna 2017 voi vielä tuntea melkein henkilökohtaiseksi loukkaukseksi sen, jos lihava sanoo julkisuudessa, että itse asiassa hänen elämänsä on ihan hyvää ja tasapainoista. Miksi hän ei kehonsa muodon ja koon takia saisi sanoa sitä julkisesti? Miksi hänen kehonsa koko tekee siitä heti lihavuuden puolustamista? Eikö lihavalla ole oikeutta olla onnellinen ja tuntea olevansa, no, ihan tavallinen ihminen?

Ei se ole kansanterveydellinen uhka, ei se ole lihavuuden ihannointia. Laihdutuskin käy paljon helpommaksi, kun pystyy ensin hyväksymään itsensä. Meillä olisi paljon vähemmän normaalipainoisia, jos ei lihavuus ja mässäily aiheuttaisi niin paljon häpeää, salailua ja syyllistämistä. Olen siitä aivan varma, ja tutkimukset viittaavat samaan suuntaan.

EDIT siis tietysti enemmän normaalipainoisia. :D

kyllä muistelen esimerkiksi Saaran jotain ihan ensimmäisistä teksteistä jossa painotti että haluaa lopettaa vihaamisen. ei että haluaa pysyä lihavana / haluaa lihoa lisää.

Mutta onko koskaan sanonut että haluaisi pudottaakkaan painoa?

https://i.pinimg.com/736x/c0/43/b0/c043b0555e4b822a406fbb4282ba02cb--lo…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!

Mitä vittua ajat takaa?

Vihjaisiko kommentti jotenkin oman navan ympärillä pyörimiseen, mitä luulet??

Harmittaako, kun ei liikene sullekin huomiota? Sua niin näyttää muiden ongelmiin keskittyminen jostain syystä ärsyttävän. Jos sulla on kaikki hyvin itselläsi, "tyydy" osaasi äläkä valita, kun muiden ongelmiin kiinnitetään huomiota.

AP tässä moi,

Mä olen tottunut tähän. Onneksi perhe ja lähimmät ystävät ymmärtää, että mä en ihan oikeasti suurentele ahdistustani, oon yrittänyt tämän takia itsemurhaa ja jatkuva lääkitys päällä. Ja siis vaikka sanoin että olen tottunut, niin silti satuttaa aika todella paljon, kun joku tulee sanomaan, että haluan vain huomiota. Ja tämän sanon monen muunkin mun tunteman ruumiinkuvan häiriötä/syömishäiriötä sairastavan puolesta.

Ymmärrän täysin mitä joudut kärsimään. Olen itse hyvin pitkäaikaisen vakvan anoreksian sairastanut, enkä kai koskaan voi sanoa olevani terve sillä vanha kuvio istuu edelleen vaikka sitä jo hyvin hallitsenkin. Olen ihan aikuinen nainen, en mikään huomiota hakeva teini tms.

Tässä asiassa ei todellakaan ole kyse huomion hausta. Syömishäiriöt ovat tuskallisia ja henkeä uhkavia sairauksia. Itselleni tuo oman kehonkuvan häiriö on erittäin tuttu. pahimpina aikoina pystyin peilin edessä ihan oikeasti näkemään miten vatsani kasvoi valtavaksi, ja jouduin paniikkiin. Minulla ei ollut mitään, ei minkäänlaista käsitystä minkä kokoinen olen. Tunsin, kuvittelin ja uskoin olevani valtavan iso ja vieväni luvattoman paljon tilaa. Minun häiriöni keskittyi siis kehoni kokoon.

Minua syytettiin huomion hausta, että halusin olla "parempi" ja "kaunis" koska olin laiha. Että ylpeilin rautaisella itsekontrollillani kun kieltäydyin syömästä yhtään mitään. Minulla oli "prinsessatauti"! Kuitenkin koko ajan elin helvetissä josta en päässyt pois. Tiesin olevani ruma luisine kroppineni ja huonoine hiuksineni. Se ei kuitenkaan häirinnyt tippaakaan! Minua ei heilauttaneet sellaiset ulkonäkökysymykset, vain se, että halusi olla laiha laihempi laihin.  Että katoaisin kokonaan. Tuskaisena mietin itsemurhaa ja toivoin kuolemaa että pääsisin siitä inhottavasta (kuvitellusta mutta niin todellisesta) ihrakasasta eroon jonka tunsi vanginneen itseni. 

Mitä tulee kehopositiivisuuteen, minuakin häiritsee se, että jotenkin on määrätty että ylipaino ja lihavuus ovat "sallittuja" ja tavoiteltavia! Että hoikat ja laihat ovat sylkykuppeja ja vapaasti haukuttavia?! Miten se voi olla kehopositiivisuutta jos kuitenkin vain tietynlaiset kehot kuuluvat niihin "oikeisiin" ja positiivisiin? Minä omalla kohdallani en voi sanoa olevani positiivinen omaan kehooni nähden. Vahdin edelleen kiloja ja pelkään rasvaa. Olen kriittinen itseäni kohtaan.

Tämän halusin sanoa koska on niin tuttua tuo ap:n kertoma.

Lihavat ovat aliedustettuina viihdebisneksessä, muotimaailmassa, jopa työelämässä tutkitusti hoikat menestyvät helpommin. Esim. sarjoissa lihavaa harvoin näytetään haluttavana tai johtaja-asemassa. Lihava on hauska, outo tai sääliteltävä. Joten meillä hoikilla on jo valmiiksi etulyöntiasema. Se, että lihaville annetaan tilaa näkyä myös, ei tee lihavuudesta tavoiteltavaa. Ylhäältä alaspäin on helppoa lyödä, mutta kun lyödään alhaalta ylöspäin, ei asiat niin vain muutukaan. Tietenkin jokaisen vartalomallin pitäisi olla yhtä hyväksyttävä, terveyspointti on asia erikseen.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!

Mitä vittua ajat takaa?

Vihjaisiko kommentti jotenkin oman navan ympärillä pyörimiseen, mitä luulet??

Harmittaako, kun ei liikene sullekin huomiota? Sua niin näyttää muiden ongelmiin keskittyminen jostain syystä ärsyttävän. Jos sulla on kaikki hyvin itselläsi, "tyydy" osaasi äläkä valita, kun muiden ongelmiin kiinnitetään huomiota.

AP tässä moi,

Mä olen tottunut tähän. Onneksi perhe ja lähimmät ystävät ymmärtää, että mä en ihan oikeasti suurentele ahdistustani, oon yrittänyt tämän takia itsemurhaa ja jatkuva lääkitys päällä. Ja siis vaikka sanoin että olen tottunut, niin silti satuttaa aika todella paljon, kun joku tulee sanomaan, että haluan vain huomiota. Ja tämän sanon monen muunkin mun tunteman ruumiinkuvan häiriötä/syömishäiriötä sairastavan puolesta.

Ymmärrän täysin mitä joudut kärsimään. Olen itse hyvin pitkäaikaisen vakvan anoreksian sairastanut, enkä kai koskaan voi sanoa olevani terve sillä vanha kuvio istuu edelleen vaikka sitä jo hyvin hallitsenkin. Olen ihan aikuinen nainen, en mikään huomiota hakeva teini tms.

Tässä asiassa ei todellakaan ole kyse huomion hausta. Syömishäiriöt ovat tuskallisia ja henkeä uhkavia sairauksia. Itselleni tuo oman kehonkuvan häiriö on erittäin tuttu. pahimpina aikoina pystyin peilin edessä ihan oikeasti näkemään miten vatsani kasvoi valtavaksi, ja jouduin paniikkiin. Minulla ei ollut mitään, ei minkäänlaista käsitystä minkä kokoinen olen. Tunsin, kuvittelin ja uskoin olevani valtavan iso ja vieväni luvattoman paljon tilaa. Minun häiriöni keskittyi siis kehoni kokoon.

Minua syytettiin huomion hausta, että halusin olla "parempi" ja "kaunis" koska olin laiha. Että ylpeilin rautaisella itsekontrollillani kun kieltäydyin syömästä yhtään mitään. Minulla oli "prinsessatauti"! Kuitenkin koko ajan elin helvetissä josta en päässyt pois. Tiesin olevani ruma luisine kroppineni ja huonoine hiuksineni. Se ei kuitenkaan häirinnyt tippaakaan! Minua ei heilauttaneet sellaiset ulkonäkökysymykset, vain se, että halusi olla laiha laihempi laihin.  Että katoaisin kokonaan. Tuskaisena mietin itsemurhaa ja toivoin kuolemaa että pääsisin siitä inhottavasta (kuvitellusta mutta niin todellisesta) ihrakasasta eroon jonka tunsi vanginneen itseni. 

Mitä tulee kehopositiivisuuteen, minuakin häiritsee se, että jotenkin on määrätty että ylipaino ja lihavuus ovat "sallittuja" ja tavoiteltavia! Että hoikat ja laihat ovat sylkykuppeja ja vapaasti haukuttavia?! Miten se voi olla kehopositiivisuutta jos kuitenkin vain tietynlaiset kehot kuuluvat niihin "oikeisiin" ja positiivisiin? Minä omalla kohdallani en voi sanoa olevani positiivinen omaan kehooni nähden. Vahdin edelleen kiloja ja pelkään rasvaa. Olen kriittinen itseäni kohtaan.

Tämän halusin sanoa koska on niin tuttua tuo ap:n kertoma.

Mä olen seurannut vaakakapinaa ja kehopositiivisuusilmiötä ja nimenomaan saanut käsityksen että kehopositiivisuus koskee kaikenkokoisia ja -näköisiä eikä pelkästään lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!

Mitä vittua ajat takaa?

Vihjaisiko kommentti jotenkin oman navan ympärillä pyörimiseen, mitä luulet??

Harmittaako, kun ei liikene sullekin huomiota? Sua niin näyttää muiden ongelmiin keskittyminen jostain syystä ärsyttävän. Jos sulla on kaikki hyvin itselläsi, "tyydy" osaasi äläkä valita, kun muiden ongelmiin kiinnitetään huomiota.

AP tässä moi,

Mä olen tottunut tähän. Onneksi perhe ja lähimmät ystävät ymmärtää, että mä en ihan oikeasti suurentele ahdistustani, oon yrittänyt tämän takia itsemurhaa ja jatkuva lääkitys päällä. Ja siis vaikka sanoin että olen tottunut, niin silti satuttaa aika todella paljon, kun joku tulee sanomaan, että haluan vain huomiota. Ja tämän sanon monen muunkin mun tunteman ruumiinkuvan häiriötä/syömishäiriötä sairastavan puolesta.

Ymmärrän täysin mitä joudut kärsimään. Olen itse hyvin pitkäaikaisen vakvan anoreksian sairastanut, enkä kai koskaan voi sanoa olevani terve sillä vanha kuvio istuu edelleen vaikka sitä jo hyvin hallitsenkin. Olen ihan aikuinen nainen, en mikään huomiota hakeva teini tms.

Tässä asiassa ei todellakaan ole kyse huomion hausta. Syömishäiriöt ovat tuskallisia ja henkeä uhkavia sairauksia. Itselleni tuo oman kehonkuvan häiriö on erittäin tuttu. pahimpina aikoina pystyin peilin edessä ihan oikeasti näkemään miten vatsani kasvoi valtavaksi, ja jouduin paniikkiin. Minulla ei ollut mitään, ei minkäänlaista käsitystä minkä kokoinen olen. Tunsin, kuvittelin ja uskoin olevani valtavan iso ja vieväni luvattoman paljon tilaa. Minun häiriöni keskittyi siis kehoni kokoon.

Minua syytettiin huomion hausta, että halusin olla "parempi" ja "kaunis" koska olin laiha. Että ylpeilin rautaisella itsekontrollillani kun kieltäydyin syömästä yhtään mitään. Minulla oli "prinsessatauti"! Kuitenkin koko ajan elin helvetissä josta en päässyt pois. Tiesin olevani ruma luisine kroppineni ja huonoine hiuksineni. Se ei kuitenkaan häirinnyt tippaakaan! Minua ei heilauttaneet sellaiset ulkonäkökysymykset, vain se, että halusi olla laiha laihempi laihin.  Että katoaisin kokonaan. Tuskaisena mietin itsemurhaa ja toivoin kuolemaa että pääsisin siitä inhottavasta (kuvitellusta mutta niin todellisesta) ihrakasasta eroon jonka tunsi vanginneen itseni. 

Mitä tulee kehopositiivisuuteen, minuakin häiritsee se, että jotenkin on määrätty että ylipaino ja lihavuus ovat "sallittuja" ja tavoiteltavia! Että hoikat ja laihat ovat sylkykuppeja ja vapaasti haukuttavia?! Miten se voi olla kehopositiivisuutta jos kuitenkin vain tietynlaiset kehot kuuluvat niihin "oikeisiin" ja positiivisiin? Minä omalla kohdallani en voi sanoa olevani positiivinen omaan kehooni nähden. Vahdin edelleen kiloja ja pelkään rasvaa. Olen kriittinen itseäni kohtaan.

Tämän halusin sanoa koska on niin tuttua tuo ap:n kertoma.

Mä olen seurannut vaakakapinaa ja kehopositiivisuusilmiötä ja nimenomaan saanut käsityksen että kehopositiivisuus koskee kaikenkokoisia ja -näköisiä eikä pelkästään lihavia.

Nimenomaan! Ja sen sijaan että harmittelee nykyisten keulakuvien hämärtävän liikkeen tarkoituksen, niin paras keino on itse osallistua ja laajentaa sen julkisuuskuvaa.

Internetin ja sosiaalisen median tutkitusti addiktoiva vaikutus

Ruokateollisuus, joka tuottaa pääosin huonolaatuisia, pitkälle prosessoituja ja siksi epäterveellisiä tuotteita

Em. ruokateollisuuden lobbaamat poliitikot, jotka vaikenevat em. ongelmasta

Media, joka kannustaa ulkonäkökeskeisyydellään erityisesti nuoria naisia pakkomielteiseen laihduttamiseen, pikadieetteihin ym. kokonaisvaltaisesti terveellisempiin elintapoihin siirtymisen sijaan

Siinä muutama syy siihen, miksi yhä useammilla on ongelmia painonsa kanssa. Näitä syitä on enemmänkin, mutta en nyt mainitse niitä, joista tämän palstan ylläpito ei halua meidän keskustelevan lainkaan.

"Kehopositiivisuuden" väittäminen sairaalloisen lihavuuden glorifioinniksi ja lihavien haukkuminen laiskoiksi on pelkkää huomion siirtämistä pois oikeista syistä. Ja nämä keskustelupalstojen "läskivihaajat" ovat hyödyllisiä idiootteja, jotka pelaavat nykytilanteesta hyötyvän eliitin pussiin.

Vierailija kirjoitti:

Internetin ja sosiaalisen median tutkitusti addiktoiva vaikutus

Ruokateollisuus, joka tuottaa pääosin huonolaatuisia, pitkälle prosessoituja ja siksi epäterveellisiä tuotteita

Em. ruokateollisuuden lobbaamat poliitikot, jotka vaikenevat em. ongelmasta

Media, joka kannustaa ulkonäkökeskeisyydellään erityisesti nuoria naisia pakkomielteiseen laihduttamiseen, pikadieetteihin ym. kokonaisvaltaisesti terveellisempiin elintapoihin siirtymisen sijaan

Siinä muutama syy siihen, miksi yhä useammilla on ongelmia painonsa kanssa. Näitä syitä on enemmänkin, mutta en nyt mainitse niitä, joista tämän palstan ylläpito ei halua meidän keskustelevan lainkaan.

"Kehopositiivisuuden" väittäminen sairaalloisen lihavuuden glorifioinniksi ja lihavien haukkuminen laiskoiksi on pelkkää huomion siirtämistä pois oikeista syistä. Ja nämä keskustelupalstojen "läskivihaajat" ovat hyödyllisiä idiootteja, jotka pelaavat nykytilanteesta hyötyvän eliitin pussiin.

Aha, sulla on tällainen kiva pikku salaliittoteoria. "Nykytilanteesta hyötyvä eliitti", loistava ilmaus kun ei ole mitään todellista tahoa jota voisi syyttää.

läskien tekosyyt on ihan uskomattomia

olisitte aika paljon hoikempia jos käyttäisitte tuon energian liikuntaan sen sijaan että keksitte yhä hullumpia tekosyitä