Lue keskustelun säännöt.
Minäpä kerron, mihin kehopositiivisuutta tarvitaan
07.11.2017 |
Sairastan ruumiinkuvan häiriötä ja olen toipunut myös anoreksiasta.
Suhtaudun pakkomielteisesti ulkonäkööni, se vie tuhottomasti energiaa harrastuksilta, töiltä ja ystäviltä. Näen itseni hirvittävän rumana, liian isona, vaikka olen (kai) ihan normaalikokoinen, en oikeastaan tiedä koska en hahmota itseäni realistisesti.
Kun joku ottaa minusta kuvaa, sydämen syke kiihtyy. Usein kuvat nähdessäni tulen fyysisesti pahoinvoivaksi. Eilen pilasin kokonaisen päivän sillä että itkin omaa rumuuttani, kun näin itsestäni otetun kuvan.
Taustalla on päiväkodista lukioon kestänyt kiusaaminen, ulkonäön jatkuva haukkuminen ja alaslyöminen, äiti joka opetti että ilman kaunista ulkomuotoa et ole mitään. En todellakaan ole valinnut pakkomielteitäni itse. Ne tekevät elämästä helvettiä, enkä tahdo elää näin.
Eli kun sanotte että kehopositiivisuus on höttöä, niin voin sanoa, että minunlaiselleni ihmiselle tuo liike on todella voimauttava ja tervetullut. Vihdoinkin on julkisuudessa ihmisiä, jotka ymmärtävät, miten raadollisia ulkonäköpaineet voivat olla.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ovat mestareita keksimään tekosyitä, että miksi ei pitäisi laihduttaa. Ei se ole kehopositiivisuutta, että omaa kehoa kuritetaan syömällä roskaruokaa, karkkeja, suklaata, limsoja — ja syömällä niitä PALJON. Ei ole kehopositiivisuutta myöskään se, ettei liikunta kuulu omiin rutiineihin. Ja liikunta itsessäänhän ei ole ruokavaliota parempi laihdutuskeino, vaan sillä saadaan terve mieli ja kroppa.
Tämäkin ketju on ihan täynnä fat shamingia. Kuten nyt tämäkin kommentti. Oma vika, kun lihot. Tekosyitä. Huono elämänhallinta. Et jaksa edes liikkua läski.
Ja juuri tuo puhe on tutkimusten mukaan tehoton painonhallintakeino. Lihavat sättivät itseään jo valmiiksi lihavuudestaan - ja lihovat siksi lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oot varmaan tosi ruma
Kiitos sinä myös.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ovat mestareita keksimään tekosyitä, että miksi ei pitäisi laihduttaa. Ei se ole kehopositiivisuutta, että omaa kehoa kuritetaan syömällä roskaruokaa, karkkeja, suklaata, limsoja — ja syömällä niitä PALJON. Ei ole kehopositiivisuutta myöskään se, ettei liikunta kuulu omiin rutiineihin. Ja liikunta itsessäänhän ei ole ruokavaliota parempi laihdutuskeino, vaan sillä saadaan terve mieli ja kroppa.
Tämäkin ketju on ihan täynnä fat shamingia. Kuten nyt tämäkin kommentti. Oma vika, kun lihot. Tekosyitä. Huono elämänhallinta. Et jaksa edes liikkua läski.
Ja juuri tuo puhe on tutkimusten mukaan tehoton painonhallintakeino. Lihavat sättivät itseään jo valmiiksi lihavuudestaan - ja lihovat siksi lisää.
Mikä esim. on se juttu mikä estää lihavaa lähtemästä kävelylle? Ihan totta hei... Kyllä ne lihavatkin osaa tekosyitä keksiä.
Ei kehopositiivisuus ole mitään höttöä. Se on tiukkaa asiaa. Hyvä juttu, että tämä kampanja aloitettiin - saadaan viimein Taco Bell Suomeen! Jos se Jenni ja hänen pikku ystävänsä tekevät vielä kovemmin töitä, saadaan vielä Dunkin' Donuts!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehopositiivisuudessa ei minusta ole mitään vikaa. Ongelma on tietenkin, että sen keulakuvina on sairaan ylipainoisia, eikä paljon muunlaisia. Siis keskivertokuluttajalle näkyviä keulakuvia. Toki varmasti on muitakin, jotka ovat tunnettuja niille, jotka asian ympärillä muutenkin pyörivät.
Olen itse sitä mieltä, että monet ihmiset sairastuttavat itse itseään yksinkertaisesti olemalla tylsistyneitä. Ihmismieli kaipaa tekemistä, ja jos sitä ei ole, alkaa ajatukset pyöriä jonkun sivuseikan ympärillä, mitä kuvastavat monet nykyhetken ilmiöt: lasten merkkivaate buumi; bikini fitness, belfiet; karppaus, vegaanius, viljattomuus ja muut ruokavalio buumit.
Sairaat ovat asia erikseen, mutta väittäisin, että monet saisivat ainakin oikeaa helpostusta näihin oireisiinsa ihan vaan "normaalilla elämällä" joka sisältäisi pääosin muiden (läheisten) ihmisten seurassa olemista, ulkoilua ja ulkoaktiviteetteja, kotiaskareita ja hieman opiskelua tms aivotyötä. Siis koko päivän, joka päivä näitä. Erityisesti muiden, rakkaiden ihmisten seuraa. En usko, että ihmisille on terveellistä olla päivät pitkät joko ihmisvilinässä tai yksin. Niin, ettei sitä energiaa riittäisi ihan niin paljon kehittää ongelmia ja tutkailla niin hirveän tarkasti sitä omaa kehoa/ruokavaliota/ulkonäköä.
Minusta nykyhetken elämäntyyli sairastuttaa. Ihmisten pitäisi pyrkiä pois sellaisesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ovat mestareita keksimään tekosyitä, että miksi ei pitäisi laihduttaa. Ei se ole kehopositiivisuutta, että omaa kehoa kuritetaan syömällä roskaruokaa, karkkeja, suklaata, limsoja — ja syömällä niitä PALJON. Ei ole kehopositiivisuutta myöskään se, ettei liikunta kuulu omiin rutiineihin. Ja liikunta itsessäänhän ei ole ruokavaliota parempi laihdutuskeino, vaan sillä saadaan terve mieli ja kroppa.
Tämäkin ketju on ihan täynnä fat shamingia. Kuten nyt tämäkin kommentti. Oma vika, kun lihot. Tekosyitä. Huono elämänhallinta. Et jaksa edes liikkua läski.
Ja juuri tuo puhe on tutkimusten mukaan tehoton painonhallintakeino. Lihavat sättivät itseään jo valmiiksi lihavuudestaan - ja lihovat siksi lisää.
Mikä esim. on se juttu mikä estää lihavaa lähtemästä kävelylle? Ihan totta hei... Kyllä ne lihavatkin osaa tekosyitä keksiä.
Vakavissani ja mielenkiinnosta siis kysyin. Alapeukut ei ihan riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ovat mestareita keksimään tekosyitä, että miksi ei pitäisi laihduttaa. Ei se ole kehopositiivisuutta, että omaa kehoa kuritetaan syömällä roskaruokaa, karkkeja, suklaata, limsoja — ja syömällä niitä PALJON. Ei ole kehopositiivisuutta myöskään se, ettei liikunta kuulu omiin rutiineihin. Ja liikunta itsessäänhän ei ole ruokavaliota parempi laihdutuskeino, vaan sillä saadaan terve mieli ja kroppa.
Tämäkin ketju on ihan täynnä fat shamingia. Kuten nyt tämäkin kommentti. Oma vika, kun lihot. Tekosyitä. Huono elämänhallinta. Et jaksa edes liikkua läski.
Ja juuri tuo puhe on tutkimusten mukaan tehoton painonhallintakeino. Lihavat sättivät itseään jo valmiiksi lihavuudestaan - ja lihovat siksi lisää.
Mikä esim. on se juttu mikä estää lihavaa lähtemästä kävelylle? Ihan totta hei... Kyllä ne lihavatkin osaa tekosyitä keksiä.
Vakavissani ja mielenkiinnosta siis kysyin. Alapeukut ei ihan riitä.
Tässä taas mennään ihan ohi kehopositiivisuuden alkuperäisen ajatuksen.
On toki myös niitä ylipainoisia, joita ei vain huvita eivätkä välitä, ja jotka ovat sitä mieltä, että ihan sama, minä saan olla sen kokoinen kuin olen, eikä ole koskaan ollut kehonkuvan kanssa ongelmia. Mutta en millään jaksa uskoa, että he ovat niitä, jotka ovat kehopositiivisuusliikkeen keulakuvina. Jos heillä ei ole koskaan ollut ongelmia olla omissa nahoissaan, eiväthän he sitä tsemppausta tarvitsekaan.
Jos sen sijaan suhde ruokaan ja liikuntaan ja omaan kehoon on vääristynyt, häpeää lihavuuttaan, kokee ulkonäköpaineet raskaaksi, kokee olevansa epäonnistunut ihminen lihavuutensa takia, ynnä muuta vastaavaa, ei enää siinä vaiheessa toimikaan. Silloin on alentavaa ja jopa loukkaavaa puhua enää "tekosyistä" jotka estävät laihtumisen. Siinä vaiheessa laihtumisen tiellä on nimittäin kokonainen kerros häpeää.
Tämä voi saada aikaiseksi esimerkiksi sen, että kun on ensin dieetillä kurittanut itseään ja sitten retkahtaakin syömään jäätelöä, ajatusmalli on tämä: "Ihan sama, olen paska ihminen ja kaikki on jo kuitenkin menetetty, joten mässäilen lisää." Lihavien syömishäiriöistä ei tiedetä vielä paljon mitään, kun syömishäiriöiden julkisuuskuva on pitkälti ollut kurittamista, ylilaihuutta, tunnollisia teinityttöjä. Se ei ole oikeasti koko totuus. Myös liikunta voi olla vastenmielistä, siitäkin voi tulla epäonnistunut olo, jos ei kunto kohoakaan tai hävettää olla treenivaatteissa, tulee syyllinen olo jos ei tulosta heti synny. Ja jokainen meistä pystyy takuulla samastumaan siihen, miten vaikeaa on ylläpitää liikuntaharrastusta, jos siitä ei nauti.
Kysymys teille kaikille joiden mielestä kehopositiivisuus "tekee ylilihavuudesta hyväksyttävää".
Miksi minä ja moni tuntemani syömishäiriötä sairastava hoikka normaalipainoinen ihminen kokisi kehopositiivisuuden ja jopa Jennyn ja Saaran julkisuudessa olon voimauttavaksi, jos ei se kerran koske meitä ollenkaan? Eihän me olla niitä, jotka halutaan itsellemme "tekosyitä olla lihava". Miettikää hetki. Miksi me rummutettaisiin kehopositiivisuutta, jos me ei kerran saada siitä mitään?
Ehkä se johtuukin siitä, että me olemme kaikki kurittaneet itseämme pakkoliikunnalla ja raivodieeteillä ja inhonneet kroppaamme. Ja haluamme sen loppumaan. Toissijaista on, olemmeko lihavia vai laihoja. Kaiken pitää alkaa siitä, että hyväksyy itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#kehopositiivisuus on vain yksi naisten herutuskeino jonkin muka hyvän asian verholla. Vain lievästi ylipainoiset herkkupeput laittelee instaan alusvaatekuvia muka #kehopositiivisuuden hengessä, vaikka oikeasti haluavat vain sen dopamiiniruiskeen kun äijät likettää ja laittaa "you so hot, lääh puuh" viestejä. Ei tuollainen narsismi ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Tekopyhää heruttelua koko touhu. Kukaan teistä pullukoista ei sitä paitsi näytä Ashley Grahamilta.
Vierailija kirjoitti:
#kehopositiivisuus on vain yksi naisten herutuskeino jonkin muka hyvän asian verholla. Vain lievästi ylipainoiset herkkupeput laittelee instaan alusvaatekuvia muka #kehopositiivisuuden hengessä, vaikka oikeasti haluavat vain sen dopamiiniruiskeen kun äijät likettää ja laittaa "you so hot, lääh puuh" viestejä. Ei tuollainen narsismi ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Tekopyhää heruttelua koko touhu. Kukaan teistä pullukoista ei sitä paitsi näytä Ashley Grahamilta.
Luepa toi mun viesti numero 30 ja vastaa kysymykseeni.
Sitä paitsi: jos selaat bodypositivity-hashtagia Instassa, siellä tulee vastaan ihan kaiken kokoisia. Aika alentavaa luulla, että naiset vuonna 2017 olisi vain miesten läähätysten perässä.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä täällä kai kovin moni ole ollutkaan sitä mieltä, että kehopositiivisuudessa aatteena olisi mitään vikaa. Se on erittäin hyvä. Vika on nyt näissä julkisuudessa olevissa keulakuvissa, jotka vääristävät perimmäisen aatteen.
En lukenut aikaisempaa keskustelua, mikä heissä on siis vikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#kehopositiivisuus on vain yksi naisten herutuskeino jonkin muka hyvän asian verholla. Vain lievästi ylipainoiset herkkupeput laittelee instaan alusvaatekuvia muka #kehopositiivisuuden hengessä, vaikka oikeasti haluavat vain sen dopamiiniruiskeen kun äijät likettää ja laittaa "you so hot, lääh puuh" viestejä. Ei tuollainen narsismi ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Tekopyhää heruttelua koko touhu. Kukaan teistä pullukoista ei sitä paitsi näytä Ashley Grahamilta.
Luepa toi mun viesti numero 30 ja vastaa kysymykseeni.
Sitä paitsi: jos selaat bodypositivity-hashtagia Instassa, siellä tulee vastaan ihan kaiken kokoisia. Aika alentavaa luulla, että naiset vuonna 2017 olisi vain miesten läähätysten perässä.
-AP
Olen sen verran selaillut instagramia että olen nähnyt näitä ihan normipainon rajoissa olevia heruttelijoita jotka yrittää "herättää keskustelua kauneusihanteista" seksikkäillä alusvaatekuvillaan. En ymmärrä miten tuollainen narsismi voi tehdä kenenkään mielenterveydelle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#kehopositiivisuus on vain yksi naisten herutuskeino jonkin muka hyvän asian verholla. Vain lievästi ylipainoiset herkkupeput laittelee instaan alusvaatekuvia muka #kehopositiivisuuden hengessä, vaikka oikeasti haluavat vain sen dopamiiniruiskeen kun äijät likettää ja laittaa "you so hot, lääh puuh" viestejä. Ei tuollainen narsismi ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Tekopyhää heruttelua koko touhu. Kukaan teistä pullukoista ei sitä paitsi näytä Ashley Grahamilta.
Luepa toi mun viesti numero 30 ja vastaa kysymykseeni.
Sitä paitsi: jos selaat bodypositivity-hashtagia Instassa, siellä tulee vastaan ihan kaiken kokoisia. Aika alentavaa luulla, että naiset vuonna 2017 olisi vain miesten läähätysten perässä.
-AP
Olen sen verran selaillut instagramia että olen nähnyt näitä ihan normipainon rajoissa olevia heruttelijoita jotka yrittää "herättää keskustelua kauneusihanteista" seksikkäillä alusvaatekuvillaan. En ymmärrä miten tuollainen narsismi voi tehdä kenenkään mielenterveydelle hyvää.
Eli on ylipainon rajalla olevia naisia, joille kehopositiivisuus on "herutuskeino" = tämä tarkoittaa, että koko kehopositiivisuusliike, aktiivinen kampanjointi sen ympärillä, kaikki tämä keskustelu, on pelkkä herutuskeino eikä mitään muuta?
Entä aloittajan tapaus? Onko sekin, että kokee että on saanut helpotusta vuosikausien kehovihaan, pelkkää narsismia ja herutusta miesten edessä?
Perehdy vähän, ennen kuin dissaat laajaa liikettä joidenkin yksittäisten instaajien perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#kehopositiivisuus on vain yksi naisten herutuskeino jonkin muka hyvän asian verholla. Vain lievästi ylipainoiset herkkupeput laittelee instaan alusvaatekuvia muka #kehopositiivisuuden hengessä, vaikka oikeasti haluavat vain sen dopamiiniruiskeen kun äijät likettää ja laittaa "you so hot, lääh puuh" viestejä. Ei tuollainen narsismi ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Tekopyhää heruttelua koko touhu. Kukaan teistä pullukoista ei sitä paitsi näytä Ashley Grahamilta.
Luepa toi mun viesti numero 30 ja vastaa kysymykseeni.
Sitä paitsi: jos selaat bodypositivity-hashtagia Instassa, siellä tulee vastaan ihan kaiken kokoisia. Aika alentavaa luulla, että naiset vuonna 2017 olisi vain miesten läähätysten perässä.
-AP
Olen sen verran selaillut instagramia että olen nähnyt näitä ihan normipainon rajoissa olevia heruttelijoita jotka yrittää "herättää keskustelua kauneusihanteista" seksikkäillä alusvaatekuvillaan. En ymmärrä miten tuollainen narsismi voi tehdä kenenkään mielenterveydelle hyvää.
Eli on ylipainon rajalla olevia naisia, joille kehopositiivisuus on "herutuskeino" = tämä tarkoittaa, että koko kehopositiivisuusliike, aktiivinen kampanjointi sen ympärillä, kaikki tämä keskustelu, on pelkkä herutuskeino eikä mitään muuta?
Entä aloittajan tapaus? Onko sekin, että kokee että on saanut helpotusta vuosikausien kehovihaan, pelkkää narsismia ja herutusta miesten edessä?
Perehdy vähän, ennen kuin dissaat laajaa liikettä joidenkin yksittäisten instaajien perusteella.
No nämä heruttelijat on usein just niitä jotka nostetaan otsikoihin, esim. iltapäivälehtiin. Sama juttu joidenkin Ashley Grahameiden kurvien ihannointi. Hän on poikkeuksellisen kaunis kasvoiltaan ja paino jakautunut muutenkin tiimalasimalliin. Miten hänen photoshopattujen kuvien (joista on selluliitit poistettu) katselu piristää ketään, kun harva näyttää niin hyvältä muutenkaan? Ylipäätään kaikki nämä somejutut tekee vain enemmän hallaa ihmisten itsetunnolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#kehopositiivisuus on vain yksi naisten herutuskeino jonkin muka hyvän asian verholla. Vain lievästi ylipainoiset herkkupeput laittelee instaan alusvaatekuvia muka #kehopositiivisuuden hengessä, vaikka oikeasti haluavat vain sen dopamiiniruiskeen kun äijät likettää ja laittaa "you so hot, lääh puuh" viestejä. Ei tuollainen narsismi ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Tekopyhää heruttelua koko touhu. Kukaan teistä pullukoista ei sitä paitsi näytä Ashley Grahamilta.
Luepa toi mun viesti numero 30 ja vastaa kysymykseeni.
Sitä paitsi: jos selaat bodypositivity-hashtagia Instassa, siellä tulee vastaan ihan kaiken kokoisia. Aika alentavaa luulla, että naiset vuonna 2017 olisi vain miesten läähätysten perässä.
-AP
Olen sen verran selaillut instagramia että olen nähnyt näitä ihan normipainon rajoissa olevia heruttelijoita jotka yrittää "herättää keskustelua kauneusihanteista" seksikkäillä alusvaatekuvillaan. En ymmärrä miten tuollainen narsismi voi tehdä kenenkään mielenterveydelle hyvää.
Eli on ylipainon rajalla olevia naisia, joille kehopositiivisuus on "herutuskeino" = tämä tarkoittaa, että koko kehopositiivisuusliike, aktiivinen kampanjointi sen ympärillä, kaikki tämä keskustelu, on pelkkä herutuskeino eikä mitään muuta?
Entä aloittajan tapaus? Onko sekin, että kokee että on saanut helpotusta vuosikausien kehovihaan, pelkkää narsismia ja herutusta miesten edessä?
Perehdy vähän, ennen kuin dissaat laajaa liikettä joidenkin yksittäisten instaajien perusteella.No nämä heruttelijat on usein just niitä jotka nostetaan otsikoihin, esim. iltapäivälehtiin. Sama juttu joidenkin Ashley Grahameiden kurvien ihannointi. Hän on poikkeuksellisen kaunis kasvoiltaan ja paino jakautunut muutenkin tiimalasimalliin. Miten hänen photoshopattujen kuvien (joista on selluliitit poistettu) katselu piristää ketään, kun harva näyttää niin hyvältä muutenkaan? Ylipäätään kaikki nämä somejutut tekee vain enemmän hallaa ihmisten itsetunnolle.
Olen ihan samaa mieltä kyllä siitä, että painopiste on vinksahtanut. Onko sallittua olla kasvoiltaan "ruma" ja liikkeen keulakuvana? Ei ole ainakaan pahemmin näkynyt. Kuten ei miehiäkään.
Mun kritiikki koski lähinnä sitä, että itse aatetta ei pitäisi sekoittaa siihen ja kokonaan dissata maanrakoon sillä perusteella, millaisia ne keulakuvat sattuu olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#kehopositiivisuus on vain yksi naisten herutuskeino jonkin muka hyvän asian verholla. Vain lievästi ylipainoiset herkkupeput laittelee instaan alusvaatekuvia muka #kehopositiivisuuden hengessä, vaikka oikeasti haluavat vain sen dopamiiniruiskeen kun äijät likettää ja laittaa "you so hot, lääh puuh" viestejä. Ei tuollainen narsismi ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Tekopyhää heruttelua koko touhu. Kukaan teistä pullukoista ei sitä paitsi näytä Ashley Grahamilta.
Luepa toi mun viesti numero 30 ja vastaa kysymykseeni.
Sitä paitsi: jos selaat bodypositivity-hashtagia Instassa, siellä tulee vastaan ihan kaiken kokoisia. Aika alentavaa luulla, että naiset vuonna 2017 olisi vain miesten läähätysten perässä.
-AP
Olen sen verran selaillut instagramia että olen nähnyt näitä ihan normipainon rajoissa olevia heruttelijoita jotka yrittää "herättää keskustelua kauneusihanteista" seksikkäillä alusvaatekuvillaan. En ymmärrä miten tuollainen narsismi voi tehdä kenenkään mielenterveydelle hyvää.
Eli on ylipainon rajalla olevia naisia, joille kehopositiivisuus on "herutuskeino" = tämä tarkoittaa, että koko kehopositiivisuusliike, aktiivinen kampanjointi sen ympärillä, kaikki tämä keskustelu, on pelkkä herutuskeino eikä mitään muuta?
Entä aloittajan tapaus? Onko sekin, että kokee että on saanut helpotusta vuosikausien kehovihaan, pelkkää narsismia ja herutusta miesten edessä?
Perehdy vähän, ennen kuin dissaat laajaa liikettä joidenkin yksittäisten instaajien perusteella.No nämä heruttelijat on usein just niitä jotka nostetaan otsikoihin, esim. iltapäivälehtiin. Sama juttu joidenkin Ashley Grahameiden kurvien ihannointi. Hän on poikkeuksellisen kaunis kasvoiltaan ja paino jakautunut muutenkin tiimalasimalliin. Miten hänen photoshopattujen kuvien (joista on selluliitit poistettu) katselu piristää ketään, kun harva näyttää niin hyvältä muutenkaan? Ylipäätään kaikki nämä somejutut tekee vain enemmän hallaa ihmisten itsetunnolle.
Olen ihan samaa mieltä kyllä siitä, että painopiste on vinksahtanut. Onko sallittua olla kasvoiltaan "ruma" ja liikkeen keulakuvana? Ei ole ainakaan pahemmin näkynyt. Kuten ei miehiäkään.
Mun kritiikki koski lähinnä sitä, että itse aatetta ei pitäisi sekoittaa siihen ja kokonaan dissata maanrakoon sillä perusteella, millaisia ne keulakuvat sattuu olemaan.
Omaa itsetuntoaan ja syömishäiriöitään ei pitäisi hoitaa millään yleisen hyväksynnän hakemisella. Ei se itsetunto siitä paremmaksi tule kuin hetkellisesti, vaikka kaikki kehuisi että "oi miten ihanat kurvit sulla". Sitten vasta kun ymmärrät, että se itsetunto ei pitäisi perustua muiden hyväksyntään, niin alat olla oikeilla jäljillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ovat mestareita keksimään tekosyitä, että miksi ei pitäisi laihduttaa. Ei se ole kehopositiivisuutta, että omaa kehoa kuritetaan syömällä roskaruokaa, karkkeja, suklaata, limsoja — ja syömällä niitä PALJON. Ei ole kehopositiivisuutta myöskään se, ettei liikunta kuulu omiin rutiineihin. Ja liikunta itsessäänhän ei ole ruokavaliota parempi laihdutuskeino, vaan sillä saadaan terve mieli ja kroppa.
Tämäkin ketju on ihan täynnä fat shamingia. Kuten nyt tämäkin kommentti. Oma vika, kun lihot. Tekosyitä. Huono elämänhallinta. Et jaksa edes liikkua läski.
Ja juuri tuo puhe on tutkimusten mukaan tehoton painonhallintakeino. Lihavat sättivät itseään jo valmiiksi lihavuudestaan - ja lihovat siksi lisää.
Mikä esim. on se juttu mikä estää lihavaa lähtemästä kävelylle? Ihan totta hei... Kyllä ne lihavatkin osaa tekosyitä keksiä.
Vakavissani ja mielenkiinnosta siis kysyin. Alapeukut ei ihan riitä.
Tässä taas mennään ihan ohi kehopositiivisuuden alkuperäisen ajatuksen.
On toki myös niitä ylipainoisia, joita ei vain huvita eivätkä välitä, ja jotka ovat sitä mieltä, että ihan sama, minä saan olla sen kokoinen kuin olen, eikä ole koskaan ollut kehonkuvan kanssa ongelmia. Mutta en millään jaksa uskoa, että he ovat niitä, jotka ovat kehopositiivisuusliikkeen keulakuvina. Jos heillä ei ole koskaan ollut ongelmia olla omissa nahoissaan, eiväthän he sitä tsemppausta tarvitsekaan.
Jos sen sijaan suhde ruokaan ja liikuntaan ja omaan kehoon on vääristynyt, häpeää lihavuuttaan, kokee ulkonäköpaineet raskaaksi, kokee olevansa epäonnistunut ihminen lihavuutensa takia, ynnä muuta vastaavaa, ei enää siinä vaiheessa toimikaan. Silloin on alentavaa ja jopa loukkaavaa puhua enää "tekosyistä" jotka estävät laihtumisen. Siinä vaiheessa laihtumisen tiellä on nimittäin kokonainen kerros häpeää.
Tämä voi saada aikaiseksi esimerkiksi sen, että kun on ensin dieetillä kurittanut itseään ja sitten retkahtaakin syömään jäätelöä, ajatusmalli on tämä: "Ihan sama, olen paska ihminen ja kaikki on jo kuitenkin menetetty, joten mässäilen lisää." Lihavien syömishäiriöistä ei tiedetä vielä paljon mitään, kun syömishäiriöiden julkisuuskuva on pitkälti ollut kurittamista, ylilaihuutta, tunnollisia teinityttöjä. Se ei ole oikeasti koko totuus. Myös liikunta voi olla vastenmielistä, siitäkin voi tulla epäonnistunut olo, jos ei kunto kohoakaan tai hävettää olla treenivaatteissa, tulee syyllinen olo jos ei tulosta heti synny. Ja jokainen meistä pystyy takuulla samastumaan siihen, miten vaikeaa on ylläpitää liikuntaharrastusta, jos siitä ei nauti.
En minäkään nauti mutta käyn silti n. 5-6 kertaa viikossa tunnin kävelyllä. Koira on itseasiassa hyvä syy lähteä ulos vaikkei kiinnostaisi. Ja jos seurana on vielä mies, niin samahan se on istutaanko se tunti sohvalla vai kävelläänkö sekin aika. Ymmärrän sen ettei esim. salilla käynti ole kaikille se juttu (en itsekään käy), mutta eikö kävely ole muutenkin aika luontaista ihmiselle? Eikä siihen mitään treenivaatteita tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ovat mestareita keksimään tekosyitä, että miksi ei pitäisi laihduttaa. Ei se ole kehopositiivisuutta, että omaa kehoa kuritetaan syömällä roskaruokaa, karkkeja, suklaata, limsoja — ja syömällä niitä PALJON. Ei ole kehopositiivisuutta myöskään se, ettei liikunta kuulu omiin rutiineihin. Ja liikunta itsessäänhän ei ole ruokavaliota parempi laihdutuskeino, vaan sillä saadaan terve mieli ja kroppa.
Tämäkin ketju on ihan täynnä fat shamingia. Kuten nyt tämäkin kommentti. Oma vika, kun lihot. Tekosyitä. Huono elämänhallinta. Et jaksa edes liikkua läski.
Ja juuri tuo puhe on tutkimusten mukaan tehoton painonhallintakeino. Lihavat sättivät itseään jo valmiiksi lihavuudestaan - ja lihovat siksi lisää.
Mikä esim. on se juttu mikä estää lihavaa lähtemästä kävelylle? Ihan totta hei... Kyllä ne lihavatkin osaa tekosyitä keksiä.
Vakavissani ja mielenkiinnosta siis kysyin. Alapeukut ei ihan riitä.
Tässä taas mennään ihan ohi kehopositiivisuuden alkuperäisen ajatuksen.
On toki myös niitä ylipainoisia, joita ei vain huvita eivätkä välitä, ja jotka ovat sitä mieltä, että ihan sama, minä saan olla sen kokoinen kuin olen, eikä ole koskaan ollut kehonkuvan kanssa ongelmia. Mutta en millään jaksa uskoa, että he ovat niitä, jotka ovat kehopositiivisuusliikkeen keulakuvina. Jos heillä ei ole koskaan ollut ongelmia olla omissa nahoissaan, eiväthän he sitä tsemppausta tarvitsekaan.
Jos sen sijaan suhde ruokaan ja liikuntaan ja omaan kehoon on vääristynyt, häpeää lihavuuttaan, kokee ulkonäköpaineet raskaaksi, kokee olevansa epäonnistunut ihminen lihavuutensa takia, ynnä muuta vastaavaa, ei enää siinä vaiheessa toimikaan. Silloin on alentavaa ja jopa loukkaavaa puhua enää "tekosyistä" jotka estävät laihtumisen. Siinä vaiheessa laihtumisen tiellä on nimittäin kokonainen kerros häpeää.
Tämä voi saada aikaiseksi esimerkiksi sen, että kun on ensin dieetillä kurittanut itseään ja sitten retkahtaakin syömään jäätelöä, ajatusmalli on tämä: "Ihan sama, olen paska ihminen ja kaikki on jo kuitenkin menetetty, joten mässäilen lisää." Lihavien syömishäiriöistä ei tiedetä vielä paljon mitään, kun syömishäiriöiden julkisuuskuva on pitkälti ollut kurittamista, ylilaihuutta, tunnollisia teinityttöjä. Se ei ole oikeasti koko totuus. Myös liikunta voi olla vastenmielistä, siitäkin voi tulla epäonnistunut olo, jos ei kunto kohoakaan tai hävettää olla treenivaatteissa, tulee syyllinen olo jos ei tulosta heti synny. Ja jokainen meistä pystyy takuulla samastumaan siihen, miten vaikeaa on ylläpitää liikuntaharrastusta, jos siitä ei nauti.
En minäkään nauti mutta käyn silti n. 5-6 kertaa viikossa tunnin kävelyllä. Koira on itseasiassa hyvä syy lähteä ulos vaikkei kiinnostaisi. Ja jos seurana on vielä mies, niin samahan se on istutaanko se tunti sohvalla vai kävelläänkö sekin aika. Ymmärrän sen ettei esim. salilla käynti ole kaikille se juttu (en itsekään käy), mutta eikö kävely ole muutenkin aika luontaista ihmiselle? Eikä siihen mitään treenivaatteita tarvita.
Hyvä sinulle. Ilmeisesti psyykeesi on siis terve ja sinulla on mutkaton suhde kroppaasi. On eri asia sanoa "en oikein tykkää liikunnasta" (mihin joukkoon kuuluu aika moni) kuin että on esim. niin pahat angstit siitä että liikkumisesta tulee voimakkaita häpeän tuntemuksia ja angstia. Tämä oli juuri edellisen viestini pointti. Terveellinen syöminen, liikunta ja normaalipaino ei ole kaikille sitä että tuosta noin vain lenkille lähdin ja laihduin. Jos ei ole ollut itsellä mutkikasta suhdetta liikuntaan ja ruokaan niin on paha ruveta yleistämään. Itse siis olen normaalipainoinen mutta syömishäiriötausta ja pystyn hyvin samaistumaan niihin joille terveet elintavat eivät tule naps vain.
<3