Minäpä kerron, mihin kehopositiivisuutta tarvitaan

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus ei todellakaan ole ylipainon ihannointia, huoh. Varmasti jokainen ylipainoinen luopuisi ilomielin läskeistään, joillekkin se nyt vaan on ylivoimaisen vaikeaa. Silti ylipainoinen ihminen saa kokea itsensä hyväksi ja arvokkaaksi, elää hyvää elämää. Kaikilla meillä on joku heikko kohta, kaikkien heikot kohdat vaan ei näy ulospäin.

Ja nimenomaan jokaisen pitäisi tuntea itsensä hyväksi ja arvokkaaksi! Mä olen painanut 55-70kg ja aina näen peilistä itseni samanlaisena ja itseinhon määrä on vakio. Musta tuntuu että naisen ihmisarvo on ulkonäössä ja instagram-tykkäyksien määrässä ja mua jollain tavalla ahdistaa positiivinenkin ulkonäön kommentointi, koska se sisältää jonkun oletuksen siitä että tällaisena minun täytyy pysyä ollakseni hyvä, tai että siinä mun ulkonäössä on oikeastaan kaikki mitä mä olen ja vain se kiinnostaa yhtään ketään.

Kehopositiivisuutta todellakin tarvitaan, eikä se tarkoita sitä että kukaan ei enää pyrkisi terveelliseen elämään tai itselleen mukavaan painoon, vaan sitä että ei tarvitse käyttää suurta osaa elämästään ja ajastaan sen miettimiseen, onko juuri nyt tänä päivänä oikeuttettu edes olemaan olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista eniten ärsyttää että nämä "lihavuuden ihannoinnista" vaahtoavat ovat olevinaan vain huolestuneita toisten terveydestä ikäänkuin heitä kiinnostaisi terveys lainkaan, vaikka oikeasti heitä vaan vituttaa ylipainoiset ihmiset, syystä tai toisesta. Jos heitä kiinnostaisi terveys, he valittaisivat samalla tavalla myös hoikista ja normaalipainoisista sohvaperunoista ja pikaruoan mussuttajista.

Kas kummaa kun niistä uhriutujista 99% on läskejä. Normaalipainoinen sohvaperuna ei yritäkään uskotella muille elävänsä terveellisesti

Ei tässä ole uhriutumisesta kyse eikä mistään uskottelusta, vaan siitä, että vastataan kritiikkiin samalla mitalla. 

Jos sellainen ihminen, joka ei tunne sinua eikä elämäntilannettasi, haukkuisi sinua laiskaksi, epäonnistuneeksi tms. vain ulkomuotosi perusteella, tahtoisit varmaan kommentoida jotain takaisin.

Tämä uhriutumiskortti nostetaan aina esiin, kun asia-argumentit loppuvat kesken.

AP

Selkeästikään moni täällä ei ymmärrä sellaista lukiotason medialukutaitoon kuuluvaa käsitettä kuin REPRESENTAATIO. 

Se, kuka saa olla esillä ja millaisissa rooleissa, määrittää sitä, kenellä on valtaa, kuka on haluttava, tavoiteltava, arvostettu. Meidän mediaympäristössä ykkösasema on laihoilla ja hoikilla. Vähän samaan tapaan kuin valkoihoisella länsimaisella on enemmän tilaa ja enemmän vapautta valita roolinsa kuin tummaihoisilla. Ei tarvitse kuin katsoa vaikka elokuvia ja sarjoja, niin huomaa, että tummaihoinen esitetään usein alhaisemmassa asemassa - palvelijana, rikollisena jne... valkoihoinen voi olla myös näitä molempia, mutta 

Samaan tapaan lihava on usein koominen hahmo sarjoissa . Hän ei ole olemassa luonteensa kautta, vaan lihavuutensa kautta. Tämä kaikki muokkaa meidän käsityksiä lihavuudesta ja lihavista ja toki toiseenkin suuntaan meidän käsitykset peilautuu suoraan mediarepresentaatioissa.

Koska representaatio on jatkuvasti ollut tällaista, liitämme lihavuuteen määreitä jotka eivät ole kytköksissä siihen oikeastaan mitenkään. Kuten nyt tuon elämässä epäonnistumisen, köyhyyden, epäsiistiyden, alemmassa asemissa oleminen...

Hoikka samaan tapaan kuin vaaleaihoinenkin ovat niitä perusoletettuja, joiden olemassaoloa ei kyseenalaisteta heidän ulkomuotonsa tähden. 

Tämä ei herranen aika ole mitään salaliittoteoriaa, vaan aivan täysin peruskauraa esim. mediatutkimuksessa ja sosiaaliantropologiassa. Eikä tarvitse edes mennä mihinkään tutkimuksiin, vaan tämän pystyy näkemään ihan maalaisjärjelläkin.

Ja tästä samasta syystä on tärkeää, että kaikenkokoisia pääsee mediassa esiin kertomaan, että hei, mulla menee itse asiassa ihan hyvin, mä pystyn tekemään vaikka mitä, ja olen vielä ihan fiksu ihminenkin. Ihan samanarvoinen kuin te kaikki muutkin. Muuten meidän yhteiskunta on ja tulee aina olemaan sairas.

AP