Lue keskustelun säännöt.
Minäpä kerron, mihin kehopositiivisuutta tarvitaan
07.11.2017 |
Sairastan ruumiinkuvan häiriötä ja olen toipunut myös anoreksiasta.
Suhtaudun pakkomielteisesti ulkonäkööni, se vie tuhottomasti energiaa harrastuksilta, töiltä ja ystäviltä. Näen itseni hirvittävän rumana, liian isona, vaikka olen (kai) ihan normaalikokoinen, en oikeastaan tiedä koska en hahmota itseäni realistisesti.
Kun joku ottaa minusta kuvaa, sydämen syke kiihtyy. Usein kuvat nähdessäni tulen fyysisesti pahoinvoivaksi. Eilen pilasin kokonaisen päivän sillä että itkin omaa rumuuttani, kun näin itsestäni otetun kuvan.
Taustalla on päiväkodista lukioon kestänyt kiusaaminen, ulkonäön jatkuva haukkuminen ja alaslyöminen, äiti joka opetti että ilman kaunista ulkomuotoa et ole mitään. En todellakaan ole valinnut pakkomielteitäni itse. Ne tekevät elämästä helvettiä, enkä tahdo elää näin.
Eli kun sanotte että kehopositiivisuus on höttöä, niin voin sanoa, että minunlaiselleni ihmiselle tuo liike on todella voimauttava ja tervetullut. Vihdoinkin on julkisuudessa ihmisiä, jotka ymmärtävät, miten raadollisia ulkonäköpaineet voivat olla.
Kommentit (83)
Mielestäni kehopositiivisuus-liike on hieno asia joka auttaa kaltaisiasi ihmisiä, syöpäpotilaita, amputaatiopotilaita, vitiligopotilaita, happohyökkäysuhreja etc.
Siinä vaiheessa kun aletaan tehdä sairaalloisesta ylipainosta hienoa ja normaalia asiaa mennään metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av-palstalla ei kannata ottaa nokkiinsa alapeukuista.
-ex-bulimikko ja pakko-oirehäiriöinen
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kehopositiivisuus-liike on hieno asia joka auttaa kaltaisiasi ihmisiä, syöpäpotilaita, amputaatiopotilaita, vitiligopotilaita, happohyökkäysuhreja etc.
Siinä vaiheessa kun aletaan tehdä sairaalloisesta ylipainosta hienoa ja normaalia asiaa mennään metsään.
Ei siinä tehdä sairaalloisesta ylipainosta hienoa ja tavoiteltavaa vaan kannustetaan pois häpeästä, jojoilusta ja ankaruudesta. Joka koskee ihan kaikenkokoisia ihmisiä. Supertimmissä kunnossa olevakin saattaa olla tyytymätön kroppaansa.
Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!
Mitä vittua ajat takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kehopositiivisuus-liike on hieno asia joka auttaa kaltaisiasi ihmisiä, syöpäpotilaita, amputaatiopotilaita, vitiligopotilaita, happohyökkäysuhreja etc.
Siinä vaiheessa kun aletaan tehdä sairaalloisesta ylipainosta hienoa ja normaalia asiaa mennään metsään.
Ei siinä tehdä sairaalloisesta ylipainosta hienoa ja tavoiteltavaa vaan kannustetaan pois häpeästä, jojoilusta ja ankaruudesta. Joka koskee ihan kaikenkokoisia ihmisiä. Supertimmissä kunnossa olevakin saattaa olla tyytymätön kroppaansa.
Se on hyvä että kannustetaan pois vahingollisista dieettikierteistä ja häpeästä, mutta lopputulos tuntuu aina olevan "olen juuri hyvä tällaisena mitä olen, minun ei tarvitse muuttaa itsessäni mitään, voin syödä jatkossakin miten haluan".
Suomenkin tv:ssä nämä kehopositiivisuudesta saarnaavat ovat huomattavan ylipainoisia, joista jotkut vielä sanovat etteivät voi yrittää muuttaa syömistottumuuksiaan tai sairastuvat heti anoreksiaan/ahmimishäiriöön.
Eipä täällä kai kovin moni ole ollutkaan sitä mieltä, että kehopositiivisuudessa aatteena olisi mitään vikaa. Se on erittäin hyvä. Vika on nyt näissä julkisuudessa olevissa keulakuvissa, jotka vääristävät perimmäisen aatteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä täällä kai kovin moni ole ollutkaan sitä mieltä, että kehopositiivisuudessa aatteena olisi mitään vikaa. Se on erittäin hyvä. Vika on nyt näissä julkisuudessa olevissa keulakuvissa, jotka vääristävät perimmäisen aatteen.
Mä en maininnut esim. Jennyä ja Vaakakapinaa aloituksessa sanallakaan, mutta keskustelu lähti heti heihin ja ylipainoon.
Olen nähnyt täällä ja muualla niin monta keskustelunavausta, joissa on sanottu, että kehopositiivisuus on pelkkää höttöä ja siitä ei ole kenellekään apua. Uskon, että aika monelle on.
Eri asia sitten on, jos tahallaan ymmärtää hassusti ja alkaa puolustella epäterveellisiä valintoja kehopositiivisuuden nimissä. Se kun ei ole tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!
Mitä vittua ajat takaa?
Vihjaisiko kommentti jotenkin oman navan ympärillä pyörimiseen, mitä luulet??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!
Mitä vittua ajat takaa?
Vihjaisiko kommentti jotenkin oman navan ympärillä pyörimiseen, mitä luulet??
Vihjaatko, että mielenterveyshäiriötä sairastava on vain oman napansa ympärillä pyörijä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä täällä kai kovin moni ole ollutkaan sitä mieltä, että kehopositiivisuudessa aatteena olisi mitään vikaa. Se on erittäin hyvä. Vika on nyt näissä julkisuudessa olevissa keulakuvissa, jotka vääristävät perimmäisen aatteen.
Mä en maininnut esim. Jennyä ja Vaakakapinaa aloituksessa sanallakaan, mutta keskustelu lähti heti heihin ja ylipainoon.
Olen nähnyt täällä ja muualla niin monta keskustelunavausta, joissa on sanottu, että kehopositiivisuus on pelkkää höttöä ja siitä ei ole kenellekään apua. Uskon, että aika monelle on.
Eri asia sitten on, jos tahallaan ymmärtää hassusti ja alkaa puolustella epäterveellisiä valintoja kehopositiivisuuden nimissä. Se kun ei ole tarkoitus.
Niinpä, tuosta juuri on kyse. Eli aate itsessään on hyvä, mutta vaikka sinä et Jennyä ja co:ta maininnut, he ovat nyt julkisuudessa se näkyvä osa kehopositiivisuutta eli käytännössä se osa aatetta, jonka valtaväestö näkee. Ja he juuri vääristävät aatteen perimmäisen, todella hyvän ajatuksen. Ja juuri siksi monella onkin käsitys, että kyse olisi hötöstä tai lihavuuteen kannustamisesta. Itse aatteen osalta näin ei ole, mutta nuo keulakuvat valitettavasti antavat aatteesta julkisuuteen juurikin tämän vääristyneen kuvan. Jos halutaan, että ihmiset ymmärtävät aatteen oikeasti, pitää nuo Jenny & Saara kumppaneineen poistaa julkisuudesta ja tuoda oikeasti hyvät ja asialliset keulakuvat aatteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alma on silti laulajana täysin tusinasuttura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kehopositiivisuus-liike on hieno asia joka auttaa kaltaisiasi ihmisiä, syöpäpotilaita, amputaatiopotilaita, vitiligopotilaita, happohyökkäysuhreja etc.
Siinä vaiheessa kun aletaan tehdä sairaalloisesta ylipainosta hienoa ja normaalia asiaa mennään metsään.
Ei siinä tehdä sairaalloisesta ylipainosta hienoa ja tavoiteltavaa vaan kannustetaan pois häpeästä, jojoilusta ja ankaruudesta. Joka koskee ihan kaikenkokoisia ihmisiä. Supertimmissä kunnossa olevakin saattaa olla tyytymätön kroppaansa.
Se on hyvä että kannustetaan pois vahingollisista dieettikierteistä ja häpeästä, mutta lopputulos tuntuu aina olevan "olen juuri hyvä tällaisena mitä olen, minun ei tarvitse muuttaa itsessäni mitään, voin syödä jatkossakin miten haluan".
Suomenkin tv:ssä nämä kehopositiivisuudesta saarnaavat ovat huomattavan ylipainoisia, joista jotkut vielä sanovat etteivät voi yrittää muuttaa syömistottumuuksiaan tai sairastuvat heti anoreksiaan/ahmimishäiriöön.
Siis nämä Jenny+ ohjelman naisethan ovat JO, diagnosoidusti, syömishäiriöisiä. Niin kuin olen valitettavasti itsekin (lihavan ahmimishäiriö). Ja tässä vaiheessa se homma ei olekaan enää niin yksinkertaista että lihavuus on epäterveellistä ja rumaakin -> laihduta. Vaan se todellakin se laihdutus laukaisee pahemman syömishäiriöjakson, jolloin syöminen ei ole ollenkaan enää tietoisessa kontrollissa ja niinpä vaan lihoo, vaikka samaan aikaan koko ajan stressaa laihduttamisesta.
Itselleni on Syömishäiriökeskuksen psykologi kieltänyt toistaiseksi kaikenlaiset laihdutus- ja painonhallintayritykset. Näin, vaikka painoa on 104 kg, pituus 161 cm. Mutta kun vaan olen yrittänyt laihdutella 10 vuotta ja tänä aikana lihonut 30 kg, ja saanut syömishäiriön joka aiheuttaa täysin kontrolloimattomia ahmimiskohtauksia joissa lähes kuin kropasta irtautuneena katselen ahmimistani "sivusta", niin nyt pitää ensin mielen parantua, ja laihduttaminen on sille myrkkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kehopositiivisuus-liike on hieno asia joka auttaa kaltaisiasi ihmisiä, syöpäpotilaita, amputaatiopotilaita, vitiligopotilaita, happohyökkäysuhreja etc.
Siinä vaiheessa kun aletaan tehdä sairaalloisesta ylipainosta hienoa ja normaalia asiaa mennään metsään.
Ei siinä tehdä sairaalloisesta ylipainosta hienoa ja tavoiteltavaa vaan kannustetaan pois häpeästä, jojoilusta ja ankaruudesta. Joka koskee ihan kaikenkokoisia ihmisiä. Supertimmissä kunnossa olevakin saattaa olla tyytymätön kroppaansa.
Se on hyvä että kannustetaan pois vahingollisista dieettikierteistä ja häpeästä, mutta lopputulos tuntuu aina olevan "olen juuri hyvä tällaisena mitä olen, minun ei tarvitse muuttaa itsessäni mitään, voin syödä jatkossakin miten haluan".
Suomenkin tv:ssä nämä kehopositiivisuudesta saarnaavat ovat huomattavan ylipainoisia, joista jotkut vielä sanovat etteivät voi yrittää muuttaa syömistottumuuksiaan tai sairastuvat heti anoreksiaan/ahmimishäiriöön.
Siis nämä Jenny+ ohjelman naisethan ovat JO, diagnosoidusti, syömishäiriöisiä. Niin kuin olen valitettavasti itsekin (lihavan ahmimishäiriö). Ja tässä vaiheessa se homma ei olekaan enää niin yksinkertaista että lihavuus on epäterveellistä ja rumaakin -> laihduta. Vaan se todellakin se laihdutus laukaisee pahemman syömishäiriöjakson, jolloin syöminen ei ole ollenkaan enää tietoisessa kontrollissa ja niinpä vaan lihoo, vaikka samaan aikaan koko ajan stressaa laihduttamisesta.
Itselleni on Syömishäiriökeskuksen psykologi kieltänyt toistaiseksi kaikenlaiset laihdutus- ja painonhallintayritykset. Näin, vaikka painoa on 104 kg, pituus 161 cm. Mutta kun vaan olen yrittänyt laihdutella 10 vuotta ja tänä aikana lihonut 30 kg, ja saanut syömishäiriön joka aiheuttaa täysin kontrolloimattomia ahmimiskohtauksia joissa lähes kuin kropasta irtautuneena katselen ahmimistani "sivusta", niin nyt pitää ensin mielen parantua, ja laihduttaminen on sille myrkkyä.
Tämä on juuri se pointti, jota moni ei tunnu ymmärtävän.
Tiedän ihan faktana, että jos omalla anoreksiataustallani ryhtyisin joskus laihduttamaan, syömishäiriö puhkeaisi taas. Vaara on koko ajan olemassa. Se ei ole yhtään liioittelua, vaan 15 vuoden toipumisen ja uudelleen sairastumisien tuomaa itsetuntemusta.
En minä kutsu ainakaan kehu liian laihaa tai liian lihavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!
Mitä vittua ajat takaa?
Vihjaisiko kommentti jotenkin oman navan ympärillä pyörimiseen, mitä luulet??
Harmittaako, kun ei liikene sullekin huomiota? Sua niin näyttää muiden ongelmiin keskittyminen jostain syystä ärsyttävän. Jos sulla on kaikki hyvin itselläsi, "tyydy" osaasi äläkä valita, kun muiden ongelmiin kiinnitetään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minua, minä, minun, minä, minulle, minusta, MINÄ!
Mitä vittua ajat takaa?
Vihjaisiko kommentti jotenkin oman navan ympärillä pyörimiseen, mitä luulet??
Harmittaako, kun ei liikene sullekin huomiota? Sua niin näyttää muiden ongelmiin keskittyminen jostain syystä ärsyttävän. Jos sulla on kaikki hyvin itselläsi, "tyydy" osaasi äläkä valita, kun muiden ongelmiin kiinnitetään huomiota.
AP tässä moi,
Mä olen tottunut tähän. Onneksi perhe ja lähimmät ystävät ymmärtää, että mä en ihan oikeasti suurentele ahdistustani, oon yrittänyt tämän takia itsemurhaa ja jatkuva lääkitys päällä. Ja siis vaikka sanoin että olen tottunut, niin silti satuttaa aika todella paljon, kun joku tulee sanomaan, että haluan vain huomiota. Ja tämän sanon monen muunkin mun tunteman ruumiinkuvan häiriötä/syömishäiriötä sairastavan puolesta.
Lihavat ovat mestareita keksimään tekosyitä, että miksi ei pitäisi laihduttaa. Ei se ole kehopositiivisuutta, että omaa kehoa kuritetaan syömällä roskaruokaa, karkkeja, suklaata, limsoja — ja syömällä niitä PALJON. Ei ole kehopositiivisuutta myöskään se, ettei liikunta kuulu omiin rutiineihin. Ja liikunta itsessäänhän ei ole ruokavaliota parempi laihdutuskeino, vaan sillä saadaan terve mieli ja kroppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihan faktana, että jos omalla anoreksiataustallani ryhtyisin joskus laihduttamaan, syömishäiriö puhkeaisi taas. Vaara on koko ajan olemassa. Se ei ole yhtään liioittelua, vaan 15 vuoden toipumisen ja uudelleen sairastumisien tuomaa itsetuntemusta.
Ja tähän jatkona: ilmeisesti siis joidenkin kommentoijien mielestä anoreksiataustakin on vain tekosyy olla laihduttamatta.
Olen hoikka, joten mun on vielä helppoa sanoa, että laihduttaminen olisi mulle haitallista. Kaikki ymmärtää mitä ajan takaa ja nyökyttelee, kun sanon, että pitää olla lempeä itseleen.
Mutta auta armias, jos olisin ylipainoinen (syystä tai toisesta) ja sanoisin, että laihduttaminen olisi mulle haitallista, koska mulla on anoreksiatausta. Kaikki näkisi vain mun kilot ja sanoisivat, että oma vika kun paisutit itsesi.
Tekee huonoa ajatellakin. Tässä yksi aika hyvä syy taas, miksi kehopositiivisuudelle on tilausta.
Kiitos näistä alaspeukuista! Näin lisätään ymmärrystä mielenterveydestä.