Miksi ihmiset olivat niin paljon hoikempia 80-luvulla?

Ei ollut nettiä eikä kännyköitä,joten kaikki asiat piti hoitaa paikan päällä ja tämän vuoksi liikuntaa tuli enemmän.Kukaan ei kulkenut energiajuoma,Café latte tai välipala patukka kädessä eikä ylipäätään mitään välipala kulttuuria ollut eikä karkin tms syöminen ollut arki päivää .

Oli nakki-kioski ja carrols joissa käytiin juhlapäivänä jos silloinkaan ja mikä tärkeintä lapset olivat ulkona leikkimässä aamusta iltaan.

Koska silloin ihmisillä oli vielä ihan oikeata elämää.

Jos halusit jutella kaverin kanssa, mentiin sitä tapaamaan. Nykyään kommunikoidaan somen kautta. Sähköpostit, whatsupit, facet, instat ja muut on tehneet kasvokkain tapaamisen tarpeettomaksi. Olihan silloinkin puhelimet, mutta ainakaan omassa lapsuudenkodissani ei saanut puhua pitkiä puheluita, koska se oli kuulemma niin kallista. Kaverin tapaaminen oli se, jolloin pääsi juttelemaan muiden perheenjäsenten kuuntelematta vieressä.

Omassa nuoruudessani tavattiin kavereita ostarilla, luistelukentällä tmv, mutta yleensä se tapahtui ulkosalla säästä riippumatta. Pakkasessa hytistiin, mutta pakko siellä oli olla, kun muutkin olivat. Ei istuttu baareissa, koska se oli liian kallista. 

Muutama mäkkäri omassa nuoruudessani jo oli, mutta onhan pikaruokaloiden määrä huimasti lisääntynyt noista ajoista. Syominen ylipäätään on erilaista, koska eineksiä ja puolivalmiita on niin hurjat määrät nykyisin tarjolla.

Kasarilla väki söi huomattavasti useammin ihan tavallista kotiruokaa, ravintolaan mentiin pääsääntöisesti juhlistamaan jotain tiettyä päivää, kun se on monelle nykyään jopa vaihtoehto kotona syömiselle.

Ei ollut somee ja kansa ei istunut sisällä koneiden ääressä piti kesksiä jotakin muuta tekemistä jossa tuli myös liikuttua.

Vierailija kirjoitti:

Kasariaikojen elokuvia katsellessa huomaa että katukuvassakin näkyvät ihmiset (eli tavalliset kaduntallaajat) olivat hoikkia ja terveen näköisiä. Heidän kävelynsä oli myös sulavaa. Nykypäivän katukuvassa näkee paljon ylipainoisia ja jalkavaivaisia ihmisiä, jotka löntystävät, laahaavat, astuvat huonoilla kengillä linttaan, lyllertävät ja näyttävät melkeinpä rammoilta.

Mistä tämä johtuu?

Sillin syötiin paljon vähemmän lääkkeitä, joilla on lihottavia sivuvaikutuksia esim. antibiootteja. Silloin oli vähemmän stressiä. Silloin ei saatu eri ruuduista lihottavaa sinistä valoa tuntitolkulla. Silloin oli normaalimpaa kulkea jalan tai polkupyörällä pitempiä matkoja. Silloin TV:ssä oli niin vähän katsottavaa ettei sen ääressä viihtynyt. Silloin oli suhteellisesti huomattavasti vähemmän rahaa herkkuihin. Jo irtokarkkien osto viidellä markalla R-kioskilta tuntui luksukselta. Olin silloin nuori nainen ja kaikki ulkomaalainen tavara, esim. parfyymit jne olivat niin kalliita että olin mieluummin ilman herkkuja kuin ilman meikkejä ja parfyymia. T. 80-luvulla nuoruutensa elänyt

Kaupoissa ei ollut hyllyt vääränä erilaisia valmisruokia, sipsejä, karkkeja, erikoisoluita, pakastepitsoja... Syötiin peruskotiruokaa kotona ja leipää, ei jälkkäriä joka päivä, ei käyty lounasravintoloissa eikä koko ajan ulkona syömässä eikä juostu lattemukit kädessä ulkona. Äiti leipoi peruspullaa kotona.

Annoskoot ovat kasvaneet valtavasti myös, vertaa myös kahvikupeista mukeihin siirtyminen ja karkkiaskeista megamättöpusseihin. Ei vedetty light-limuja pleikkaa pelaten ja lapset menivät viideksi kotiin syömään ulkoleikkien jälkeen.

Antibioottejakin on vedetty surutta naamariin ja masennuslääkkeitä saa joka vaivaa. Autolla pääsee ja tietokoneella tehdään töitä 8h.päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut energiajuomia.

Ei ollut mutta limuja oli. Join kokista melkein joka päivä. Söin karkkia joka päivä.

Ruoka erilaista, somea ei ollut ja lisään että jopa tv.stä tuli kahdelta kanavalta useimmiten niin huonoa ohjelmaa että kävelin tai fillaroin muutaman kilometrin kavereita tapaamaan ja oltiin miltei aina ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että ainoa selitys on siinä että silloin ei vaan syöty niin paljon kuin nykyään? Ehkä silloin ei edes syöty kaikkia aterioita, ei ollut mitään "uuu mä kuolen nälkään jos en syö kahden tunnin välein". Ja varmaan myöskään mitään mättösyömisiä ei ollut niin kuin nyyään että joka viikonloppu vedetään napa ääriään myöten täyteen. Siis tämä on ainut mikä minusta voisi selittää asian. Koska nykyäänkin ihmiset jotka eivät koko ajan ole vetämässä ruokaa ovat hoikkia.

Silloin oli paljon ruoka tyyliin lihaa ruskeasta kastikkeessa perunoiden kera ja kaaliraastetta puolukoiden kera tai hyvänä päivänä porkkanaraastetta ananaksen tai rusinoiden kera. Ei niitä ruokia kovinkaan moni syönyt yhtään sen enempää kuin sen verran että nälkä lähti.

Yksi asia oli se, ettei silloin käytetty fruktoosi- tai glukoosisiirappia ruoassa. Ainoa siirappi oli samaa, mitä laitettiin piparkakkuihin ja sitä käytettiin kaalikääryleisiin. Muuten olisivat pitäneet hulluna, että esim. pinaattilettuihin tai -keittoon olisi laitettu siirappia. Setsuuristakaan moni ei pitänyt juuri sen makeuden vuoksi. Nyt vain harvat leivät ovat tehty ilman sokeria.

Ei ollut nykyisenlaisia lääkkeitäkään. Esim. nykyiset mielialalääkkeet. Painoin 54 kg, kun sain lääkereseptin ja siitä lihoin 70-kiloiseksi noin 16 vuodessa. Nyt olen vähentänyt lääkitystä reilusti ja paino on pudonnut lähelle 60 kiloa. Mielestäni lääke myös keräsi nestettä.

En ole koskaan liikkunut paljon enkä ole erityisemmin harrastanut liikuntaa, joten ainakaan omalla kohdalla liikunta ei ole vaikuttanut tähän.

80-luvulla ei tosiaan oltu niin ruokakeskeisiä kuin nykyään. Eikä ruoassa ollut läheskään niin paljon vaihtoehtoja kuin nyt. Nykyään vaikuttaa melkein kuin pidettäisiin outona, jos joku ei ole kiinnostunut opettelemaan uusia ruokareseptejä, kokeilemaan uusia makuja jne.

Muistatteko minkälainen historia tupakalla on?

Tupakan tullessa markkinoille siitä tuli todella suosittu. Jopa lääkärin vastaanotolla pistettiin tupakaksi.

Tätä jatkui pitkään kunnes ihmiset alkoivat sairastua keuhkosyöpään. Tutkimukset osoittivat että tupakka on merkittävä keuhkosyövän aiheuttaja. Tupakoinnista alettiin varoitella ja tupakointipaikkoja rajoittaa. Nykyisin ei tupakkaa saa polttaa juuri missään. Jostain syystä tupakointi onkin merkittävästi vähentynyt. Uuden sukupolven nuoret pitävät tupakointia idioottimaisena.

Veikkaan samoin käyvän nykyiselle lihavuusbuumille. Siihen voi mennä aikaa,sillä lihavuusbuumi on niin uusi juttu. Mutta aivan varmasti tulevaisuudessa lihavuusbuumi nähdään yhtä sairaana villityksenä kuin millaisena uusi sukupolvi näkee 70-luvun tupakointikulttuurin.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret oli ainakin normaalipainoisia, jotka nykyajan painoindeksin mukaan olisivat ylipainoisia. 80-luvulla ei niin tikkulaihoja nuoria näkynyt kuin nykyään, jos oli jollain tikkujalat, se oli luonnostaan sellainen, eikä itseään sellaiseksi muovannut. Useimmilla oli normaali tanakka varsi kuten suomalaisilla yleensä on, tikkujalat erittäin harvinaisia tuolloin.

Älä sekoita liikunnan muovaamia lihaksikkaita ja lihavia jalkoja keskenään. Silloin ei ollut lihaksettomia tikkujalkoja koska ihmiset liikkuivat enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko minkälainen historia tupakalla on?

Tupakan tullessa markkinoille siitä tuli todella suosittu. Jopa lääkärin vastaanotolla pistettiin tupakaksi.

Tätä jatkui pitkään kunnes ihmiset alkoivat sairastua keuhkosyöpään. Tutkimukset osoittivat että tupakka on merkittävä keuhkosyövän aiheuttaja. Tupakoinnista alettiin varoitella ja tupakointipaikkoja rajoittaa. Nykyisin ei tupakkaa saa polttaa juuri missään. Jostain syystä tupakointi onkin merkittävästi vähentynyt. Uuden sukupolven nuoret pitävät tupakointia idioottimaisena.

Veikkaan samoin käyvän nykyiselle lihavuusbuumille. Siihen voi mennä aikaa,sillä lihavuusbuumi on niin uusi juttu. Mutta aivan varmasti tulevaisuudessa lihavuusbuumi nähdään yhtä sairaana villityksenä kuin millaisena uusi sukupolvi näkee 70-luvun tupakointikulttuurin.

Tupakan osalta meni noin 50 vuotta siihen, että tupakan vaarallisuuteen alettiin uskoa. Fruktoosin haitallisuuden suhteen käy samoin. Tiedeyhteisö on tiennyt sokerin olevan vaarallista jo pitkän aikaa, silti sitä meille kaikin tavoin tuputetaan. Hyvä esimerkki on EU:n lobbarit, jotka saivat sokeriverot pois. Mikäli saa veikata, vuonna 2070 lihavuusepidemia alkaa hellittää.

Oman lapsuudenperheen syitä:

- Ruoka oli superankeaa. Lähes aina perunaa ja lihaa parissa muodossa (lihapullat, ruskea jauhelihakastike, joskus harvoin pihvi), kylkeen jokunen kurkku- ja tomaattiviipale. Eipä sitä kyllästyttävää aina samaa viitsinyt syödä "ylimääräistä"

- Ei todellakaan ollut mitään mitä napostella aterioiden välillä. Aamulla sai ruokaa, koulussa päivällä, kotona illalla sitä pottua ja lihaa. Edes hedelmiä ei meillä ollut yleensä tarjolla vapaasti, ja jääkaapista "närppimistä" äiti ei sietänyt. 

- Ravintoloissa ei käyty. Vanhempieni mielestä sellaiset oli rikkaiden ihmisten kotkotuksia. Itse kävin ekaa kertaa syömässä kodin tai koulun ulkopuolella kun olin yliopisto-opiskelija.

Hyvä keskustelu. 10-20 vuoden päästä ihmetellään, kuinkas tässä niin kävi, että lapset eivät enää liiku ja leiki ulkona, jo ala-asteelaisilla on niskat ja hartiat jumissa, kukaan (paitsi ne mummot jotka oli kasarilla nuoria) osaa kirjoittaa kaunokirjoitusta, perata kalaa, kutoa sukkia, keittää edes kananmunaa.

2040-luvulla kun vauva syntyy, sille avataan face ja Insta jo synnytyslaitoksella samalla kun saa sosiaaliturvatunnuksen. Tabletti on kiinnitettynä (tai ehkä jo vakiona) pinnasängyn reunassa.

Sokerin kulutuksen kasvu ei liene ainakaan syynä:

https://pbs.twimg.com/media/C7OfaOaVwAADwFB.jpg

Jauhoja, viljoja ja kasvirasvoja on syöty aina vain enemmän:

http://i.imgur.com/dFo3zit.png

Ihminen kuitenkin syö kalorilaskurinsa perusteella, joten jotain vikaa on monen ihmisen laskurissa. Mahdollisesti antibioottien aiheuttama haitta suolistomikrobistolle. Tai sitten vähentynyt liikunta sotkee laskuria. Todennäköisesti useampikin syy.

Siihen aikaan ruoanlaitto-ohjelmaksi riitti han Vanamo ja Kolmosen ohjelma eikä sitäkään nuoret ihmiset seuranneet. Äitini katsoi sitä. Minä en olisi jaksanut millään istua ja katsoa jotain ruoanlaitto-ohjelmaa.

Silloin laulajiltakin odotettiin laulutaitoa, se että oli keltainen tukka ja läski, ei riittänyt!

Liikuttiin, sekä ulkona että sisällä.. Piti nousta sohvalta vaihtamaan tv-kanavaa, piti mennä vastaamaan lankapuhelimeen, tai lähteä puhelinkioskiin soittamaan. Kaveria mentiin kysymään ulos ihan oven taakse soittaen ovikelloa, ei ollut kännykkää, videoita, pleikkareita eikä tietokoneita. Pyykit pestiin pesutuvassa, kun meillä ei ollut pyykkikonetta. Lähikauppaan mentiin pyörällä tai kävellen. Nykyajan lapset, nuoriso ja vanhemmatkin ovat lihavia, olen kiinnittänyt huomiota ihmetellen.

Jotain on tapahtunut, koska hoikat nyt ja hoikat silloin eivät näytä samalta. Hoikatkin tänä päivänä ovat jotenkin lihaisampia/turvonneempia/täyteläisempiä. Veikkaan muutamaksi tekijäksi lisääntyneen ravinnonsaannin ja vähemmän liikunnan lisäksi ruuan laadusta soijaa, maissia, fruktoosisiirappia, kasvurehulla ruokittua lihaa (joka kasvattaa syöjäänsä). 

Tupakkaan liittyen, tupakkahan vähentää myös ruokahalua. Ennen poltettiin paljon enemmän, syötiin vähemmän (kaikki söivät vähemmät, myös tupakoimattomat), ruoalla ei ollut sellaista ihmeellistä "joka päivä pakko olla herkkua" -asemaa, annoskoot olivat pienempiä, pikaruokapaikkoja oli vähemmän, liikuttiin enemmän jne. jne.