mies ei millään kykene seksiin kanssani, olen kuin "sisko"
voikohan tällaiselle mitään tehdä, vai onko ja pysyy?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikäköhän fyysinen kun kuitenkin pystyy jos "pakottaa" (mitä en enää tee) tai mikä se itsetunto-ongelma olisi?
Niin... Pakottaa... Ei kovinkaan eroottista eikä nautinnollista kummallekaan. Kannattaa keskustella miehen kanssa tästä ihan suoraan. Mieti myös oletko valmis seksittömään suhteeseen alle kolmikymppisenä. Tekeekö hyvää sinun itsetunnollesi tai ylipäätään hyvinvoinnillesi?
Omasta puolestani voin sanoa, että itse en ollut valmis. Oli oikea päätös erota. Ex-miehelläni oli pahoja seksuaalisuuteen liittyviä itsetunto-ongelmia eikä hänellä ollut kanssani samanlaista tarvetta seksille kuin minulla. Ero oli pakollinen, sillä yrityksistä huolimatta mies ei halunnut selvittää asiaa eikä keskustella hänen libidostaan tai puhua siitä että hän aina laukesi heti seksin aluksi, tai miten asiaa voisi hoitaa. Tilanne oli harmillinen, sillä pystyimme aina puhumaan kaikesta, paitsi seksiin liittyvistä ongelmista. En voinut elää seksittä loppuelämääni.
Toivottavasti pystytte puhumaan asiasta ihan oikeilla termeillä ja tuomaan esiin ne oikeat ongelmat joita lähteä selvittämään.
ihan ollaan yökaudet tuntitolkulla avoimesti juteltu ja syy on sanomani. olen pahoillani jos sinun miehesi ei pystynyt keskustelemaan "oikeista" syystä, mutta ei auta minua tai sinua, että projisoit minuun omaa tilannettasi.
Jos miehesi on yhtä sitoutunut jatkamaan suhteessa kuin sinä ja on avoin keskustelemaan, parisuhdeterapia olisi varmasti oikea osoite selvitellä seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia, siellä todennäköisesti ongelmaa saataisiin purettua.
Lääkitys. Käytätkö sinä e-pillereitä tai mies masennuslääkkeitä? Ja toinen norsu posliinikaupassa on ulkonäön muutokset. Valitettavasti. Oletko lihonnut viime aikoina? Epäilen kyllä vahvasti että mies on ihastunut toiseen. Sanoit että hänellä on korkea moraali. Ehkä ei sen takia voi harrastaa seksiä kun tuntee toista kohtaan vahvemmin.
Voisko miehellä olla testosteronivaje? Tai muu puutos, joka vie seksihalut?
Mies voi olla semmoinen hänellä voimakas libido, nainen enemmän tunteellinen, robotti-ominaisuus pelästyttää, niin se vaan on. Kaikki eivät tahdo ymmärtää tätä. Surullista kun hyväksytään kalseus, mielestäni ei ole järkeä jos ajatellaan ettei ole väliäkään. Fiksu ihminen ei loukkaannu kun kaikki eivät sovi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet avoimesti mistä johtuu? Mies ehkä haluaisi, muttei pysty.
Saasteet, lisäaineet yms. voivat aiheuttaa lisääntymiskyvyn häiriöitä.Seksi on paljon, muttei kaikki. Läheisyyttä, hellyyttä, hoivaa, huomiomista, huolenpitoa, rakkautta...
Onko seksi niin tärkeää, että voit hyljätä puolison? Kaikesta huolimatta hänellä on arvonsa vaikkei ihan kaikkeen pystykään.
Tämä aika on lisäksi seksihullua.Syy kuulema tuo, että ei tunnu oikealta, tunnun liian jotenkin tärkeältä (??), siskolta jne. Tiedän että esim. masturboi kuitenkin jne.
Meillä on kaikkea muuta, kaikkea luettelemaasi, paitsi seksiä.
Ei ole tärkeää, en halua hyljätä. Hän itse on tosin kokenut välillä, että katuukohan myöhemmin jos suhde jää tällaiseksi. Jos olisi olemassa muutakin.
Ollaan alle 30v
Alle 30 ja tilanne on tuo? Ei herranjestas, nyt kokoat itsekunnioitukses ja poistut takavasemmalle ja jätät miehen runkkaamaan ja haaveilemaan jostain superbabysta. Oot ihan liian nuori eläkeläiselämään. (Tiedän kyllä että eläkeläisilläkin voi olla viriili elämä. Kuitenkin monella on myös libido laskenut ja elämän prioriteetit voi olla siinä että jaksaa mennä golfaanaan polvileikkauksen jälkeen).
Siinä vaiheessa jos se puoliso on "kuin sisko" tai "kuin kämppis" niin ei pitäisi haitata, vaikka alkaa toimimaan kuin asuisi veljen tai kämppiksen kanssa yhdessä. Eli omat menot ja omat huvit, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Aika jännä kyllä, useimmille joille se puoliso on "kuin sisko" ei tällainen käykään. Miksikähän, jos kerran ei enää koe sitä toista puolisona?
Mies on kunnioittava, rakastava, huolehtiva ja lempeä sekä hauska ihminen, meillä ei vain ole seksiä. Se ei tee miehestä jotain roskaa, jonka voi vain heittää nurkkaan tai idioottia joka haaveilee bimboista. Kai mä nyt lähtisinkin, jos asia olisi noin. Meillä on kaikki ihan hemmetin hyvin, ideaalisti. Paitsi tuo.
No jos kerran kaikki on ihanasti, niin jatkakaa. Seuraavat 40-50 vuotta eläkeläisen elämää. Ei varmaankaan paha rasti, kun se on enemmän kuin on elettyä elämä takana.
Tosin todennäköisempää on, että sun ihana, lempeä ja kunnollinen miehesi lähtee ennen sitä sen naisen matkaan, joka ei tunnu siskolta vaan naiselta. Siinäpä mietit että kuka kohtelee ja ketä roskana.
PS itse mainitsit miehesi runkkaavan. Mitä luulet, haaveileeko hän masturboidessaan siskoista ja mummoista vaiko sittenkin kuumista mimmeistä?
no ymmärrä nyt tahallaan väärin. tarkoitin että en minä häntä pakota tässä olemaan, on vapaa lähtemään
Mutta olet valmis tuhlaamaan oman elämäsi, jos mies vaan odottelee parempaa ja pitää sinua itsestään selvänä 'kämppiksenä" siihen saakka.
Jos miehen libido olisi ongelma, tai ettei vaan seiso psyykkisistä tai fyysisistä syistä, hän ei runkkaisi. Hän ei vain halua Sinun kanssasi seksiä (koska kutsui sua siskoksi ja on tehnyt sen selväksi ettei halua juuri sinua). Kuitenkin haluja hänellä on. Eli nyt mietippä, mitä luulet alkaako mies elämään kanssasi loppuelämänsä seksitöntä elämää vai onko hän kanssasi siihen saakka kunnes löytää toisen naisen. Se ei ole mikään harvinaisuus, että ei vain haluta olla yksin ja vaihdetaan lennosta uuteen kumppaniin kun sopiva osuu kohdalle.
Sinä antaisit miehen mennä jos hän haluaa. Todennäköisesti jonain päivänä haluaa. Miksi sinä tuhlaat elämääsi siihen saakka ja annat miehen kohdella Sinua kuin roskaa?
Projisoi toki vihasi minuun ja ole miehesi rinnalla. Mutta älä ylläty, kun miehesi 1-10 vuoden sisällä lähtee "Mirkun" matkaan ja elää onnellisena. Samalla kun itse mietit, miten tuhlasit ne vuodet miehen kanssa, kun olisi vielä helppoa olla menevä. Yli 30 vuotiaana suunta on kiihtyvä alaspäin (yksilöllisin eroin) ja monilla painaa perheenperustamisvimma päälle. Siinä vaiheessa se uuden kumppanin etsiminen ja itsensä kerääminen pirstaleista vasta tuleekin olemaan hanurista.
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys. Käytätkö sinä e-pillereitä tai mies masennuslääkkeitä? Ja toinen norsu posliinikaupassa on ulkonäön muutokset. Valitettavasti. Oletko lihonnut viime aikoina? Epäilen kyllä vahvasti että mies on ihastunut toiseen. Sanoit että hänellä on korkea moraali. Ehkä ei sen takia voi harrastaa seksiä kun tuntee toista kohtaan vahvemmin.
sutjakoita olllaan molemmat. on ihan romuna pikkuvalheista, varmaan vaan oksentelis ympäriinsä tai jotain jos pettäis
Oletko varma, että sanan sisko on oltava lainausmerkeissä?
Vierailija kirjoitti:
Sille ei voi mitään, että se tunne tulee että toinen alkaa lähinnä ällöttää seksuaalisesti, vaikka olisi muuten miten hyvä ihminen. Tunne vaan voimistuu ajan kanssa. Eikä sellaisen kanssa voi olla parisuhteessa, vaan ystävyyssuhteessa.
Ei mene kaikilla noin. Tiedän pariskuntia, joilla on mennyt noin ja se on johtanutkin monesti eroon. Meillä takana miehen kanssa yli 20 vuotta, ja vieläkin halut tallessa. Molemmat ihan kiitettävästi toistemme kimpussa. Mutta meillä olikin todella voimakas alkulataus. Kesti nelisen vuotta.
Luulen, että kyse on joillain persoonatyypistä, eli että seksuaalinen kiinnostus tulee lopahtamaan alkuhuuman jälkeen, oli puoliso kuka hyvänsä. Puolison yritykset ei tähän auta. Tai sitten vetovoima ei ole alunperinkään ollut tarpeeksi suuri.
En usko, että ap:n mies tulee muuttumaan. Mielestäni ap:n tulee puntaroida, voiko elää loppuelämänsä ilman seksiä. Löytyy hyviä miehiä, joilla kiinnostuskin säilyy. Alle 30-vuotiaalle kyllä aika masentava kohtalo jäädä tuohon suhteeseen. Tuossa suhteessa on myös iso riski sille, että mies sortuu pettämään, vaikka olisi muutoin luotettavakin.
Luulen että tuosta tunteesta ei puhuta IRL kovin mielellään..Minäkin usein sanon, että etosin koska mieheni alkoi tuntua pelkältä ystävältä, mutta jätän sanomatta että sängyssä hän tuntui kuin olisi ollut veljeni. Kuulostaa jo niin pahalta, että mietin pitkään olenko ihan normaali, kun tunnen noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikäköhän fyysinen kun kuitenkin pystyy jos "pakottaa" (mitä en enää tee) tai mikä se itsetunto-ongelma olisi?
Niin... Pakottaa... Ei kovinkaan eroottista eikä nautinnollista kummallekaan. Kannattaa keskustella miehen kanssa tästä ihan suoraan. Mieti myös oletko valmis seksittömään suhteeseen alle kolmikymppisenä. Tekeekö hyvää sinun itsetunnollesi tai ylipäätään hyvinvoinnillesi?
Omasta puolestani voin sanoa, että itse en ollut valmis. Oli oikea päätös erota. Ex-miehelläni oli pahoja seksuaalisuuteen liittyviä itsetunto-ongelmia eikä hänellä ollut kanssani samanlaista tarvetta seksille kuin minulla. Ero oli pakollinen, sillä yrityksistä huolimatta mies ei halunnut selvittää asiaa eikä keskustella hänen libidostaan tai puhua siitä että hän aina laukesi heti seksin aluksi, tai miten asiaa voisi hoitaa. Tilanne oli harmillinen, sillä pystyimme aina puhumaan kaikesta, paitsi seksiin liittyvistä ongelmista. En voinut elää seksittä loppuelämääni.
Toivottavasti pystytte puhumaan asiasta ihan oikeilla termeillä ja tuomaan esiin ne oikeat ongelmat joita lähteä selvittämään.
ihan ollaan yökaudet tuntitolkulla avoimesti juteltu ja syy on sanomani. olen pahoillani jos sinun miehesi ei pystynyt keskustelemaan "oikeista" syystä, mutta ei auta minua tai sinua, että projisoit minuun omaa tilannettasi.
Jos miehesi on yhtä sitoutunut jatkamaan suhteessa kuin sinä ja on avoin keskustelemaan, parisuhdeterapia olisi varmasti oikea osoite selvitellä seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia, siellä todennäköisesti ongelmaa saataisiin purettua.
Jos en halua jotain ihmistä seksuaalisesti, onko minulla silloin seksuaalisuuteen liittyvä ongelma jota pitää ratkoa terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikäköhän fyysinen kun kuitenkin pystyy jos "pakottaa" (mitä en enää tee) tai mikä se itsetunto-ongelma olisi?
Niin... Pakottaa... Ei kovinkaan eroottista eikä nautinnollista kummallekaan. Kannattaa keskustella miehen kanssa tästä ihan suoraan. Mieti myös oletko valmis seksittömään suhteeseen alle kolmikymppisenä. Tekeekö hyvää sinun itsetunnollesi tai ylipäätään hyvinvoinnillesi?
Omasta puolestani voin sanoa, että itse en ollut valmis. Oli oikea päätös erota. Ex-miehelläni oli pahoja seksuaalisuuteen liittyviä itsetunto-ongelmia eikä hänellä ollut kanssani samanlaista tarvetta seksille kuin minulla. Ero oli pakollinen, sillä yrityksistä huolimatta mies ei halunnut selvittää asiaa eikä keskustella hänen libidostaan tai puhua siitä että hän aina laukesi heti seksin aluksi, tai miten asiaa voisi hoitaa. Tilanne oli harmillinen, sillä pystyimme aina puhumaan kaikesta, paitsi seksiin liittyvistä ongelmista. En voinut elää seksittä loppuelämääni.
Toivottavasti pystytte puhumaan asiasta ihan oikeilla termeillä ja tuomaan esiin ne oikeat ongelmat joita lähteä selvittämään.
ihan ollaan yökaudet tuntitolkulla avoimesti juteltu ja syy on sanomani. olen pahoillani jos sinun miehesi ei pystynyt keskustelemaan "oikeista" syystä, mutta ei auta minua tai sinua, että projisoit minuun omaa tilannettasi.
Jos miehesi on yhtä sitoutunut jatkamaan suhteessa kuin sinä ja on avoin keskustelemaan, parisuhdeterapia olisi varmasti oikea osoite selvitellä seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia, siellä todennäköisesti ongelmaa saataisiin purettua.
Jos en halua jotain ihmistä seksuaalisesti, onko minulla silloin seksuaalisuuteen liittyvä ongelma jota pitää ratkoa terapiassa?
On. Minä en halunnut miestäni, mutta halusin haluta. Tarvitsin siihen apua, ja sain. Tajuatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikäköhän fyysinen kun kuitenkin pystyy jos "pakottaa" (mitä en enää tee) tai mikä se itsetunto-ongelma olisi?
Niin... Pakottaa... Ei kovinkaan eroottista eikä nautinnollista kummallekaan. Kannattaa keskustella miehen kanssa tästä ihan suoraan. Mieti myös oletko valmis seksittömään suhteeseen alle kolmikymppisenä. Tekeekö hyvää sinun itsetunnollesi tai ylipäätään hyvinvoinnillesi?
Omasta puolestani voin sanoa, että itse en ollut valmis. Oli oikea päätös erota. Ex-miehelläni oli pahoja seksuaalisuuteen liittyviä itsetunto-ongelmia eikä hänellä ollut kanssani samanlaista tarvetta seksille kuin minulla. Ero oli pakollinen, sillä yrityksistä huolimatta mies ei halunnut selvittää asiaa eikä keskustella hänen libidostaan tai puhua siitä että hän aina laukesi heti seksin aluksi, tai miten asiaa voisi hoitaa. Tilanne oli harmillinen, sillä pystyimme aina puhumaan kaikesta, paitsi seksiin liittyvistä ongelmista. En voinut elää seksittä loppuelämääni.
Toivottavasti pystytte puhumaan asiasta ihan oikeilla termeillä ja tuomaan esiin ne oikeat ongelmat joita lähteä selvittämään.
ihan ollaan yökaudet tuntitolkulla avoimesti juteltu ja syy on sanomani. olen pahoillani jos sinun miehesi ei pystynyt keskustelemaan "oikeista" syystä, mutta ei auta minua tai sinua, että projisoit minuun omaa tilannettasi.
Jos miehesi on yhtä sitoutunut jatkamaan suhteessa kuin sinä ja on avoin keskustelemaan, parisuhdeterapia olisi varmasti oikea osoite selvitellä seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia, siellä todennäköisesti ongelmaa saataisiin purettua.
Jos en halua jotain ihmistä seksuaalisesti, onko minulla silloin seksuaalisuuteen liittyvä ongelma jota pitää ratkoa terapiassa?
On. Minä en halunnut miestäni, mutta halusin haluta. Tarvitsin siihen apua, ja sain. Tajuatko?
Tyydytitkö itseäsi ja himoitsitko jotain muuta miestä samalla kun et halunnut omaasi? Aivan.
Uusi tähti on syttynyt av:lle: seksuaaliterapia ei tarvita -jankkaaja. Vaikka sinä et usko terapian auttavan, niin joku muu voi siitä hyötyä. Joskus ongelmat oman pääkopan sisällä tai parisuhteessa voivat aueta terapian avulla. Mutta sinä voit toki vapaasti vaihtaa ukkoa, kun sukkia, kaikki eivät kuitenkaan halua tehdä sitä vaan yrittää pelastaa muuten hyvän suhteen!
Vierailija kirjoitti:
Uusi tähti on syttynyt av:lle: seksuaaliterapia ei tarvita -jankkaaja. Vaikka sinä et usko terapian auttavan, niin joku muu voi siitä hyötyä. Joskus ongelmat oman pääkopan sisällä tai parisuhteessa voivat aueta terapian avulla. Mutta sinä voit toki vapaasti vaihtaa ukkoa, kun sukkia, kaikki eivät kuitenkaan halua tehdä sitä vaan yrittää pelastaa muuten hyvän suhteen!
Jollain meni hieman tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Uusi tähti on syttynyt av:lle: seksuaaliterapia ei tarvita -jankkaaja. Vaikka sinä et usko terapian auttavan, niin joku muu voi siitä hyötyä. Joskus ongelmat oman pääkopan sisällä tai parisuhteessa voivat aueta terapian avulla. Mutta sinä voit toki vapaasti vaihtaa ukkoa, kun sukkia, kaikki eivät kuitenkaan halua tehdä sitä vaan yrittää pelastaa muuten hyvän suhteen!
Seksuaaluteterapialle on varmasti oma paikkansa joidenkin suhteiden pelastamisessa.
Mutta en minäkään näe mitä se auttaa siinä vaiheessa, jos mies ilmoittaa yksipuolisesti että ei halua nimenomaan ap:ta ja kokee hänet siskona. Siis siskona. Ei siinä terapia enää auta. Ap vain kituuttaa suhteessa, jossa
on se hätävara, ettei miehen tarvis olla yksin. Eri asia olisi, jos ongelma olisi erityyppinen.
-eri
Olisi kiva tietää mikä on miehen syy pysyä tässä suhteessa? Ilmainen piika?
Tää oli varmaan provo, kun ap haihtui jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi tähti on syttynyt av:lle: seksuaaliterapia ei tarvita -jankkaaja. Vaikka sinä et usko terapian auttavan, niin joku muu voi siitä hyötyä. Joskus ongelmat oman pääkopan sisällä tai parisuhteessa voivat aueta terapian avulla. Mutta sinä voit toki vapaasti vaihtaa ukkoa, kun sukkia, kaikki eivät kuitenkaan halua tehdä sitä vaan yrittää pelastaa muuten hyvän suhteen!
Seksuaaluteterapialle on varmasti oma paikkansa joidenkin suhteiden pelastamisessa.
Mutta en minäkään näe mitä se auttaa siinä vaiheessa, jos mies ilmoittaa yksipuolisesti että ei halua nimenomaan ap:ta ja kokee hänet siskona. Siis siskona. Ei siinä terapia enää auta. Ap vain kituuttaa suhteessa, jossa
on se hätävara, ettei miehen tarvis olla yksin. Eri asia olisi, jos ongelma olisi erityyppinen.-eri
Ap ei vieläkään ole kertonut oliko heillä millaista alkuhuumaa seksuaalisesti. Tää mua kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi tähti on syttynyt av:lle: seksuaaliterapia ei tarvita -jankkaaja. Vaikka sinä et usko terapian auttavan, niin joku muu voi siitä hyötyä. Joskus ongelmat oman pääkopan sisällä tai parisuhteessa voivat aueta terapian avulla. Mutta sinä voit toki vapaasti vaihtaa ukkoa, kun sukkia, kaikki eivät kuitenkaan halua tehdä sitä vaan yrittää pelastaa muuten hyvän suhteen!
Seksuaaluteterapialle on varmasti oma paikkansa joidenkin suhteiden pelastamisessa.
Mutta en minäkään näe mitä se auttaa siinä vaiheessa, jos mies ilmoittaa yksipuolisesti että ei halua nimenomaan ap:ta ja kokee hänet siskona. Siis siskona. Ei siinä terapia enää auta. Ap vain kituuttaa suhteessa, jossa
on se hätävara, ettei miehen tarvis olla yksin. Eri asia olisi, jos ongelma olisi erityyppinen.-eri
Näin. Jos ongelmana olisi esimerkiksi haluttomuus yleisesti, ehkäpä terapia voisi jotain auttaakin. Mutta tuohon tilanteeseen...ei siihen mikään auta, mikään ei saa tuntemaan kiimaa ihmistä kohtaan, jonka kokee enää korkeintaan sisarekseen. Ja se, että tuollaista suhdetta edes yrittää väkipakolla pelastaa, mikä järki? Loppuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin siihen, että mies löytää itselleen seksuaalisesti yhteensopivan naisen ja rakastuu.
Muakin kiinnostaa oliko teillä millaista alkuhuumaa? Tiedän pareja jotka menivät yhteen järkisyistä ja eroonhan ne ovat päättyneet kun toinen ihastuu kunnolla ulkopuoliseen.