Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
mies ei millään kykene seksiin kanssani, olen kuin "sisko"
05.11.2017 |
voikohan tällaiselle mitään tehdä, vai onko ja pysyy?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Mun pitkä liitto loppui juuri tuohon syyhyn. Kaikki muu oli hyvin, oltiin toistemme parhaita ystäviä, oli hauskaa yhdessä, arki sujui hyvin, tykättiin samoista asioista, oli omaa aikaakin riittävästi mutta harrastettiin myös yhdessä paljon, oli yhteiset unelmat jne. Mutta. Eräänä päivänä vuosien jälkeen mies ilmoitti, että ei tunne enää himoa mua kohtaan koska tunnun siskolta eli ei halua seksiä "siskon" kanssa. Asiaa puitiin siinä erinäisistä näkökulmista monta kuukautta mutta mies piti päästä, olen kuulemma enemmän siskon tuntuinen kuin kuuman waimon. Aha. Olen kuitenkin hyvin seksuaalinen nainen, joka on aina tehnyt paljon aloitteita seksiin, ehdottanut kaikenlaisia uusien juttujen kokeiluja ja ollut aina innolla mukana miehen ideoissa, yllättänyt miehen monenlaisella kivalla suoralla ja epäsuoralla jutulla jne, olin meistä se isommalla libidolla varustettu ja kokeilunhaluisempi varmaan aina. Se ei siis millään tavalla estänyt sitä että muutuin siskoksi. En tänä päivänäkään tiedä millä olisin voinut estää sen että aloin tuntua siskolta. En edes ollut mikään myötäilevä nainen vaan särmääkin minussa löytyy ja sanon tarvittaessa vastaan. No, tuon eron jälkeen olen saanut kyllä erittäin usein tuntea olevani haluttu nainen :) . Ero oli todella surullinen, mutta pääsin kokemaan ihan uudenlaista seksistä nauttimista sitten eron jälkeen parin uuden miehen kanssa, jotka uskalsivat heittäytyä kaikkiin kokeiluihin toisin kuin tämä eksäni joka lähinnä ahdistui kun ehdotin jotain vähän kinkympää. Luulen kyllä näin jälkikäteen, että tuo "tunnut siskolta" ei ollut ihan koko totuus vaan miehen tapa syyttää minua jostain meidän seksielämän ongelmista.
Et varmaankaan olisi voinut tehdä mitään toisin, enkä usko että miehesikään olisi voinut tilanteelle mitään. Noinhan sitä usein käy pitkässä suhteessa, milloin mistäkin syystä. Useimmilla syynä lienee lapsien saaminen. Ollaan enää isä ja äiti ja eroottista lautausta on vaikea ylläpitää. Joillekinhan se puoliso lapsien myötä saattaa muuttua aivan tyystin seksuaalisesti vastenmieliseksi, vaikka muuten olisikin miten huippu tyyppi hyvänsä. Surullisia tarinoita nämä, kaikkien kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille ei voi mitään, että se tunne tulee että toinen alkaa lähinnä ällöttää seksuaalisesti, vaikka olisi muuten miten hyvä ihminen. Tunne vaan voimistuu ajan kanssa. Eikä sellaisen kanssa voi olla parisuhteessa, vaan ystävyyssuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Sille ei voi mitään, että se tunne tulee että toinen alkaa lähinnä ällöttää seksuaalisesti, vaikka olisi muuten miten hyvä ihminen. Tunne vaan voimistuu ajan kanssa. Eikä sellaisen kanssa voi olla parisuhteessa, vaan ystävyyssuhteessa.
Aika turhaa alapeukutella. Tuskinpa te alapeukuttelijat omia sisaruksianne panisitte. Tunne on aikalailla sama.
en jotekin tajua että pitäs vaan hyväksyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille ei voi mitään, että se tunne tulee että toinen alkaa lähinnä ällöttää seksuaalisesti, vaikka olisi muuten miten hyvä ihminen. Tunne vaan voimistuu ajan kanssa. Eikä sellaisen kanssa voi olla parisuhteessa, vaan ystävyyssuhteessa.
Aika turhaa alapeukutella. Tuskinpa te alapeukuttelijat omia sisaruksianne panisitte. Tunne on aikalailla sama.
No mutta jos olet kerran jotenkin asiaan perehtynyt niin sanoppa miksi joillekin käy noin ja toisille ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille ei voi mitään, että se tunne tulee että toinen alkaa lähinnä ällöttää seksuaalisesti, vaikka olisi muuten miten hyvä ihminen. Tunne vaan voimistuu ajan kanssa. Eikä sellaisen kanssa voi olla parisuhteessa, vaan ystävyyssuhteessa.
Aika turhaa alapeukutella. Tuskinpa te alapeukuttelijat omia sisaruksianne panisitte. Tunne on aikalailla sama.
No mutta jos olet kerran jotenkin asiaan perehtynyt niin sanoppa miksi joillekin käy noin ja toisille ei käy.
Ei sitä voi tietää. Ehkei sitten kuitenkaan ole toisilleen ihan oikeat parisuhdemielessä.
Ymmärrän kyllä ap:n miestä. Mulla kävi sama eksän kanssa, tosin suhde voi muutenkin huonosti ja olisi vääjäämättä päätynyt eroon, vaikka seksielämä olisikin toiminut.
Sama tunne on tullut lukuisten sellaisten miesten kanssa, joita olen tapaillut. Mukava mies, tullaan juttuun ja niin pois päin, mutta kun pitäisi viedä homma pidemmälle niin en vaan pysty. Ajatuskin seksistä alkaa ällöttää eikä tee mieli koskea toiseen, vaikka aiemmin mielikuvissa seksi olisi kiinnostanut.
Olen nyt ollut useamman vuoden sinkkuna ja tuntenut todellista himoa vain kahta miestä kohtaan. Muiden kanssa on joko ällöttänyt tai ollut sellaista ihan ok, mikäs tässä -meininkiä. Olen ajatellut odottaa sellaista miestä, jota kohtaan sitä oikeaa halua on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mikäköhän fyysinen kun kuitenkin pystyy jos "pakottaa" (mitä en enää tee) tai mikä se itsetunto-ongelma olisi?
Niin... Pakottaa... Ei kovinkaan eroottista eikä nautinnollista kummallekaan. Kannattaa keskustella miehen kanssa tästä ihan suoraan. Mieti myös oletko valmis seksittömään suhteeseen alle kolmikymppisenä. Tekeekö hyvää sinun itsetunnollesi tai ylipäätään hyvinvoinnillesi?
Omasta puolestani voin sanoa, että itse en ollut valmis. Oli oikea päätös erota. Ex-miehelläni oli pahoja seksuaalisuuteen liittyviä itsetunto-ongelmia eikä hänellä ollut kanssani samanlaista tarvetta seksille kuin minulla. Ero oli pakollinen, sillä yrityksistä huolimatta mies ei halunnut selvittää asiaa eikä keskustella hänen libidostaan tai puhua siitä että hän aina laukesi heti seksin aluksi, tai miten asiaa voisi hoitaa. Tilanne oli harmillinen, sillä pystyimme aina puhumaan kaikesta, paitsi seksiin liittyvistä ongelmista. En voinut elää seksittä loppuelämääni.
Toivottavasti pystytte puhumaan asiasta ihan oikeilla termeillä ja tuomaan esiin ne oikeat ongelmat joita lähteä selvittämään.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ap:n miestä. Mulla kävi sama eksän kanssa, tosin suhde voi muutenkin huonosti ja olisi vääjäämättä päätynyt eroon, vaikka seksielämä olisikin toiminut.
Sama tunne on tullut lukuisten sellaisten miesten kanssa, joita olen tapaillut. Mukava mies, tullaan juttuun ja niin pois päin, mutta kun pitäisi viedä homma pidemmälle niin en vaan pysty. Ajatuskin seksistä alkaa ällöttää eikä tee mieli koskea toiseen, vaikka aiemmin mielikuvissa seksi olisi kiinnostanut.
Olen nyt ollut useamman vuoden sinkkuna ja tuntenut todellista himoa vain kahta miestä kohtaan. Muiden kanssa on joko ällöttänyt tai ollut sellaista ihan ok, mikäs tässä -meininkiä. Olen ajatellut odottaa sellaista miestä, jota kohtaan sitä oikeaa halua on.
Ja vielä toiset ihmettelee, miksi potentiaalinen kumppani pitäisi "koeajaa" ennen avioliittoa. Intohimo on tärkein tekijä parisuhteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet avoimesti mistä johtuu? Mies ehkä haluaisi, muttei pysty.
Saasteet, lisäaineet yms. voivat aiheuttaa lisääntymiskyvyn häiriöitä.Seksi on paljon, muttei kaikki. Läheisyyttä, hellyyttä, hoivaa, huomiomista, huolenpitoa, rakkautta...
Onko seksi niin tärkeää, että voit hyljätä puolison? Kaikesta huolimatta hänellä on arvonsa vaikkei ihan kaikkeen pystykään.
Tämä aika on lisäksi seksihullua.Syy kuulema tuo, että ei tunnu oikealta, tunnun liian jotenkin tärkeältä (??), siskolta jne. Tiedän että esim. masturboi kuitenkin jne.
Meillä on kaikkea muuta, kaikkea luettelemaasi, paitsi seksiä.
Ei ole tärkeää, en halua hyljätä. Hän itse on tosin kokenut välillä, että katuukohan myöhemmin jos suhde jää tällaiseksi. Jos olisi olemassa muutakin.
Ollaan alle 30v
Alle 30 ja tilanne on tuo? Ei herranjestas, nyt kokoat itsekunnioitukses ja poistut takavasemmalle ja jätät miehen runkkaamaan ja haaveilemaan jostain superbabysta. Oot ihan liian nuori eläkeläiselämään. (Tiedän kyllä että eläkeläisilläkin voi olla viriili elämä. Kuitenkin monella on myös libido laskenut ja elämän prioriteetit voi olla siinä että jaksaa mennä golfaanaan polvileikkauksen jälkeen).
Siinä vaiheessa jos se puoliso on "kuin sisko" tai "kuin kämppis" niin ei pitäisi haitata, vaikka alkaa toimimaan kuin asuisi veljen tai kämppiksen kanssa yhdessä. Eli omat menot ja omat huvit, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Aika jännä kyllä, useimmille joille se puoliso on "kuin sisko" ei tällainen käykään. Miksikähän, jos kerran ei enää koe sitä toista puolisona?
Mies on kunnioittava, rakastava, huolehtiva ja lempeä sekä hauska ihminen, meillä ei vain ole seksiä. Se ei tee miehestä jotain roskaa, jonka voi vain heittää nurkkaan tai idioottia joka haaveilee bimboista. Kai mä nyt lähtisinkin, jos asia olisi noin. Meillä on kaikki ihan hemmetin hyvin, ideaalisti. Paitsi tuo.
No jos kerran kaikki on ihanasti, niin jatkakaa. Seuraavat 40-50 vuotta eläkeläisen elämää. Ei varmaankaan paha rasti, kun se on enemmän kuin on elettyä elämä takana.
Tosin todennäköisempää on, että sun ihana, lempeä ja kunnollinen miehesi lähtee ennen sitä sen naisen matkaan, joka ei tunnu siskolta vaan naiselta. Siinäpä mietit että kuka kohtelee ja ketä roskana.
PS itse mainitsit miehesi runkkaavan. Mitä luulet, haaveileeko hän masturboidessaan siskoista ja mummoista vaiko sittenkin kuumista mimmeistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikäköhän fyysinen kun kuitenkin pystyy jos "pakottaa" (mitä en enää tee) tai mikä se itsetunto-ongelma olisi?
Niin... Pakottaa... Ei kovinkaan eroottista eikä nautinnollista kummallekaan. Kannattaa keskustella miehen kanssa tästä ihan suoraan. Mieti myös oletko valmis seksittömään suhteeseen alle kolmikymppisenä. Tekeekö hyvää sinun itsetunnollesi tai ylipäätään hyvinvoinnillesi?
Omasta puolestani voin sanoa, että itse en ollut valmis. Oli oikea päätös erota. Ex-miehelläni oli pahoja seksuaalisuuteen liittyviä itsetunto-ongelmia eikä hänellä ollut kanssani samanlaista tarvetta seksille kuin minulla. Ero oli pakollinen, sillä yrityksistä huolimatta mies ei halunnut selvittää asiaa eikä keskustella hänen libidostaan tai puhua siitä että hän aina laukesi heti seksin aluksi, tai miten asiaa voisi hoitaa. Tilanne oli harmillinen, sillä pystyimme aina puhumaan kaikesta, paitsi seksiin liittyvistä ongelmista. En voinut elää seksittä loppuelämääni.
Toivottavasti pystytte puhumaan asiasta ihan oikeilla termeillä ja tuomaan esiin ne oikeat ongelmat joita lähteä selvittämään.
ihan ollaan yökaudet tuntitolkulla avoimesti juteltu ja syy on sanomani. olen pahoillani jos sinun miehesi ei pystynyt keskustelemaan "oikeista" syystä, mutta ei auta minua tai sinua, että projisoit minuun omaa tilannettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
• Kysypä mieheltä, millainen on hänen mielikuvansa vaimosta.
• Menkää seksuaaliterapeutin juttusille. Tarvittaessa lääkäriinkin, jos yhtään saattaa olla sellaisia ongelmia.
• Voitte kokeilla hetken myös erillään asumista/olemista ja kokeilla yhteiseloa sitten uudestaan.
Ihan hevillä en kyllä hyvää miestä pistäisi vaihtoon. Valtaosa vapailla markkinoilla olevista on luultavasti kaikkea muuta kuin parempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet avoimesti mistä johtuu? Mies ehkä haluaisi, muttei pysty.
Saasteet, lisäaineet yms. voivat aiheuttaa lisääntymiskyvyn häiriöitä.Seksi on paljon, muttei kaikki. Läheisyyttä, hellyyttä, hoivaa, huomiomista, huolenpitoa, rakkautta...
Onko seksi niin tärkeää, että voit hyljätä puolison? Kaikesta huolimatta hänellä on arvonsa vaikkei ihan kaikkeen pystykään.
Tämä aika on lisäksi seksihullua.Syy kuulema tuo, että ei tunnu oikealta, tunnun liian jotenkin tärkeältä (??), siskolta jne. Tiedän että esim. masturboi kuitenkin jne.
Meillä on kaikkea muuta, kaikkea luettelemaasi, paitsi seksiä.
Ei ole tärkeää, en halua hyljätä. Hän itse on tosin kokenut välillä, että katuukohan myöhemmin jos suhde jää tällaiseksi. Jos olisi olemassa muutakin.
Ollaan alle 30v
Alle 30 ja tilanne on tuo? Ei herranjestas, nyt kokoat itsekunnioitukses ja poistut takavasemmalle ja jätät miehen runkkaamaan ja haaveilemaan jostain superbabysta. Oot ihan liian nuori eläkeläiselämään. (Tiedän kyllä että eläkeläisilläkin voi olla viriili elämä. Kuitenkin monella on myös libido laskenut ja elämän prioriteetit voi olla siinä että jaksaa mennä golfaanaan polvileikkauksen jälkeen).
Siinä vaiheessa jos se puoliso on "kuin sisko" tai "kuin kämppis" niin ei pitäisi haitata, vaikka alkaa toimimaan kuin asuisi veljen tai kämppiksen kanssa yhdessä. Eli omat menot ja omat huvit, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Aika jännä kyllä, useimmille joille se puoliso on "kuin sisko" ei tällainen käykään. Miksikähän, jos kerran ei enää koe sitä toista puolisona?
Mies on kunnioittava, rakastava, huolehtiva ja lempeä sekä hauska ihminen, meillä ei vain ole seksiä. Se ei tee miehestä jotain roskaa, jonka voi vain heittää nurkkaan tai idioottia joka haaveilee bimboista. Kai mä nyt lähtisinkin, jos asia olisi noin. Meillä on kaikki ihan hemmetin hyvin, ideaalisti. Paitsi tuo.
No jos kerran kaikki on ihanasti, niin jatkakaa. Seuraavat 40-50 vuotta eläkeläisen elämää. Ei varmaankaan paha rasti, kun se on enemmän kuin on elettyä elämä takana.
Tosin todennäköisempää on, että sun ihana, lempeä ja kunnollinen miehesi lähtee ennen sitä sen naisen matkaan, joka ei tunnu siskolta vaan naiselta. Siinäpä mietit että kuka kohtelee ja ketä roskana.
PS itse mainitsit miehesi runkkaavan. Mitä luulet, haaveileeko hän masturboidessaan siskoista ja mummoista vaiko sittenkin kuumista mimmeistä?
no ymmärrä nyt tahallaan väärin. tarkoitin että en minä häntä pakota tässä olemaan, on vapaa lähtemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiin liittyy usein myös tunteet ja oma vuorovaikutus partnerin kanssa kuten parisuhteessakin, ja se miten kukin asian kokee on yksilöllinen. Mies on sulle tehnyt selväksi ettei halua seksiä sun kanssa ja olo on vaivaantunut, joten take a hint ja lähde. Etsi sellainen, jonka kanssa tilanne olisi kuten kaipaisit ja anna miehelles mahdollisuus löytää joku, joka ei tunnu niin sisarukselliselta.
Kyllä minä kokeilisin sen seksuaaliterapian jos kerran muuten on huippu mies. Mistä mies muka voi etukäteen tietää ettei se auta? Lääkärissäkään ei tosiaan olisi pahitteeksi käydä. Jos mies oikeasti haluaa tehdä asialle jotain ja välittää tulevaisuudestanne, hän menee noihin eikä laita päätään pensaaseen ja toivo että ongelma katoaa. Oliko suhteen alussa paljon seksiä/intohimoa? Kauanko olette olleet yhdessä? Sinänsä vielä olisi helppo lähteä suhteesta, jos teillä ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
• Kysypä mieheltä, millainen on hänen mielikuvansa vaimosta.
• Menkää seksuaaliterapeutin juttusille. Tarvittaessa lääkäriinkin, jos yhtään saattaa olla sellaisia ongelmia.
• Voitte kokeilla hetken myös erillään asumista/olemista ja kokeilla yhteiseloa sitten uudestaan.Ihan hevillä en kyllä hyvää miestä pistäisi vaihtoon. Valtaosa vapailla markkinoilla olevista on luultavasti kaikkea muuta kuin parempia.
Niin sairasta tuo seksuaaliterapialässytys, ap:n mies ei tarvitse mitään seksuaaliterapiaa. Onko se näin vaikeaa tajuta.
Syökö mies SSRI lääkkeitä? Itselläni niiden sivuvaikutus oli totaalinen haluttomuus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kokeilisin sen seksuaaliterapian jos kerran muuten on huippu mies. Mistä mies muka voi etukäteen tietää ettei se auta? Lääkärissäkään ei tosiaan olisi pahitteeksi käydä. Jos mies oikeasti haluaa tehdä asialle jotain ja välittää tulevaisuudestanne, hän menee noihin eikä laita päätään pensaaseen ja toivo että ongelma katoaa. Oliko suhteen alussa paljon seksiä/intohimoa? Kauanko olette olleet yhdessä? Sinänsä vielä olisi helppo lähteä suhteesta, jos teillä ei ole lapsia.
Miten terapia voisi auttaa haluamaan seksuaalisesti ihmistä, jota ei vaan halua seksuaalisesti?
No mulla oli joskus tuollainen kundikaveri. Tosin ei käytetty sanaa sisko. Aikani jankkasin ja lopulta jätin. Kaikkein surkeinta, että eron jälkeen eksyttiin kahdesti sänkyyn ja hän pani minua kunnolla. Huokaus.
mikäköhän fyysinen kun kuitenkin pystyy jos "pakottaa" (mitä en enää tee) tai mikä se itsetunto-ongelma olisi?