mies ei millään kykene seksiin kanssani, olen kuin "sisko"
voikohan tällaiselle mitään tehdä, vai onko ja pysyy?
Kommentit (113)
Ap varmaan poistui koska vastaukset eivät mielyttäneetkään.
Vierailija kirjoitti:
Ap varmaan poistui koska vastaukset eivät mielyttäneetkään.
Ilmeisesti. Ihmettelen kyllä että mitä hän odotti ja millaisia vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mikä on miehen syy pysyä tässä suhteessa? Ilmainen piika?
Jos ero on tullut puheeksi niin mies on ollut se, joka ei ole ehdottomasti halunnut erota. Ollaan toistemme parhaat kaverit; käydään oluella, tehdään ruokaa, mietitään kissanpennun hommaamista, katotaan sarjoja, käydään reissussa, halaillaan, pussaillaan, silitetällään toinen toisiamme ja rakastetaan. Mies on enemmän se, joka siivoo... Ihan normaalia hyvää elämää siis.
Täällä ei saa koskaan ap:t apua siihen varsinaiseen ongelmaan. Kun sanoo että millä estää vaikka koiran riehuminen, niin viestit on luokkaa "no ei se oikeasti riehu tai sitten se on kissa tai sitten sä et oo tarpeeks koulutettu että voisit olla tollasen koiran omistaja kun se on niin kallis" jne jne.
Ihme tarve fantasioida asian ulkopuolelta. Ilmeisesti kaikilla täällä on vaan pskoja pettäjämiehiä, muuten näitä surullisia viestejä on vaan liian vaikeaa ymmärtää.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mikä on miehen syy pysyä tässä suhteessa? Ilmainen piika?
Jos ero on tullut puheeksi niin mies on ollut se, joka ei ole ehdottomasti halunnut erota. Ollaan toistemme parhaat kaverit; käydään oluella, tehdään ruokaa, mietitään kissanpennun hommaamista, katotaan sarjoja, käydään reissussa, halaillaan, pussaillaan, silitetällään toinen toisiamme ja rakastetaan. Mies on enemmän se, joka siivoo... Ihan normaalia hyvää elämää siis.
Miksi et vastaa tuohon alkuhuumaseksiin mitään? Olitteko edes alussa toistenne kimpussa seksuaalisesti kokoajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mikä on miehen syy pysyä tässä suhteessa? Ilmainen piika?
Jos ero on tullut puheeksi niin mies on ollut se, joka ei ole ehdottomasti halunnut erota. Ollaan toistemme parhaat kaverit; käydään oluella, tehdään ruokaa, mietitään kissanpennun hommaamista, katotaan sarjoja, käydään reissussa, halaillaan, pussaillaan, silitetällään toinen toisiamme ja rakastetaan. Mies on enemmän se, joka siivoo... Ihan normaalia hyvää elämää siis.
Miksi et vastaa tuohon alkuhuumaseksiin mitään? Olitteko edes alussa toistenne kimpussa seksuaalisesti kokoajan?
seksiä oli ihan hyvin, ei se mitään maanista ilotulistusta ollut kuitenkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet avoimesti mistä johtuu? Mies ehkä haluaisi, muttei pysty.
Saasteet, lisäaineet yms. voivat aiheuttaa lisääntymiskyvyn häiriöitä.Seksi on paljon, muttei kaikki. Läheisyyttä, hellyyttä, hoivaa, huomiomista, huolenpitoa, rakkautta...
Onko seksi niin tärkeää, että voit hyljätä puolison? Kaikesta huolimatta hänellä on arvonsa vaikkei ihan kaikkeen pystykään.
Tämä aika on lisäksi seksihullua.Syy kuulema tuo, että ei tunnu oikealta, tunnun liian jotenkin tärkeältä (??), siskolta jne. Tiedän että esim. masturboi kuitenkin jne.
Meillä on kaikkea muuta, kaikkea luettelemaasi, paitsi seksiä.
Ei ole tärkeää, en halua hyljätä. Hän itse on tosin kokenut välillä, että katuukohan myöhemmin jos suhde jää tällaiseksi. Jos olisi olemassa muutakin.
Ollaan alle 30v
Alle 30 ja tilanne on tuo? Ei herranjestas, nyt kokoat itsekunnioitukses ja poistut takavasemmalle ja jätät miehen runkkaamaan ja haaveilemaan jostain superbabysta. Oot ihan liian nuori eläkeläiselämään. (Tiedän kyllä että eläkeläisilläkin voi olla viriili elämä. Kuitenkin monella on myös libido laskenut ja elämän prioriteetit voi olla siinä että jaksaa mennä golfaanaan polvileikkauksen jälkeen).
Siinä vaiheessa jos se puoliso on "kuin sisko" tai "kuin kämppis" niin ei pitäisi haitata, vaikka alkaa toimimaan kuin asuisi veljen tai kämppiksen kanssa yhdessä. Eli omat menot ja omat huvit, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Aika jännä kyllä, useimmille joille se puoliso on "kuin sisko" ei tällainen käykään. Miksikähän, jos kerran ei enää koe sitä toista puolisona?
Mies on kunnioittava, rakastava, huolehtiva ja lempeä sekä hauska ihminen, meillä ei vain ole seksiä. Se ei tee miehestä jotain roskaa, jonka voi vain heittää nurkkaan tai idioottia joka haaveilee bimboista. Kai mä nyt lähtisinkin, jos asia olisi noin. Meillä on kaikki ihan hemmetin hyvin, ideaalisti. Paitsi tuo.
Romanttinen mies osoittaa rakkauttaan aivan muuten kuin pahanhajuisimmalla elimellään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei saa koskaan ap:t apua siihen varsinaiseen ongelmaan. Kun sanoo että millä estää vaikka koiran riehuminen, niin viestit on luokkaa "no ei se oikeasti riehu tai sitten se on kissa tai sitten sä et oo tarpeeks koulutettu että voisit olla tollasen koiran omistaja kun se on niin kallis" jne jne.
Ihme tarve fantasioida asian ulkopuolelta. Ilmeisesti kaikilla täällä on vaan pskoja pettäjämiehiä, muuten näitä surullisia viestejä on vaan liian vaikeaa ymmärtää.
-eri
Minun mielestäni tässä ketjussa on hyvinkin asiallisesti otettu kantaa ap:n ongelmaan. Ei se ole surullista eikä liity pettäjämiehiin, että moni näkee ettei tuollainen suhde ole pelastettavissa. Se on totuus. Ap haluaisi ilmeisesti vaan kuulla päänsilitystä siitä, että kyllä hänen miehensä oikeasti häntä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei saa koskaan ap:t apua siihen varsinaiseen ongelmaan. Kun sanoo että millä estää vaikka koiran riehuminen, niin viestit on luokkaa "no ei se oikeasti riehu tai sitten se on kissa tai sitten sä et oo tarpeeks koulutettu että voisit olla tollasen koiran omistaja kun se on niin kallis" jne jne.
Ihme tarve fantasioida asian ulkopuolelta. Ilmeisesti kaikilla täällä on vaan pskoja pettäjämiehiä, muuten näitä surullisia viestejä on vaan liian vaikeaa ymmärtää.
-eri
Minun mielestäni tässä ketjussa on hyvinkin asiallisesti otettu kantaa ap:n ongelmaan. Ei se ole surullista eikä liity pettäjämiehiin, että moni näkee ettei tuollainen suhde ole pelastettavissa. Se on totuus. Ap haluaisi ilmeisesti vaan kuulla päänsilitystä siitä, että kyllä hänen miehensä oikeasti häntä haluaa.
No mitä ihmettä? Kyllä se nyt on ihan hyvin 3 vuoden aikana käynyt selväksi että EI HALUA :D se oli tämän aloituksen aihekin, jos huomasit? Nyt valoja päälle....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei saa koskaan ap:t apua siihen varsinaiseen ongelmaan. Kun sanoo että millä estää vaikka koiran riehuminen, niin viestit on luokkaa "no ei se oikeasti riehu tai sitten se on kissa tai sitten sä et oo tarpeeks koulutettu että voisit olla tollasen koiran omistaja kun se on niin kallis" jne jne.
Ihme tarve fantasioida asian ulkopuolelta. Ilmeisesti kaikilla täällä on vaan pskoja pettäjämiehiä, muuten näitä surullisia viestejä on vaan liian vaikeaa ymmärtää.
-eri
Minun mielestäni tässä ketjussa on hyvinkin asiallisesti otettu kantaa ap:n ongelmaan. Ei se ole surullista eikä liity pettäjämiehiin, että moni näkee ettei tuollainen suhde ole pelastettavissa. Se on totuus. Ap haluaisi ilmeisesti vaan kuulla päänsilitystä siitä, että kyllä hänen miehensä oikeasti häntä haluaa.
No mitä ihmettä? Kyllä se nyt on ihan hyvin 3 vuoden aikana käynyt selväksi että EI HALUA :D se oli tämän aloituksen aihekin, jos huomasit? Nyt valoja päälle....
hyvin tuokin vastaus todisti, että omassa päässä nää vastaajat näitä keskusteluja käy, ei mitään väliä mitä sanotaan tai vastataan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mikä on miehen syy pysyä tässä suhteessa? Ilmainen piika?
Jos ero on tullut puheeksi niin mies on ollut se, joka ei ole ehdottomasti halunnut erota. Ollaan toistemme parhaat kaverit; käydään oluella, tehdään ruokaa, mietitään kissanpennun hommaamista, katotaan sarjoja, käydään reissussa, halaillaan, pussaillaan, silitetällään toinen toisiamme ja rakastetaan. Mies on enemmän se, joka siivoo... Ihan normaalia hyvää elämää siis.
Niin. Erittäin moni ei halua erota ihan hyvästä suhteesta, jossa on kiva katsella yhdessä leffoja. Koska moni kokee yksinäisyyden pahempana. Se on helpompaa kun on joku, jonka kanssa on mukavaa.
Ikävä kyllä usein näiden suhteiden turmioksi koituu se hetki, kun toinen kohtaa sen oikean. Sielunkumppanin, jonku joka vie jalat alta, jonkun josta ei saa pidettyä näppejään irti tai jonka kanssa haluaa naimisiin ja lapsia asap. Mitä näitä kohtaamisia nyt on. Loppu on historiaa.
Näissä vaan ikävä kyllä on se ihan hyvän suhteen vanha kumppani, joka tippuu tyhjän päälle. Ja on hyvin usein katkera siitä "hyvästä elämästä", joka ei riittänytkään toiselle enää kun kumppani löysi jonkun muun.
Kaikissa suhteissa toki tulee niitä suvantovaiheita. Niistä usein pääsee yli, jos perustana on ollut vahva rakkaus ja vetovoima - sen voi löytää uudelleen. Mutta sitä ei voi löytää uudelleen, jos sitä ei ole ollutkaan. Jotenkin ap:n tekstistä saa sen kuvan, että kovin kiihkeää heillä ei ole ollut alunperinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mikä on miehen syy pysyä tässä suhteessa? Ilmainen piika?
Jos ero on tullut puheeksi niin mies on ollut se, joka ei ole ehdottomasti halunnut erota. Ollaan toistemme parhaat kaverit; käydään oluella, tehdään ruokaa, mietitään kissanpennun hommaamista, katotaan sarjoja, käydään reissussa, halaillaan, pussaillaan, silitetällään toinen toisiamme ja rakastetaan. Mies on enemmän se, joka siivoo... Ihan normaalia hyvää elämää siis.
Niin. Erittäin moni ei halua erota ihan hyvästä suhteesta, jossa on kiva katsella yhdessä leffoja. Koska moni kokee yksinäisyyden pahempana. Se on helpompaa kun on joku, jonka kanssa on mukavaa.
Ikävä kyllä usein näiden suhteiden turmioksi koituu se hetki, kun toinen kohtaa sen oikean. Sielunkumppanin, jonku joka vie jalat alta, jonkun josta ei saa pidettyä näppejään irti tai jonka kanssa haluaa naimisiin ja lapsia asap. Mitä näitä kohtaamisia nyt on. Loppu on historiaa.
Näissä vaan ikävä kyllä on se ihan hyvän suhteen vanha kumppani, joka tippuu tyhjän päälle. Ja on hyvin usein katkera siitä "hyvästä elämästä", joka ei riittänytkään toiselle enää kun kumppani löysi jonkun muun.Kaikissa suhteissa toki tulee niitä suvantovaiheita. Niistä usein pääsee yli, jos perustana on ollut vahva rakkaus ja vetovoima - sen voi löytää uudelleen. Mutta sitä ei voi löytää uudelleen, jos sitä ei ole ollutkaan. Jotenkin ap:n tekstistä saa sen kuvan, että kovin kiihkeää heillä ei ole ollut alunperinkään.
No oon kysynyt, että pitäskö mun pelätä että ottaa ja jättää. Mies on sanonut että ei varmasti, eikä ainakaan sitten tietenkään kun ollaan naimisissa. Joten ihan vakaalta on aina vaikuttanut.
Jos nyt päästäis yli näistä teidän pettäjä/jättäjä fantasioista ja ne ihmiset jotka haluaa auttaa meitä ni jää auttamaan. Eli seksuaaliterapia se varmaan on se vaihtoehto. Mitä siellä tapahtuu?
On olemassa se ihan oikea syndrooma, jossa mies ei kykene seksiin ihmisen kanssa johon on rakastunut. Tuntuu jotenkin väärältä panna tätä tai jotain. Sen sijaan yhden illan jutut tai huorissakäynti ym onnistuu. En muista yhtään nimeä, oma wikipedia artikkelikin sille oli :D
Drinkkejä -paljon., hotelli, piiska. Toimi meillä.
Kaksi lasta ja paljon surua ja riitoja, seksi oli surkeaa ja miehellä lakkasi usein seisomasta. Tuo ryyppyilta aukaisi ihan uuden portin. 😜
Meillä on tällainen suhde, mutta kumpikaan ei olla vissiin sitten kovin seksuaalisia, koska ei tulisi mieleenkään erota asian takia. Olemme sielunkumppanit ja parhaat ystävät ja viihdymme erinomaisesti yhdessä. Seksi ei kiinnosta, koska tosiaan, toinen on jotenkin liian "sama", liian läheinen, kuin veli/sisko. Puuttuu sellainen toiseus joka luo seksuaalista kemiaa. Mutta me hoidamme seksintarpeen masturboimalla ja elämme onnellisina yhdessä. Viimeksi seksiä ollut 8 vuotta sitten.
Terapian paikkahan se on, olisi ollut jo kauan sitten!
Syitähän voi olla monia, aina fyysisestä sairaudesta psyykkisiin. Voi olla taustalla trauma, puritaaninen kotikasvatus. Miten seksuaalisuuteen on kotona suhtauduttu. Epävarmuus ja epäonnistumisen pelko joka lisää epäonnistumisen mahdollisuutta...
Hakeutukaa hyvät ihmiset avun piiriin!! Turha sitä on miettiä mitä siellä terapiassa tai lääkärillä tapahtuu. Mitään pelottavaa ei kumminkaan! Miettikää kumpi on pienempi paha, lähteä hakemaan apua vai jäädä tilanteeseen loppuiäksenne koska tuttu p-ska on aina parempi ja turvallisempi kuin tuntematon paratiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet avoimesti mistä johtuu? Mies ehkä haluaisi, muttei pysty.
Saasteet, lisäaineet yms. voivat aiheuttaa lisääntymiskyvyn häiriöitä.Seksi on paljon, muttei kaikki. Läheisyyttä, hellyyttä, hoivaa, huomiomista, huolenpitoa, rakkautta...
Onko seksi niin tärkeää, että voit hyljätä puolison? Kaikesta huolimatta hänellä on arvonsa vaikkei ihan kaikkeen pystykään.
Tämä aika on lisäksi seksihullua.Syy kuulema tuo, että ei tunnu oikealta, tunnun liian jotenkin tärkeältä (??), siskolta jne. Tiedän että esim. masturboi kuitenkin jne.
Meillä on kaikkea muuta, kaikkea luettelemaasi, paitsi seksiä.
Ei ole tärkeää, en halua hyljätä. Hän itse on tosin kokenut välillä, että katuukohan myöhemmin jos suhde jää tällaiseksi. Jos olisi olemassa muutakin.
Ollaan alle 30v
Mulla oli ihan sama tilanne ja samat selitykset. Itsetuntoni ei kestänyt sitä tilannetta kun en ymmärtänyt miehen logiikkaa enkä edelleenkään ymmärrä miten mies tämän mietti.
Ymmärrän miestä, kun itsekin olen sellainen. Miehen seksuaalisuuteen rakkaus ja välittäminen ei juuri kuulu, vaan keskeinen juttu on eläimellisempi naaraan astuminen. Nainen otetaan, voitetaan ja ehkä jopa satutetaan samalla (en nyt mistään raiskauksista puhu). Todella tärkeää ja läheistä ihmistä ei halua ajatella tuollaisesta miltei väkivaltaisesta näkökulmasta, joten siitä miestenne mietteet.
Tämä voi olla totta. Olen itse sub ja kun ehdotin kinkympää seksiä miehelleni (luontainen dom), sellaista, missä minua alistetaan, niin hän aluksi kieltäytyi ehdottomasti. Perusteena, että jonkun muun naisen kanssa hän voisi niin tehdäkin, mutta ei minun kanssani. Selitti jotain tuubaa kuinka minun seksuaalisuuteni on muka jotsin laadukasta ja ladylikea ja hienosttunutta jne eikä halpaa. Sanoin, ettei kyllä ole ja että kyllä minä itse oman seksuaalisuuteni paremmin tunnen. Tuli pitkä iso riita kuukausiksi. Lopulta hän päätti kokeilla kinkympää seksiä kanssani ja yllättäen tykkäsi siitä. Oli myös todella helpottunut, koska se ei ollut muuttanutkaan hänen käsitystään minusta vaimona, eli hän pystyi integroimaan tämän puolen minussa siihen aikaisempaan mielikuvaan vaimostaan. Kärsi kai jostain h. Uu.åra -madonna-syndroomasta. Jos tätä ei olisi silloin läpikäyty ja käsitelty, niin seksielämämme olisi varmaan aika kuollutta ja intohimotonta nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet avoimesti mistä johtuu? Mies ehkä haluaisi, muttei pysty.
Saasteet, lisäaineet yms. voivat aiheuttaa lisääntymiskyvyn häiriöitä.Seksi on paljon, muttei kaikki. Läheisyyttä, hellyyttä, hoivaa, huomiomista, huolenpitoa, rakkautta...
Onko seksi niin tärkeää, että voit hyljätä puolison? Kaikesta huolimatta hänellä on arvonsa vaikkei ihan kaikkeen pystykään.
Tämä aika on lisäksi seksihullua.Syy kuulema tuo, että ei tunnu oikealta, tunnun liian jotenkin tärkeältä (??), siskolta jne. Tiedän että esim. masturboi kuitenkin jne.
Meillä on kaikkea muuta, kaikkea luettelemaasi, paitsi seksiä.
Ei ole tärkeää, en halua hyljätä. Hän itse on tosin kokenut välillä, että katuukohan myöhemmin jos suhde jää tällaiseksi. Jos olisi olemassa muutakin.
Ollaan alle 30v
Mulla oli ihan sama tilanne ja samat selitykset. Itsetuntoni ei kestänyt sitä tilannetta kun en ymmärtänyt miehen logiikkaa enkä edelleenkään ymmärrä miten mies tämän mietti.
Ymmärrän miestä, kun itsekin olen sellainen. Miehen seksuaalisuuteen rakkaus ja välittäminen ei juuri kuulu, vaan keskeinen juttu on eläimellisempi naaraan astuminen. Nainen otetaan, voitetaan ja ehkä jopa satutetaan samalla (en nyt mistään raiskauksista puhu). Todella tärkeää ja läheistä ihmistä ei halua ajatella tuollaisesta miltei väkivaltaisesta näkökulmasta, joten siitä miestenne mietteet.
Tämä voi olla totta. Olen itse sub ja kun ehdotin kinkympää seksiä miehelleni (luontainen dom), sellaista, missä minua alistetaan, niin hän aluksi kieltäytyi ehdottomasti. Perusteena, että jonkun muun naisen kanssa hän voisi niin tehdäkin, mutta ei minun kanssani. Selitti jotain tuubaa kuinka minun seksuaalisuuteni on muka jotsin laadukasta ja ladylikea ja hienosttunutta jne eikä halpaa. Sanoin, ettei kyllä ole ja että kyllä minä itse oman seksuaalisuuteni paremmin tunnen. Tuli pitkä iso riita kuukausiksi. Lopulta hän päätti kokeilla kinkympää seksiä kanssani ja yllättäen tykkäsi siitä. Oli myös todella helpottunut, koska se ei ollut muuttanutkaan hänen käsitystään minusta vaimona, eli hän pystyi integroimaan tämän puolen minussa siihen aikaisempaan mielikuvaan vaimostaan. Kärsi kai jostain h. Uu.åra -madonna-syndroomasta. Jos tätä ei olisi silloin läpikäyty ja käsitelty, niin seksielämämme olisi varmaan aika kuollutta ja intohimotonta nykyään.
Ja veikkaan siis, että tänmöinen kuvio on hyvin yleistä monessa suhteessa, että nähdään toinen jossain ihannoidussa valossa tai että lapsen saamisen jälkeen nähdään vaimo äitihahmona eikä rakastajattarena. Siitä sitten syytetään naista, kun seksi vähenee, vaikka oikeasti on itse isosti myös syypää siihen. Nämä asenteet ovat tiedostamattomia.
Pakosti on ainakin ihastunut toiseen. Ei testovaje miehet runkkaa eikä masennuslääkitetytkään. Varmaan vain odottaa milloin voi erota jos saa ihastuksensa. Eihän ole järjellistä syytä erota jos muuten kaikki toimii.