Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
mies ei millään kykene seksiin kanssani, olen kuin "sisko"
05.11.2017 |
voikohan tällaiselle mitään tehdä, vai onko ja pysyy?
Kommentit (113)
Ap, etkö halua olla haluttava miehen silmissä? Uskon, että jonain päivänä haluat, kun toiset tarpeesi ovat riittävän hyvin tyydytettyjä, kuten turvallisuuden tunne.
Luulen, että mies näkee sinut siskona, koska hänellä on ongelmia omassa seksuaalisuudessaan. Hän ei luultavasi kykene integroimaan seksiä koko personallisuuttaan kattavaksi elementiksi. Ehkä hänen kotonaan seksi on ollut jotenkin häpeällistä, joten hänen maailmassaan seksuaaliset tunteet tukahdutetaan läheisten ihmisten läheisyydessä. Sinä et kuitenkaan voi korjata miehesi ongelmaa. Voit korjata vain sen, että tällä hetkellä olet suhteessa miehen kanssa, joka ei halua sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisitte harkita avointa suhdetta. Sinä kävisit panemassa naapurin Penaa ja kaikki olisivat tyytyväisiä
Sisko homma on tekosyy/selitys erektio-ongelmalle. Hän ei varmasti halua lopettaa juttuanne, mutta häpeää ongelmaa. Puhukaa suoraan ja hakekaa resepti erektiolääkkeeseen ja ongelma on ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet avoimesti mistä johtuu? Mies ehkä haluaisi, muttei pysty.
Saasteet, lisäaineet yms. voivat aiheuttaa lisääntymiskyvyn häiriöitä.Seksi on paljon, muttei kaikki. Läheisyyttä, hellyyttä, hoivaa, huomiomista, huolenpitoa, rakkautta...
Onko seksi niin tärkeää, että voit hyljätä puolison? Kaikesta huolimatta hänellä on arvonsa vaikkei ihan kaikkeen pystykään.
Tämä aika on lisäksi seksihullua.Syy kuulema tuo, että ei tunnu oikealta, tunnun liian jotenkin tärkeältä (??), siskolta jne. Tiedän että esim. masturboi kuitenkin jne.
Meillä on kaikkea muuta, kaikkea luettelemaasi, paitsi seksiä.
Ei ole tärkeää, en halua hyljätä. Hän itse on tosin kokenut välillä, että katuukohan myöhemmin jos suhde jää tällaiseksi. Jos olisi olemassa muutakin.
Ollaan alle 30v
Mulla oli ihan sama tilanne ja samat selitykset. Itsetuntoni ei kestänyt sitä tilannetta kun en ymmärtänyt miehen logiikkaa enkä edelleenkään ymmärrä miten mies tämän mietti.
Ymmärrän miestä, kun itsekin olen sellainen. Miehen seksuaalisuuteen rakkaus ja välittäminen ei juuri kuulu, vaan keskeinen juttu on eläimellisempi naaraan astuminen. Nainen otetaan, voitetaan ja ehkä jopa satutetaan samalla (en nyt mistään raiskauksista puhu). Todella tärkeää ja läheistä ihmistä ei halua ajatella tuollaisesta miltei väkivaltaisesta näkökulmasta, joten siitä miestenne mietteet.
eli liikaa pornoa ja kyvyttömyys roolileikkeihin oman tyttöystävän kanssa...
ap
Taitaa kuule Madonna/h-alkuinen kiellety sana, ole vanhempi ongelma kun nettipoke.
Voisi kuvitella, että juuri roolileikit olisi yksi mahdollinen tie ohittaa ongelman. Ehkä sinä voisit tehdä enemmän asian eteen, jos nykyinen tilanne ei riitä sinulle?
Kannattaa pitää mukavasta miehestä kiinni, kun sellaisen on löytänyt. Tällä on ehdotettu seksuaaliterapiaa ja keskustelua, mikä on hyvä neuvo. Jos mies nyt elää kautta, että vaimo "tuntuu" siskolta, eikä seksi sen takia tunnu kiinnostavan, niin kyllä tuollainen sisko-ajattelu pitäisi saada loppumaan. Minulla on 20+ vuotta naimisissaoloa takana (ei lapsia) ja takana 8 vuotta kestänyt seksitön ajanjakso, joka päättyi keväällä. Olin jo muutaman vuoden vihjaissut miehelle että toisinaan panettaa. Keväällä tuo jakso loppui, kun sanoin niin suoraan että nyt panetus on kova.
Usein olen tuonut esille sen, että en ole mikään nunna, enkä tehnyt mitään nunnalupausta. Vähitellen on herätelty sekstailua uudelleen, mutta minä teen aina aloitteen. Mies istuu koneella. Mieheni on yksi niitä kilttejä ja umpirehellisiä lökäpöksyjä, jotka eivät pornostele, tuskin edes runkkailee (ehkä joskus suihkussa, mutta näistä en tiedä). Ei vaan kiinnosta tarpeeksi. Jossain vaiheessa ajattelin jo ettei miehen vehje toimi, mutta kyllä se toimii. Olemme nyt suoraa sekstailua enemmän heränneet viikonloppuaamuisin hitaasti peiton alla alasti köllötellen, sillä myös tämän kaltaiselle läheisyydelle pitäisi löytää tilaa ja aikaa.
Kyllä tuollainen "tunnut siskolta" ajatukset pitäisi saada jollain lailla keskusteltua auki. Se on tunne, ei totuus. Miten vaimo saataisi tuntumaan sellaiselta vaimolta, jonka kanssa halutaan myös sekstailla. Itse mietin tuota 8 vuotista seksitöntä jaksoa että näinkö menee koko loppuelämä, yksin masturboidessa ja haaveillessa seksistä hitto oman miehen kanssa. Ei ole oikein jättää toinen seksittä. Sen verran suollan nyt Pyhää Kirjaa Raamattuakin tähän, että siellä kannustetaan olemaan seksuaalisessa kanssakäymisessä oman puolison kanssa, eikä pidetä hyvänä että tulee liian pitää taukoa. Sellainen ajaa toisen pois suhteesta paneskelemaan väärien ihmisten kanssa.
Olisi mukava kuulla myös onnistuneita tarinoita siitä, miten joku on onnistunut saamaa mieheensä uudelleen seksuaalista eloa. Minulla on vielä työ kesken. Saan kyllä välillä kun kauniisti pyydän, mutta oma kroppani haluaisi useammin ja parempaa seksiä, mitä se nyt on. Luultavasti mieheni kärsii itsetunnon puutteesta. Yritän puhua näitä asioita muulloin kuin juuri sängyssä ollessa, jottei tunne painostusta tai mitään. Tsemppiä kaikille, jotka yritätte saada miehiänne eloon. Tuskin vika useinkaan on toimimattomassa kalussa, vaan ajattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt ihan kiveen hakattu juttu kuitenkaan ole, että asiaa ei voi muuttaa ja heti on erottava. Kyllä kipinääkin voi yrittää herätellä uudestaa. Töitä se voi toki vaatia.
Minä olin aikoinaan miehesi, vaikka olen nainen. Suhde oli hyvä, mies ihana, luultavasti maailman kunnollisin. Viihdyttiin hyvin yhdessä, käytiin ulkona ja reissattiin, alle kolmekymppisiä, just niin kuin te. Minäkin olen kunnollinen, kiltti, äärettömän empaattinen ja rehellinen, ihan kuin sinun miehesi.
Mutta en halunnut miestäni, en ollenkaan. Alussa toki mutta viimeisinä vuosina en ollenkaan. Olisin ollut ihan ok ilman seksiä, meillä oli ihan riittävän mukavaa ja elämä oli tasaista ja kivaa. Kivempaa kuin yksinään, en edes ajatellut lähteväni, olin ihan tyytyväinen. Mies yritti puhua asiasta ja minä väistelin ja selittelin vähän jotain samaa kuin miehesi sinulle.
Sitten käveli vastaan Se Oikea ja lopun varmaan arvaatkin. Maailman suurimmalla morkkiksella jätin kiltin kunnollisen mieheni ja lähdin. Oli kuin olisin herännyt jostain koomasta, en edes tunnu muistavan juuri mitään niistä vuosista kun asuimme yhdessä. Ja korostan, mielestäni en ollut mitenkään onneton enkä kaivannut mitään muuta. Olin niin kiltti että lähdin vasta kun mikään muu ei ollut mahdollista.
Olen tuntenut tosi huonoa omaatuntoa lähtemisestäni ja miettinyt että olinko vain niin pelkuri etten uskaltanut edes ajatella aikaisemmin etten ollut onnellinen, tai ehkä ajattelin että tällaista se elämä vaan on, tyytymistä, asiathan oli ihan hyvin.
En usko että mikään olisi saanut minua haluamaan miestäni uudelleen. En enää edes halunnut haluta mutten halunnut loukatakaan. Tiesin kyllä että haluttomuuteni loukkasi.
En päätynyt yhteen Sen Oikean kanssa, mutta se oli kyllä todellinen herätys siihen millainen suhde voi kumppanin kanssa olla. Seuraavan oikean kanssa mentiin sitten naimisiin ja on pysytty. Lasten ja muun elämän takia aina ei jaksa haluta, mutta aina kuitenkin haluaisin haluta, ja se on se tärkeä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin aikoinaan miehesi, vaikka olen nainen. Suhde oli hyvä, mies ihana, luultavasti maailman kunnollisin. Viihdyttiin hyvin yhdessä, käytiin ulkona ja reissattiin, alle kolmekymppisiä, just niin kuin te. Minäkin olen kunnollinen, kiltti, äärettömän empaattinen ja rehellinen, ihan kuin sinun miehesi.
Mutta en halunnut miestäni, en ollenkaan. Alussa toki mutta viimeisinä vuosina en ollenkaan. Olisin ollut ihan ok ilman seksiä, meillä oli ihan riittävän mukavaa ja elämä oli tasaista ja kivaa. Kivempaa kuin yksinään, en edes ajatellut lähteväni, olin ihan tyytyväinen. Mies yritti puhua asiasta ja minä väistelin ja selittelin vähän jotain samaa kuin miehesi sinulle.
Sitten käveli vastaan Se Oikea ja lopun varmaan arvaatkin. Maailman suurimmalla morkkiksella jätin kiltin kunnollisen mieheni ja lähdin. Oli kuin olisin herännyt jostain koomasta, en edes tunnu muistavan juuri mitään niistä vuosista kun asuimme yhdessä. Ja korostan, mielestäni en ollut mitenkään onneton enkä kaivannut mitään muuta. Olin niin kiltti että lähdin vasta kun mikään muu ei ollut mahdollista.
Olen tuntenut tosi huonoa omaatuntoa lähtemisestäni ja miettinyt että olinko vain niin pelkuri etten uskaltanut edes ajatella aikaisemmin etten ollut onnellinen, tai ehkä ajattelin että tällaista se elämä vaan on, tyytymistä, asiathan oli ihan hyvin.
En usko että mikään olisi saanut minua haluamaan miestäni uudelleen. En enää edes halunnut haluta mutten halunnut loukatakaan. Tiesin kyllä että haluttomuuteni loukkasi.
En päätynyt yhteen Sen Oikean kanssa, mutta se oli kyllä todellinen herätys siihen millainen suhde voi kumppanin kanssa olla. Seuraavan oikean kanssa mentiin sitten naimisiin ja on pysytty. Lasten ja muun elämän takia aina ei jaksa haluta, mutta aina kuitenkin haluaisin haluta, ja se on se tärkeä ero.
Luullakseni mitään syvää rakkautta ei kuitenkaan ollut. Minulla on ollut suhteita, joissa seksiä on riittämiin ja rakkauttakin, mutta silti tämä lähes seksitön suhde on paras mitä minulla on ollut. Rakkaus on se isoin arvo, muu rakennetaan ympärille. Kun löytää jonkun, jota oikeasti rakastaa, niin tietää. Minusta on ihan itsestäänselvyys, että seksiä saisin toisen kanssa suhteessa ollessani ja se voisi olla upeaa. Ihan kuin kaikki vanhat pariskunnat ei saisi särmää seksiinsä vaihtamalla. Mutta kun se ei ole se parisuhteen idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet avoimesti mistä johtuu? Mies ehkä haluaisi, muttei pysty.
Saasteet, lisäaineet yms. voivat aiheuttaa lisääntymiskyvyn häiriöitä.Seksi on paljon, muttei kaikki. Läheisyyttä, hellyyttä, hoivaa, huomiomista, huolenpitoa, rakkautta...
Onko seksi niin tärkeää, että voit hyljätä puolison? Kaikesta huolimatta hänellä on arvonsa vaikkei ihan kaikkeen pystykään.
Tämä aika on lisäksi seksihullua.Syy kuulema tuo, että ei tunnu oikealta, tunnun liian jotenkin tärkeältä (??), siskolta jne. Tiedän että esim. masturboi kuitenkin jne.
Meillä on kaikkea muuta, kaikkea luettelemaasi, paitsi seksiä.
Ei ole tärkeää, en halua hyljätä. Hän itse on tosin kokenut välillä, että katuukohan myöhemmin jos suhde jää tällaiseksi. Jos olisi olemassa muutakin.
Ollaan alle 30v
Mulla oli ihan sama tilanne ja samat selitykset. Itsetuntoni ei kestänyt sitä tilannetta kun en ymmärtänyt miehen logiikkaa enkä edelleenkään ymmärrä miten mies tämän mietti.
Ymmärrän miestä, kun itsekin olen sellainen. Miehen seksuaalisuuteen rakkaus ja välittäminen ei juuri kuulu, vaan keskeinen juttu on eläimellisempi naaraan astuminen. Nainen otetaan, voitetaan ja ehkä jopa satutetaan samalla (en nyt mistään raiskauksista puhu). Todella tärkeää ja läheistä ihmistä ei halua ajatella tuollaisesta miltei väkivaltaisesta näkökulmasta, joten siitä miestenne mietteet.
Mutta miksi mies yhdistää seksiin halventamisen tai satuttamisen? Miksi mies ajattelee että naista siinä jotenkin käytetään hyväksi eikä tajua että nainen nauttii siitä kun tulee otetuksi kunnolla?
Miesten maailmassa seksistä puhutaan vain halventamisen ja satuttamisen näkökulmasta. Pukukopeissa, välitunneilla, baareissa, intin tuvissa ja työpaikan illanvietoissa jauhetaan loputtomasti siitä, miten viikonloppuna pantiin jotain idioottia lorttoa, joka on muuten ihan vidumoinen kyläpyörä ja läskirumalöysäkin.
En valehtelematta muista, että olisin ikinä kuullut kenenkään kertovan, miten ihanaa on rakastella oman kullan kanssa. Naisen nautinnosta muuten uhotaan joskus, toki sekin perustuu jonkinlaiseen nautinnon pakottamiseen. Tämähän on pornossa klassinen aihe, että nainen ei haluaisi, mutta sitten pienen pakottamisen jälkeen hän ei voi olla nauttimatta ja on saatava lisää koko äijäkööriltä. Eli raiskaustematiikkaa sekin.
Rakastaminen ja välittäminen ei mahdu keskustelussa samaan lauseeseen seksin kanssa, joten ehkä se vaikuttaa pään sisälläkin.
Jos tämä olisi ihan totta vain tällaisenaan, eihän mikään mies pystyisi rakastavaan parisuhteeseen ollenkaan, eivätkä ihmiset seurustelisi. Suurimpaan sellaiseen suhteeseen kun se seksi kuitenkin kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut jää koukkuun siihen kipinään. Kipinää olla pitää jne.
Mites sitten kun ennen on kuoltu about alle 50 vuotiaana? Naisilla menopaussiin tarkoittaa, että paikat kuivuu yms eikä biologia enää tue seksiä. Ja nyt pitäis vielä 100-vuotiaana panna ympäri kyliä.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa se ihan oikea syndrooma, jossa mies ei kykene seksiin ihmisen kanssa johon on rakastunut. Tuntuu jotenkin väärältä panna tätä tai jotain. Sen sijaan yhden illan jutut tai huorissakäynti ym onnistuu. En muista yhtään nimeä, oma wikipedia artikkelikin sille oli :D
Madonna-hutsu syndrooma. Aika selvä tapaus jopa. Mies ihannoi vaimoaan herkkänä ja puhtoisena naisena johon ei halua yhdistää seksuaalisia tunteita. Tosi perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla itselläni oli tuota, että seksi tuntui lähinnä väärältä. Kai sitä oli sen verran harvoin ettei siihen päässyt tottumaan ja toisesta vähän vieraantui seksuaalisessa mielessä. Voi olla että mies ajatteli hiljaa itsekseen minusta samoin, en tiedä. En ole koskaan pystynyt puhumaan seksistä, se on vaan iso möykky ja jotain mitä tapahtuu silloin tällöin.
Meillä oli ollut seksiä jo pitkään noin 8-9 kuukauden välein, kun sitten yksi kerta oli aivan erityisen huono. Mies tuntui kuin veljeltä ja koko touhu tosi surkealta ja laimealta ja ankealta, koin olevani aivan ruma ja kelvoton. Aloin itkeä kesken kaiken, mies vaan hämmentyneenä lopetti ja meni vessaan. Olin 23-vuotias ja tuon jälkeen ei harrastettu seksiä kertaakaan lähes neljään vuoteen. Kumpikaan ei tehnyt aloitetta eikä asiasta puhuttu mitään.
Sitten taas alettiin, siitä vaan. Kai jokin oli tuossa ajassa nollaantunut ja toisaalta liikahtanut eteenpäin. Nyt seksiä on taas ollut joitakin kertoja vuodessa. Ei paljon, mutta ei meillä ole sitä koskaan paljon ollutkaan. Enkä enää tunne sitä epämukavaa ja vaivaannuttavaa väärää oloa niin kuin silloin nuorempana, vaan haluan miestäni ja se on aika luontevaa. Enemmän mulla on tekemistä sen suhteen, että voisin kokea itseni mitenkään haluttavaksi ja seksuaaliseksi.
Eli yhdessä ollaan edelleen ja naimisiinkin mentiin. En koskaan tuona huononakaan aikana oikeasti halunnut erota tai kokenut sille lopulta perusteltua syytä. Ajattelin että tällaista tämä nyt on ja kestän sen, eikä seksi ole niin tärkeää. Hellyyttä ja intiimiä fyysistä kosketusta on ollut aina runsaasti eikä siinä ole ollut ongelmaa. Olen kyllä turhankin sitkeä ja sivuutan helposti omat haluni ja tarpeeni. Moni muu olisi varmasti eronnut ajat sitten ja moneen kertaan. Tai hakenut apua tilanteeseen.
Koiravertauksesi on tässä tapauksessa todella ontuva. Mutta säästä se vastaisuuden varalle, jossain toisessa keskustelussa ehkä osuu maaliin.
Ihmettelen kovasti, että mitä ihmeen fantasioita asian ulkopuolelta sinä näet? Se ei ole fantasiaa, jos kertoo mitä äärimmäisen todennäköisesti tulee tapahtumaan. Kaikki miehet eivät ole pettäjiä tai jättäjiä, tietenkään. Mutta nyt puhutaan ap:n tapauksesta.
Ap kuvailee toki miestään rehelliseksi ja tunnolliseksi. Voi olla että onkin. Mutta myös hyvin moni kunnollinen ihminen saattaa lähteä ajan mittaan epätyydyttävästä suhteesta, usein siinä vaiheessa kun konkreettisesti näkee miten elämän voisi elää paremminkin (kohtaa ihmisen, jonka kanssa natsaa oikeasti).
Eri asia olisi jos ap ja mies olisi oikeasti tyytyväisiä vähäseksiseen elämäänsä, mutta eivät ole. Muuten ap ei olisi aloittanut tätä keskustelua ja hän mainitsi mm miehensä masturboivan. Eli miehellä on haluja, mutta ei ap:tai kohtaan.
Seksuaaliterapia voi pelastaa toisia suhteita, mutta miten se pelastaa jos ongelma on se, ettei sellaista kunnon seksiä koskaan ole ollutkaan ja mies kuvailee ap:ta siskoksi (eli ap on hänelle kiva kämppis). Ap voi toivoa että täältä tulee neuvoja, mutta tosiasiassa sisko ei seksikkääksi toisen päässä muutu millään stay upeilla, peruukeilla tai pehmoruoskilla eikä seksuaaliterapia tee mahdottomasta mahdollista.
Itse en kykene näkemään mitään järkevää syytä suhteelle. Ap:n vastauksista on voinut päätellä, että heillä ei ole lapsia, eivät ole naimisissa eikä heillä ole muutakaan erityisen sitovaa. Oleellisin osuus suhteessa on se että he katsovat yhdessä leffoja, matkustelevat ja suunnittelevat kissan hommamista (!). Ihan kuin kämppikset. Ikää alle 30.
Miksi oi miksi kukaan jäisi tuohon elämään tuossa vaiheessa? Tekisi vielä jonkun ankkurilapsen pahimmassa tapauksessa.
Ymmärrän että on hankalaa lähteä niistä suhteista, joissa on takana 20 vuotta, talolaina ja lapset. Mutta ap:lla ei ole.
Ap kertoo että mies on sanonut kysyttäessä ettei halua erota. Mitä muutakaan? Ei kukaan, joka tyytyy paremman puutteessa ihan kivaan vaihtoehtoon, sano etukäteen että on eroamassa.
Aina voi myös huijata itseään ja uskotella että tää on ihan ok. Itsehuijaus on hyvin yleistä. Vale vaan itsellekin loppuu siinä vaiheessa, kun tulee eteen se vaihtoehto, josta kykenee kiinnostumaan niin seksuaalisesti kuin henkisestikin.