Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten perustelet, ettet pidä uudesta Tuntemattomasta sotilaasta?
05.11.2017 |
Vaatii melkoista uskallusta olla enemmistön kanssa eri mieltä, ettei muka pidä uudesta klassikkoelokuvasta. Miten selität, ettet pidä elokuvasta?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt, mutta ei kiinnostakaan. Eiköhän se ensimmäienen ole totuudenmukaisin. Sen tehneet olivat eläneet sodan.
Logiikkas mukaan jäis elokuvat tekemättä ..!!
Tykkään myös Emily Bronten yms romaaneista, tai Monte Criston Kreivistä. Mutta en tykkää viime vuonna kirjoitetusta romaanista, joka sijoittuu 1800-luvulle. Samalla logiikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä Paula Vesalasta ja ajatus elokuvan romanttisista väkisin mukaan tungetuista kohtauksista on liian vaivaannuttava. En näe syytä kolmanteen uudelleenfilmatisointiin.
Eero Aho on hieno näyttelijä kyllä.
Olen lukenut kirjan, kahdesti , ja nähnyt pari kertaa Laineen Tuntemattoman. Sotaelokuvat ei kiinnosta, ei. Ja olen sotaveteraanin tytär, isäni oli mukana jo talvisodassa, menetti yhden veljensä ja kaksi (loput) invalidisoitui., onneksi lievästi. Enoista yhtä lukuunottamtta kaikki ehti myös rintamalle. Olen aika paljon kuullut sodasta ja sota-ajasta.
Kävin katsomassa leffan Thaimaalaisen vaimoni kanssa. Vaimo ei normaalisti pidä sotaelokuvista, mutta tästä piti. Vaikuttaisi siltä että leffalla on hyvät edellytykset menestyä myös ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Karjalan maanviljelijän vauva kölli kehdossaan Ruskovillan silkkimyssy päässään, Vesalan pakollinen laulukohtaus, liian pitkät taistelukohtaukset. Siinä muutama syy.
Elokuva on hienosti kuvattu ja ajan henki näkyy upeasti (paitsi se myssy).
Muutama ihan hyvä näyttelijäntyö.
En silti meinannut jaksaa lippuun asti. Kelloa tuli vilkuiltua monta kertaa.
Minä en vilkaissut kelloa kertaakaan koko elokuvan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt, mutta ei kiinnostakaan. Eiköhän se ensimmäienen ole totuudenmukaisin. Sen tehneet olivat eläneet sodan.
Logiikkas mukaan jäis elokuvat tekemättä ..!!
No jos on nähnyt jo kaksi aiempaa elokuvasovitusta samasta kirjasta ja esim. kuunnellut radiosta kuunnelmasarjana (tai tilannut äänikirjan siitä) niin mitäpä olennaista 'ihan uutta' uudessa elokuvasovituksessa voisi siitä samasta aiheesta enää saada ?
Eiköhän sen tarinan voisi siinä vaiheessa katsoa katsotuksi, nähdyksi ja kuulluksi jo ihan riittävän tarkasti voidakseen sanoa sen tuntevansa jo.
Toki joitain mielielokuvia voi katsoa ja esim. itsellä on tullut katsotuksi pariinkin kertaan (varsinkin kun sen ensimmäisestä katselukerrasta on jo kulunut vuosia ) mutta aniharvaa kyllä viitsii (ainakaan yksinään enää) katsoa sitten enää sitä kolmatta kertaa.
Yleensä ne ovat sitten ehkä jotain jotain aivan musiikkielokuvia, joita katsoo sen niiden musiikin ja ehkä joidenkin hyvien tanssikohtausten takia enää.
Sotaelokuvista yleensäkään en erityisemmin voi sanoa pitäväni (jo niiden väistämättä sisältämän ylettömän väkivaltaisuuden vuoksi). Sodanvastaisista sanomaltaan parhaana pidän Lewis Milestonen elokuvaa 'Länsirintamalta ei mitään uutta' , tai ehkä myös aika lähelle sitä pääsee Stanley Kubrickin'Kunnian polut'.
Uudemmista ehkä 'Full Metal Jacket':ia ( taisi olla saman ohjaajan sekin.
Tuntematon sotilas ei mielestäni ole sanomaltaan lainkaan samassa mielessä, yleismaailmallisesti, sodan vastainen kuin nuo edellä mainitut.
Se on, näin voisi ehkä sanoa, enemmänkin oman aikansa elokuva suomalaisuudesta ja jo kirjanakin ymmärrettävästi oman aikansa (jälleenrakennus-Suomen) tuotos ja osa kansallisen itsetunnon palauttamista valkokankaalla, mutta sellaisena se on jo kyllä sukupolvelleen tehtävänsä tehnyt .
Jos joku nuori on aiheesta kiinnostunut, niin kyllä hän sen Laineenkin version pystyy katsomaan.
Katsotaanhan sitä vielä elokuvaharrastajien piirissä vaikka niitä varhaisia Chaplinin , tai Laurell & Hardyn, tai Buster Keatonin 1920-luvun tuotoksiakin.
Muuten tuo Remarquen kirjaan perustuva 'Länsirintamalta ei mitään uutta' on sekin niitä jo 1930-luvun (varhaisimpia) äänielokuvia, mutta ei siinäkään versiossa ole menettänyt sanomansa iskevyydestä mitään. Sen sanoma oli (ja on yhä edelleen) että sota sinänsä oli väärin ja rikos ihmisyyttä vastaan ja ettei tavallinen siihen ryhtynyt yksilö siinä voinut itselleen saavuttaa mitään, mutta saattoi kylläkin menettää aivan kaiken.
Tällaista sanomaa TS:llä ei tietenkään voinut ollakaan, (ymmärrettävää jo sen lähtökohdista toki ) mutta ei sitä myöskään minään 'sodanvastaisten elokuvien klassikkona' tulisi pitääkään.
Niissähän esim. ei todeta lopuksi, että 'aika velikultia'...
Itse en oikeen ymmärtänyt sitä teloituskohtauksen leikkausta. Vaikutti välilä siltä että porukka katseli teloitusta suksilla matkan päästä ja sitte oltiin tuomion julistamisessa ja ampumisen jälkeen näyti kuva käyvän vielä sellaisessa kohdassa jossa ammuttavat olivat vielä elossa. Jotenkin se oli mielestäni oudosti leikattu, jäikö kyseinen kohtaus muita vaivaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Thaimaan matkaaja kirjoitti:
Kävin katsomassa leffan Thaimaalaisen vaimoni kanssa. Vaimo ei normaalisti pidä sotaelokuvista, mutta tästä piti. Vaikuttaisi siltä että leffalla on hyvät edellytykset menestyä myös ulkomailla.
'Yleisö-otos', jonka katselukokemustiedusteluusi tuon väittämäsi perustat, jäi nyt kuitenkin määrältään aika suppeaksi, voidakseen tukea riittävästi tuollaisia elokuvaviennin kannattavuuslaskelmia ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt, mutta ei kiinnostakaan. Eiköhän se ensimmäienen ole totuudenmukaisin. Sen tehneet olivat eläneet sodan.
Logiikkas mukaan jäis elokuvat tekemättä ..!!
No jos on nähnyt jo kaksi aiempaa elokuvasovitusta samasta kirjasta ja esim. kuunnellut radiosta kuunnelmasarjana (tai tilannut äänikirjan siitä) niin mitäpä olennaista 'ihan uutta' uudessa elokuvasovituksessa voisi siitä samasta aiheesta enää saada ?
Eiköhän sen tarinan voisi siinä vaiheessa katsoa katsotuksi, nähdyksi ja kuulluksi jo ihan riittävän tarkasti voidakseen sanoa sen tuntevansa jo.
Toki joitain mielielokuvia voi katsoa ja esim. itsellä on tullut katsotuksi pariinkin kertaan (varsinkin kun sen ensimmäisestä katselukerrasta on jo kulunut vuosia ) mutta aniharvaa kyllä viitsii (ainakaan yksinään enää) katsoa sitten enää sitä kolmatta kertaa.
Yleensä ne ovat sitten ehkä jotain jotain aivan musiikkielokuvia, joita katsoo sen niiden musiikin ja ehkä joidenkin hyvien tanssikohtausten takia enää.Sotaelokuvista yleensäkään en erityisemmin voi sanoa pitäväni (jo niiden väistämättä sisältämän ylettömän väkivaltaisuuden vuoksi). Sodanvastaisista sanomaltaan parhaana pidän Lewis Milestonen elokuvaa 'Länsirintamalta ei mitään uutta' , tai ehkä myös aika lähelle sitä pääsee Stanley Kubrickin'Kunnian polut'.
Uudemmista ehkä 'Full Metal Jacket':ia ( taisi olla saman ohjaajan sekin.
Tuntematon sotilas ei mielestäni ole sanomaltaan lainkaan samassa mielessä, yleismaailmallisesti, sodan vastainen kuin nuo edellä mainitut.
Se on, näin voisi ehkä sanoa, enemmänkin oman aikansa elokuva suomalaisuudesta ja jo kirjanakin ymmärrettävästi oman aikansa (jälleenrakennus-Suomen) tuotos ja osa kansallisen itsetunnon palauttamista valkokankaalla, mutta sellaisena se on jo kyllä sukupolvelleen tehtävänsä tehnyt .
Jos joku nuori on aiheesta kiinnostunut, niin kyllä hän sen Laineenkin version pystyy katsomaan.
Katsotaanhan sitä vielä elokuvaharrastajien piirissä vaikka niitä varhaisia Chaplinin , tai Laurell & Hardyn, tai Buster Keatonin 1920-luvun tuotoksiakin.
Muuten tuo Remarquen kirjaan perustuva 'Länsirintamalta ei mitään uutta' on sekin niitä jo 1930-luvun (varhaisimpia) äänielokuvia, mutta ei siinäkään versiossa ole menettänyt sanomansa iskevyydestä mitään. Sen sanoma oli (ja on yhä edelleen) että sota sinänsä oli väärin ja rikos ihmisyyttä vastaan ja ettei tavallinen siihen ryhtynyt yksilö siinä voinut itselleen saavuttaa mitään, mutta saattoi kylläkin menettää aivan kaiken.
Tällaista sanomaa TS:llä ei tietenkään voinut ollakaan, (ymmärrettävää jo sen lähtökohdista toki ) mutta ei sitä myöskään minään 'sodanvastaisten elokuvien klassikkona' tulisi pitääkään.
Niissähän esim. ei todeta lopuksi, että 'aika velikultia'...
Oletan ettet nähnyt uusinta ,silti lonkalta voit laukoo ,ettei mitään uutta voi enää tulla esiin. Kaikki versiot nähneenä voin todeta ,että kyllä voi ja myös tuli. Turha tästä vääntää, eräillä on heti alkuunsa negatiivinen ennakko asenne,etsitään suurennuslasilla virheitä ja puutteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt, mutta ei kiinnostakaan. Eiköhän se ensimmäienen ole totuudenmukaisin. Sen tehneet olivat eläneet sodan.
Logiikkas mukaan jäis elokuvat tekemättä ..!!
No jos on nähnyt jo kaksi aiempaa elokuvasovitusta samasta kirjasta ja esim. kuunnellut radiosta kuunnelmasarjana (tai tilannut äänikirjan siitä) niin mitäpä olennaista 'ihan uutta' uudessa elokuvasovituksessa voisi siitä samasta aiheesta enää saada ?
Eiköhän sen tarinan voisi siinä vaiheessa katsoa katsotuksi, nähdyksi ja kuulluksi jo ihan riittävän tarkasti voidakseen sanoa sen tuntevansa jo.
Toki joitain mielielokuvia voi katsoa ja esim. itsellä on tullut katsotuksi pariinkin kertaan (varsinkin kun sen ensimmäisestä katselukerrasta on jo kulunut vuosia ) mutta aniharvaa kyllä viitsii (ainakaan yksinään enää) katsoa sitten enää sitä kolmatta kertaa.
Yleensä ne ovat sitten ehkä jotain jotain aivan musiikkielokuvia, joita katsoo sen niiden musiikin ja ehkä joidenkin hyvien tanssikohtausten takia enää.Sotaelokuvista yleensäkään en erityisemmin voi sanoa pitäväni (jo niiden väistämättä sisältämän ylettömän väkivaltaisuuden vuoksi). Sodanvastaisista sanomaltaan parhaana pidän Lewis Milestonen elokuvaa 'Länsirintamalta ei mitään uutta' , tai ehkä myös aika lähelle sitä pääsee Stanley Kubrickin'Kunnian polut'.
Uudemmista ehkä 'Full Metal Jacket':ia ( taisi olla saman ohjaajan sekin.
Tuntematon sotilas ei mielestäni ole sanomaltaan lainkaan samassa mielessä, yleismaailmallisesti, sodan vastainen kuin nuo edellä mainitut.
Se on, näin voisi ehkä sanoa, enemmänkin oman aikansa elokuva suomalaisuudesta ja jo kirjanakin ymmärrettävästi oman aikansa (jälleenrakennus-Suomen) tuotos ja osa kansallisen itsetunnon palauttamista valkokankaalla, mutta sellaisena se on jo kyllä sukupolvelleen tehtävänsä tehnyt .
Jos joku nuori on aiheesta kiinnostunut, niin kyllä hän sen Laineenkin version pystyy katsomaan.
Katsotaanhan sitä vielä elokuvaharrastajien piirissä vaikka niitä varhaisia Chaplinin , tai Laurell & Hardyn, tai Buster Keatonin 1920-luvun tuotoksiakin.
Muuten tuo Remarquen kirjaan perustuva 'Länsirintamalta ei mitään uutta' on sekin niitä jo 1930-luvun (varhaisimpia) äänielokuvia, mutta ei siinäkään versiossa ole menettänyt sanomansa iskevyydestä mitään. Sen sanoma oli (ja on yhä edelleen) että sota sinänsä oli väärin ja rikos ihmisyyttä vastaan ja ettei tavallinen siihen ryhtynyt yksilö siinä voinut itselleen saavuttaa mitään, mutta saattoi kylläkin menettää aivan kaiken.
Tällaista sanomaa TS:llä ei tietenkään voinut ollakaan, (ymmärrettävää jo sen lähtökohdista toki ) mutta ei sitä myöskään minään 'sodanvastaisten elokuvien klassikkona' tulisi pitääkään.
Niissähän esim. ei todeta lopuksi, että 'aika velikultia'...
Oletan ettet nähnyt uusinta ,silti lonkalta voit laukoo ,ettei mitään uutta voi enää tulla esiin. Kaikki versiot nähneenä voin todeta ,että kyllä voi ja myös tuli. Turha tästä vääntää, eräillä on heti alkuunsa negatiivinen ennakko asenne,etsitään suurennuslasilla virheitä ja puutteita.
En ole ylläoleva, mutta otan kantaa siihen alkuperäiseen viestiin, jossa todettiin, että ensimmäinen versio on varmaan autenttisin, koska siinä olijat olivat nähdeet sodan.
En minäkään ole tätä uusinta nähnyt, enkä aio nähdäkään. En minä kaipaa tulkintaan mitään ”uutta”, vaan kaipaan autenttisuutta. Historiaa on turha kirjoittaa koko ajan uusiksi ja etsiä siihen jotain uutta. Tapahtuman kokeiden kokemukset riittänevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt, mutta ei kiinnostakaan. Eiköhän se ensimmäienen ole totuudenmukaisin. Sen tehneet olivat eläneet sodan.
Logiikkas mukaan jäis elokuvat tekemättä ..!!
No jos on nähnyt jo kaksi aiempaa elokuvasovitusta samasta kirjasta ja esim. kuunnellut radiosta kuunnelmasarjana (tai tilannut äänikirjan siitä) niin mitäpä olennaista 'ihan uutta' uudessa elokuvasovituksessa voisi siitä samasta aiheesta enää saada ?
Eiköhän sen tarinan voisi siinä vaiheessa katsoa katsotuksi, nähdyksi ja kuulluksi jo ihan riittävän tarkasti voidakseen sanoa sen tuntevansa jo.
Toki joitain mielielokuvia voi katsoa ja esim. itsellä on tullut katsotuksi pariinkin kertaan (varsinkin kun sen ensimmäisestä katselukerrasta on jo kulunut vuosia ) mutta aniharvaa kyllä viitsii (ainakaan yksinään enää) katsoa sitten enää sitä kolmatta kertaa.
Yleensä ne ovat sitten ehkä jotain jotain aivan musiikkielokuvia, joita katsoo sen niiden musiikin ja ehkä joi denkin hyvien tanssikohtausten takia enää.Sotaelokuvista yleensäkään en erityisemmin voi sanoa pitäväni (jo niiden väistämättä sisältämän ylettömän väkivaltaisuuden vuoksi). Sodanvastaisista sanomaltaan parhaana pidän Lewis Milestonen elokuvaa 'Länsirintamalta ei mitään uutta' , tai ehkä myös aika lähelle sitä pääsee Stanley Kubrickin'Kunnian polut'.
Uudemmista ehkä 'Full Metal Jacket':ia ( taisi olla saman ohjaajan sekin.
Tuntematon sotilas ei mielestäni ole sanomaltaan lainkaan samassa mielessä, yleismaailmallisesti, sodan vastainen kuin nuo edellä mainitut.
Se on, näin voisi ehkä sanoa, enemmänkin oman aikansa elokuva suomalaisuudesta ja jo kirjanakin ymmärrettävästi oman aikansa (jälleenrakennus-Suomen) tuotos ja osa kansallisen itsetunnon palauttamista valkokankaalla, mutta sellaisena se on jo kyllä sukupolvelleen tehtävänsä tehnyt .
Jos joku nuori on aiheesta kiinnostunut, niin kyllä hän sen Laineenkin version pystyy katsomaan.
Katsotaanhan sitä vielä elokuvaharrastajien piirissä vaikka niitä varhaisia Chaplinin , tai Laurell & Hardyn, tai Buster Keatonin 1920-luvun tuotoksiakin.
Muuten tuo Remarquen kirjaan perustuva 'Länsirintamalta ei mitään uutta' on sekin niitä jo 1930-luvun (varhaisimpia) äänielokuvia, mutta ei siinäkään versiossa ole menettänyt sanomansa iskevyydestä mitään. Sen sanoma oli (ja on yhä edelleen) että sota sinänsä oli väärin ja rikos ihmisyyttä vastaan ja ettei tavallinen siihen ryhtynyt yksilö siinä voinut itselleen saavuttaa mitään, mutta saattoi kylläkin menettää aivan kaiken.
Tällaista sanomaa TS:llä ei tietenkään voinut ollakaan, (ymmärrettävää jo sen lähtökohdista toki ) mutta ei sitä myöskään minään 'sodanvastaisten elokuvien klassikkona' tulisi pitääkään.
Niissähän esim. ei todeta lopuksi, että 'aika velikultia'...
Oletan ettet nähnyt uusinta ,silti lonkalta voit laukoo ,ettei mitään uutta voi enää tulla esiin. Kaikki versiot nähneenä voin todeta ,että kyllä voi ja myös tuli. Turha tästä vääntää, eräillä on heti alkuunsa negatiivinen ennakko asenne,etsitään suurennuslasilla virheitä ja puutteita.
En ole ylläoleva, mutta otan kantaa siihen alkuperäiseen viestiin, jossa todettiin, että ensimmäinen versio on varmaan autenttisin, koska siinä olijat olivat nähdeet sodan.
En minäkään ole tätä uusinta nähnyt, enkä aio nähdäkään. En minä kaipaa tulkintaan mitään ”uutta”, vaan kaipaan autenttisuutta. Historiaa on turha kirjoittaa koko ajan uusiksi ja etsiä siihen jotain uutta. Tapahtuman kokeiden kokemukset riittänevät.
Että pitäis tehdä kopio, presiis samat repliikit jne..ou jee ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää että näyttelijöiksi on haalittu kaikenmaailman julkkiksia ja missejä. Se on puhtaasti markkinointikikka jolla ostetaan lisää katsojia. Halpamaista.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää että näyttelijöiksi on haalittu kaikenmaailman julkkiksia ja missejä. Se on puhtaasti markkinointikikka jolla ostetaan lisää katsojia. Halpamaista.
En nähnyt yhtään missiä , julkkikset kaikki näyttelijöitä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää että näyttelijöiksi on haalittu kaikenmaailman julkkiksia ja missejä. Se on puhtaasti markkinointikikka jolla ostetaan lisää katsojia. Halpamaista.
Missejä???? Pystymetsästäkö näyttelijät ois pitänyt haalia,elokuvis näyttelijät ovat yleensä julkkiksia!!
Tästä on jo tehty kaksi versiota.
Olisi varmaan pärjätty ilman kolmatta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ollut elokuva vaan dokumentti ja helkkarin hyvä sellainen.
Tuollaista se on ollut.
:D :D :D "dokumentti"... toivottavasti tämä oli vitsi. Ei hyvänen aika sentään.
Tiedän katsomattakin, että ohjaaja/käsikirjoittaja on pistänyt tekstiin liikaa omiaan. Eli ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää että näyttelijöiksi on haalittu kaikenmaailman julkkiksia ja missejä. Se on puhtaasti markkinointikikka jolla ostetaan lisää katsojia. Halpamaista.
Minä sain tietää vasta Ilta-Sanomista että siellä oli entinen Miss Suomi ja nykyinen Miss Gay Finland. En noteerannut heitä mitenkään elokuvaa katsoessa.
Alue: Aihe vapaa
Logiikkas mukaan jäis elokuvat tekemättä ..!!