Mikäs nyt eteen, teini haluaa erikoislukioon Helsinkiin

Lapseni on parempi kuin sinun.

Noin, nyt se on tuossa kirjoitettuna. Älkää enää kirjoittako tuon sisältöisiä viestejä, vaan keskittykää asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta eka vuosi Aallossa, siis jos DI puolella, on kyllä sellainen "luulot pois"-vuosi, että taitaa olla aika paljon värikynää tarinassa. Joku lukion pitkä matikka ja fysiikka ovat pikkulasten mehuhetki sen rinnalla.

Painotuslukioissa mennään reippaasti lukion oppimäärän yli. Ei se ensimmäinen opiskeluvuosi ole näistä kouluista valmistuneille mitään erityistä tuskaa. Tuo, että on itse opiskellut pidemmälle, ajaa ihan saman asian. 

Lukiolaisilla voi olla hyvinkin erilainen osaamistaso harrastuneisuudesta riippuen. Jotkut tekevät tosiaan vain sen, mitä opettaja käskee ja mitä koulun kirjoissa opetetaan. Mutta kiinnostuneemmat ja harrastuneemmat menevät huomattavasti pidemmälle. Nämä voivat sitten käyttää sen etumatkan joko siihen, että ottavat ensimmäiset vuodet rennommin (koska osaavat paljon ennestään) tai sitten opiskelevat kursseja nopeampaan tahtiin. 

Itse en varmaankaan päästäisi teiniä yksin.

Toki riippuu paljon siitä, onko kyseessä esim. huippu-urheilija, joka tottunut leirimatkoihin ja muuhun hyvinkin itsenäiseen touhuun.

Olen juuri itse paljon miettinyt näitä huippulukioiden ja tavalllisten lukioiden eroavaisuuksia.

Meillä esikoinen aloitti Hki:ssä top 10 lukiossa, mutta ei nyt siellä viihdy yhtään ja miettii vaihtamista lähilukioon.

Omassa ryhmässään on tosi monta tasan 10 ka:lla sisään päässyttä ja kilpailu on kovaa ja se vaikuttaa myös ilmapiiriin.

Matka rassaa ja kaikki vanhat kaverit yläasteelta ovat lähilukiossa, joka taas on Hki:n alemman keskiarvon lukioita.

Ainakin läksyjä ja projekteja on vaativammaksi lukiossa moninkertainen määrä verrattuna tavalliseen lukioon.

Meillä asuu sen verran fiksuja teinejä, etteivät edes ehdottaisi tuollaista. En kyllä suostuisi, vaikka ehdottaisivat, eikä ole rahasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaltokin on joutunut helpottamaan ensimmäisen vuoden kursseja siitä, mitä ne olivat aikaisemmin. Oma lapseni aloitti tänä syksynä Aallossa teknillisen fysiikan, ja hänen mukaansa kurssit ovat tähän mennessä olleet helppoja. Tosin lapseni kävi luma-lukion ja suoritti siellä useita ylimääräisiä matematiikan ja fysiikan kursseja. Mutta hän ei kuitenkaan ollut esim. yo-kirjoituksissa läheskään luokkansa parhaita.

Mun lapsi aloitti myös tänä syksynä Aallossa teknillisen fysiikan opiskelun ja hän sanoi myös, että ei ole ollut vielä mitään vaikeaa, eikä oikein mitään uuttakaan. Ja on käynyt tavallisen lukion, eikä ole suorittanut mitään ylimääräisiä kursseja. Tosin lapseni olikin lukion pitkästä matikasta ja fysiikasta sitä mieltä, että helppoa kuin heinänteko. Harrastuksenaan hän mm. luki Feynman lectures-sarjan, että olisi vähän pohdiskeltavaa. Eli se mikä on toiselle haastavaa, ei sitä toiselle ole. 

Onnittelut teille jalojen fyysikoiden vanhemmille, saatte olla lapsistanne ylpeitä! 

Osittaisdifferentiaaliyhtälöt on se kurssi, missä veri punnitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta eka vuosi Aallossa, siis jos DI puolella, on kyllä sellainen "luulot pois"-vuosi, että taitaa olla aika paljon värikynää tarinassa. Joku lukion pitkä matikka ja fysiikka ovat pikkulasten mehuhetki sen rinnalla.

Painotuslukioissa mennään reippaasti lukion oppimäärän yli. Ei se ensimmäinen opiskeluvuosi ole näistä kouluista valmistuneille mitään erityistä tuskaa. Tuo, että on itse opiskellut pidemmälle, ajaa ihan saman asian. 

Toki auttaa, jos on lukiossa opiskellut ylimääräistä joko kursseilla tai omin päin, mutta kyllä myös Aallon kurssit ovat oikeasti helpottuneet viime vuosina. Juttelin tästä juuri viime viikolla erään Aallon matematiikan lehtorin kanssa.

Järjestääkö oppilaitos jotakin solukämppiä opiskelijoilleen?

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin Helsingissä erikoislukion. Kaksi parasta stäväni tulivat muualta ja muuttivat omaan asuntoon 15–16-vuotiaina. Olimme kaikki hyvin varhaiskypsiä hikareita ja varmasti omasta mielestämme kovin aikuisia. Ystävien vanhemmat olivat kovin ylpeitä tyttäristään, jotka heidän mielestään olivat vastuullisia ja valmiita asumaan omillaan. Perheet olivat huomattavan varakkaita, ja kykenivät kustantamaan lasten asumisen ja elämisen Helsingin keskustassa (rahaa meni varmaankin suunnilleen 1000-1200 €/kk)

Näin monien vuosien jälkeen olen vakuuttunut siitä, että ratkaisu ei ollut kovin hyvä. Lukioikäinen ei pärjää henkisesti omillaan. Vaikka hän vaikuttaisi kuinka kypsältä, hän tarvitsee vielä vanhempien tukea ja varsinkin rajoja. Liian varhainen aikuistuminen on aiheuttanut uskoakseni näille ystävilleni trauman, jota he käsittelevät terapiassa edelleen aikuisina.

Kai se riippuu ihmisestä. Itse muutin toiselle paikkakunnalle opintojen takia 16-vuotiaana. Ei ole jäänyt mitään traumoja. Hyvä ratkaisu oli. Vanhemmat tukivat aluksi rahallisesti ja toki muutenkin kannustivat opintojen kanssa. Kyläilimme puolin ja toisin. Asuin solussa missä oli kaksi aivan mahtavaa vähän minua vanhempaa kämppistä. Hyviä muistoja vain jäänyt noilta ajoilta. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta eka vuosi Aallossa, siis jos DI puolella, on kyllä sellainen "luulot pois"-vuosi, että taitaa olla aika paljon värikynää tarinassa. Joku lukion pitkä matikka ja fysiikka ovat pikkulasten mehuhetki sen rinnalla.

Painotuslukioissa mennään reippaasti lukion oppimäärän yli. Ei se ensimmäinen opiskeluvuosi ole näistä kouluista valmistuneille mitään erityistä tuskaa. Tuo, että on itse opiskellut pidemmälle, ajaa ihan saman asian. 

Toki auttaa, jos on lukiossa opiskellut ylimääräistä joko kursseilla tai omin päin, mutta kyllä myös Aallon kurssit ovat oikeasti helpottuneet viime vuosina. Juttelin tästä juuri viime viikolla erään Aallon matematiikan lehtorin kanssa.

Varmaan seurausta siitä, kun peruskoulusta tulevien matematiikan taso on laskenut ja sitä myötä lukiolaisten. Surullista, mutta tämä kehitys on jatkunut jo vuosikymmeniä. 

Vähänkö olen tyytyväinen että asun pk-seudulla. Olen yh ja rahat tiukassa mutta teinit voi mennä ihan minne haluaa opiskelemaan ja asua KOTONA. Pelastitte päiväni nyt kun tämänkin tajusin. En ota kantaa kannattaako lähettää 15 v maalta suurkaupunkiin. Sukulaistyttö lähti ja hänestä tuli teiniäiti.

Teini voi haluta mitä vaan. Sehän riippuu paljolti siitä luottaako lapseen, onko sen arvoista että Hgissä pitää käydä lukio, onko VARAA kustantaa yksiöstä n 600 eu vuokraa. Siihen päälle syömiset , lukiokirjat jne.  plus matkat kotipaikkakunnalle kenties joka viikonloppu. 

Vierailija kirjoitti:

Järjestääkö oppilaitos jotakin solukämppiä opiskelijoilleen?

ei lukio järjestä kämppiä, ne on vanhempien hommattava. 

Onpas taas pitkä ketju. En ennättänyt lukea kaikkia ja voi olla että seuraava sanomani on jo sanottu usemapaankin kertaan. Mutta nyt sitten kertauksena taas , että jos ja kun tulevaisuudessa on käsittääkseni tavoite, että yhä useampi korkeakoulu ja yliopisto-opiskelija valitaan ylioppilaskirjoitusten arvosanojen perusteella, niin veikkaampa että tulevaisuudessa nykyistä yhä useampi nuori muuttaa paljon nykyistä nuorempana omilleen. Syy on yksinkertainen: Ei me kaikki asuta, eikä voida asua sen erikoislukion, tai ammattikoulun vierellä, jossa lapsemme haluvat opiskella.  -Ja, mikä koulu antaa kenties paremmat tai laajemmat mahdollisuudet saavuttaa se himoittu jatko-opiskelupaikka. 

Suotta tästä tilanteesta on nuorta syyttää, mihin hänen vanhemapansa ovat aikanaan sattuneet asettumaan. useimmat varmasti ihan hyvästä ja perustellusta syystä. - Eikä vanhempien ole tarvinnnut asettua mitenkään erityisest syrjäseudulle kun erikoislukioiden kuin ammattioppilaitosten määrä on huomattavasti vähemmän tarjolla kuin kaikkein suurimmissa (yliopisto-)kaupungeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä asuu sen verran fiksuja teinejä, etteivät edes ehdottaisi tuollaista. En kyllä suostuisi, vaikka ehdottaisivat, eikä ole rahasta kiinni.

- No tiedoksi sinullekin, että mm pohjoisemmassa muissa syrjemmilläseuduilla jo nyt moni nuori on pakotettu muuttamaan omilleen, jos mielii jatkaa oppivelvollisuuden jälkeen yhtään missään. Elii ovat muutaessaan 15-16 vuotiaita. -Toki moni heistä tulee kotinurkille käymään monena viikonloppuna ja loma-aikoina  Ja sama kehitys tullee jatkumaan, kun pienempiä kouluja -niin lukioita kuin ammattikoulujakin- lakkautettanee lisää ja kehitys on entistä enemmän kohti suur-yksiköitä niin hyvässä kuin pahassa.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta eka vuosi Aallossa, siis jos DI puolella, on kyllä sellainen "luulot pois"-vuosi, että taitaa olla aika paljon värikynää tarinassa. Joku lukion pitkä matikka ja fysiikka ovat pikkulasten mehuhetki sen rinnalla.

Painotuslukioissa mennään reippaasti lukion oppimäärän yli. Ei se ensimmäinen opiskeluvuosi ole näistä kouluista valmistuneille mitään erityistä tuskaa. Tuo, että on itse opiskellut pidemmälle, ajaa ihan saman asian. 

Lukiolaisilla voi olla hyvinkin erilainen osaamistaso harrastuneisuudesta riippuen. Jotkut tekevät tosiaan vain sen, mitä opettaja käskee ja mitä koulun kirjoissa opetetaan. Mutta kiinnostuneemmat ja harrastuneemmat menevät huomattavasti pidemmälle. Nämä voivat sitten käyttää sen etumatkan joko siihen, että ottavat ensimmäiset vuodet rennommin (koska osaavat paljon ennestään) tai sitten opiskelevat kursseja nopeampaan tahtiin. 

No en tiedä onko systeemi muuttunut mutta... Aallossahan on nuorten matikka/fysiikka/kemia kerma. Ensimmäinen matikanluento aloitettiin toteamalla, että koko kurssin tarkoituskin on osoittaa parhaista parhaimmillekin, etteivät he osaa yhtään mitään. Että viidesosa saa kurssista hylätyn ja tarkoitus on karsia pois kaikki, jotka vähääkään miettivät motivaatiotaan. Ja sitä se nimenomaan oli. Itse sain kaksi ekaa matikkaa rämmittyä muistaakseni arvosanoilla 2 ja 3, kolmannen suoritus venyikin sitten neljänteen vuoteen. Useampi keskeytti.

Homma helpottui kyllä, kun perusmatikat sai alta pois. Fysiikka ei ollut läheskään samaa settiä vaikeustasoltaan. Ja itse olin painotetusta lukiosta, käynyt kaikki saatavilla olevat matikan kurssit ja kirjoitin matikasta ällän täysillä pisteillä kevyesti. Eli en tiedä mitä siellä on tapahtunut, jos matikka on nykyään helppoa. Toki itse tein T-matikkaa joka oli ainakin meidän aikaan vaikeinta.

Itse muutin taidelukioon monen sadan km päähän lukioon. Koulun kautta hoitui edullinen soluasunto, ja kesälomat asuin kotona. Jotain opintotukea kai silloin sai (markka-aika). Se oli elämäni paras päätös, löytyi samanhenkiset ihmiset, maailma avartui, ja ammattimuusikon urasta tuli totta. Ilman tuota erityislukiota se ei välttämättä olisi toteutunut. Taidelukiossa kaveriporukat ovat yleensä tiiviitä, ja koska monella on sama tilanne (asuu poissa kotoa), niin nuoret osaavat tsempata toisiaan ja pitävät toisistaan huolta. Itse kävin kotona harvemmin välimatkan ja huonojen yhteyksien vuoksi, mutta se ei haitannut. Just tänään viesteiltiin tuon vanhan lukioporukan kanssa ja suunniteltiin tapaamista :) Nyt ollaan jo 37-v. 

Kunhan selvität käytännön asiat koululta, niin sanoisin että anna palaa vaan! 

Helsinki ei ole lasten paikka. 

Meillä poika halusi Helsinkiin opiskelemaan. Sanottiin että saa lähteä jos maksaa kaikki kulunsa sielä itse, meillä ei varaa. Poika lähti, hankki töitä itselleen ja maksaa vuokran jne itse.

Ongelmaahan ei ole, sillä ketju jossa ihmetellään, onko pk-seudulla asuminen kaiken arvoista, on täynnä todistelua, miten maalla asuvat eivät menetä mitään, päin vastoin.

Kallion lukion laadukkaasta teatteriopetuksesta oli juuri eilen uutisissa. Aika erikoista, että ukko saa 17 vuoden ajan klähmiä tyttöjä ja opettaa varsin erikoisin menetelmin ja kukaan ei tee mitään! Miksi rehtorit, joille asiasta oli kerrottu, eivät reagoineet? Lähtökohtaisesti opiskelijan tulee voida luottaa opettajaansa. Hyi he***ti!